Eli mulla tilanne:
Tänään menossa RV 39 6.
Eilen meillä meni netti kiinni jonkun haittaohjelman takia puolen yön jälkeen. Näin ollen mun mese oli myös mennyt itsestään kiinni ja en sitte jaksanut avata sitä päivällä vaikka netti alkoi toimimaan. Puhelimeen en vastannut noin kolmeen tuntiin illalla kun olin nukkumassa. Serkkuni (joka mulle kuin sisko kun ei ole sisaruksia) oli soittanut 3 kertaa ja laittanut jopa viestin kun en ollut vastannut puhelimeen. Viesti sisälsi seuraavaa: "Moi, onks kaikki hyvin? Ootko jo lähtenyt synnyttämään? Sua ei saa puhelimella kiinni ja et ole mesessäkää!"
Siis voi vittu etttä riipasee...
No eipä siinä vielä kaikki...
Äitini soitti tänään humalassa aamupäivällä.
Kyseli miten menee ja onko oireita jo lähenevästä synnytyksestä jne jne ja mainitsi että serkkuni on myös hänelle eilen ihan paniikissa soittanut et onkos se lähtenyt jo synnyttämään kun kiinni ei saa.
No juttelin hetken äitini kanssa ja saimme selvitettyä asian ja totesin että kyllä minä ihan varmasti ilmoitan kaikille minulle tärkeille ihmisille (näihin siis lukeutuu toki äitini ja serkkuni) jos ja kun tulee oireita esim lapsivesi menee, limatulppa irtoaa, supistaa tai lähden synnärille.
No meni useampi tunti ja äitini soitti taas. Kysyi miten menee, totesin että ollaan jo juteltu tänään. Johon äiti no mutta silti miten menee. Sanoin että siinä se ei ihmeempiä. Ja taas äitini kysyi oireita ja alkoi jauhaa serkustani ja sen soittamisesta. Sanoin äidille että olemme jo käyneet tän asian tänään aikaisemmin läpi kun juteltiin puhelimessa. Johon äitini tokaisi, ai me ollaan juteltu?!? Totesin että ollaan kyllä, et pitäiskö juoda vähemmän jos ei muista. Äiti jatkoi taas jauhamistaan serkustani.
Siinä vaiheessa mulla paloi hermo ja ja aloin huutamaan puhelimeen että on se jumalauta kun ei mene perille että kyllä mä ilmoitan ihan salettiin kun jotain tapahtuu että ettekö te tajua että mulla palaa hermo jatkuvista kyselyistä ja tulee paha mieli, että rasittaa. Johon äiti totesi että rauhoitu ja alkoi taas selostamaan serkustani johon sanoin et nyt riittää, että kohta en ilmoita kenellekään kun lähden synnärille että palaa sen verran hermo. Jatkoin vielä että soitelkoon mulle sitten uudestaan kun on selvä. Sitten löin luurit.
Tiedän olleeni hiukan kohtuuton mutta jokapäiväiset kyselyt ja varsinkin känni jankkaamiset saavat mun hermot palamaan.
En ole ollut mikään monsteri odottaja ja mun luonne ei ole muuttunut eikä musta ole tullut yhtään sen kiukkuisempi odotusaikana.
Mutta tää asia on vaan jotain joka saa kävyn kuumenemaan.
Juttelin myöhemmin isäpuoleni kanssa joka totesi että hän yritti kieltää äitiäni soittamasta mulle uudestaan. Kerroin isäpuolelle puhelun sisällön ja totesin vieläkin etten kohta ilmoita kun h-hetki on jos tää meno jatkuu. Isäpuoli meni ihan paniikkiin ja sanoi että hän pitää yötäpäivää puhelinta vieressä ja auki että ilmoita hänelle sitten.
Tiedän ettei ole reilua uhkailla kun nää ihmiset on vain ja ainoastaan musta ja vauvasta huolissaan/onnessaan ja odottaa niin kovasti sen syntymää. Mutta mihin katoaa järki ja taju siit että pitäis olla yksityisyyttä? Jos oikeasti käy niin huonosti että en ehdi ilmoittamaan et nyt meen synnyttämään niin sitten se on voi voi, ei se mitään sen kummallisemmin muuta.
Nää kyselyt on nyt kestänyt sellaset melkein kuukauden päivät. Ja toki ei äiti ja serkkuni ole ainoita kyselijöitä että kyllä sinne väliin mahtuu, mummot,papat ja ystävätkin.
Onko muilla odottajilla vastaavaa? Palaako hermo?
Tänään menossa RV 39 6.
Eilen meillä meni netti kiinni jonkun haittaohjelman takia puolen yön jälkeen. Näin ollen mun mese oli myös mennyt itsestään kiinni ja en sitte jaksanut avata sitä päivällä vaikka netti alkoi toimimaan. Puhelimeen en vastannut noin kolmeen tuntiin illalla kun olin nukkumassa. Serkkuni (joka mulle kuin sisko kun ei ole sisaruksia) oli soittanut 3 kertaa ja laittanut jopa viestin kun en ollut vastannut puhelimeen. Viesti sisälsi seuraavaa: "Moi, onks kaikki hyvin? Ootko jo lähtenyt synnyttämään? Sua ei saa puhelimella kiinni ja et ole mesessäkää!"
Siis voi vittu etttä riipasee...
No eipä siinä vielä kaikki...
Äitini soitti tänään humalassa aamupäivällä.
Kyseli miten menee ja onko oireita jo lähenevästä synnytyksestä jne jne ja mainitsi että serkkuni on myös hänelle eilen ihan paniikissa soittanut et onkos se lähtenyt jo synnyttämään kun kiinni ei saa.
No juttelin hetken äitini kanssa ja saimme selvitettyä asian ja totesin että kyllä minä ihan varmasti ilmoitan kaikille minulle tärkeille ihmisille (näihin siis lukeutuu toki äitini ja serkkuni) jos ja kun tulee oireita esim lapsivesi menee, limatulppa irtoaa, supistaa tai lähden synnärille.
No meni useampi tunti ja äitini soitti taas. Kysyi miten menee, totesin että ollaan jo juteltu tänään. Johon äiti no mutta silti miten menee. Sanoin että siinä se ei ihmeempiä. Ja taas äitini kysyi oireita ja alkoi jauhaa serkustani ja sen soittamisesta. Sanoin äidille että olemme jo käyneet tän asian tänään aikaisemmin läpi kun juteltiin puhelimessa. Johon äitini tokaisi, ai me ollaan juteltu?!? Totesin että ollaan kyllä, et pitäiskö juoda vähemmän jos ei muista. Äiti jatkoi taas jauhamistaan serkustani.
Siinä vaiheessa mulla paloi hermo ja ja aloin huutamaan puhelimeen että on se jumalauta kun ei mene perille että kyllä mä ilmoitan ihan salettiin kun jotain tapahtuu että ettekö te tajua että mulla palaa hermo jatkuvista kyselyistä ja tulee paha mieli, että rasittaa. Johon äiti totesi että rauhoitu ja alkoi taas selostamaan serkustani johon sanoin et nyt riittää, että kohta en ilmoita kenellekään kun lähden synnärille että palaa sen verran hermo. Jatkoin vielä että soitelkoon mulle sitten uudestaan kun on selvä. Sitten löin luurit.
Tiedän olleeni hiukan kohtuuton mutta jokapäiväiset kyselyt ja varsinkin känni jankkaamiset saavat mun hermot palamaan.
En ole ollut mikään monsteri odottaja ja mun luonne ei ole muuttunut eikä musta ole tullut yhtään sen kiukkuisempi odotusaikana.
Mutta tää asia on vaan jotain joka saa kävyn kuumenemaan.
Juttelin myöhemmin isäpuoleni kanssa joka totesi että hän yritti kieltää äitiäni soittamasta mulle uudestaan. Kerroin isäpuolelle puhelun sisällön ja totesin vieläkin etten kohta ilmoita kun h-hetki on jos tää meno jatkuu. Isäpuoli meni ihan paniikkiin ja sanoi että hän pitää yötäpäivää puhelinta vieressä ja auki että ilmoita hänelle sitten.
Tiedän ettei ole reilua uhkailla kun nää ihmiset on vain ja ainoastaan musta ja vauvasta huolissaan/onnessaan ja odottaa niin kovasti sen syntymää. Mutta mihin katoaa järki ja taju siit että pitäis olla yksityisyyttä? Jos oikeasti käy niin huonosti että en ehdi ilmoittamaan et nyt meen synnyttämään niin sitten se on voi voi, ei se mitään sen kummallisemmin muuta.
Nää kyselyt on nyt kestänyt sellaset melkein kuukauden päivät. Ja toki ei äiti ja serkkuni ole ainoita kyselijöitä että kyllä sinne väliin mahtuu, mummot,papat ja ystävätkin.
Onko muilla odottajilla vastaavaa? Palaako hermo?
Vastaukset 9
Vanhimmat
MÄ AION SANOA KAIKILLE että se laskettu aika toukokuun eka vaikka oikeasti onkin jo 2 viikkoa aikaisemmin. Näin saa rauhan... ja ensisynnyttäjällähän menee usein hieman yli lasketun ajan. Hermothan siinä menee jos menee sanomaan sen oikean ajan, ajatelkaa hyvät ihmiset!! Tuo loppuajan vainoaminen on ihan omaa syytä jos sen kerran sallitte. Sanokaa suoraan jo hyvissä ajoin tai feikatkaa se laskettu aika. Kukaan ei kummastele jos se tulla tupsahtaa viikko liian aikaisin. Mutta jos viikko liian myöhään niin jokainen on jo soittanut miljoona kertaa ja kysellyt missä se viipyy!
valehtelemisesta vaikka se sitten estäisikin kyselyt.
Tosi hyvä idea mielestäni! =)
Kokoajanhan sä valehtelet kun et voi sanoa niille suoraan mitä ajattelet! Ihan oma mokasi.
varmasti kirjoitukseni kokonaan? Juurihan puhelimessa äidilleni sanoin että ärsyttää, jättäkää rauhaan. Kovin suorempaan sitä ei mielestäni voi enää sanoa.
Miks kertoa laskettua aikaa sitten ollenkaan jos siitä pitää valehdella...? En käsitä sitä et aletaan valehtelemaan enkä kyllä itse tykkäisi että esim. ystävistäni joku väittäisi laskettua aikaansa muulle päivälle kuin se oikeasti on. Ennemmin tosiaan sitten sanoo ettei halua sitä kertoa!
aina äitejä!
:)
Mä saan moista kohtelua kun olen flunssassa, joten koittakaahna kestää ja onnea!
Mulle on alkanut tulla aivan samanlaisia kyselyjä, sit jos en heti vastaa puhelimeen niin johan soitetaan miehelle töihin että onko jotain tapahtunut ja ollaanko jo synnyttämässä!
Itse en myöskään tolle valehtelukannalle lähtisi vaan ennemmin sanon suoraan että ilmoitetaan kyllä kun jotain tapahtuu, ei tarvitse kysellä koko aikaa. Ei ole mielestäni lainkaan ihmeellistä jos noihin kyselyihin hermostuu kun niitä tulee koko ajan ja joka paikassa.
Mä en oo sitä läheisilleni kertonut mutta ajattelin niin että me mennään synnärille ihan rauhassa ja ilmoitellaan vasta sitten kun vauva on maailmassa.
Synnytyksestä siis 3kk aikaa ja neiti tuli maailmaan päivä lasketun päivän jälkeen, mutta kuitenkin sain jo 2 viikkoa ennen laskettua puheluita ja tekstareita siitä että joko, no tuntuuko että syntyis, mikä fiilis... Ajattelin ennen neidin syntymää että apua jos tämä menee 2 viikkoa yliaikaiseksi niin nehän vaan innostuu entisestään kyselemään.
Sanoimme kaikille myös että me tulemme ilmoittamaan kun tulee lähtö sairaalaan. Ja meillä olikin tekstari jo puhelimessa valmiina ja ryhmät luotuna jotta kerralla saatiin kaikille menee viesti.
Se täytyy kuitenkin muistaa (vaikka YMMÄRRÄN TÄYSIN että on vaikeaa) että nuo kyselijät välittävät sinusta ja kyselevät sen takia eivätkä välttämättä ymmärrä että ensinnäkään he itse eivät ole välttämättä ainoita jotka sinua pommittavat kysymyksillään ja toiseksi että loppuraskaudessa on itselläänkin jo sellainen oli että kunpa pääsisi mahasta eroon, että kun vielä kysellään että no joko, niin sitä itse hermostuu siitä että miksi ei jo synny..
Mutta loppujen lopuksi tuo on lyhyt aika elämässä.. Ja kohta saat sen oman pienen nyytin syliisi! :D