En tahtoisi loukata ketään, mutta ihmetyttää vähän että kuinka joku voi olla niin vajaa että pääsee ujoudesta eroon jonkun *kirjan* avulla?
Siis tarvitsitteko jonkun kirjan kertomaan teille että "sinäkin olet arvokas" ja "mielipiteesi ovat tärkeitä" tai "älä ota asioita niin vakavasti" ja "älä paisuttele saamaasi kritiikkiä", vai mitä ikinä niissä kirjoisa lukeekaan?
Siis tarvitsitteko jonkun kirjan kertomaan teille että "sinäkin olet arvokas" ja "mielipiteesi ovat tärkeitä" tai "älä ota asioita niin vakavasti" ja "älä paisuttele saamaasi kritiikkiä", vai mitä ikinä niissä kirjoisa lukeekaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos sinä ei-vajaa "tähtityttö" et hoida hommiasi kannustavana lähimmäisenä, niin joku kirjan kirjoittaja tekee sen sinun puolestasi.
On ihmisiä, joilla on eläytymiskykyä suurissa vaikeuksissa olevien ihmisten tilanteeseen. (Ujouskin voi pahimmillaan ajaa itsemurhan partaalle.) Onneksi jotkut heistä muun muassa kirjoittavat kirjoja, sillä kaltaisiasi omahyväisiä ja tunteettomia ihmisiäkin putkahtelee milloin mistäkin kommenttejaan heittelemään.
Kirja on vain väline tavoittaa jutteluetäisyydelle sellainenkin ihminen, joka ei ole fyysisesti jutteluetäisyyden päässä.
Voi tulla päivä jolloin olet itse vakavasti jonkin avun tarpeessa. Silloin saatat kohdata ihmisiä, jotka eivät todellakaan sano sinua ongelmiesi tähden "vajaaksi".
Ei mun mielestä tähtityttö ollut ollenkaan arvosteleva ujoja kohtaan. Sehän vaan ihmetteli miten on mahdollista päästä eroon ujoudesta jonkun kirjan avulla. Ja munkin mielestä se on aika outoa. Olen muutaman lukenut, mut täällä ujouspalstalla sitä vaan ollaan.
Toisen ihmisen arvioiminen "vajaaksi" kuulostaa arvostelulta. Ei sitä neutraaliksi tai kohteliaaksi ole helppo tulkita. Jälkikäteen ajattelin, että kirjoittaja oli varmaan joku 14-vuotias koululainen. Aikuinen ihminen ei kirjoittaisi niin.
Minkään kirjan lukeminen sinänsä ei auta ketään. Vain jos sisäistää niiden sisältämiä ohjeita ja todella harjoittelee asioita pitkäjänteisesti ja vähän kerrassaan. Oikoteitä onneen ei ole. Ei jonkun ammatti-ihmisen tai vertaishenkilön antamasta uudesta näkökulmasta tule huono, jos se on painettuna johonkin kirjaan. Ajatus on hupsu. Vaikeissa tapauksissa tarvitaan tietysti myös terapiaa, mutta kirjat voivat olla hyvä lisätuki. Joskus kirjat voivat olla jopa parempia kuin terapeutit!
Onko ihme, jos junnaa paikallaan, kun nimimerkiksikin valitsee "The Great Loser". Herätys, hyvä ystävä! Arvostatko itseäsi pätkääkään? Mistä 18-vuotias, hädin tuskin koulusta päässyt nuori ihminen voi tietää, onko luuseri vai ei? Sinulla on vielä koko elämä edessäsi. Älä hyvän tähden määrittele itseäsi noin rankalla tavalla noin varhaisessa vaiheessa.
Jos kutsuu itseään lähtökohdissaan suureksi häviäjäksi, ei ole ihme, ettei kukaan ole kiinnostunut.
Totta, "vajaa"-sanan käyttö liitetään yleensä loukkaavuuteen. En tiedä miksi sitä käytettiin, mutta viesti noin muuten ei ollut arvosteleva. Varmaan henkilöllä itselläänkin on jotain tällaista ongelmaa.
Niin no, myönnetään että ehkä asenteessani on noin lähtökohtaisesti jotain vikaa varsinkin "parantumiseni" kohdalla. Itse olen vaan niin sosiaalisesti avuton, että on vaikea uskoa mistään kirjoista olevan apua. Ja kun tunnen tyyppejä, jotka ahmii sellaisia kirjoja ja niissä tapauksissa ainoa hyöty tulee kustantajalle ja kirjoittajalle. Ne siis saa rahat. Ja onko sellasissa kirjoissa edes mitään, mitä ei maalaisjärjellä pystyis itekin päättelemään? En tiedä. Myönnän kyllä että kirjat voi olla hyvä lisätuki joissain tapauksissa.
Oletko itse parantunut sisäistämällä jonkin kirjan sisältämiä ohjeita? Onko kukaan?
Arvostanko itseäni pätkääkään? No en oikeastaan.
Jos 18-vuotias ei voi tietää onko hän luuseri vai ei, voiko 30-vuotiaskaan? Voiko viiskymppinen? Kuka sinun mielestäsi on luuseri? Pidätkö itseäsi luuserina?
Vois kyllä käydä ihan mielenkiinnosta lainaamassa vaikkapa itse Hellstenin kirjan kirjastosta.
Itse olen kyllä saanut apua kirjoista. Valitettavasti niitä on suomen kielellä vain muutamia, mutta onneksi englanniksi on lisää. Hyvä suomenkielinen teos on esim. Aavaston & Kaulion & Syrjälän "Jännittääkö?" (Minerva Kustannus 2008).
Teologi-terapeutti Tommy Hellsteniin en ole ehtinyt tutustua, mutta tietääkseni hän ei ole kirjoittanut yhtään kirjaa vartavasten ujoille.
En pidä itseäni luuserina enkä ketään muutakaan. Luuserius on nähdäkseni asennoitumisen tapa, jonka voi vapaaehtoisesti valita tai olla valitsematta. Sille on tyypillistä sisäänpäin kääntynyt itsesääli ja sentimentaalinen (ylitunteellinen) myötätunnon kerjääminen muilta ihmisiltä. Mielessä pyörii koko ajan sama levy, joka selittää kuinka huono ja kykenemätön olen asiassa kuin asiassa. En usko siihen, että kenenkään luuserius on ennaltamäärättyä ja lukkoonlyötyä. Siitä voi kasvaa ulos, jos haluaa.
Mitä nuorempi ihminen on, sitä enemmän hänellä on elämässä aikaa ja mahdollisuuksia. Alle 20-vuotias ei voi vielä tietää, mihin kaikkeen pystyy ja mitä voi oppia osaamaan. Miten hän voisi? Kuinka moni ihminen haluaisikaan aloittaa alusta ja olla taas kaksikymppinen, kun vielä oli elämä valintoineen täysin edessä.
Silti vanhempienkaan (30-100-vuotiaat) ei pidä määritellä itseään lopullisesti: "Tällainen olen ja tällainen tulen aina olemaan." Aina saa olla avoin uudelle, uusille puolille omassa itsessä ja elämässä, uusille mahdollisuuksille myös kiperissä ja mahdottomilta tuntuvissa elämäntilanteissa. Niin kauan on toivoa kun elää.
Lukaisin tätä palstaa ja pisti silmään käyttämäsi nimimerkki.
Sanot olevasi sosiaalisesti avuton, mutta suollat mallikelpoisesti jäsenneltyä asiallista tekstiä.
Sama pääsääntöisesti muidenkin ujojen kanssa; verbaalisesti hyviä ihmisiä, jotka eivät vain saa suutaan auki.
Vaikutat monien muiden tämän palstan kirjoittajien lailla ehdottomasti keskivertonuorta fiksummalta.
Suosittelen todellakin sitä, että alat olla terveellä tavalla ylpeä kaikista hienoista ominaisuuksista mitä sulla (ja teillä muillakin on). Tämä ujous on vain pikku kämmi, jonka uskon harjoituksen ja iän myötä menevän ohi.
Olennaissta on ettei jää masentelemaan jotain ns. muka-mokiaan. Helvettiäkö ne muille kuuluu? Eivätkä heitä haittaa millään lailla.
Terveisin yksi ex-ujo. Joskus koulussa muistan pitäneeni esitelmän kuin transsissa pyörtymisen partaalla. Olin niin pökelöjäykkänä jännityksestä, ettei minulla ollut oikein käsitystä mitä puhuin. Kaipa suunnilleen sen kotona tiukasti harjoitellun litanian, koska sain jotain kahdeksikon siitä. Nyt pystyn puhumaan ihmisten edessä vaikeuksitta.
Älkää kehatko netin kautta alkaa kinastelemaan :) Huom. Ei tarvitse vastata mitään "no ei täs mitää kinastella !!" ymmärretty ? No HYVÄ, sitähän minäkin :))