Kopioiden toisaalta rapsaa :D
Tyttö syntyi viime yönä klo 4.00, 49cm 3110g :heart: Polikliinisesti eli jäätiin saliin odottelemaan että lääkäri tulee vauvan tarkastamaan. Tulikin sitten kymmenen maissa ja alettiin tehdä lähtöä, kotiin mäkkärin kautta kun nälkä oli melkoinen :p
Yöllä tosiaan ei nukkuminen onnistunut kun yhdentoista aikaan supistuksia tuli 10min välein, eivät olleet vielä järisyttävän kipeitä joten tarkastelin tilannetta.. sitten kun nousin ylös, muuttuivat yhtäkkiä tosi kipeiksi, päätin että katson tilannetta puoli tuntia jonka jälkeen laitoin miehelle viestiä että lähtee tulemaan kotiin. Kello oli yöllä yksi, puolen jälkeen päästiin sitten lähtemään kun mummikin oli hälytetty paikalle esikoista hoitamaan. Klo 2 synnärillä, 4cm auki, sydänkäyrälle, josta ammeeseen. Ammeesta kätilö alkoi hätyytellä melko pian pois (en tosin olisi pitempään jaksanut ollakaan, kun supistukset koveni ja tiheni) - kuulin vasta siinä sydänkäyrällä että mulla on joku streptoB bakteeri todettu ekan synnytyksen jälkeen, josta ei itselle ole haittaa mutta vauva voi saada jonkun ihoinfektion ja sen vuoksi pitää ennen synnytystä antaa suoneen antibiootti. Se vähän harmitti, etenkin kun tippa tuli kämmenselkään ja se oli tosi kipeä, tällä hetkellä ainoa kipeä paikka mitä reissusta jäi. Esikoinen käveli vielä sen päällekin kun istuin illalla lattialla ja nojasin kädellä matolle :D
Olin ajatellut etten ota ilokaasua edellisen kokemuksen perusteella mutta kun saliin siirryttäessä piti olla keinutuolissa taas sydänkäyrillä ja pistettiin se tippa, kätilö sitä tarjosi ja ajattelin että hönkäisen muutamat henkoset jos saisi hetken helpotusta. No muutamiin supistuksiin se auttoikin, sitten meni taas teho ja jäi pelkkä "känni" päälle ja sen pöhnän aikaan supistus oli vaikeammin kestettävissä joten nakkasin sitten maskin pois - tästä huolimatta kätilö sitä tuputti vielä ponnistaessakin enkä ottanut kun esikoisen ponnistus meinasi mennä plörinäksi sen kaasun takia. Nyt ponnistusta kestikin vain 7min (sängyllä kontillaan/pystyyn laitaan nojaten) vaikka se sillä hetkellä tuntui paljon pitemmältä ja yhtä h*lvettiähän se oli taas :whistle: Tuntui siltä että joka paikka repeää vaikka niitä ponnistuksiakin taisin keretä tekemään vain 5 tai 6. Nyt koko synnytyskuviota helpotti se, että tiesin jo saliin siirtyessä että vauva on pian ulkona kun olo kuin esikoista synnyttäessä viimesillään ja ponnistuksessakin helpotti ajatus että kipu tosiaan loppuu heti kun sen vauvan saa puserrettua ulos. Enkä edes revennyt minkään vertaa, ei tullut tikin tikkiä eli ei arista paikkoja yhtään :)
Etukäteen olin myös ajatellut etten halua kalvoja puhkaistavan, tämä kätilö alkoi niitä sitten puhkoa ihan pelkästä rutiinista ja jätin ihan tietoisesti sanomatta mitään, kun mietin että no päästäänpähän heti sitten ponnistamaan vaikka se ehkä tekeekin kipeämpää sitten mutta niin teki ne supistuksetkin. Tosi lääketieteellinen asenne tällä nuorella kätilöllä oli mutta eipä siinä ehditty olla kuin kaksi tuntia ennen vauvan syntymää joten painoin sitten siinä touhun tohinassa hänen asennettaan villasella, kun kuitenkin olin itse ajan tasalla missä mennään.
Mies lähti yövuoroon, esikoinen on nukkumassa ja vauva tuhisee tuossa takana sohvalla, otan sitten kainaloon kun mennään yöunille. Tai siis kun äiti menee. Vauvahan on vaan nukkunut ja nukkunut ja synnytyksen jälkeen muutaman kerran syönyt :)
Tyttö syntyi viime yönä klo 4.00, 49cm 3110g :heart: Polikliinisesti eli jäätiin saliin odottelemaan että lääkäri tulee vauvan tarkastamaan. Tulikin sitten kymmenen maissa ja alettiin tehdä lähtöä, kotiin mäkkärin kautta kun nälkä oli melkoinen :p
Yöllä tosiaan ei nukkuminen onnistunut kun yhdentoista aikaan supistuksia tuli 10min välein, eivät olleet vielä järisyttävän kipeitä joten tarkastelin tilannetta.. sitten kun nousin ylös, muuttuivat yhtäkkiä tosi kipeiksi, päätin että katson tilannetta puoli tuntia jonka jälkeen laitoin miehelle viestiä että lähtee tulemaan kotiin. Kello oli yöllä yksi, puolen jälkeen päästiin sitten lähtemään kun mummikin oli hälytetty paikalle esikoista hoitamaan. Klo 2 synnärillä, 4cm auki, sydänkäyrälle, josta ammeeseen. Ammeesta kätilö alkoi hätyytellä melko pian pois (en tosin olisi pitempään jaksanut ollakaan, kun supistukset koveni ja tiheni) - kuulin vasta siinä sydänkäyrällä että mulla on joku streptoB bakteeri todettu ekan synnytyksen jälkeen, josta ei itselle ole haittaa mutta vauva voi saada jonkun ihoinfektion ja sen vuoksi pitää ennen synnytystä antaa suoneen antibiootti. Se vähän harmitti, etenkin kun tippa tuli kämmenselkään ja se oli tosi kipeä, tällä hetkellä ainoa kipeä paikka mitä reissusta jäi. Esikoinen käveli vielä sen päällekin kun istuin illalla lattialla ja nojasin kädellä matolle :D
Olin ajatellut etten ota ilokaasua edellisen kokemuksen perusteella mutta kun saliin siirryttäessä piti olla keinutuolissa taas sydänkäyrillä ja pistettiin se tippa, kätilö sitä tarjosi ja ajattelin että hönkäisen muutamat henkoset jos saisi hetken helpotusta. No muutamiin supistuksiin se auttoikin, sitten meni taas teho ja jäi pelkkä "känni" päälle ja sen pöhnän aikaan supistus oli vaikeammin kestettävissä joten nakkasin sitten maskin pois - tästä huolimatta kätilö sitä tuputti vielä ponnistaessakin enkä ottanut kun esikoisen ponnistus meinasi mennä plörinäksi sen kaasun takia. Nyt ponnistusta kestikin vain 7min (sängyllä kontillaan/pystyyn laitaan nojaten) vaikka se sillä hetkellä tuntui paljon pitemmältä ja yhtä h*lvettiähän se oli taas :whistle: Tuntui siltä että joka paikka repeää vaikka niitä ponnistuksiakin taisin keretä tekemään vain 5 tai 6. Nyt koko synnytyskuviota helpotti se, että tiesin jo saliin siirtyessä että vauva on pian ulkona kun olo kuin esikoista synnyttäessä viimesillään ja ponnistuksessakin helpotti ajatus että kipu tosiaan loppuu heti kun sen vauvan saa puserrettua ulos. Enkä edes revennyt minkään vertaa, ei tullut tikin tikkiä eli ei arista paikkoja yhtään :)
Etukäteen olin myös ajatellut etten halua kalvoja puhkaistavan, tämä kätilö alkoi niitä sitten puhkoa ihan pelkästä rutiinista ja jätin ihan tietoisesti sanomatta mitään, kun mietin että no päästäänpähän heti sitten ponnistamaan vaikka se ehkä tekeekin kipeämpää sitten mutta niin teki ne supistuksetkin. Tosi lääketieteellinen asenne tällä nuorella kätilöllä oli mutta eipä siinä ehditty olla kuin kaksi tuntia ennen vauvan syntymää joten painoin sitten siinä touhun tohinassa hänen asennettaan villasella, kun kuitenkin olin itse ajan tasalla missä mennään.
Mies lähti yövuoroon, esikoinen on nukkumassa ja vauva tuhisee tuossa takana sohvalla, otan sitten kainaloon kun mennään yöunille. Tai siis kun äiti menee. Vauvahan on vaan nukkunut ja nukkunut ja synnytyksen jälkeen muutaman kerran syönyt :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
hei, hurjasti onnea teille kaikille!!! olipa kiva lukea, kun olit kirjoittanut pidemmästikin. ihana kuulla, että kaikki on mennyt hienosti ja olet nyt kahden tytön äiti, mahtavaa!
ja tosiaan, sulla on ollut hyvä asenne tohon hommaan. itse en ole edes yrittänyt selvitä ilman kaikkia mahdollisia puudutuksia, mutta arvostan paljon äitejä, jotka lähtevät matkaan tavoitteena synnyttää mahdollisimman luonnonmukaisesti. tuo polikliininen synnytys on hyvä, miksi jäädä sinne sairaalaan jos on noin hyvässä kunnossa kuin esim sinä nyt. itsekin olisin ollut valmis kotiin vaikka heti toisella kerralla, mutta lapsen takia oli oltava viisi päivää (oli keskonen).
suloisia päiviä sinne uuteen vauvaan tutustuen :)
koko perheelle kovasti :)
Oikein sydänlämpöiset onnittelut koko perheelle pienen tytön johdosta! Ja voimahalaus urhealle äidille! On se vaan aina niin upeaa, kun maailmaan syntyy uusi ihminen. Lepäilehän rauhassa ja nauti ainutkertaisista päivistä pienokaisesi seurassa.
koko perheelle!
Onnittelen nyt täälläkin heh..
By the way, siis tuliko sinulle siitä streptosta tulehdus synnytyksessä? Miullahan oli kans toi sama, ja piti laittaa se tippa. Ja loppujenlopuks kävi niin että alkoi nousta kova kuume ja tulehdusarvot kun vesien menosta oli jo niin kauan eikä edistynyt. Synnytyksen jälkeen vauvalla oli myös tulehdusarvot koholla, joita piti seurata että lähteevät laskuun.
Joko on tullut jälkisuppareita? Eihän niitä kyllä tietty kaikille tule. Minusta ne oli melkeen yhtä pahoja kun synnytyssupistukset. Onkos muuten isosisko ihan hämillään et mikä ihme toi on) ;)
No nyt on paljon syntynyt tyttöjä :) Sitten odottelemaan että sammakkoprinssi jakaantuu!! :)
Nyt täytyy alkaa lähteä kerhoon penskojen kanssa----------->
Ei tullut mitään siitä streptosta ja sitähän se kätilökin sanoi, että ei se edes vaikuta minuun mitenkään vaan on aina minulla..??
Synnytyksen jälkeen tuli pari tuntia tiuhaan jälkisuppareita, siinä helpotti tosin ajatella että ei tarvii enää ponnistaa mitään ulos :D Sittemmin tahti väheni ja tuli vaan imettäess ja kyllähän tuo mies eilen kysyi kotona, että ollaankos tässä lähdössä uudelleen synnyttämään kun hoilotin lattialla kontillaan aaaaa...aaaata (josta puolisko totesi kun olin synnärin ammeessa, että auttaako se oikeasti ja totesi kuunnelleensa, että menee niin nuotin vierestäkin xD ..muistutin sitä ettei mun synnytyshoilotus voi mennä nuotin vierestä kun en sitä minkään nuotin mukaan vedä, hehe..)
hitsi, onnea ja paljon! Kuulostaa todella onnistuneelta reissulta kaiken kaikkiaan. Hiih :D
Ja nopealta, ohoh!
***
onnea hurjasti täältäkin. Voi kun mäkin saisin synnyttää polikliinisesti, mut jää nähtäväks millanen käytäntö täällä on.
Mukavia päiviä teille sinne ja toivottavasti esikoinen suhtautuu vauvaan edes melko hyvin!
Onnea oikein kovasti ja nauttikaa nyt täysin siemauksin vauvantuoksuisesta arjestanne :)
Lämpimät onnittelut ja isot halit :-)))))))
Mukava kuulla, että kaikki kävi helposti ja nopeasti .
Heh, tuosta ilokaasusta, että itselläni auttoi eniten se,
että saatoin purra maskia, kun supisti pahiten ;-)
mielettömästi!
Varmaan minun lisäkseni moni haluaa kuulla minkälaiset kokemukset sinulla on uuden tulokkaan vauva-ajasta. Myös verrattuna esikoisen alkuvaikeuksiin. Ainakin minä haluan! Ja myös siitä miten arki ja ihan käytännön asiat kahden pikkuisen kanssa sujuu.