Kysymys pennuttamisesta

Minulle on kerran käynyt vähän vastaavanlainen tilanne, kotona olleelle nartulle.

Narttu eli uroksen kanssa, enkä ollut edes huomannut sen juoksuja. En edes tarkkaillut koiraa, koska se oli ollut erossa uroksesta 2kk aikaisemmin juoksuajan vuoksi. Narttu synnytti kuitenkin pentueen ja kaikki meni hyvin.

Kennelliitosta kysyessäni, mitenkä tuli toimia selvisi, että liian tiheän pennutuksen raja on 5 vuotta. Mikäli kennelillä on 5 vuoden sisällä ollut vahinkopentue, ei se ilman painavaa syytä voi saada uutta vahinko pentuetta rekistetöityä.

Olin rekisteröinyt erään kasvattini vahinkopennut omille nimilleni, ettei niitä myytäisi paperittomina. Rekisteröintimaksut ovat nelin kertaiset, kun vahinko pentuja rekisteröidään, jotenka moni ei sen vuoksi niitä rekisteröi. Itse en hyväksy paperittomia pentuja, jos niille vain voi paperit saada, maksoi sitten enemmän tai ei.

Tuosta tapauksesta oli kuitenkin kulunut vain 4 vuotta 3 kk. Ja kennelliitosta sanottiin, että voisin anoa poikkeuslupaa, mutta varmempi keino olisi suoraan rekisteröida ne jonkun toisen kennelnimelle. Näin myös tein. Avoimesti ja rehellisesti. Jokainen pennunomistaja tiesi miten ja miksi. Maksoin 4 kertaisen maksun mukisematta. Näistä kasvattaja saa myös kirjallisen huomautuksen.

On aivan oikein, ettei liian tiheästi saa pentuja teettää, mutta minulle ainakin on muutama vahinko tapahtunut 25-vuoden aikana. Onneksi vain tämä yksi on ollut liian tiheäastutus.

Teidän, että ainakin tämä minun pentueeni on herättänyt hyvinkin paljon keskustelua. Miksi kukaan ei kuitenkaan ole soittanut suoraan minulle ja kysynyt asiaa. Pärpättäminen kentällä aivan syyttömälle pennunomistajalle on mielestäni kornia.

Olen myös ottanut useamman kerran pennut omille nimilleni, vaikka ne eivät periaatteessa "minun pentuja" ole ollutkaan. Omistaja ovat vain halunneet että, pennuilla on kennelnimi ja olen auttanut heitä koirien myynnissä ja pennunostajien neuvomisessa.

Tämä on erittäin yleistä rodusta riippumatta.
Riitta Vainiontaus

Riitta Vainiontaus kirjoitti:

Minulle on kerran käynyt vähän vastaavanlainen tilanne, kotona olleelle nartulle.

Narttu eli uroksen kanssa, enkä ollut edes huomannut sen juoksuja. En edes tarkkaillut koiraa, koska se oli ollut erossa uroksesta 2kk aikaisemmin juoksuajan vuoksi. Narttu synnytti kuitenkin pentueen ja kaikki meni hyvin.

Kennelliitosta kysyessäni, mitenkä tuli toimia selvisi, että liian tiheän pennutuksen raja on 5 vuotta. Mikäli kennelillä on 5 vuoden sisällä ollut vahinkopentue, ei se ilman painavaa syytä voi saada uutta vahinko pentuetta rekistetöityä.

Olin rekisteröinyt erään kasvattini vahinkopennut omille nimilleni, ettei niitä myytäisi paperittomina. Rekisteröintimaksut ovat nelin kertaiset, kun vahinko pentuja rekisteröidään, jotenka moni ei sen vuoksi niitä rekisteröi. Itse en hyväksy paperittomia pentuja, jos niille vain voi paperit saada, maksoi sitten enemmän tai ei.

Tuosta tapauksesta oli kuitenkin kulunut vain 4 vuotta 3 kk. Ja kennelliitosta sanottiin, että voisin anoa poikkeuslupaa, mutta varmempi keino olisi suoraan rekisteröida ne jonkun toisen kennelnimelle. Näin myös tein. Avoimesti ja rehellisesti. Jokainen pennunomistaja tiesi miten ja miksi. Maksoin 4 kertaisen maksun mukisematta. Näistä kasvattaja saa myös kirjallisen huomautuksen.

On aivan oikein, ettei liian tiheästi saa pentuja teettää, mutta minulle ainakin on muutama vahinko tapahtunut 25-vuoden aikana. Onneksi vain tämä yksi on ollut liian tiheäastutus.

Teidän, että ainakin tämä minun pentueeni on herättänyt hyvinkin paljon keskustelua. Miksi kukaan ei kuitenkaan ole soittanut suoraan minulle ja kysynyt asiaa. Pärpättäminen kentällä aivan syyttömälle pennunomistajalle on mielestäni kornia.

Olen myös ottanut useamman kerran pennut omille nimilleni, vaikka ne eivät periaatteessa "minun pentuja" ole ollutkaan. Omistaja ovat vain halunneet että, pennuilla on kennelnimi ja olen auttanut heitä koirien myynnissä ja pennunostajien neuvomisessa.

Tämä on erittäin yleistä rodusta riippumatta.
Riitta Vainiontaus

tuota enää selvemmin sanoa.

Riitta Vainiontaus kirjoitti:

Minulle on kerran käynyt vähän vastaavanlainen tilanne, kotona olleelle nartulle.

Narttu eli uroksen kanssa, enkä ollut edes huomannut sen juoksuja. En edes tarkkaillut koiraa, koska se oli ollut erossa uroksesta 2kk aikaisemmin juoksuajan vuoksi. Narttu synnytti kuitenkin pentueen ja kaikki meni hyvin.

Kennelliitosta kysyessäni, mitenkä tuli toimia selvisi, että liian tiheän pennutuksen raja on 5 vuotta. Mikäli kennelillä on 5 vuoden sisällä ollut vahinkopentue, ei se ilman painavaa syytä voi saada uutta vahinko pentuetta rekistetöityä.

Olin rekisteröinyt erään kasvattini vahinkopennut omille nimilleni, ettei niitä myytäisi paperittomina. Rekisteröintimaksut ovat nelin kertaiset, kun vahinko pentuja rekisteröidään, jotenka moni ei sen vuoksi niitä rekisteröi. Itse en hyväksy paperittomia pentuja, jos niille vain voi paperit saada, maksoi sitten enemmän tai ei.

Tuosta tapauksesta oli kuitenkin kulunut vain 4 vuotta 3 kk. Ja kennelliitosta sanottiin, että voisin anoa poikkeuslupaa, mutta varmempi keino olisi suoraan rekisteröida ne jonkun toisen kennelnimelle. Näin myös tein. Avoimesti ja rehellisesti. Jokainen pennunomistaja tiesi miten ja miksi. Maksoin 4 kertaisen maksun mukisematta. Näistä kasvattaja saa myös kirjallisen huomautuksen.

On aivan oikein, ettei liian tiheästi saa pentuja teettää, mutta minulle ainakin on muutama vahinko tapahtunut 25-vuoden aikana. Onneksi vain tämä yksi on ollut liian tiheäastutus.

Teidän, että ainakin tämä minun pentueeni on herättänyt hyvinkin paljon keskustelua. Miksi kukaan ei kuitenkaan ole soittanut suoraan minulle ja kysynyt asiaa. Pärpättäminen kentällä aivan syyttömälle pennunomistajalle on mielestäni kornia.

Olen myös ottanut useamman kerran pennut omille nimilleni, vaikka ne eivät periaatteessa "minun pentuja" ole ollutkaan. Omistaja ovat vain halunneet että, pennuilla on kennelnimi ja olen auttanut heitä koirien myynnissä ja pennunostajien neuvomisessa.

Tämä on erittäin yleistä rodusta riippumatta.
Riitta Vainiontaus

hyvästä ja selkeästä vastauksesta. Hienoa että sinunlaisesi tunnettu ja arvostettu kasvattaja kertoo näin rehellisesti tapauksesta. Kunpa muutkin ottaisivat oppia! Hyvää syksyn jatkoa!