Lapseni on joutunut fyysisen kiusaamisen uhriksi useita kertoja. Asioissa on olut mm jopa koulupsykologi mukana ja asia on viety oppilashuoltoryhmälle.
Jokaisen tapahtuman jälkeen asiaa on ;mukamas hoidettu.Mutta aina loppuna on ollut se... että kun kiusaaja pyytää lapseltani anteeksi,niin sit kaikki on hyvin.
Tämä ei voi olla sopiva tapa hoitaa tällaisia asioita.
Seuraavat ruhjeet... niin asia menee poliisien tietoon.Tämä on kait ainut tapa tähän asiaan;mikään muu ei tepsi.Ja tietenkin viimelopuksi annan haastyettelun jollekkin lehdelle.
Jokaisen tapahtuman jälkeen asiaa on ;mukamas hoidettu.Mutta aina loppuna on ollut se... että kun kiusaaja pyytää lapseltani anteeksi,niin sit kaikki on hyvin.
Tämä ei voi olla sopiva tapa hoitaa tällaisia asioita.
Seuraavat ruhjeet... niin asia menee poliisien tietoon.Tämä on kait ainut tapa tähän asiaan;mikään muu ei tepsi.Ja tietenkin viimelopuksi annan haastyettelun jollekkin lehdelle.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kiusaajan vanhempia? Kannattaa varmaan ottaa yhteyttä ja sanoa suoraan, että asia siirtyy poliisille jos loppua ei tule ja pian. Voit kysyä kiusaajan vanhemmilta miltä tuntuisi mennä töihin jos työkaverit hakkaisivat säännöllisesti! Eivätkö itse ottaisi yhteyttä poliisiin?
Tein rikosilmoituksen kiusaamisesta, johon en voinut puuttua oikein mitenkään muuten. Olin jo menossa lapsen perheen luokse puhumaan asiasta, mutta sain vinkin että perhe on ongelma alueellaan, ettei käyntini johtaisi kuin tilanteen pahenemiseen. Siksi päätin mennä suoraan virkavallan puheille. En hakenut rahallista korvausta vaan sovittelua pöydänvieressä auktoriteetin paikallaollessa. Hyvin meni ja kiusaaminen loppui siihen.
Ikävää asiassa oli se, että kun näin kiusaajan vanhemmat, teki mieli käydä väätämässä isän nenä solmuun, koska hän on selvästi perheen ongelmien taustalla ja tuntui pahalta katsoa kiusaajaalasta silmiin, kun tajusin, että hän tarvitsisi apua ja paljon. Ehkä siitä lapsesta tulee seuraava auvinen-saari, koska luulen ettei kukaan puuttunut tapahtuneen jälkeenkään lapsen elämään että se muuttuisi paremmaksi ja turvallisemmaksi.
Yllättävintä oli poliisin suhtautuminen, kun menimme lapsen kanssa tekemään rikosilmoitusta. Poliisi kohteli meitä ylimielisesti ja hiukan naureskellen, vaikka meillä oli lääkärintodistus pahoinpitelystä valokuvin, kiusaamiseen liittyi uhkailuja junan alle työntämisestä ja muunlaista väkivallalla mässäilyä, omaisuuden riistoa ja sen tuhoamista (mm. polkupyörä, vaatteita, koulureppu kirjat) ja "suojelurahan" vaatimista. Kyseinen pääkiusaaja oli perustanut txt-viestiringinkin, joka viestitti jos lapseni oli yksin jossain, ja porukalla sitten kävivät hänen kimppuunsa.
Rohkeasti vain asian ytimeen ja kissa pöydälle. Se on ainoa tapa, kun huomaat että puheet kiusaamisen nolla toleransseista on vain puhetta!