miten kieltäytyä, jos ystävyys rakoilee?

Lisäksi "tehdasduunarin" palkka asettaa tiettyjä rajoitteita. Vaikka senhän tulisi rajoittaa kaikkien tulevien kummilasten lahjoja. Siskonikin lapsen. Eli huonot tulot olisi vain typerä tekosyy.

tuntemuksistasi, se satuttaa kuitenkin lopulta vähemmän kuin "keksityt ja kaunistellut" syyt.

Huomasitko, että tekstissäsi annoit itse jo hyvän perusteen kummiudesta kieltäytymiselle?

"kunnioitan pyyntöä, mutta en pidä lapsen äidin vaativuudesta ja tavasta osoittaa, että en osaa muutenkaan välttämättä kovin hyvin asioita, joita hän osaa ja vaatii myös minulta? .. Ja vaatisi varmasti myös kummiuden osalta..."

Kerro ystävällesi asia juuri noin; että kunnioitat kovasti hänen pyyntöään, mutta et usko olevasti paras mahdollinen kummi tälle lapselle. Että ystävyydessänne olevien erilaisten näkemysten vuoksi pelkäät että "sinun laisesi" kummius voisi vaikuttaa negatiivisesti myös ystävyyteenne. Kummin tehtävähän on auttaa lasta hänen kasvatuksessaan ja elämänarvojen muovaamisessa. Jos vanhemmat eivät arvosta sinua ihmisenä, elämäntapaasi tai näkemyksiäsi, niin miten voisit olla yksi heidän lapsensa elämään vaikuttavista tärkeistä aikuisita. Kerro ystävällesi myös se, että et aio muuttua sellaiseksi kuin hän haluaa, edes kummiuden osalta. Ja että pelkäät heidän oletustensa ja vaatimustensa kasvavan liian suuriksi, mikä voi johtaa molemminpuoliseen mielipahaan ja ystävyyden väljähtymiseen.

Varmasti ystäväsi jollakin tasolla ainakin ottaa nokkiinsa kieltäytymisesi vuoksi, mutta jos hän on aikuinen kypsä ihminen, hän kyllä rauhoituttuaan tajuaa pointtisi. Ja jos ei, niin sinun kannattaa miettiä, onko tuollainen ystävyys ylipäätään ylläpitämisen arvoinen...Tällä palstalla saa niin usein lukea tarinoita siitä, kuinka kummit kaikkoavat vauvan kasvettua isommaksi ja ystävyyden väljähdyttyä, että on suorastaan virkistävää että joku ajattelee kummiutta myös muuten kuin automaattisesti vastaanotettavana kohteliaisuutena.

vaikeeta sanoa suoraan, mitä ajattelee. mulla ollut vastaava tilanne, mutta onneksi olin just eronnut kirkosta...ei tarvinnut keksiä mitään tekosyitä, mut oikeesti meinas mennä kahvi väärään kurkkuun ku se kysy! Pitkään olin ajatellut ettei me edes olla oikeita ystäviä...

Kiitos kovasti myötätuntoisista ja aikuisista mielipiteistä ja kommenteista. On tosiaan kamalan vaikeaa kertoa asiasta rehellisesti kasvokkain, mutta uskon, että se on kuitenkin loppuviimeksi se paras vaihtoehto. Pitää vaan yrittää mahdollisimman hienotunteisesti aloittaa "small talk". Kiitos teille! -M-