Karmamietteeni

Uskonto tarkoittaa ihmisen uskoa jumaliin tai muuhun yli-inhimilliseen mahtiin, hänen turvautumistaan siihen sekä siihen liittyvää pyhyyden kokemusta. Nämä ovat uskonnossa usein muotoutuneet oppijärjestelmäksi ja ilmenevät erilaisina yhteisöllisinä tapoina ja palvontamenoina. Uskonnon määritelmiä on lukuisia eikä niistä vallitse yksimielisyyttä.

> Olen ajatellut karmaa näin: Olennoilla ei ole
> sielua, mutta tavallaan jälleensyntymistä on
> olemassa.

Kyllä. Näennäisesti jälleensyntymistä on olemassa.

> Olennot koostuvat materiasta joka kiertää koko
> ajan.

Näin on mahdollista ajatella hinayanabuddhalaisuudessa, mutta mahayanan mukaan tämä on vain näennäistä, koska emme voi löytää todella olemassa olevia materiahiukkasia. Koska hiukkasia kuitenkin näennäisesti ilmaantuu, se merkitsee, että ne ovat illuusiota, mielen luomusta. Materia ilmaantuu mielestä, ei päinvastoin.

> Olennot ovat heidän materiansa ja ajatuksensa.

Ja tunteensa. Ja nämä kaikki ilmaantuvat mielestä, palatakseen lopulta siihen takaisin.

> Olennot siis syntyvät ja kuolevat kokoajan.

Tietyssä mielessä kyllä. Vielä syvällisempi oivallus on se, että tämän johdosta ei ole olemassa olentoja, koska todellinen, itsenäinen olemassaolo edellyttää, että jokin on olemassa aina ja kaikkialla riippumatta mistään ehdoista, kuten ajasta, paikasta, materiasta jne. Olemassa oleva asia ei voi syntyä, muuttua eikä hävitä.

> Koska ei voi sanoa että on olemassa yhtä
> olentoa koska lopulta kaikki on yksi.

Oikeastaan edes sitä ei voi sanoa. Jos kaikki olisi vain ”yksi”, silloin esim. minä ja sinä olisimme täysin samoja. Mitään ei voisi jakaa osiin, esim. et voisi sanoa, että sinulla on viisi sormea. Kuitenkin ”minä” koen oman karmani seuraukset ja ”sinä” koet oman karmasi seuraukset, joten ei voi sanoa, että kaikki on yhtä. Myös ”yksi” on äärimmäisyys. Ilmiöiden luonto on yksi-monta-jaottelun tuolla puolen, käsitteiden tavoittamattomissa.

> Jokainen olento on vastuussa kaikista teoista,
> mutta ei oikeastaan mistään, koska millään
> olennolla ei ole vapaata tahtoa eikä yksikään
> olento pysty aidosti valitsemaan tietään.

Jokainen olento on kyllä vastuussa omista teoistaan, mutta loppupäätelmäsi on väärä, koska sen alkuolettamus on väärä.

> Tämä johtuu siitä että kaikki asiat ovat
> jonkun lain alaisia ja nämä lait ovat
> riippuvuussuhteessa toisiinsa. Materia ja laki
> ovat erottamattomia. Vallitsee kohtalo. Se
> mitä on karma, on menneiden aikojen "valinnat"
> ja normit mitkä vallitsevat nykyisessä ajassa
> ja vaikuttavat "yksilöön". Tavallaan karmaa ei
> ole, mutta voi ajatella että on.

Maailmankaikkeudet ilmaantuvat mielestä. Karma pitää meitä otteessaan niin kauan kuin uskomme ”itsen” todelliseen olemassaoloon, mutta koko ajan meillä on jonkinasteinen valinnanvapaus, joka on peräisin siitä, että meillä jonkinasteinen kosketus mielen todelliseen vapaaseen luontoon. Eläimillä tällaista vapautta on paljon vähemmän kuin ihmisillä, ja ihmistenkin välillä on suuria eroja tässä suhteessa. Vielä toteutumatonta karmaa voi puhdistaa, ja juuri nyt omilla valinnoillamme luomme tulevaisuutemme.

Buddhalaisen harjoituksen avulla vapautta on mahdollista lisätä niin, että emme ole enää tunteidemme ja tottumustemme armoilla, vaan voimme aivan vapaasti päättää, haluammeko olla nyt onnellisia vai haluammeko kärsiä. Madhyamaka-filosofian päättelyiden avulla voi selventää omaa ajatteluaan, mutta sitä kannattaa tasapainottaa ”kaikki on mieltä” -näkemyksellä, jotta ei lankea nihilismiin. Tyhjyys on ylittämätöntä onnellisuutta (Buddhan epiteetti ”sugata” tarkoittaa ”onnellisuuteen mennyttä”) ja valtavaa myötätuntoa kaikkia kohtaan.

Zen-hajoituksen ydin on kehittää tätä myötätuntoa kuuden paramitan kautta niin, että rajattoman myötätunnon voimasta kaikki raja egon ja muun todellisuuden väliltä häviää. Olet yhä iloisempi, tulet aina vain paremmin toimeen ihmisten kanssa, ja omien ongelmiesi sijaan ajattelet yhä enemmän toisten onnellisuutta.