valk ja rom ei kantsis men yhtee katosku musstilaiset ei koskaa hyväksy valkolaisii kunnol ja sit syyttää ettei heit hyväksytä.ite oon ollu rom elämäs ja ois montakiottajaa ollu mutten menny takas .miehe oisin voinu ottaa ku hyviä ois ollu seassa mut se suku joka tulee kyläilee ois ollu liikaa.jos neki antas arvon valkolaisil asia ois iha toine muttei ne anna.ekaks voi ol kivoi mutku toisistaanki ettii ain kaikkii vikoi nii valkolaisist niitä vast etitääkin.mies sanoo ettei hää suvul ota akkaa mut ku se suku siskoineen päivinee tulee väkisinki kuvioihi eihä rom miestä voi erakoks tehä eikä sellast saa eikä voi vaatii et porukast lähtee eriksee.vaik mies muuttas eri paikkakunnal akan takii se ei oo syämestää täys onnelline.parempi pysyy pois ni saa paremman elämän eikä tartte ain ol kuulemas paskapuheit ittestää ku suku puhuu eikä tartte pahottaa mieltää muitte rom naiste takii ku ne ilkeyttää koittaa erottaa eikä sois muil onnee ku oisivat kateellisii jos heit ei ole huolittu.
valkolaine ja romani
pysykää eros niistä
2465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on tuosa iha samalaisii ne puhuu toisistaa pahaa selän takan.
ei ole kyse mistään ominaisuudesta jonka romanit tai valkolaiset erikseen omaisivat vaan lähemminkin ihmisen perusluonteesta.
ihminen kun on tietyl tapaa vallan janoinen omis pienis piireissäkin pitää juanitella.
sitä se vain on
Mulla ei ainakaan ole mitään ns. valkolaisia vastaan. Itselläni on romanimies, mutta jos nyt vaikka veljeni ottaisi valkolaisnaisen akakseen niin en sitä laittais pahakseni. Eihän se akka ensinnäkään tule minulle eikä kellekään muullekkaan, vaan sille miehelle. En minäkään ole ottanut miestä suvulleni vaan itselleni. Jos on kerran semmoinen ihminen josta tykkää, niin vähät minä veisaan jostain turhista puheista. Aikanen ihminen kun on niin sitä voi tehdä itse päätöksensä, jokainen tietää ainakin noin suunnilleen mitä tekee ja mitä haluaa tehdä.
Minusta ihminen on aina ihminen, oli minkä rotuinen tai minkä maalainen vain. Ei se luonne tai mukavuus ole rodusta kiinni, vaan muista asioista. Minulla on paljon valkolaisia ystävinä, enkä ole koskaan ajatellut sitä et kun he ovat jotain mitä minä en, tai että minä olen jotain mitä he eivät. Esim. tapakulttuurissa on toki tiettyjä eroja mitkä päivittäinkin huomaa, mutta ystävyyttä se ei ole ikinä vaikeuttanut.
Paskaa osaa puhua ihan kaikki riippumatta rodusta... Minä olen saanut osakseni noita puheita sekä romaneilta (sekä omilta että vierailta) ja valkolaisilta. Minua ei kuitenkaan sattumoisin kiinnosta pätkääkään, mitä joku minusta haluaa puhua. Jos se puhujan olon tekee paremmaksi niin siitä vain, antaa palaa. Mä en elä muille kuin itselleni ja itsepähän parhaiten tiedän asiani miten ne ovat ja miten eivät ole. Se on pääasia.