Meille suunnitellaan toisen koiran hankkimista ja varsinkin koirattomat tuttavat ovat sitä vastaan. Heillä ei ole mitään selitystä antaa että miksi meille ei muka voisi tulla lisää koiria. Enköhän minä itse tiedä parhaiten että koira on onnellinen ja niin olisi seuraavakin koira? Meillä syötetään laadukasta ruokaa, aktiviteettaja riittää, rakkautta (ja rahaa) riittää jne.
Huoh, pisti vain ärsyttämään niin piti purkautua. Onko teillä jotain kokemusta vastaavista? Mitä tuollaisille tyypeille sanoisi?
Huoh, pisti vain ärsyttämään niin piti purkautua. Onko teillä jotain kokemusta vastaavista? Mitä tuollaisille tyypeille sanoisi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
mutta kissoista kyllä (nyt 3 kissaa ja 1 koira) eli aina on niitä besserwissereitä tai muuten vaan nokkansa toisten asioihin työntäjiä (eri asia tietty sitten JOS on todella huomauttamista tjtn).
Mitäpä sellaisille sitten sanomaan?
Minä vaan hymyilisin kohteliaasti ja sanoisin että tämän nyt on vain minun henkilökohtainen asiani ja päätökseni that´s it. Jos kerta oot täysikäinen ihminen etkä syyntakeeton niin et oo kellekään selitysvelvollinen ja oikein pahan jankuttajan kanssa on turha ryhtyä edes mielipiteenvaihtoon.
Pitääkin seuraavalla kerralla sanoa että se on oma asiani että kuinka monta koiraa hankin. Tietysti sitten ymmärtäisin valitukset jos oikeasti en pystyisi koiraa hoitamaan. Niin ja olen ihan täysi-ikäinen ja lemmikit olen aina itse hoitanut.
eikö tuo ole vähän ristiriitaista sen kanssa mitä erääseen viestiini vastasit?
Meillekin on pian tulossa toinen koira ja olen saanut kommentteja laidasta laitaan. Kurjin tuli ihan lähipiiristä -:Miks ette laita tota nykyistä koiraa pois, jos se ei yksin pärjää. Miks pitäis olla KAKSI koiraa?"
Mitäpä sitä tuollaisille selittelemään..
ensimmäistä koiraa. Näin se vaan on. Turha siitä hermostua. Lapseton ei tiedä mitä elämä lapsen kanssa on. Turha siitäkään hermostua.
Joillakin tuttavillani on kyllä hoidetut mutta ei koulutetut koirat. Olen nyt jättänyt käymättä parhaan ystäväni luona, koska en jaksa koiransa kouhotusta. Kasvatus yritystä on mutta sitä hellimistä kun koira on sekunnin hiljaa...taas koira kierrokset täysillä. Hyppimistä, näykkimistä, erotettuna joukosta huutaa toisessa huoneessa.
Asiasta on puhuttu yhdessä ja hän kyllä on samaa mieltä mutta ei silti osaa olla auktoriteetti. Istuu koiran alapuolella ja silittelee kaulasta kun koira on hetken hiljaa. Alistuu ja nuoleskelee koiraansa minusta nähden ja näin varmasti koirakin ajattelee.
Eli ihana kiltti koirasi ei ehkä herätä ihania ajatuksia vieraissasi. He eivät ehkä viitsi sanoa, että koirasi ärsyttää heitä.
Meillä on kaksi koiraa, iso seurakoira ja iso palveluskoira. Kukaan ei ihmettele vaan ihailee avoimesti koiriamme. Minun täytyy jopa estää liiallinen huomioiminen, ettei koirat ala riehua.
Kouluttaminen on tosiaan avain sana, kun koiran tai koiria hankkii. Nuori koira tosin touhottaa, kunnes koulutus menee perille. Jos sitä ei kaverit ymmärrä, niin pysykööt poissa.
Moi !
Sinun ei tarvi sanoa eikä selittää eikä kertoa niille mitään. Jos kommentoivat muuten, sanot vaan, että mitä minun asiani sinulle kuuluvat, en minäkään tivaa selitystä sinun asioistasi ... :)
ei asia muille kuulu.
valmiiksi maalaillaan piruja seinille.
Multa on joskus kysytty että oonko vaihtanu koiraa, missä entiset on, kun nuorin oli pentu.
Ihmeellisiä kuvitelmia.