Ekaks tuli pilven polttelu, siinä se pysyikin
kauan, niin kauan et en uskonut koskaan koskevani
tuota kummempaan. Sitten tuli parit essot ja jäin
kaipaileen sitä mahtavaa fiilistä...etsin ja
etsin, olin henkisesti todella koukussa. Sitten
tuli vauhti varpaisiin eli amfetamiini. Nyt
käytän aineita, jos niitä eteen tulee, ja vaikka
en niitä "etsi" enää niin tehokkaasti, niin silti
haen yhteyksiä koko ajan, huomaamattani. Mun
mielest mul ei ole ongelmaa, mä vaan ajattelen,
et ei tää mene tästä pidemmälle. Et tää on vaan
tämmönen kausi ja piri on viimeinen aine, siitä
vahvempaan en mene. Miten menisinkään, kun ei ole
paikkaa mistä hankkia?? Mut taas joku tuolla
jossain sisällä vähän jaksaa vielä muistuttaa
oikeasta elämästä...mut aineet vievät kummasti
voiton. se fiilis on liian hyvä missattavaks.
Paljon parempaa kuin alkoholi. Mutta milloin mä
herään?
kauan, niin kauan et en uskonut koskaan koskevani
tuota kummempaan. Sitten tuli parit essot ja jäin
kaipaileen sitä mahtavaa fiilistä...etsin ja
etsin, olin henkisesti todella koukussa. Sitten
tuli vauhti varpaisiin eli amfetamiini. Nyt
käytän aineita, jos niitä eteen tulee, ja vaikka
en niitä "etsi" enää niin tehokkaasti, niin silti
haen yhteyksiä koko ajan, huomaamattani. Mun
mielest mul ei ole ongelmaa, mä vaan ajattelen,
et ei tää mene tästä pidemmälle. Et tää on vaan
tämmönen kausi ja piri on viimeinen aine, siitä
vahvempaan en mene. Miten menisinkään, kun ei ole
paikkaa mistä hankkia?? Mut taas joku tuolla
jossain sisällä vähän jaksaa vielä muistuttaa
oikeasta elämästä...mut aineet vievät kummasti
voiton. se fiilis on liian hyvä missattavaks.
Paljon parempaa kuin alkoholi. Mutta milloin mä
herään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei, joku sentään kirjoittaa täällä vielä..
Ehkä ei asiat ole kaikkein iloisimmat, mutta.
Ymmärrän tavallani, mulla ei neljän vuoden
blossittelun taustalla ole koskaan ollut
muuta(kerran viivat)
En pysty vetämään itseäni mukaan, koska uskon
iloihin ja kokemuksiin johtuen minusta ja muista
ihmisistä, ilman aineita.
Ehkä kysymys on läheisyydenkaipuusta,
levottomuudesta sisälläsi tai turhautumisestasi
asioihin?
En pysty paljoa viisaita sanoja antamaan, kun niin
avuton olen oman elämäni kanssa itsekin, mutta
pidä vaikutusvalta omaan elämääsi, se on kuitenkin
saatanan paljon.
Ajatteletko, jos laihtuisit 20kg ja vaellat
talvella pysäköinti alueella etsien pollea, tai
toivoen kuolemaa..
Pistä stoppi, viivasta nouset vielä helpolla, ja
yritä viihtyä ystäviesi seurassa, jotka eivät
harrasta samoja sekoiluja kuin sä. Jooko, älä mene
enää vahvempiin?
Olen vilpitön ja toivon kaikkea hyvää, täällä on
niin ääliöitä, sinun valossasi..
Todella ihanaa kun todella joku jaksoi
kirjoittaa. En varmaan ole ainut tämmönen tapaus.
Mut joo, jotenkin mulla on sumentunut kokonaan se
aineiden negatiivinen vaikutus..ja varsinkin kun
rupee menee vituiks, niin on helppoa ottaa viivat
ja olla jees. Ja jotenkin se vaan hallitsee mua,
mä en ikinä uskonut joutuvani tämän ongelman
eteen. Tänään mulla taas järki puhuu, mut jo
huomenna voin olla asioista aivan eri mieltä.
Onni onnettomuudes, mulla on huonot yhteydet
saada aineita. Mut mua ei haittaa esim.
laihtuminen..mitä laihempi sen parempi. Mul ei
ole vielä tullut sitä stoppia, mä opin yleensä
vasta kantapään kautta, ja mites siinä sitten
käy? Mä olen niin hukassa itsestäni, mut silti
haluan käyttää. Mul on onneks kaikki oikeet
kaverit selviä tyyppejä ja ne ei voi sietää
aineita. Mä vaan vetoon siihen, et hei, ei ne voi
tietää miten hienot fiilikset voi ihminen kokea
kun vähän käyttää. Mä en tiedä mitä teen..mä
haluun tahtoni ja järkeni takaisin!
Täytyy tahtoa kovemmin, vaatia itseäsi takaisin ja
myöntää osa fiiliksistä feikiksi ja olla
kieltämättä, että olet jämähtänyt. Et täällä
kirjottelis, jos homma ois hanskassa?
Kuule, sun streitti kaverit on vähän tietämättömiä
ilm. miten jutut toimii, mutta niitä pelottaa sun
puolesta. Ehkä ne näkee muutoksia, jotka sinä
kiellät. Luuletko että huvikseni tässä olen? siis,
olen, mutta EN OLE! Uskon vain, että jos annat
itsesi upota tai hukkua, kukaan ei voi nähdä sinun
ihmislapsen kauneuttasi pinnan alta.
Etkä sinä näe maailmaa oikeanlaisena, sumentuneena
ja kaukaisena ehkä..
Jos minä tuntematon 25-v tyyppi toivon että sinä
selviydyt, miksi et voisi kokeilla?
What you got to loose, nothing but your life?
sen sanoit "milloin minä herään". Kyllä se niin
on, että todellinen elämä ja toden kohtaaminen
ilman aineita on varmasti pitkän päälle
antoisampaa kuin hetken mielihyvät. Elämä
kaikessa lyhyydessään saattaa olla kuitenkin aika
pitkä (90v). Ota elämä paljaana vastaan äläkä
sumuhöyryn läpi. Saat näin elämältä enemmän.
Itte en onneks vielä hirvittävin koviin aineisiin
sortunut mutta muutam vuosi tuli sekoiltua aika
rankasti ennen kun lopetin, syynä tyttökaverin
kuolema yliannostukseen.
Jos nykyään tuntuu et haluun saada pään sekasin,
niin viina riittää kyllä aivan hyvin!
Tsemppiä sulle!
millon? Mut ootha sä jo osittai heränny, koska sä
tiedostat "ongelmas"...Moni käyttäjä ei edes
myönnä olevansa koukus tai edes käyttävänsä mitää
aineita...Miedoista sit siirrytää pikkuhiljaa
(tai nopees tahis) kovempii, vahvempii aineisii.
En tie millane olo käyttäjäl o, kunen oo ite
koskaa käyttäny enkä tuu käyttämääkää, mut kai se
huume tuo sit sellase nii mahtava fiilikse, et
sitä o kokeiltava uudestaa, annosta vähä
isonnetaa ja sit taas isonnetaa, jos se tois viel
makeemma fiilikse ja pia ei enää pilvet
yms. "pehmeet" huumeet riitä vaa o saatava
kovempii aineit...Tai no en mä tie mite
huumeittekäyttäjät noi asiat aattelee, mut noi mä
luulisin...Vähä niiku tupakka, kyl siiheki
koukkuu voi jäädä eikä irtipääsy oo kaikil nii
helppoo, mut helpompaa se kai kuiteki o ku
huumeist irtipääsy. Huumeis vierotusoireet o nii
valtavat, et irtipääsy ei o helppoo. Vaatii paljo
ponnisteluja, kyyneleitä, tahtoa, et pystyy
lopettaa.
Mut lähtökohtan kai o se, et käyttäjä ite haluaa
tosissaa pääst eroo aineist ja lopettaa kokonaa,
jollei käyttäjäl itel oo haluu eikä tahtoo
lopettaa, ei lopettamine onnistu. Ei kukaa ihmine
voi tehä toise puolest päätöst et sä ny lopetat
noide aineide käytö, voiha se hetkellisesti
onnistuu, mut nopeesti entine käyttäjä ajautuu
uudestaa vanhal polul. Ja vaix huumeittekäyttäjä
onnistuski pääsee eroo aineist, ni ei se taistelu
viel siihe oo loppunu, periaattees se jatkuu läpi
elämän...Retkahtamine o aika helppoo, jollei osaa
pysyä vahvana. Siks lopettajal pitäski ol tiivis
ja läheine verkosto, joka auttaa ja tukee ja o
valmis tekee kaikkensa ettei käyttäjä retkahda
uudestaa. Viime kädes kuiteki jokane o
henkkohtasesti ite vastuus omast elämästää, ei
ketää voida 24 tuntii vuorokaudes vartioid, mut
ilma muide ihmiste tukee ja apuu tuski
lopettamisest tulee mitää. Yksinää aineist
irtipääsy vaatii aika vahvaa persoonaa ja
sellasia ei kai montaa oo, ei kai sellane ihmine
ois ees aluperi alottanukkaa...
Toivottavasti sä onnistut pääsemää lopullisesti
irti aineista, sul varmasti kuiteki o
kannustajii, tukijoit, kuuntelijoit, vai? Yritä
muistaa, et elämä ilma aineitki o elämise arvost!
Tuski tää maailma niitte vaaleepunaste lasie
takaa näyttää yhtää se paremmalt tai jos näyttää
ni hetkellisesti vaa!
Positiivista energiaa ja lujaa tahtoa loppuelämää
varte...Kyl elämä voittaa, vaix silt ei ain
tuntuskaa...Joskus tapahtuu sellasii asioit, joit
ei haluis hyväksyy, mut ne vaa o pakko. Itelki o
aika raskas vuosi ees...
Vaikutat järkevältä kaverilta ja toivon että saat
otteen elämääsi.
Oon käyny ittekin läpi erilaisia addiktioita ja
huomannu ,että pahinpia vaaroja on huonolaatuinen
kama ja jumittuminen.
Monesti douppaajat ovat pahinpia rasisteja
eivätkä hyväksy erilaisuutta vaan elävät omassa
sodassa ympäristöä vastaan
Apuja tilanteeseen vois antaa muutos
Ystäväpiirissä, uusiin/vanhoihin
Tee jotain uutta, matkusta tai
hommaa fillari,vene,rullaluistimet,potkukelkka,
kirjastokortti,soitin,matkalippu,vihamies/ystävä,
mustelma,kotieläin,duuni,huonekalu,shortsit,
surffilauta tai harrastus.
Kokeile
kirjottamista,piirtämistä,laulua,uskontoa,ateismia
,rakkautta,viuhahtamista,kasvissyöntiä,opiskelua,
ulkoilua,autoilua,aktivismia,paastoa,huvipuistoa,
elokuvia,vastustamista,kannatamista,nuudeleita tai
tiibettiläistä kansallisruokaa (momoja)
austraalialaisen ystävän kanssa,Kiinalaisessa
Ravintolassa Oslossa.
Ota kantaa,vastuuta tai opiksi.
Ja jos vielä haluat aineita niin kokeile
endorfiinia,serotonia tai kovaa kamaa
adrealiinia.
Jos vieläkään ei riitä niin hoida
muutama purkki multaa,kasvilamppu,siemeniä ja
ala ganjankasvattajaksi niin yhdistyy ainakin
terapia ja harrastus.
Mä en halua enää poltella pilveä, tulee vaan
kauhee nälkä ja syön kun heppa sen jälkeen. Mut
käyn töis ja siel on kyl ihan virikkeellistä
touhua, mut just kun on vapaata, niin otan kaiken
minkä irti saan ja ei perkele...nyt mulla olis
hienot mahdollisuudet ottaa elämä takaisin,
kirkkaasti selvänä, sillä ystäviä on ja
terapeutti, sekä jätkä joka välittää. Ja paljon
muuta, mut mikä on vienyt mun tahtoni ja voimani?
Mun tekis vaan mieli itkeä ja huutaa, on niin
paha olo. Mut sit vaan turrun ja jatkan sitä
paskaa...tulee sellanen olo, et no mitä sitten.
Ei ymmärrä edes itseään. Mut on maailmas
kuitenkin inhimillisiä ihmisiä vielä..teistä sen
huomaa. Nuo kommentit on oikeesti iso apu.
Tää maailma on oikeesti tällä hetkellä
aika sekava ja kieroutunut.
Suurin osa ihmisistä painaa niska limassa
tajuamatta yhtään mitään.
On siistii katella sitä pienen usvan takaa
toivottavasti se on kohdallasi
aamu-usvaa.