Miten paljon miehenne osallistuvat kotitöihin, lapsenhoitoon ja miten paljon saatte itse harrastaa/vapaa-aikaa viikossa?
Itselläni on 11kk vanha poika. Alan olla kypsä mieheeni joka laittaa omat kuntoilunsa meidän edelle ja kaikkea muutakin tekemistä aina löytyy. Itse en pääse harrastamaan mitään missään välissä ja vapaa-aika lapsesta on kortilla. Kotitöissä ei auta muutakun 100 kehotuksen jälkeen jos silloinkaan. Aaaaarghh olen ihan rikki..paridsuhde perseellään..tuntuu kuin olisin yh!
Itselläni on 11kk vanha poika. Alan olla kypsä mieheeni joka laittaa omat kuntoilunsa meidän edelle ja kaikkea muutakin tekemistä aina löytyy. Itse en pääse harrastamaan mitään missään välissä ja vapaa-aika lapsesta on kortilla. Kotitöissä ei auta muutakun 100 kehotuksen jälkeen jos silloinkaan. Aaaaarghh olen ihan rikki..paridsuhde perseellään..tuntuu kuin olisin yh!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Moi! Et kyllä ole ainoa..Meillä on puolen vuoden ikäinen poika ja minä hoitelen pääasiassa kodin ja lapsen.Isä katsoo poikaa n.2h:ta viikossa.Vaipan on vaihtanu 3kertaa, yöllä ei ole syöttäny kertaakaan,vaunuissa työntäny kerran 15minsaa ja tätä rataa.
Onneks meillä mummo kattoo sillon tällön,et pääsen käymään kaupungilla tms.
Meillä sama homma!
Tyttö nyt 5kk ja isännän firman hommat menee aina edelle.Isyyslomastakin kelpasi rahat, mutta töihin mies lähti tokana päivänä, kun tultiin sairaalasta. Itse olin silloin petipotilaana usean viikon vaikean imukuppisynnytyksen jälkeen.
Lopulta lähdin äitini luo 300km päähän, jotta sain itse siellä levättyä ja äitini hoiti sillä välin lasta. Isäntä ei järjestelystä tietenkään pitänyt- Tokas vaan, hänhän ei näe tytärtään sitten moneen päivään!! Nii-i.
Ja mä ku vaan haluisin käydä ees kerran viikossa rauhassa uimahallissa!
Mä olen vakavissani jo puhunut, että yh:nakin olisi helpompaa- ei tarvi kantaa tuplasti ruokaa kaupasta, eikä tarvi pestä äijän kalsareita.
Tilannetta ei yhtään paranna yllätysvierailevat appivanhemmat, joiden mielestä naisen tulee raataa 24/7 kotona, koska siitähän valtio maksaa!!!
Puolivuotiaan tyttömme olen hoitanut pääasiassa ihan yksin. Alussa mieskin oli innostunut vaipanvaihdoista ja muusta, mitä lie uutuudenviehätystä oli. Se loppui aika äkkiä. Nyt on aina mielenkiintoisempia asioita tietokoneella, telkkarissa tai autotallissa.
Kotitöihin en saa apua ikinä, kauppaan sentään saan kyytiä, sinne kun on monen kilometrin matka. Lapsenhoitoon saan apua jos puolittain pakotan sen auttamaan. Oma-aloitteisesti ei tee kyllä mitään.
No, onneksi tykkään olla äiti ja hoitaa lapseni eikä meikäläisellä mitään ihmeempiä menoja ikinä ole että tarvis kysyäkään miestä hoitamaan lastansa siksi aikaa. Yleensä jos joskus harvoin jossain käyn, esim. hierojalla, niin vien lapseni äitini luokse hoitoon siksi aikaa.
Ja sama juttu, tuntuu kuin olisin yh! Ja vielä kahdelle lapselle: puolivuotiaalle ja sen yli 30-vuotiaalle isälle!
... ja lapsilla "isät"! Onnekseni minä olin sinkkuna piiiitkään ja parisuhteissakin katselin aina miestä sillä silmällä, että mitenköhän tuo vauva-arkeen sopisi rinnalle. Eivät sopineet aikaisemmat, kunnes sitten löysin tämän nykyisen ja parin vuoden seurustelun jälkeen aloin puhua perheenlisäyksestä. Hiukan suostuttelua se kyllä vaati, ja kaksi keskeytynyttä raskautta, ennenkuin onnisti ja nyt ollaan kohta 10 kk esikoisen (lisää toivotaan molemmat) vanhempia.
Minä olen kotona ja mies nykyisin jälleen päivät töissä, mutta neljä kuukautta isukki piti (omasta aloitteestaan) vanhempainvapaata -jonka koki hienoksi ja tärkeäksi ajaksi. "Loman" aikana teki kotitöitäkin, kun vähän patisti (ei ole mikään kodin hengetär -niinkuin en minäkään) ja vauvaa hoiti paljon ja kykyjensä mukaan. välillä oli vaatteet tai vaipat väärin päin, välillä ei muistanut syöttää tyttöä moneen tuntiin, mutta hoiti kuitenkin -rakkaudella ja mielellään.
Nyt siis mies menee aamulla töihin ja sieltä usein suoraan puoliammattimaisen harrastuksensa pariin, mutta kotona ollessaan on jälleen täysillä lastenhoidossa mukana. Kotihommia tehdään sen mukaan, kun keritään ja viitsitään. Minä kun olen meistä siistimpi ja enemmän järjestyksen ystävä, siivoan enemmän, mutta pyytämällä siivoaa mieskin.
Kuitenkin tuo aika pitkä päivittäinen poissaolo, sekä miehen harrastukseen liittyvät viikonloppupoissaolot alkoivat rasittaa sekä häntä itseään (oli ikävä lasta), että minua, koska -vaikka lastani rakastankin ja hänen kanssaan olen mielelläni- kaipasin jo älyllisiä haasteita ja omaa aikaa. Koska harrastus on miehelleni tärkeä (haaveena joskus tulevaisuudessa tehdä siitä ammatti), en suin surminkaan halunnut hänen siitä luopuvan. Niinpä, pitkän mietinnän (ja laskutoimitusten) jälkeen päädyimme siihen, että mies tekee nyt töissään nelipäiväistä viikkoa, eli on siis yhden koko päivän viikosta lapsen kanssa. Minä saan silloin tehdä mieleni mukaan -vaikka vain kuljeskella kaupungilla tai sitten valmistella kevään työhaasteita.
Tämä on jo ennestäänkin pienillä tuloillamme taloudellisesti lähes murskayhtälö, mutta molemmat koimme (ja koemme) sen tärkeäksi ja tarpeelliseksi ratkaisuksi meille kaikille kolmelle.
Tärkeintä tässä järjestelyssä on ollut se, että isä saa ainakin yhden päivän viikossa olla se, joka päättää, miten ja koska asiat hoidetaan. Minä kun olen aika voimakastahtoinen päällepäsmäri, ja kun pitkiä aikoja kahdestaan pirpanan kanssa ollaan, niin luonnollisesti on meille kehittynyt omia rutiineja ja tapoja tehdä asioita. Minun oli aluksi kovin vaikea hyväksyä sitä, että mieheni teki asiat omalla tavallaan ja tahdillaan (tietysti aina kuitenkin lapsen tarpeiden ehdolla). Nytkin joudun "isipäivänä" oikein pinnistämään, etten koko ajan soittelisi ohjeita ja tarkistuksia kotiväelle, tai muuten vaan jäisi nurkkiin toimia vahtaamaan.
Kiitos Suomen sosiaaliturvan tämä järjestely oli ylipäätään mahdollinen. Korotetun kodinhoidontuen turvin, menoja karsimalla ja vyötä kiristämällä olemme voittajia kaikki kolme; Lapsi saa tärkeää isiaikaa, mies näkee lastaan muutenkin, kuin iltatoimien aikaan ja on läsnä (ainakin joissakin) riemukkaissa uusien taitojen oppimisten hetkissä. Ja minä saan ladattua akkuja ja oltua vaikka vain yhden päivän viikosta ensisijaisesti nainen ja oman ammattialani edustaja.
Viimeksi tänään, kun etsiskelin rauhallista lukunurkkaa työhöni liittyvän aineiston tutkimiseen, tunsin hassua vapauden kepeyttä, kun saatoin liikkua kaupungilla miettimättä koko ajan rattaille optimaalisia kulkureittejä, hoitopöydällisiä vessoja tai vauvaystävällisiä kahviloita. Ja niin tuolta retkeltä palasi kotiin jälleen tarmoa täynnä oleva kotiäiti valmiina loppuviikon vauvamaratoniin :)
minä hoidan pääasiassa meillä kodin työt ja lapsen,mies tekee vuorotyötä,mutta on lapsen kanssa aina kun on aikaa.
mieheltäni!! Olen onnekas, minulla on maailman ihananin mies ja vauvalla maailman paras isä!!
Mieheni tekee vuorotyötä ja näin ollen nukkuu välillä päivälläkin. Hän kuitenkin osallistuu vapaa-aikanaan 100% perheelle. Teemme molemmat kotitöitä, ruokaa ja hoidamme lasta. Mies käy lisäksi kaupassa.
Toki minä teen niinä hetkinä enemmän, kun hän on töissä...mutta sehän on luonnollista kun olen kotona!
Mies osallistuu mielellään. Haluaa nähdä lapsensa kasvavan ja kehittyvän. Iloitsee niistä samoista asioista kuinn minäkin. Jos ei jomman kumman tarttis käydä töissä, mieheni olisi varmaan myös kotona!
Yritämme myös saada/antaa omaa aikaa ja aikaa harrastaa. Molemmat yhtä paljon.
Eli on meitäkin, joilla asiat ovat loistavasti! Perhe on molemmille kaikki kaikessa ja vietämme mieluusti aikaa yhdessä koko perhe. =) Viihdymme keskenämme...mutta myös muiden kanssa.
meillä 8kk ikäinen tyttö.. mä en halua apua vaan pärjään ihanan tyttöni kanssa mainiosti :)mummot odottaa jo tyttöä yökylään mutta en varmasti anna.. omiin menoihin otan tytön mukaan.. en ole viel keksiny sellaista menoa mihin en voisi ottaa tyttöä mukaan..
meillä työnjako sellainen että mies hoitaa ruuan ja tiskit ja mä hoidanki sit kaikki muut kotityöt ja vauvan :)
Meillä mies tuo leivän pöytään ja minä hoidan kodin. Sitähän varten mulla on äitiysloma, että ehtii vauvaa ja kotia hoitamaan. Mies on vauvan kanssa aina kun töiltään ehtii. Kerran-pari viikossa tulee aiemmin töistä kotiin että minä pääsen vaikka kaverin kanssa syömään.
Mikä nykyajan äitejä vaivaa? Kotona ollaan 24/7 ja miehen pitäisi töiden lisäksi hoitaa vielä koti ja lapset. Hallelujaa teidän kanssanne.
Eikai kukaan sitä kokonaan vaadikaan. Menethän itsekin menojasi. Kyse siitä että mies ei tee yhtään mitään ja äiti joutuu tekemään kaikki ilman omaa aikaa. Mulla myös sellanen mies ja on pitänyt laittaa kova kovaa vasten että edes joskus pääsen irti tästä ruletista. Täällä ei ole meillä isovanhempiakaan auttamassa. Kun kerran on hauskaa pitänyt ja lapsen tehny niin kantakoon vastuuta myös siitä lapsesta.
Millaisessa kodissa asutte? Meillä 160 neliön omakotitalo ja kaksi pientä lasta 2v2kk ja 9kk. Minä en ainakaan selviä kaikista kotitöistä ihan yksin.. toki teen ruuan, pesen pyykin, arkisiivon pidän, leikkaan nurmikon yms mutta esim isommat siivot tehdään yhdessä ja muutenkin kyllä apua kaipaan silloin kun mieskin on kotona.
Minusta sinulla on taas aika luksusta tuo, jos pari kertaa viikossa käyt kaverin kanssa syömässä ulkona. E minulla vaan olisi aikaa.. Hallelujaa!
....
Hei vaan! No onneks meillä ei oo noin isoo huushollia hoidettavana,vain tällanen 65neliön rivari kaksio,joten siivouksiin ei mee kovin kauaa aikaa.
Mutta mutta,kyllähän sitä jokainen tarvitsee omaa aikaa edes vähän, että jaksaa.
Mä tulen hulluks jos en pääse välillä itse jonnekin esim.jumppaan
Mä oon ainakin paljon pirteempi ja jaksan sit olla lapsen kanssa.
On se kyllä kumma kun jotkut miehet on tollasia! Raskausaikana on suuret puheet, mutta lapsen synnyttyä ei kaikki menekkään ihan niin.
Kannattaa puhua miehelle ihan suoraan että nyt jotain muutosta ja apua touhuun tai muutatte pois, kun nyt jo yh:lta tuntuu! Vois mies tajuta että olet tosissasi.
Meillä oli kans alkuun vähän ongelmia näissä "minä teen kaiken kotona" asioissa, mutta esitin asiani tosissaan ja tuli muutosta. Nyt mies on joka päivä pojan ja minun kanssani eli joka päivä tehdään jotain yhdessä ja erikseen, myös minä saan joka päivä vähän omaakin aikaa. Siis mies on toki päivän töissä ja kun tulee, syödään ja lähdetään ulos. Viikonloppusia tehdään yleensä aina jotain spesiaalia. Käydään uimassa, retkellä, tavataan ystäviä yms. Parisuhdekin on parantunut huomattavasti ja nykyään mies nauttii meidän kanssa olosta ja puhunut toisesta lapsestakin :)
miehenä kun tekin tulette isien palstalle aina =).
mä nyt arkisin duunin jälkeen teen ruoan aina, johon meneeki tunti-puoltoista. meen mukaan kauppaan äidin ja pojan kanssa myös. Mut imuriin en koske arkena, perjantaina tai lauantaina sitte imuroin ja pesen lattiat, vessan ja tommosta. Mut kuiteki perusperiaatteena on se, että se kumpi on lasta kotona hoitamassa ja hälle siitä maksetaan, saa sitä enemmän tehdä. Autan tietty jos pyydetään, esim syötän poikaa usein, kuhan ei olla kokoajan vaatimassa hoitamaan iltasin, mulla kun on fyysisesti saatanan raskas työ.
Mies töissä klo 08-17.
Minä hoidan kaikki kotityöt.
Mies hoitaa lapset töitten jälkeen,vaihtaa vaipat syöttää yms yms.
Ja viikon loppuna hän herää aamulla lasten kanssa ja minä saan nukku niin pitkään kun jaksaa.
Mies hoitaa kuopuksen yö syötön,eli kolmen aikaan yöllä herää enää syömään ja hän hoitaa sen.
Mies vie roskat 2x viikossa.
Meillä toimii hyvin nämä järjestelyt....
Mieheni käy päivätyössä, tosin välillä tekee paljon ylitöitä... Meillä on sovittu niin että joka toinen ilta on toisen treeni ilta, sinä aikana toinen on pääsääntöisesti vauvan kanssa. Minä imetän, joten välillä voi minun treeniin tulla keskeytys kun tyttö haluaa syömään... Minusta on reilua että meillä on molemmilla samanlainen mahdollisuus huolehtia kunnostamme, onhan lapsi yhteinen asia, joten sen hoidonkin pitää olla. jos minä en ole päivälle ehtinyt esim. tiskata tai tyhjentää kuivausrumpua, mies tekee ne pyytämättä... en osaa edes kuvitella että joutuisin sitä häneltä pyytämään... harmi että osa miehistä on vielä niin jumissa noihin vanhoihin asenteisiin että nainen hoitaa kodin ja lapset :( itse olemme mieheni kanssa molemmat nuoria 21-vuotiaita ja olen kyllä onnellinen että minulla on mies joka kantaa kortensa kekoon myös vauvan hoidossa ja kotitöissä... sitähän se parisuhde on teami työtä :) autetaan toinen toista...
Näin sen kuuluu toimia, perhe on yhteinen yritys ja molempien on annettava ja saatava. Muuten ei pidemmän päälle jaksa.
Myöhäistä tätä nyt on noille ekoille vastaajille kertoa, mutta kyllä siihen miehen valintaan on laitettava aikaa ja vaivaa. Ja lapsia olisi hyvä harkita vasta kun suhteessa arki on alkanut ja ruusunpunaiset linssit tipahtaneet silmiltä.
Ihmiset tekee aivan uskomattoman suuria päätöksiä elämästään ajattelematta yhtään mihin sitoutuvat ja millä ehdoilla. Elämässä sattuu ja tapahtuu muutenkin, niin pitäisi edes niitä isoja asioita harkita vähän pidempään, mihin pystyy itse vaikuttamaan.
Ja jos on tullut tehtyä virhe, niin elämä on liian lyhyt sen murehtimiseen. On tartutava toimeen ja järjestettävä asiansa niin että voi olla elämäänsä tyytyväinen. Ei kannata uhrata eläämäänsä ison vauvan paapomiseen.
Taisin tos toisena vastata ja kertoo et mies osallistuu tosi vähän lapsenhoitoon.En kuitenkaan ole luovuttamassa tai miestä vaihtamassa.Olen ihan tyytyväinen tähän tilanteeseen.Oishan se tietty mukavaa jos molemmat ois sitoutuneita lasta hoitamaan,mut toisen täytyy hankkia leipä taloon.
meillä ei miestä kiinnosta enää juuri lainkaan. tai omien sanojen mukaan kiinnostaa mut ei kerkee. mä olen melkeen luopunu kokonaan omasta elämästäni, mies ei ole luopunu mistään. ymmärrän kyllä että tarvii töitä tehä, mut joka illalle on jotain menoa. kun nätisti olen pyytäny karsimaan joitain, hän sanoo et on pakko olla harrastuksia työn vastapainona ettei pää hajoa. mut silti ei ymmärrä asioita mun kannalta. munki ehkä pitäis saada olla edes pari tuntia viikossa jossain ilman lasta.
no, meillä on nyt käynnissä sellaset käräjät, että kohta taidan olla virallisesti yh.
Hei!
Meillä on puolivuotias tyttö. Alusta asti mieheni on osallistunut yli sata prosenttisesti lapsemme hoitoon. Sektion jälkeen hän jäi isyyslomalle ja hoiti vauvaa että minä saisin levätä.
Neuvolassa ovat ihastelleet mieheni oma aloitteelllisuutta lapsen hoidossa, koska neuvolatädin mielestä vielä nykyään monet isät seuraavat sivusta ja äiti on se joka hoitaa ja paapoo.
Mieheni oli raskausaikana jokaisella neuvolakäynnillä mukana ja jokaisessa neuvolakäynnillä myös mitä ollaan lapsen syntymän jälkeen oltu.
Ollaan tehty niin, että kun minä teen ruuan ym.. siivoan, mieheni hoitaa lapsen, syöttää ym. Mieheni on maatalouslomittaja eli aamulla töissä, päivät kotona ja taas illalla töissä että päivät on aika paljon isänsä kanssa kun minä hoidan kotia.
Mieheni nukuttaa vaunuihin ym. Siellä se monena päivänä mennä viipottaa vaunujen kanssa pitkin kylää ja monet ihmettelee, miten isä tekee tuollaista.
Vapaa-aikaa minulla ei silti paljon ole. Kerran pari kuussa pääseen viettämään omaa aikaa. Joko mummu tai isänsä katsoo. Mutta vauvan syntymän jälkeen sitä ei ole edes osannut kaivata sitä entistä menevää elämää vaan kotona on hyvä olla ja koti itsessään on tullut tärkeäksi asiaksi.
Minusta isän on tärkeää olla lapsensa elämässä jo siitä asti kun lapsi on siellä kohdussa. Mieheni oma isä on aina ollut etäinen hänelle. Ei ole osallistunut häneen elämään lapsena eikä oikein nytkään. Se on hänelle vieläkin vaikea asia eikä halua samaa meidän lapselle.
Minusta isä ei voi sanoa, ettei muka KERKIÄISI olla isä lapsellensa. Jos on lapsi, kaiken muun pitäisi olla toissa arvoista.
Oma isäni oli lapsuudessa paljon enemmän läsnä kuin oma äitini vaikka hän oli raskaissa töissä. Kesällä leikimme pihalla, talvisin hiihdimme, laskimme mäkeä, teimme retkiä.
Mielestäni isä on lapselle yhtä tärkeä kuin äidillekin ja isiä pitäisi kannustaa heti raskaudesta asti mukaan lapsen elämään. Kun vauva syntyy, on kummankin vanhempien luovuttava entisestä elämästään. Ei ole reilua että vain toinen luopuu ja toinen ei. Jos lapsia saadaan, on siihen kummankin osallistuttava 100% eikä niin että toinen saa mennä minne haluaa ja milloin tahansa.
Mielestäni saisi olla neuvola myös tuleville isille, jossa kyseltäisiin heidän tuntojaan ja toiveitaan. Samoiten synnytyksen jälkeen olisi hyvä olla muutamia käyntejä jossa käsiteltäisiin miten vauvan tulo on muuttanut omaa elämää, parisuhdetta jne.. Lapsen tulo on myös iso mullistus miehelle kuin äidillekin ja se pitäisi ottaa huomioon.
Me äidit voisimme joskus ottaa miestemme kanssa puheeksi sen, minkälaista on ollut kun lapsi on syntynyt, onko onnellinen. Ottaa isänkin ajatukset ja tunteen huomioon. Kuten monet suomalaiset miehet ovat, he eivät mielellään ala avoimesti tunteistaan kertomaan. Ei ainakaan jos kukaan ei sitä kysy ensiksi.
Me olemme käyneet läpi synnytyksen, sairaalavaiheen ym.
Meillä oli kans isukki mukana raskausaikana joka neuvola käynnillä ja jäi heti neitin synnyttyä kotiin isyyslomalle. Se olikin ensi arvoisen tärkeää sillä itse olin vielä niin toipilas etten sängystä päässyt nousemaan. Mieheni hoiti siis heti sairaalasta tultua vauvan ( muuten paitsi minä imetin ) laittoi ruuat ja teki kotityöt, kun minä en siihen pystynyt. Minusta oli muutenkin ihana että mieheni oli isyysloman kotona silloin heti, saatiin molemmat opetella yhtäaikaa ja yhdessä tuntemaan meidän pieni ihme...
Minusta on ikävää että miehet eivät halua tutustua omiin lapsiinsa. Lapsen pitäisi kuitenkin olla yhteinen asia ja yhteinen projekti. Meillä miehelleni on hyvin tärkeää olla mukana tyttäremme elämässä, iltaisin kun hän tulee töistä kotiin hänelle on hyvin tärkeää että hän saa viettää aikaa tyttäremme kanssa. En kyllä ymmärrä niitä miehiä jotka juoksevat illat harrastuksissa, hehän jäävät aivan paitsi lastensa kehittymisestä... Vauva ikä on niin ainutlaatuista aikaa, joka päivä vauva oppii jotain uutta... Mielestäni surullista että niin monet miehet eivät huomaa ja ymmärrä miten ainutlaatuista vauva aika on, he jäävät kyllä paljosta paitsi.
Ennen lapsen syntymää ja heti kun aloimme mieheni kanssa yhteen, meillä on aina ollut yhteiset menot ja yhteiset kaverit. Jos olemme lähteneet juhlimaan tai muualle olemme tehneet sen aina yhdessä. Näin ollen minä en edes kaipaa sellaista aikaa että saisin käydä yksin jossain. Toki joskus olisi mukavaa viettää aikaa kahden mieheni kanssa tai lähteä yhdessä jonnekin kavereiden luo. Mutta minulle riittää varsin hyvin tällä hetkellä kun saan joka toinen ilta jumpata toisessa huoneessa rauhassa kun isä ja tytär oavt sillä aikaa toisessa huoneessa.
Kaikista parasta on nähdä kun isä ja tytär viihtyvät yhdessä ja nauttivat toistensa seurasta. On ihana katsoa kun iso mies lepertelee pienelle vauvalle ja vauva nauraa ja jolisee iloisena takaisin.
Moi!Meillä on yli 2 vuotias ja nyt 2kk vauvali.Itse hoidan lapset,kodin,ruoan,pyykit,ulkohommat,auton siivouksen etc,kun mies on töissä,rakennuksilla ja vielä koulussa.Itse en pysty harrastamaan mitään,mutta ei se mua haittaa.
Yleensä mies tulee kotiin 8-9 aikaan illalla,joten kyllä meillä lapset ja kaiken muun hoidan minä,mutta ei voi valittaa,kun tekeehän mieskin töitä ja rakentaa omaa taloamme ja vielä käy 4kertaa kuussa koulussa.
Mutta tsemppiä sulle,välillä kaikki tuntuu raskaalta mutta kyllä se ajan myötä helppaa.
Ei oo helppoo. Mulla on tässä kuussa vuoden täyttävä poika. Mieheni ei osallistu lapsen hoitoon ollenkaan, mutta kehuskeli kaikille, että hän hoitaa paljon "Aksua" Ja sen että on vanhempainvapaalla... vaikka olikin saikulla...
Mä hoidan koko talon ja lapsen ja kaiken... Jopa miehen tyttären, joka on 12 v joka toinen vkl...