Elikkä kysymys olisi, että miten kerroitte vanhemmillenne olevanne raskaana ja miten he suhtautuivat? Ja jos suhtautuvat ensin huonosti, niin kuinka kävi loppupeleissä?
Itse kuulin äskettäin olevani raskaana ja nyt en tiedä miten kertoisin sen vanhemmilenni, jotka eivät missään tapauksessa riemastuisi ajatuksesta että oma tytär on 18 vuotias ja odottava äiti!
Haluisin kuulla omia tarinoitanne ja saada siitä rohkaisua! kiitos!:)
Itse kuulin äskettäin olevani raskaana ja nyt en tiedä miten kertoisin sen vanhemmilenni, jotka eivät missään tapauksessa riemastuisi ajatuksesta että oma tytär on 18 vuotias ja odottava äiti!
Haluisin kuulla omia tarinoitanne ja saada siitä rohkaisua! kiitos!:)
Vastaukset 14
Vanhimmat
tulin ite raskaaks 16 vuotiaana ja ennen sitä oltiin juteltu äitin kanssa että jos tulisin joskus raskaaks ni se heittäs mut ulos..pelkäsin ihan hirveesti kertoo sille koska olin päättäny pitää sen...no kerroin yhdessä poikaystäväni kanssa ja niin siinä kävi että ulos lensin mutta onneksi pääsin poikaystäväni luo...
No meni viikko ja äiti ei ottanut yhteyttä, mutta sitten se soitti mulle ja sano että tuu käymään kotona,luulin että nyt pitäisi hakea kaikki tavarat ja lähteä kokonaan, no ei siinä niin käyny.
Menin mun huoneesee ja näin siellä pinnasängyn jonka mun äiti oli ostanu ja se pyyteli anteeks et heitti mut ulos ja sano et oli vaa nii järkyttyny. sain asua siihen asti kotona kunnes vauva synty ja sitte muutettii poikaystävän kanssa samaan kämppään. nykysin äitini on todella iloinen lapsen lapsestaan ja on todella suuri osa lapsen elämää.
Olet sentäs täysi ikäinen eli eiköhän ne sen ihan hyvin voisi ottaa.. esiasia olisi jos olisit 14v ja raskaana.. mut ei noist vanhemmist koskaa tiiä...
olin juuri täyttänyt 17 kun kuulin olevani raskaana. siitä sit kerroin ihan rohkeesti vaan äitilleni, joka ei kyllä oikeen sanonu mitään. "jaa" ja olkien kohautus tais olla sen vastaus. tää sitten valitettavasti pääty keskenmenoo ja jouduin osastolle. äiti halus välttämättä tulla mukaan ja kysy lääkäriltä vielä jos hän näkisi ultran kautta lapsen. (oli siis keskeytynyt keskenmeno ja kohtu piti lääkkein tyhjentää). huomas kyllä kuinka kova paikka se äiteel oli, vaikka mitenkään ei uutiseen kommentoinut..
nyt ikää 18 ja uudestaan raskaana. kyllä se äiti ihan innoissaan on. kertoo vauvanvakuutuksista ja muista tälläsistä asioista, jotka ei itellä ihan tiedos vielä oo. uskoo ja luottaa että pärjätään kyllä vauvan kanssa, ittelläni kun on niin paljon kokemusta.
jos nuori alkaa vauvaa oottelee, voi se olla äiteelleen hirvee shokki mutta ihan salee ajan kanssa, kun sulattelee asiaa hetken niin se on ilonaihe. lapsenlapsiahan niistä tulee!
Nonii eli nyt siis täytyy vaan kerätä rohkeutta ja kertoo! Aijon kyllä kestää sen kuin nainen mitä sieltä on vastaan tulossa! :D
Onnea matkaan :)
Uskon että lapsen synnyttyä äitisi VIIMEISTÄÄN hyväksyy lapsi-asian.
Niin ja onneksi olkoon, susta tulee ÄITI! Ei sen parempaa ookkaan ^^
Kiitos hirveesti(: tsemppiä tähän tarvitaankin, mutta uskon että tästä tulee elämäni parasta aikaa
Olet täysi-ikäinen. Mikä sinua tuossa asiassa pelottaa? Voithan muuttaa pois kotoa, omaan kotiin jossa sinun ei tarvitse miettiä äidin ja isukin mielipiteitä.
Eiköhän kaikki halua säilyttää hyvät välit vanhempiinsa ja tukea heiltä?
Itse olen 20-vuotias ja haaveilin lasta jo
kolme vuotta sitten ja jo silloin kerroin
ihan suoraan äidilleni asiasta.
Äitini oli aluksi hieman sitä mieltä,
että kannattaa odottaa vielä.
Mutta koska olin itse päättänyt ja miettinyt
asian tarkkaan niin pysyin päätöksessäni.
Tulin raskaaksi sitten muutaman kuukauden kuluttua.
Mutta raskaus päättyi keskenmenoon.
Uutta raskautta en heti yrittänyt,
sillä tahdoin ensin käsitellä ensimmäisen
menetyksen kokonaan.
19-vuotiaana sitten tulin raskaaksi uudelleen.
Ja nyt minulla on pieni poika :)
Joka on valloittanut ja sulattanut
myös äitini sydämen täysin,
vaikka aluksi hän tosiaan toppuutteli unelmiani :D
Suosittelisin kertomaan suoraan,
koska ei asia enää siitä miksikään muutu.
Ja sitä vähemmän turhaa riitaa
mitä ennemmin kerrot.
Olet kuitenkin jo täysi-ikäinen
ja vastaat itse itsestäsi ja elämästäni.
Ja yleensä viimeistään lapsen syntyessä
heltyvät vanhemmatkin iloitsemaan
uudesta tulokkaasta :)
Onnea raskauteen!
Minä en kyllä ymmärrä sitä että täysi-ikäinen ihminen ei tiedä että miten kertoisi vanhemmilleen tulevasta jälkikasvusta. Ei vanhemmillasi ole sananvaltaa tuollaiseen asiaan, siis jos sinua huolestuttaa vanhempien abortti-kommentit tai muut samantapaiset... Ei sinun pitäisi olla enää riippuvainen vanhemmistasi.
Mutta kuitenkin, onnea kovasti! Kerrothan että miten sait kerrottua vanhemmillesi ja miten he suhtautuivat! :)
nuoriäitijostainkaukaa: Kolmessa vuodessa ihminen varmasti oppii paljon uusia asioita ja saa lisää elämänkokemusta. Minusta 17-vuotias on vielä aivan lapsi mutta 20-vuotias on nuori aikuinen. Omakin äitini varmasti olisi ollut kauhuissaan jos olisin suunnitellut 17-vuotiaana lapsia, mutta hän olisi varmasti tukenut jos sellainen olisi tullut. Onnea sinullekin omasta tuhisijasta :)
Ihan ensiksi onnittelut tulevalle äidille! :D
Itse olin vastaavassa tilanteessa jokunen viikko takaperin. Olen siis 20v, tulin yllättäen raskaaksi ja päätin pitää lapsen.
Vanhempani puhuivat viimeksi kesällä lapsen lapsista, että sitten VIIDEN vuoden päästä ne olisivat kivoja. Tiesin että suhtautuminen ei välttämättä ole paras mahdollinen, minulla on koulut vielä vähän kesken ja olen sinkku.
Odottelin kiltisti ensimmäiseen ultraan asti, mikä oli muistaakseni raskausviikolla 13. Eli aborttiraja ja suurin keskenmenoriski ohitse, lisäksi minulla oli tosi hyvä ultrakuva pienestä.
Ensin tuli kysymys, että kuinka pitkällä raskaus on. Sitten tiedustelivat isää. Oma isäni alkoi muuttua harmahtavaksi ja meni hetkeksi lepäilemään. Olihan uutisessa paljon sulattelemista, mutta sitten äiti ilmoitti, että tulee sitten joululahjaksi sisustamaan minun asuntoni vauvaystävälliseksi ja kohta he alkoivat jo miettiä että milläs nimillä heitä aletaan jatkossa kutsua :)
Tsemppiä sinulle ja onnea odotukseen, hyvin se menee!
T. Toinen odottava äippä
Minusta tuo kannattaa kertoa tekstarilla tai muuten kirjallisesti. Eli niin että vanhempasi eivät voi laukoa päin näköäsi sitä ensimmäistä reaktiotaan, vaan voivat vähän sulatella asiaa ennen kuin asia tulee puheeksi kasvotusten tai puhelimessa.
Ite oon jo täysi-ikäinen, samoin mieheni. Odotan esikoista ja olen miettinyt että miten kertoa. Päätin että ultraan kun pääsen niin pistän sieltä toivottavasti ennen isänpäivää postia kotijoukoille :) Ja koska omistan tosi tiukan ja ärsyttävän suvun, päätän myös kirjoittaa että jos joku ei tätä hyväksy niin pitäköön omana tietonaan. Me olemme onnellisia tulevasta lapsestamme
Olin 18v ko tulin raskaax täysin vahingosta ja sen mukaa päätettii elää. Tosin lapsen isän kanssa en enää oo.
Ekana päätettii kertoa isän äidille, joka suhtautu asiaan oikein hyvin. Oliha hää itekii saanu ekan lapsensa 17-vuotiaana. Myö vaa sanottii sille et tarvitaan vaunut keväällä. Se oli alux vähä et TÄH? Mut oikein rennosti asian otti.
No sit oli miu vanhemmat. Mie en oo koskaa osannu puhua niille mistään. Oltiin viettää miu tädin 50v juhlia ja siel oli sitten koko suku. Siinä möläsin vaa iskälle ett siusta tulee ukki keväällä (muita ei ollu kuulolla) ja se kysyy että Ootko varma? Ja sit kysy et tietääkö äiti?
Tarkotuksena oli et mie ite kerron äitille, mutta en kerenny. Ja sit vähä ajan päästä äiti tulee sisään (sillo muutama muukin paikalla) ja sanoo et saako sanoo ääneen? Ja sit se pamautti et hänestä tulee mummo! Ja vähän ajan sisälle sen sitten ties koko suku.
Kukaa ei epäilly pärjäämistä eikä muitaka epäilyjä tullu.