Ne, jotka ovat taistelleet viranomaismielivaltaa vastaan jo kauemmin tuntevat Ikosen seuraavan kirjoituksen ja meille tämä on "vanhaa kauraa", itsestään selviä tosiasioita. Mutta ihan vain vertailun vuoksi:
Miten tilanne on muuttunut tästä parin vuoden takaisesta vai onko muuttunut mitenkään? Muistan tämän tekstin ja silloin tämän julkaisu Hesarissa oli suorastaan sensaatiomainen uutinen:
"Lauantai 11. helmikuuta 2006, HS mielipiteet
HUOSTAANOTTOSELVITYKSET HUONOTASOISIA
Aila Puustinen-Korhonen kirjoitti huostaanottojen purkamisen vaikeudesta (HS 3.2.) todeten, että perhekuntoutuspalveluja olisi kehitettävä.
Suomen Oikeusapulakimiehet ry on esittänyt sosiaali- ja terveysministeriölle lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä, että huostaanoton tulisi aina olla määräaikainen ja se tulisi määräajoin tarkistaa.
Käytännössä huostaanotto tehdään lapsuuden mittaiseksi eikä viranomainen pyri sitä aktiivisesti lopettamaan. Kun huostaanoton alkuperäinen peruste on poistunut, viranomainen esittää usein lopettamisen esteeksi uuden perusteen, esimerkiksi vuorovaikutuksen ongelmat.
On havaittavissa, että sijaisperheillekin saatetaan antaa virheellistä tietoa sijoituksen kestosta. Sosiaalihuoltolain mukaan sosiaalityö on ohjausta, neuvontaa ja ongelmien selvittämistä sekä muita tutkitoimia, jotka ylläpitävät ja edistävät perheen turvallisuutta ja suoriutumista.
Lastensuojelulain mukaan sosiaalitoimen on tarvittaessa järjestettävä perheelle tukitoimia (esim. tukihenkilö, tukiperhe, terapiapalvelut, loma- ja virkistystoimintaa). Huostaanottoon voidaan ryhtyä vastaa, kun ns. avohuollon tukitoimet eivät ole olleet tarkoituksenmukaisia tai ovat osoittautuneet riittämättömiksi.
Huostaanotto on perustuslain 7.1 pykälässä tarkoitettu henkilökohtaisen vapauden riisto, joka kohdistuu lapseen. Tämä perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvä tekijä tulee ottaa kaikessa lasta ja perhettä koskevassa toiminnassa huomioon.
Stakesin tilaston mukaan v. 2004 lastensuojelun avohuollon piirissä oli 59912 lasta ja kodin ulkopuolelle sijoitettuina 14704 lasta.
Pahasti oireilevan lapsen sijaishoidon vuorokausitaksa voi olla yli 400 euroa, joten yhden lapsen huostaanoton kustannukset vuositasolla voivat olla jopa 150000 euroa.
Käytännössä ns. avohuollon tukitoimien käyttämisessä on ongelmia. Perheiden todelliset tarpeet ja viranomaisten tarjoama apu eivät useinkaan kohtaa toisiaan.
Uupunut yh-äiti saa perhetyöntekijän kanssaan keskustelemaan, vaikka tarvitsisi siivousapua. Oppimisvaikeuksista kärsivän lapsen ongelmiin haetaan ratkaisua huostaanotosta. Vauvan valvomisesta väsyneelle äidille saatetaan esittää vaihtoehdoksi huostaanottoa tai äitiä vidaan uhkailla huostaanotolla, ellei hän vapaaehtoisesti luovu lapsestaan. Näin perheitä ajetaan entistä suurempaan ahdinkoon.
Lastensuojelun työtavoissa on erityinen piirre:
vain sosiaalityöntekijä osaa määritellä lapsen edun, vaikka edun määrättelyssä on kyse tosiseikkojen selvittämisestä ja niiden perusteella tehtävästä tilannearviosta. Viranomainen osaa mielestään määritellä myös avun tarpeen ja laadun eikä avun tarvitsijaa kuulla.
Sosiaalityöntekijöiden huostaanottoselvitykset ovat HEIKKOTASOISIA sisältäen vain epäedullisen ja usein TOTUUDEN VASTAISEN tiedon perheestä, vaikka niiden tulisi virkamiesselvityksinä olla puolueettomia ja tosiseikkoihin perustuvia. Aino Kääriäinen on tehnyt asiasta väitäskirjatutkimuksen (Lastensuojelun sosiaalityö asiakirjoina - Dokumentoinnin ja tiedonmuodostuksen dynamiikkaa, Helsingin yliopisto 2003).
Sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa tulisi huomioida asiakaskunnan muuttuminen, lastensuojelun asiakkaat eivät toki ole vain alkoholistiperheitä. Sosiaalityöntekijä ja valitettavan usein ammattipätevyyttä vailla oleva työntekijä, ei kykene vastaamaan esim. erityislasten tai eri väestöryhmien ongelmiin.
Julkisuudessa on ollut esillä kuntia, joiden sosiaalityöntekijät kertovat ongelmaperheistä, vaikka tosiasiassa voi olla kyse työntekijän ammattitaidon puutteesta tai työn organisoinnin ongelmista. Jos kunnassa ei ole osaamista, tai edes riittäviä määrärahoja tutkitoimien käyttöön, päädytään työntekijän kannalta helpoimpaan ja kalleimpaan ratkaisuun, huostaanottoon.
TILASTOT kodin ulkopuolelle sijoitettujen lapsien suuresta määrästä KERTOVAT SITEN MYÖS sosiaalitoimen kyvyttömyydestä vastata perheiden avuntarpeeseen.
Käytännön työssä on muodostunut selkeä kuva siitä, että lukuisat huostaanottotapaukset olisi ratkaistavissa tukitoimin.
Valitettavan usein huostaanotto on jopa HEIKENTÄNYT PERHEEN TILANNETTA, kun perheenjäsenten yhteydenpitoa rajoitetaan ankarin tapaamisrajoituksin.
Lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä tulisi huomioida erityisesti oikeusapualain puutteet. Nyt perheillä ei ole oikeutta valtion oikeusapuun ja omaan lakimieheen siinä vaiheessa, kun huostaanotto uhkaa tai kun sen lopettamisesta neuvotellaan.
Mikäli huostaanotot tulevaisuudessa käsitellään tuomioistuimessa, muuttuu sosiaalityöntekijän roolikin helpommaksi ja hän voi keskittyä lain mukaiseen auttajan tehtäväänsä.
Leeni Ikonen, varatuomari, sihteeri, Suomen Oikeusapulakimiehet ry "
Miten tilanne on muuttunut tästä parin vuoden takaisesta vai onko muuttunut mitenkään? Muistan tämän tekstin ja silloin tämän julkaisu Hesarissa oli suorastaan sensaatiomainen uutinen:
"Lauantai 11. helmikuuta 2006, HS mielipiteet
HUOSTAANOTTOSELVITYKSET HUONOTASOISIA
Aila Puustinen-Korhonen kirjoitti huostaanottojen purkamisen vaikeudesta (HS 3.2.) todeten, että perhekuntoutuspalveluja olisi kehitettävä.
Suomen Oikeusapulakimiehet ry on esittänyt sosiaali- ja terveysministeriölle lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä, että huostaanoton tulisi aina olla määräaikainen ja se tulisi määräajoin tarkistaa.
Käytännössä huostaanotto tehdään lapsuuden mittaiseksi eikä viranomainen pyri sitä aktiivisesti lopettamaan. Kun huostaanoton alkuperäinen peruste on poistunut, viranomainen esittää usein lopettamisen esteeksi uuden perusteen, esimerkiksi vuorovaikutuksen ongelmat.
On havaittavissa, että sijaisperheillekin saatetaan antaa virheellistä tietoa sijoituksen kestosta. Sosiaalihuoltolain mukaan sosiaalityö on ohjausta, neuvontaa ja ongelmien selvittämistä sekä muita tutkitoimia, jotka ylläpitävät ja edistävät perheen turvallisuutta ja suoriutumista.
Lastensuojelulain mukaan sosiaalitoimen on tarvittaessa järjestettävä perheelle tukitoimia (esim. tukihenkilö, tukiperhe, terapiapalvelut, loma- ja virkistystoimintaa). Huostaanottoon voidaan ryhtyä vastaa, kun ns. avohuollon tukitoimet eivät ole olleet tarkoituksenmukaisia tai ovat osoittautuneet riittämättömiksi.
Huostaanotto on perustuslain 7.1 pykälässä tarkoitettu henkilökohtaisen vapauden riisto, joka kohdistuu lapseen. Tämä perus- ja ihmisoikeuksiin liittyvä tekijä tulee ottaa kaikessa lasta ja perhettä koskevassa toiminnassa huomioon.
Stakesin tilaston mukaan v. 2004 lastensuojelun avohuollon piirissä oli 59912 lasta ja kodin ulkopuolelle sijoitettuina 14704 lasta.
Pahasti oireilevan lapsen sijaishoidon vuorokausitaksa voi olla yli 400 euroa, joten yhden lapsen huostaanoton kustannukset vuositasolla voivat olla jopa 150000 euroa.
Käytännössä ns. avohuollon tukitoimien käyttämisessä on ongelmia. Perheiden todelliset tarpeet ja viranomaisten tarjoama apu eivät useinkaan kohtaa toisiaan.
Uupunut yh-äiti saa perhetyöntekijän kanssaan keskustelemaan, vaikka tarvitsisi siivousapua. Oppimisvaikeuksista kärsivän lapsen ongelmiin haetaan ratkaisua huostaanotosta. Vauvan valvomisesta väsyneelle äidille saatetaan esittää vaihtoehdoksi huostaanottoa tai äitiä vidaan uhkailla huostaanotolla, ellei hän vapaaehtoisesti luovu lapsestaan. Näin perheitä ajetaan entistä suurempaan ahdinkoon.
Lastensuojelun työtavoissa on erityinen piirre:
vain sosiaalityöntekijä osaa määritellä lapsen edun, vaikka edun määrättelyssä on kyse tosiseikkojen selvittämisestä ja niiden perusteella tehtävästä tilannearviosta. Viranomainen osaa mielestään määritellä myös avun tarpeen ja laadun eikä avun tarvitsijaa kuulla.
Sosiaalityöntekijöiden huostaanottoselvitykset ovat HEIKKOTASOISIA sisältäen vain epäedullisen ja usein TOTUUDEN VASTAISEN tiedon perheestä, vaikka niiden tulisi virkamiesselvityksinä olla puolueettomia ja tosiseikkoihin perustuvia. Aino Kääriäinen on tehnyt asiasta väitäskirjatutkimuksen (Lastensuojelun sosiaalityö asiakirjoina - Dokumentoinnin ja tiedonmuodostuksen dynamiikkaa, Helsingin yliopisto 2003).
Sosiaalityöntekijöiden koulutuksessa tulisi huomioida asiakaskunnan muuttuminen, lastensuojelun asiakkaat eivät toki ole vain alkoholistiperheitä. Sosiaalityöntekijä ja valitettavan usein ammattipätevyyttä vailla oleva työntekijä, ei kykene vastaamaan esim. erityislasten tai eri väestöryhmien ongelmiin.
Julkisuudessa on ollut esillä kuntia, joiden sosiaalityöntekijät kertovat ongelmaperheistä, vaikka tosiasiassa voi olla kyse työntekijän ammattitaidon puutteesta tai työn organisoinnin ongelmista. Jos kunnassa ei ole osaamista, tai edes riittäviä määrärahoja tutkitoimien käyttöön, päädytään työntekijän kannalta helpoimpaan ja kalleimpaan ratkaisuun, huostaanottoon.
TILASTOT kodin ulkopuolelle sijoitettujen lapsien suuresta määrästä KERTOVAT SITEN MYÖS sosiaalitoimen kyvyttömyydestä vastata perheiden avuntarpeeseen.
Käytännön työssä on muodostunut selkeä kuva siitä, että lukuisat huostaanottotapaukset olisi ratkaistavissa tukitoimin.
Valitettavan usein huostaanotto on jopa HEIKENTÄNYT PERHEEN TILANNETTA, kun perheenjäsenten yhteydenpitoa rajoitetaan ankarin tapaamisrajoituksin.
Lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä tulisi huomioida erityisesti oikeusapualain puutteet. Nyt perheillä ei ole oikeutta valtion oikeusapuun ja omaan lakimieheen siinä vaiheessa, kun huostaanotto uhkaa tai kun sen lopettamisesta neuvotellaan.
Mikäli huostaanotot tulevaisuudessa käsitellään tuomioistuimessa, muuttuu sosiaalityöntekijän roolikin helpommaksi ja hän voi keskittyä lain mukaiseen auttajan tehtäväänsä.
Leeni Ikonen, varatuomari, sihteeri, Suomen Oikeusapulakimiehet ry "
Vastaukset 5
Vanhimmat
kansanedustajien, Stakesin, Lastensuojelun Keskusliiton, osan sijaishuoltoa - jopa sossun - ja monen kasvatusalan asiantuntijan suulla on myönnetty lastensuojelun metsään meno ja toimimattomuus. Ei pari vuotta sitten vielä tällaisesta ollut tietoakaan.
Aiheettomat huostaanotot on myönnetty ja Risikko puhui jo vuoden alussa siitä, miten järjetöntä on, että halvemmat avohuollon tuet on vaihdettu suoriin huostaanottoihin.
Ei -06 olisi vielä osattu kuvitellakaan niin suoraa puhetta huostaanottojen epäkohdista kuin viime keväänä eduskunnassa käytiin sen lain lähetekeskustelun yhteydessä, jossa huostaanottoja ehdotettiin siirrettäväksi käräjäoikeuksiin.
Mutta entä sossujen käytännön toimet?
Ei tukiin ole vieläkään rahaa, kun ainoaksi tueksi yleensä tyrkätään vain perhetyöntekijöitä, joka on yleensä niin väärin kohdennettua apua kuin olla voi.
Seuraava tuki on loputon palaveeraus ja kokouksesta toiseen juokseminen, jonka perusteella sanotaan, miten "todella tarkkaan perheen tilanne arvioitiin ja kartoitettiin ja kaikki mahdollinen apu tarjottiin". Heh, heh!
Arviointi taitaa olla vieläkin liian usein vain negatiivisten väitteiden esittämistä vanhemmista, joita ei tarvitse todistaa oikeiksi ja paikkansapitäviksi. Sossulle mutu-tuntuma ja oma kuvittelu on ROCK, moniammatillisesta arviosta on turha puhua, koska vaikka sitä tehtäisiin, ei sillä ole mitään merkitystä. Vain sossun oma tuntuma asioista on laki ja oikeus.
Näin oli meilläkin:
"Arviointi taitaa olla vieläkin liian usein vain negatiivisten väitteiden esittämistä vanhemmista, joita ei tarvitse todistaa oikeiksi ja paikkansapitäviksi. Sossulle mutu-tuntuma ja oma kuvittelu on ROCK, moniammatillisesta arviosta on turha puhua, koska vaikka sitä tehtäisiin, ei sillä ole mitään merkitystä. Vain sossun oma tuntuma asioista on laki ja oikeus. "
Sossu jätti kaikki tahot pois huosta-asiakirjoista, joissa meitä puolustettiin ja kehuttiin.
Ja avohuollon tukena tarjottiin hirvittäviä perhetyöntekijöitä, kaksi ristikuulustelijaa, joita en halunnut. Emme siis saaneet mitään avohuollon tukitoimia.
Minä jotenkin ajattelin olevani poikkeustapaus, kun sossu vielä vääristeli kaikkia asioita, ihan pokkana.
tutkimukseen, joka Ikosen tekstissä mainitaan.
Mihinkäs sossun tavat olisivat parissa, kolmessa vuodessa muuttuneet. Ne jotka ovat huostanneet ennenkin "musta tuntuu, että huolettaa" -periaatteella, niin ihan varmaan he jatkavat työtään samalla tavalla vielä tänäkin päivänä.
Löysin googlettamalla tuon samaisen tekijän kirjan esipuheen (yksi kirjoittajista). Siinä todetaan, että
"Myös sosiaalitoimen tilastointikäytännöt ovat satunnaisia,paikallisiin tulkintoihin perustuvia ja kirjavia"
(https://www.ps-kustannus.fi/tiedostot/tuotteiden_liitetiedostot/lapset_sostyo_johdanto.pdf)
Tilastojen avulla tehdään paljon päätöksiä. Joissakin tilastoissa kerrotaan, että yksi kolmasosa huostaäideistä on ollut uupuneita. Jos tämä tulisi päättäjien tietoon, voitaiin mahdollisesti luopua näistä syistä johtuneista huostista ja palkata näitä kodinhoitajia äitien auttamiseen.
Raivostuttaa, että asioista levitetään perättömiä tietoja ja sitten ollaan tyytyväisiä, kun "autetaan" lapsia ja vielä tehdään tämä muka laillisesti.
Miksi esimerkiksi pirkanmaalaisilla tutkijoilla oli varaa julkistaa tutkimustensa tuloksia? Heillä on sijaishuolto ilmeisesti rahoittamassa ja tiedottamassa.
Sitten kun tulee näitä todemmantuntuisia tutkimuksia, niistä ei sijaishuolto ole kiinnostunut, eikä niiden tuloksia saada levitettyä.
Samaisessa lähteessä puhutaan lapsilähtöisestä sosiaalityöstä. Mitä hyötyä siitä on, että laki velvoittaa lapsen kuulemista, mutta lapselta kysellään ummet ja lammet, eikä sitä asiaa, mistä on kyse? Ja jos vahingossa kysytään sitä, mitä pitää, ei ainakaan meidän sossun esimiehen mukaan "lapsen mielipiteistä tarvitse välittää."
huoneentaulu Ikosen kirjoituksesta:
"Valitettavan usein huostaanotto on jopa heikentänyt perheen tilannetta... "
Kannattaisi varmaan miettiä monen monituisen huostaanoton kohdalla vielä tänäkin päivänä, mikä se lapsen etu todellisuudessa oikein on. Ja tähän ei tarvitse sotkea päihdeperheiden huostia nyt, vaan ajatellaan niitä kaikkia muita sijoituksia, joita on vielä nykyisinkin suurin osa.