Kerta kerran jälkeen
aamun siirtäessä yön varjot pois
puhun itsekseni vaikka tarkoitan sinua
tietäen etten sinua saa
toivoen silti saavani pitää sinua
sylissäni vaikka vain minuutin
se tieto hajottaa ja murskaa minut
kuin hauraan kananmunan kuoren
samalla olemassa olosi pelottaa
ja poltaa minua
samaan aikaan todellisuus työntää päätään
minuun kuin veitsi joka leikkaa leipää
samaan aikaan minä itken
mutta kyyneleeni eivät valu
Minä huudan mutta ääneni ei kulje
mitä lähempänä sinä olet
sitä enemmän minä pelkään sinua
sillä minun minuuteni huutaa puoleesi
toivoen että huomaisit minut
osaisit antaa anteeksi sillä se hajoitaa
itsensä vain sinun takiasi
tekemällä itsensä naurunalaiseksi
jotenka teurasta minut ja päästä vapaaksi
tuskasta kivuista,kyyneleistä
sanoen vaikka valehdellen ettet rakasta
ettet halua minua milloinkaan
Työntäen minut tylysti syrjään
tietäen etten voi tulla luoksesi milloinkaan
sillä tämä kärsimys jonka sinä tuotat
on kuin hirveen ammuttu luoti
joka vain haavoittaa
jolloin haava vuotaa ja minä kuihdun kuiviin
kun en saa tietää kun en osaa ymmärtää sinua
siksi en tiedä mitä haluat mitä minun tulisi tehdä
siksi olen kadonnut ja eksyksissä
etkä sinä anna kättäsi autaaksesi minua lioksesi
sillä minä rakastan vain sinua haluten vain sinut
sillä sinä olet kieltänyt sen ikuiseksi ajaksi
silti haluan sinua yhä
jakaen huolesi ilosi,kyyneleesi
Mutta sinä et minua huomaa miten sinua janoan
kuinka sinua huudan
nautien sinusta pisara kerrallaan
olen sinua ikävä
sinun silmesi tähden
joista loistaa auringon kultaiset säteet
joiden myötä haluaisin riisua itseni
sillä sinä jätit minuun aukon täyttämättömän
sillä minun ikäväni sinun luoksesi
itkee vaikka se hymyilee peittääkseen ikävän
kuitenkin odottaen kuin raastettu eläin
päästäkseen tuskistaan
toivoen että sanoisit ääneen rakastavasi minua
aamun siirtäessä yön varjot pois
puhun itsekseni vaikka tarkoitan sinua
tietäen etten sinua saa
toivoen silti saavani pitää sinua
sylissäni vaikka vain minuutin
se tieto hajottaa ja murskaa minut
kuin hauraan kananmunan kuoren
samalla olemassa olosi pelottaa
ja poltaa minua
samaan aikaan todellisuus työntää päätään
minuun kuin veitsi joka leikkaa leipää
samaan aikaan minä itken
mutta kyyneleeni eivät valu
Minä huudan mutta ääneni ei kulje
mitä lähempänä sinä olet
sitä enemmän minä pelkään sinua
sillä minun minuuteni huutaa puoleesi
toivoen että huomaisit minut
osaisit antaa anteeksi sillä se hajoitaa
itsensä vain sinun takiasi
tekemällä itsensä naurunalaiseksi
jotenka teurasta minut ja päästä vapaaksi
tuskasta kivuista,kyyneleistä
sanoen vaikka valehdellen ettet rakasta
ettet halua minua milloinkaan
Työntäen minut tylysti syrjään
tietäen etten voi tulla luoksesi milloinkaan
sillä tämä kärsimys jonka sinä tuotat
on kuin hirveen ammuttu luoti
joka vain haavoittaa
jolloin haava vuotaa ja minä kuihdun kuiviin
kun en saa tietää kun en osaa ymmärtää sinua
siksi en tiedä mitä haluat mitä minun tulisi tehdä
siksi olen kadonnut ja eksyksissä
etkä sinä anna kättäsi autaaksesi minua lioksesi
sillä minä rakastan vain sinua haluten vain sinut
sillä sinä olet kieltänyt sen ikuiseksi ajaksi
silti haluan sinua yhä
jakaen huolesi ilosi,kyyneleesi
Mutta sinä et minua huomaa miten sinua janoan
kuinka sinua huudan
nautien sinusta pisara kerrallaan
olen sinua ikävä
sinun silmesi tähden
joista loistaa auringon kultaiset säteet
joiden myötä haluaisin riisua itseni
sillä sinä jätit minuun aukon täyttämättömän
sillä minun ikäväni sinun luoksesi
itkee vaikka se hymyilee peittääkseen ikävän
kuitenkin odottaen kuin raastettu eläin
päästäkseen tuskistaan
toivoen että sanoisit ääneen rakastavasi minua
Vastaukset 1
Vanhimmat
vaikea käytökseni. Pelottaa niin paljon, että jos antaa itsestään kaiken, vastarakkautta ei saakaan. En tiedä voisinko sitä kestää koska... sinä tiedät että rakastan sinua.