Meillä 2vuotias pari kuukautta sitten leikattu porokoira uros. Ongelmana tämä koirille rähjääminen. Ei kertakaikkiaan pääse ohi ilman hirveää showta. Eikä koiramme käsittääkseni vihainen ole, sillä kun pääsee haistelemaan on ihan tyytyväinen mutta eihän kukaan uskalla haistelemaan päästää kun tämä pitää hirveää meteliä. Tulee muuten ihan suht. hyvin toimeen toisten koirien kanssa(paitsi uroksille saattaa ärtsyillä), mutta kadulla ohittaminen on tosi vaikeaa. Nyt alkaa neuvot olemaan vähissä, mitä pitäisi tehdä? Makupaloja on kokeiltu, istumaan käskemistä, pois päin kääntymistä ym. ym. Voihan olla että kun tuo leikkaus alkaa vaikuttamaan niin tilanne helpottaakin...
Apua rähjäämiseen..
neuvotvähissä
302747
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Meillä ei ainakaan leikkaus auttanut kyseiseen asiaan... Meillä on sama ongelma edelleen... kaikkia keinoja kokeiltu ja oon jo tosi turhautunut tilanteeseen... Nyt pitäis saada hyviä neuvoja... meillä ei kans toiminut ei istuttamiset, ei maahan käskyt, ei makupalat, ei kiellot, ei poskista kii ottamiset, ei suunnanvaihdot ei mitkään... täällä välillä tulee hienoja neuvoja siitä että pitää olla itse koirien välissä... no jokainen voi tulla yrittään sitä käytännössä 40 kg koiran kans joka kiskoo ja repii hihnassa ja haukkuu... Ei meidänkään koira ole vihainen vaan lopettaa riehumisen jos pääsis tutustuun on vaan niin innokas...
Että saman ongelman kanssa painitaan... meillä koira 3-vuotias ja ei ole ollut meillä pennusta asti niin en ole tätä asiaa voinut pentuna opettaa... mikä olisi ollut paljon helpompaa kun nyt taistella aikuisen koiran kanssa...
Että jos jollain on ihan OIKEASTI TOIMIVIA KONSTEJA niin ilolla ne otetaan vastaan...=)
Ootte molemmat samassa veneessä missä itte olin oman pystykorvani kanssa vielä jonkin aikaa sitten.
Mitenkään takuuvarmaa tämän ei tarvitse olla mutta meillä tehosi se että lenkki peruttiin välittömästi ensimmäisen rähinähaun jälkeen.
Eli palattiin kotiin, hihna TODELLA lyhyellä, ja rivakasti. Kotiin päästyä urputin hetken ja kysyin haluatko vielä uudelleen. Istutin kaikissa mahdollisissa tilanteissa, ennen ovesta menoa, ennen kadun ylitystä jne. Ja kun seuraava koira tuli vastaan ja rähinä alkoi, välitön käännös ja kotio. Ja taas uudelleen.
Ensimmäisenä päivänä tein sitä aamusta iltaan kunnes normaali lenkki oli tehty ja päästy haukkumati läpi. Kaikki neljä lenkkiä saatiin tehtyä vaikka näitä lähdön yrityksiä kertyi varmaan sata taikka kaksi.
Asumme koirarikkaassa lähiössä, joten mistään kilometrien päästä ei tarvinnut palata vaan haukuttava löytyi yleensä muutaman sadan metrin päästä. Ja suht. nopeasti tuo siihen oppi että lenkki on over jos rähisee...
Tosin oli sellaisiakin päiviä että epäilin tuon rontin olevan minua ovelampi ja haukkuvan vaan ihan siksi että oltais koko ajan pihalla.
Ja yksi asia mikä näyttää vaikuttavan rähinäherkkyyteen on se että lähdetäänkö koiran aloitteesta vai omasta. Jos koira on pitkään kinunut lenkille pääsyä, niin silloin on varmasti ongelmia edessä. Taas jos koira on vaikka nukkumassa ja pakotat lähtemään lenkille niin todennäköisyys rähinöintiin vähenee kummasti.
Kannattanee ehkä vähän vaihdella lenkkeilyaikoja ettei haukulle tule mitään sisäistä kelloa tyyliin: jippii kello löi jo kuusi, hauvan lenkki alkoi juuri...
Mulla myös tuollainen ongelma. Iso koira ja rähisee satunnaisesti. Ei kiva.
Vaihdoin kaulapannan valjaisiin (turvavyövaljaat), koska näin en tuota koiralle ikävää fiilistä, jos se sattuisi rynnimään ja rähisemään toiselle koiralle. Eli koira ei yhdistä ikävää kipua kaulassa vieraan koiran ohittamiseen. Joten siitä ei ole enää syytä rähistä. Lisäksi valjaista nostamalla saa koiran etutassut helpommin ilmaan (eli ei pysty tällöin rynnimään).
Jokaisesta ovesta kulkiessani, ennen ovea koiran pitää istua, sitä ennen ovi ei auennut. Jos nousi ominpäin niin ovi meni kiinni. Oppi aika nopeasti.
Nyt, vuorossa menossa siedättäminen muille koirille. Eli seistään 10-20m päässä ja kehun/palkitsen koiraa kun käyttäytyy hyvin (on rauhallinen ja ottaa pyynnöstä kontaktin minuun). Jos ei niin sitten mennään hiukan kauemmaksi ja odotan, että rauhoittuu.
Jossain vaiheessa vielä ohitusharjoituksia. Ensiksi kun saan koiraan pysyvän kontaktin.
No tuohon täytyy sanoa, että meillä tuo ei ainakaan toimi, koska asutaan maalla ja voi olla, että olen kolmen kilometrin päässä kotoa ennen kuin ensimmäinen koira tulee vastaan... Niin ei koira silloin ymmärrä niin kaukana, että hei nyt palattiin kotia... varsinkin jos on sama matka käännyttiin sitten takaisin tai kierrettäis se lenkki mikä oli meinattukin...
tuo voi toimia jossain kaupungissa missä koiria kulkee heti ulko oven edessä mutta ei kyllä täällä maalla...
ku et voi helvetti mitä toimintaa. siis laita sille koiralle kuristus panta. se huomaa silloin et sinä olet se vahvempi eli se joka määrää. panta ihan korvien taakse eli niskassa mahdollisimma ylös. valjaat ja fleksi antaa koiralle turhan paljon vapautta ´ja omaa tahtoa tehdä mitä se tykkää.
"Eikä koiramme käsittääkseni vihainen ole, sillä kun pääsee haistelemaan on ihan tyytyväinen mutta eihän kukaan uskalla haistelemaan päästää kun tämä pitää hirveää meteliä."
Jos se koira rähjää niin ei se iloinenkaan ole.
Missään tapauksessa en antaisi joskus rähjäävän koiran haistella yhtäkään koiraa, ei vaikka se kuinka olisi kiltisti. Joku syy tuohon on ja se haistelu ei sitä ainakaan paranna. Koira kun ei toimi niin että sille voi näyttää ja järkeistää että katsos nyt, tuokin oli ihan kiva koira nyt kun olit nätisti jne.
Oletko kokeillut puuttua tuohon käytökseen vain niissä ohitustilanteissa? Vai oletko harjoitellut esim katso-käskyä ensin kotona ja palkannut siitä, sitten ulkona rauhallisesti jne?
Sama pätee toki ei-sanaan. Eli oletko vahvistanut sitä koiralle.
Itse ohitan koirat niin että jos koirillani korvat nousevat, minä kiellän välittömästi ja tiukasti. Ja tuo Ei sana on tosiaan taottu niiden päähän ihan muussa yhteydessä.
Joskus jos on kovin ahdas tie niin sanon koirille tässä, mikä on merkki siitä että pitää tulla viereen seuraamaan ja katsoa minua. TÄmäkin on opettu olohuoneen sohvalta vähitellen häiriötä lisäämällä.
Paljon työtä mutta kannattavaa.
Sitä ennen ohitukset mentiin valjaissa ja koirien etutassut just ja just maata koskettaen. Ikinä ei mitään haistelua tms.
"Jos se koira rähjää niin ei se iloinenkaan ole."
Ei, koira ei ole todellakaan iloinen kun se rähjää, mutta mistä rähjääminen ja ilottomuus johtuu?
99%remmirähjäreistä ei olisi remmirähjäreitä jos niiden omistajat saisivat, silloin kun se on muuten mahdollista, luvan vastaantulevan koiran omistajalta antaa koirien haistaa toisiaan.
Siis, koira joka rähisee, ei rähise sille koiralle joka vastaan tulee (vaikka siltä näyttää), vaan omistajalle siksi että tämä ei ymmärrä koiransa haluavan tutustua toiseen. Me ihmiset vain emme nähtävästi pysty ymmärtämään koirien tarvetta selvittää vastaantulevan ominaisluonne hajun perusteella.
Vaikka koira kuinka rähisee vastaantulotilanteessa niin kun kirsut on kosketusetäisyydellä sen on helppo ratkaista synkkaako tuon kanssa vai ei. Ja tämän perustarpeen koiriltamme me ihmiset riistämme.
Toivoisin meidän kaikkien koiranomistajien nyt miettivän tätä asiaa käsi sydämellä. Ja kenellä siihen nyt kulloinkin on mahdollisuus, niin antaisivat koiriensa hetken haistella toisiaan, niin säästettäisiin monessa koiraperheessä paljon hermoja.
Tällä hetken haistelulla tarkoitan nyt nimenomaan sitä että uhrataan aamulenkilläkin se puoli minuuttia siihen että koirat ehtivät sanoa toisilleen moi, jonka jälkeen molempien on helpompi jatkaa ilman tätä raastavaa sotaa haukutaanko vastaantulevia vai ei.
Ja sitä tarkoitan myöskin että kun koirat ensimmäistä kertaa tapaavat, niin molemmat osapuolet pitävät koiraa sen verran hyvin kiinni ettei pääse hihnat sekoittumaan, eikä kumpikaan pääse puremaan, mikäli kemiat eivät sovi toisilleen ja tappelu kuitenkin syntyy
Useimmiten sopii ja kemiat synkkaa ja vaikka se näyttäisi häijyltä kun vastaantuleva lähestyy pää punaisena huutaen, niin kohdalla kun hetki on haisteltu niin riitaa ei koirilla yleensä tule.
ongelmat lähtivät juuri tuosta että pentuna se sai haistella vastaantulevat koirat ja leikkiä jne...
Minulla ei ole remmirähisiää vaan juuri toisinpäin eli yli innokas haistelemaan leikkimään. Lenkeistä ei tulisi yhtikäs mitään jos aina antaisin koirani haistella kaikki vastaantulevat. Koiran käyttäytymiseen täytyisi puuttua jo heti siiinä vaiheessa kun sen käytös muuttuu. Jos se jo toisen koiran nähdessään kaukaa muuttuu eli on korvat pystyssä, rintarottingilla, häntäkaarella pystyssä jne. niin puuttukaa jo siinä vaiheessa koska ilman ongelmia että ohi pääse.
Itse käytän sillontällön kolinapurkkia ohituksissa ja jos ongelmia tulee niin purkin kanssa tilanne on ohi muutamassa sekunnissa.
Niin, siitä juuri on kyse. Miksi et siis voi vielä nykyäänkin antaa koiran hetken haistella vastaantulevaa? Miksi eväät koiralta sen yhden tärkeistä perustarpeista, eli sanoa naapurihaukulle päivää? Ei sen pitäisi olla niin kamalan vaikeaa tinkiä muutama sekunti lenkistä siihen että koirat saa toivottaa toisilleen huomenta, päivää tai iltaa.
Koirat seuraavat lähestymisvaiheessa sekä toisiaan että vastaantulevan omistajaa ja lukevat siitä mitä tuleman pitää. Vastaantulijan omistaja alkaa riuhtoa remmiä kireälle, merkki vaarasta. Alkaa huutaa ja räyhätä koiralleen, merkki vaarasta. Tottakai siinä vahvahermoisempikin, saati itsestään ja elämästään kovin epävarma murkkuikäinen koira alkaa miettiä mistä hitosta tossa on kysymys: selvä vaara, nyt on pakko puolustaa omistajaani tolta hirviöltä.
Kun molemmilla puolilla lähestyessä tehdään samaa, niin rähinätilanne on sataprosenttisen valmis vaikka toisin toimittaessa yhdeksänkymmentäprosenttisen varmasti ei mitään tapahtuisi.
Siis lähestykäämme vastaantulijaa rauhassa, pikkuhiljaa ja erittäin huomaamattomasti fleksiä tai hihnaa kerien sekä rauhoittavasti koirallemme puhuen. Kun molemmilla puolilla teemme näin, emmekä revi koiraa väkisin luoksemme, emme luiki pusikoihin, emme käänny takaisin, emme pakota koiraamme väkisin tienposkeen, niin emme anna mitään sellaista signaalia että tässä lähestymistilanteessa olisi jotain mätää.
Unohtakaa siis jo vihdoin nuo kolinapurkit, reuhtomiset, riuhtomiset, namittelut ohituksen aikana, näkyvyyden peittämiset sun muut typeryydet, ja olkaa koirallenne rauhoittava johtaja jonka ansiosta kaikki pysyy hallinnassa.
Ja tämä siis molemmilla puolilla, yksin siihen ei kukaan pysty...
Sinulle "kunnioittakaamme toisiamme"
Oletko kuullut ikinä sellaisesta asiasta kuin koiran elekieli. Niinhän se koira viestii. Kun koira on hihnassa, se ei pääse elehtimään normaalisti. Antamalla haistella hihnassa jossa tuo elekieli on estynyt, tehdään juuri remmirähjiä.
JOten anteeksi nyt vain...mutta toivon että alkuperäinen tai kukaan mukaan ei ota sinun neuvostasi oppia sillä tuo on kyllä ihan totaalisen päin seiniä.
Minun koirat ei haistele muita hihnassa, eikä kukaan tule meitäkään nuuskuttelemaan. Yksikään koira ei rähjää. Vapaana saa leikkiä muiden kanssa mutta en minä näe tarvetta miksi koirien pitäisi tutustua lauman ulkopuolisiin koiriin/ihmisiin.
Olen kuullut koirien elekielestä, olen seurannut sitä omani ja muiden, myös vastaantulevien, kanssa. Ja siksi laitoin viestin että muutkin ymmärtäisivät seurata omansa lisäksi vastaantulevaa ja ottaisivat huomioon myös sen.
Hihna ei vaikuta siihen miten koirat viestivät vaan se mitä tapahtuu hihnan toisessa päässä ja ennenkaikkea vastaantulijan hihnan toisessa päässä.
Ja nimenomaan koko sinä matkana kun näköyhteys toiseen on saavutettu.
Sinä aikana koira tekee omat johtopäätöksensä vastaantulijasta ja päättää pitääkö sen yrittää suojella omaa pomoaan ja lenkkikaveriaan, vai onko toinen sittenkin rauhanomaisissa aikeissa.
Itse teen siten että vedän hissunkissun fleksistä koiraa lähemmäs ja sanon että malta, katsotaan voitko jutella kaverin kanssa hetken. Kun saan koiran pysymään rauhallisena kohtaamiseen saakka ja saamme luvan hetken haisteluun on 90%varmaa että taistelua ei synny. Kaikistahan ei tarvitse eikä voi pitää...siksi 10%marginaali.
Tämä ideaalitilanne syntyy vain siten että vastaantulija menettelee omansa kanssa suunnilleen samoin. Vaan jos naapuri pysähtyy, kääntyy ja piiloutuu pusikkoon tai menee sivutielle jääden odottamaan, on peli menetetty. Ja koirani (kuten valitettavan usein myös naapurin)alkaa vertahyytävän räyskimisen.
Ja syy on todella yksinkertainen: Tässä on pakko olla jotain mätää koska emme saa keskustella hetkeä.
Siksi vetoan vielä kerran sinuun ja kaikkiin jotka tämän viestin lukevat: Älkää viekö koiraltanne tätä perustarvetta, ja vaikka sen sitten omaltanne haluattekin evätä, niin älkää kuitenkaan tehkö mahdottomaksi muille.
Ilmoittakaa mieluummin kohtaamistilanteissa vaikka että valitettavasti on kiire töihin, koira on kipeä tmv. mikäli ette halua tutustua/tutustuttaa itseänne/koiraanne toisiin jotka tulevat vastaan.
Mutta käyttäytykää normaalisti, että vastaantulevat voivat kulkea rauhassa ohi.
Eli miten sitten harjoittelette sitä kontaktia. Mun poitsu (sakemanni) ei kuule eikä näe YHTÄÄN mitään siinä vaiheessa ku toinen koira tulee vastaan. Ja tää toinen koira saa olla aika kaukana, silti alkaa tuijotus. Eikä mikään auta, mitä yritän siinä edessä tehdä. Sitten ku koira tulee tarpeeksi lähelle (ei vieläkään ees parin metrin läheisyydessä vaan vieläkin kauempana) alkaa haukkuminen ja rähjääminen. En TODELLAKAAN pysty pitämään koiraa kiinni muuta kuin joko pitämällä pannasta kiinni niskasta kummallaki kädellä ja annan koiran hypiä tai seistä takajaloilla tai sitten niskasta ja hännän yläpuolisesta karvasta kiinni ja perse maahan. Jälkimmäinen vaihtoehto ei tunnu itsestänikään kivalta.
Koirapuistossa ollaan käyty ja sielä ei rähjäämistä oo. Poitsu tosin kauheen innokas kepeistä, joten joskus liian innokas ottamaan omaksen minkä kepin tahansa. Mutta melkeimpä väliin vielä hieman pelokkaankin puoleinen jos toinen on kauhee rähisiä ilman remmiäkin.
Eli miten opettelette kontaktia? Oon yrittäny ns. harhauttaa poitsua nappuloilla ja kepeillä yms. muilla leluilla ohitustilanteessa muttei mikään auta. Vaikuttaa kovasti siltä että haluais mennä tutustumaan vastaantuleviin koiriin, koska jos koira menee pois alkaa uliseminen perään. En tosin ikinä ole päästänyt enkä päästä omaa rähisevää koiraa vastaan tulevan koiran lähelle.
Oon myös lenkillä tehnyt sitä, että kun vetää, pysähdyn heti ja odotan että katsoo minuun ennen kuin lähdetään liikkeelle, mut tämähän ei siinä vaiheessa toimi sitten ollenkaan kun toinen koira tulee vastaan.
Ei olisi niin noloa lenkille meno, jos koira ei rähisis. Kun tollanen 35kilonen koira rähisee ja vastaan tulee pikkukoira ja sen omistaja, katseet on sitä luokkaa, että "toihan tappaa meidän fifin ihan just!"
Minä en ainakaan halua, että tuntemattomat koirat saavat haistella hihnassa koiraani. Jotkin koirat (esim. mummojen terrierit) ovat esim. sellaisia, että ne haistelevat kaikessa rauhassa pari sekuntia ja sitten hyökkäävät silmittömästi räksyttäen päälle (ilman, että oma koira on tehnyt mitään). Koska ei voi tietää, ketkä vastaantulijoista ova tällaisia, on parempi jättää kaikki tervehtimättä. Ja päinvastoin: jos koiralla on kivaa vastaantulijan kanssa, se vaatii joka kerta toisen nähdessään pääsyä sen luo riuhtoen ja vetäen. Sitten lähdettäessä eri suuntiin alkaa niskoittelu ja uikutus, joka toistuu joka kerta.
Sosiaalistaminen tapahtuu irti ollessa ja varmasti kilteiksi tietämiensä koirien kanssa. Kun koira ei saa haistella vastaantulijoita ikinä hihnassa, se oppii, että "Ok, tuolta tulee koira, mutta en kuitenkaan saa haistella sitä. Voin siis kulkea rauhassa ohi". En väitä, että ihmiset ja koirat olisivat samanlaisia, mutta en minäkään ala lenkkipolulla jututtaa jokaista vastaantulijaa, että kukas sinä olet. Minun koirallani ainakin on tarpeeksi koirakavereita ja kontakteja ilman hihnassa haisteluakin.
Remmi rähjäämisestä on täällä jo monia hyviä neuvoja jaettu. Tässä kesksutelussa erittäin hyvä oli tuo kontakti neuvo. Eli koira pitää opettaa ottamaan kontaktia sinuun. Jos sen päästää haistelemaan vastaantulevan kanssa, jota toinen esitti vastaukseksi, niin se ei saa päästä haistelemaan toista, ennenkuin ottaa kontaktin sinuun.
Sinun on oltava myös lenkillä siinä roolissa, että koiran ei tarvitse ärhennellä muille ainakaan puolustus mielessä, vaan sinä olet se joka puolustaa. Jos koira taas haluaa leikkimään toisten kanssa, sinun on oltava siinä roolissa, että leikkimään pääsee vain sinun luvallasi.
Eli tätä peruskontakti harjoittelua ja välienne parantamista.
Siitä leikkaamisesta nyt kuitenkin aloin kertomaan, sillä kaikki ohjeet remmirähjäämisen lopettamiseksi pelstalta jo löytyy. Eli elikkaaminen ei muuta välttämättä tuon ikäisen koiran käyttäytmistä. Rähisemisen aloittamisella joskus on saattanut olla jotain tekemistä hormonien kanssa, mutta nyt se on jo opittu käyttäymistapa, joten leikkuu ei enä välttämättä käyttäymistä muuta.
Jos toisille uroksille rähjääminen siis jatkuu yhä, voit olla varma, että kyse ei ole hormonien aiheuttamasta ongelmasta, vaan opitusta käyttäymisestä (silti hormonit, eikä huono koulutuksesi, voi olla syy miksi on alkanut opetella kyseistä tapaa alunperin..). Jos ongelma on hormoneissa se poistuu elikkuulla. Jos ongelma on opittu käyttäyminen, se poistuu vain uuden käyttäymisen opettelulla. Jos olet itse esimerkiksi koko ikäsi opetellut kirjoittamaan oikealla kädellä ja vaihdat nyt vasempaan kynan, niin ennekuin kynän ottaminen aina vasempaan käteen on automaattista tarvitset älyttömästi harjoittelua ihan alkujuurista lähtien ja toistoja. Kynä pöydälle ja ota se vasemmalla. ota se noin miljoona kertaa vasemmalla kädellä, niin siitä tulee automaatio, että otat sen vasemmalla myös silloin kun teet sen huomaamattasi. Eli tarvitset nyt koiran opettamiseen paljon kärsivällisyyttä, että pääsee opitusta käytöksestä eroon, rähjääminen on koiralle aivan samoin automaatio kuin sinulle on oikean käden ojentaminen kun näet pöydällä kynän...
Mitä älykkäämpi koira on sitä nopeammin se oppii...
koirienne johtajia ei ne todellakaan edes kiinnittäisi toisiin koiriin huomiota vaan siihen kuka sitä johtaa. Tää on taas näitä missä koira saa päättää minne mennään ja mitä vauhtia...
-Koska kun käyn päivittäin lenkeillä niin en väistä toisia koiria enkä koirien taluttajia. Ei ole tarvetta minun niin tehdä koska koirani(spk) osaa ohittaa nätisti vastaan tulevat koiruudet. Sanon aina , että mennään ohi nätisti ja Ei rähjää, niin sivutus käy leikiten korkeintaan koiran pää kääntyy sivulle kun seuraa sivutettavaa. En laske nuuskimaan outoja koiria, tutut saa moikata, ja haistelkoot ohimenneen koiran jälkiä. Miksi pitäisi palkita koira sen vuoksi että se vetäisi itsensä haistelemaan tuntemattomia ei laumaan kuuluvia koiruuksia?
Jos koiruus tulee jommasta kummasta suunnasta samalla tiellä mille lenkille lähdetään, niin meidän suunta on aina tulijaa kohden. Koska niin on parempi, että ohitus käy nopeasti. Muuten omani kurkistaa koko ajan taaksepäin koska tuntee ilmeisesti mahdollisen uhan seuraavan häntä.
-Koska kun käyn päivittäin lenkeillä niin en väistä toisia koiria enkä koirien taluttajia. Ei ole tarvetta minun niin tehdä koska koirani(spk) osaa ohittaa nätisti vastaan tulevat koiruudet. Sanon aina , että mennään ohi nätisti ja Ei rähjää, niin sivutus käy leikiten korkeintaan koiran pää kääntyy sivulle kun seuraa sivutettavaa. En laske nuuskimaan outoja koiria, tutut saa moikata, ja haistelkoot ohimenneen koiran jälkiä. Miksi pitäisi palkita koira sen vuoksi että se vetäisi itsensä haistelemaan tuntemattomia ei laumaan kuuluvia koiruuksia?
Jos koiruus tulee jommasta kummasta suunnasta samalla tiellä mille lenkille lähdetään, niin meidän suunta on aina tulijaa kohden. Koska niin on parempi, että ohitus käy nopeasti. Muuten omani kurkistaa koko ajan taaksepäin koska tuntee ilmeisesti mahdollisen uhan seuraavan häntä.
En ymmärrä tätä vaikeutta, tee koiralle selväksi että rähjätä ei saa.
Oli syy sitten perse,pelko,dominanssi,agre,kakka,pelle niin ihan sama - rähjätä ei saa.
Sinä olet koirasi ohjaaja ts. koiran kielellä "laumanjohtaja". Sinun oikeus ja VELVOLLISUUS on kertoa koirallesi lauman säännöt.
Jos koira koira meinaa alkaa rähjäämään, napauta vaikka hihnalla poskelle ja kiellä. Sitten ohjaat oikeaan toimintaan.
Lopettakaa namilla lahjonta kontaktit, ei sen koiran tarvitse silmiin tuijottaa.
jos lyöt koiraa hihnalla sen nähdessä toisen koiran, yhdistyy lyöminen toiseen koiraan. Kun koiran huomio on täysin kiinnittynyt johonkin asiaan (tässä tapauksessa toiseen koiraan), se ei osaa yhdistää sinua hihnalla läpsäisyyn vaan sen mielestä toinen koira aiheuttaa epämiellyttävän tunteen. Sama koskee sitä, jos koira vetää toista koiraa päin ja panta kuristaa sitä: koira luulee, että toinen kuristaa sitä. Tästä seuraa se, että aina nähdessään toisen koiran koira yhdistää sen tähän tunteeseen. Toisesta koirasta tulee asia, jolta pitää puolustautua.
Tämä on koirakoulussa opittua ammattitaitoiselta ohjaajalta.
Missä koulussa on ollut noin epäpätevä ohjaaja? Ei koira nyt mikään tyhmä ole, miten hemmetissä joku voi saada päähänsä että pelkkä koiran näkeminen saisi koirasi luulemaan että se toinen sitä kuristaa?
Toivottavasti ei ollut ohjaajasi tosissaan, toivottavasti hän selvitti jossain vaiheessa väitteensä olevan tsoukki joka sitten jäi sinulta kuulematta. Jos hän taas oli tosissaan, niin silloin on todella syytä poistua kyseisen ohjaajan tunneilta ja ilmoittaa koulutuksen järjestäjälle asiasta. Sekä tehdä se niin että uhkana on huonon maineen tiedottaminen vaikka täällä ja muualla.
Ei ole ammattitaitoinen ohjaaja joka sammakoita suustaan päästää.
Tämä olikin näköjään vähän vanhempi ketju, mutta satuin lukemaan tätä uudelleen vasta nyt.
"Missä koulussa on ollut noin epäpätevä ohjaaja? Ei koira nyt mikään tyhmä ole, miten hemmetissä joku voi saada päähänsä että pelkkä koiran näkeminen saisi koirasi luulemaan että se toinen sitä kuristaa?"
Luepa uudelleen tuo kirjoittamani teksti niin ehkä tajuat sen pointin. Tietenkään koira ei varsinaisesti luule, että toinen koira pistää tassut sen kaulalle ja kuristaa sitä tai vetää koiraa remmistä, vaan tämä kuristumisen tunne yhdistyy koiran mielessä toiseen koiraan. Toinen koira tulee näkyviin -> hihna kiristyy -> epämiellyttävä tunne yhdistyy toiseen koiraan. Koira siis NIIN SANOTUSTI "luulee toisen kuristavan sitä".
Tämä on ehkä vähän huono vertaus, mutta kuvittelepa jos joku syö vaikka spagettia ja sattumalta hänelle tulee heti sen jälkeen mahatauti. Tämän jälkeen spagetti yhdistyy hänen mielessään pahaan oloon, eikä hän voi enää syödä sitä. Samalla lailla koira voi yhdistellä eri asioita mielessään. Sama juttu kuin siinä, jos koira toisen koiran nähdessään hyökkää kiinni omistajan jalkaan. Se kohdistaa raivon lähimpään vieressä olevaan asiaan (toinen koira - > pureminen), vaikka sillä ei oikeasti olisi mitään omistajaa vastaan.
Hei!
Leikkauttaminen voi auttaa ohitusongelmassanne sitä kautta, että kun hormonitoiminta pienenee, koiralle tulee parempi ruokahalu. Silloin se arvostaa makupaloja koulutus- ja ohitustilanteissa enemmän kuin hormonimyrskyssä pyörivä lajitoverinsa. Makupaloilla EI SAA HOUKUTELLA. Jos on tarkoitus käyttää ohituksessa ns. Baari-auki-tekniikkaa, täytyy syöttäminen aloittaa niin kaukaa, että koira on tuskin vielä edes huomannut vastantulijaa. Ja makupaloja pitää olla kädessä ja taskussa PALJON. Ja niitä syötetään KOKO AJAN TAUOTTA. Ja kierretään kohde niin kaukaa kuin mahdollista.
Monesti on hyvä aloittaa tuolla baari-auki-tekniikalla ohitusharjoitukset. Tai vielä parempi on aloittaa ylipäätään sillä, että koira uskaltaa syödä ulkosalla ruokansa. Ulkona voi siis tarjota vaikka päivän kaikki ateriat alkuunsa. Omalla pihalla, lenkin aikana, makupaloina, etsintäharjoituksessa jne. Kaikista vaikeinta on säilyttää koiran halu syömiseen myös ohitustilanteessa. Syömisharjoituksia ei suinkaan aloiteta tuosta vaikeimmasta tilanteesta, vaan helpoimmasta ja pikku hiljaa opetetaan koira syömään myös silloin kun koiria on näkyvissä ensin kaukana ja kun siitä selvitään, niin sitten välimatkaa voi lyhentää. Sopikaa jonkun toisen koiranomistajan kanssa treffit tietyssä paikassa, jossa voitte harjoitella tätä asiaa kontrolloidusti. Voitte säädellä välimatkaa sen mukaan, mikä koiran reaktio on.
Varsinainen luopuminen rähinäkäytöksestä lähtee siitä tilanteesta, että koira on oppinut toisen koiran merkitsevän syöttämisen alkamista. Lavastetaan tilanne, jossa houkutinkoira on riittävän kaukana. Kun oma koira huomaa sen ja hiukan valpastuu on aika toimia: päästä jokin hassu ääni ja lähde juoksemaan takaperin. Koirallasi on syytä olla pitkä talutin, sillä tarkoitus ei ole nykäistä koiraa. Todennäköisesti koirasi vilkaisee, että mitä siellä takana oikein tapahtuu. Juuri sillä hetkellä kun vilkaisee tai edes kääntää korvansa sinuun päin, kehut (olethan opettanut sitä ennen koirallesi että hyvä sanaa seuraa makupala!) koiraa ja annat sille makupaloja. Sitten taas odotat että koira kääntyy katsomaan houkutinkoiraa ja voit itse vaikka yskähtää. Kun koira reagoi ääneesi kehut ja palkitset makupaloilla. Sitten taas odotat. Tällä kertaa sitä hetkeä, että sinun ei tarvitse tehdä mitään ja silti koira kääntää päänsä / korvansa sinuun päin. Kehut ja palkitset. Otat yhden askeleen kohti houkutinkoiraa ja odotat, että koirasi luopuu houkutuksesta ja reagoi sinuun > kehut ja palkitset. Sitten voitkin mennä taas lähemmäksi houkutusta. Kun kärsivällisesti jaksat harjoitella ensin kotona, sitten omalla pihallasi, sitten lavastetuissa tilanteissa ja lopuksi reaalielämässä, on sinulla lopulta koira, joka houkuttelevan asian nähdessään kääntyy automaattisesti sinua kohden ja tietää, että vain kontaktin sinuun pitämällä, pääsee lähemmäksi houkutusta.
Ei lastenkaan odoteta osaavaan harjoittelematta exponentiaalilaskuja. Ensiksi opetetaan mitä numerot tarkoittavat, sitten eri laskutoimitukset ja sitten sovelletaan. Koirien oletetaan kuitenkin olevan fiksumpia kuin lasten, joten niillehän ei tarvitse mitään opettaa alusta saakka, vaan niiltähän voidaan heti vaatia lopullinen käytös mahdollisimman vaikeissa olosuhteissa. Koska me ihmisetkin olemme laumaeläimiä, on se, ettei lapsi suostu laskemaan exponentiaalilaskuja vain osoitus omasta kyvyttömyydestämme johtajina. Tarpeeksi kun lasta hakkaa remmillä kuonolle, niin johan sujuu laskentokin. Kuulostaako tutulta?
"Ei lastenkaan odoteta osaavaan harjoittelematta exponentiaalilaskuja. Ensiksi opetetaan mitä numerot tarkoittavat, sitten eri laskutoimitukset ja sitten sovelletaan. "
Kyllä meillä ainakin on perinteenä lapsilla se että toisia ei kiusata, eikä nujakoida. Se opetetaan heti, selväksi tekemällä, eikä nameja lärviin lykkimällä. Aina on mennyt perille vaikka naama hetken aikaa olisikin kuin petolinnun perse.
Heh mikä vertaus, ja mistä näitä ihmisiä oikein tulee?
"jos lyöt koiraa hihnalla sen nähdessä toisen koiran, yhdistyy lyöminen toiseen koiraan. Kun koiran huomio on täysin kiinnittynyt johonkin asiaan (tässä tapauksessa toiseen koiraan), se ei osaa yhdistää sinua hihnalla läpsäisyyn vaan sen mielestä toinen koira aiheuttaa epämiellyttävän tunteen. Sama koskee sitä, jos koira vetää toista koiraa päin ja panta kuristaa sitä: koira luulee, että toinen kuristaa sitä. Tästä seuraa se, että aina nähdessään toisen koiran koira yhdistää sen tähän tunteeseen. Toisesta koirasta tulee asia, jolta pitää puolustautua.
Tämä on koirakoulussa opittua ammattitaitoiselta ohjaajalta."
Hahhah!!! Sun koiras ei sitten ole sieltä älykkäimmästä päästä. Kaikkea sitä kuuleekin. :D
Eli tähän tämä nami juttu siis perustuu, kun koira katsoo toista koiraa intensiivisen murhaavasti, niin omaa koiraa kuuluu silitellä ja namittaa = oma koira luulee, että koira toisella puolen katua silittää sitä ja namittaa ?? hehheh!! Vaikka ne eläimiä vaan ovatkin niin kyllä niillä nyt pienet aivot ovat ystävä hyvä.
Toi hihnalla läppäsy juttu oli vaan ääriesimerkki minulta, tässä pieni tarina sinulle:
Minun ensimmäiselle koiralleni on tehty selväksi, että muille ei rähjätä ja laumasta ei lähde omille "retkille". Ei se tarkoita väkivaltaa, vain että sellaisella TARVITTAVALLA toiminnalla tehdään selväksi, että koira ymmärtää ja kunniottaa mitä siltä vaaditaan.
Ja joku hihnalla läpäytys poskelle... voi kuule, vanhempi koirani ottaa "kurkkuotteen", eli suoraan hampailla kurkkuun ja SELÄTTÄÄ nuoremman koirani, jos se erehtyy vanhemman koiran kupille. Miksi koirat toimivat toisilleen näin, mutta ihmisen pitäisi jollain aivan koiranluontoon kuulumattomilla keinolla kertoa koiralle säännöt miten saa toimia?
"Ja joku hihnalla läpäytys poskelle... voi kuule, vanhempi koirani ottaa "kurkkuotteen", eli suoraan hampailla kurkkuun ja SELÄTTÄÄ nuoremman koirani, jos se erehtyy vanhemman koiran kupille. Miksi koirat toimivat toisilleen näin, mutta ihmisen pitäisi jollain aivan koiranluontoon kuulumattomilla keinolla kertoa koiralle säännöt miten saa toimia? "
Mä olen niin samaa mieltä sun kanssasi! =) Ihmiset jatkuvasti pelkäävät satuttavansa koiraansa. Milloin koirasta on tullut perhonen? Eläinhän on pelkää lihasta ja joskus valitettavasti ihminen joutuu käsittelemään hieman kovakouraisemmin koiraansa jos mikään muu ei auta. Ei kyse ole rankaisemisesta vaan sääntöjen ja rajojen asettamisesta. =) Sitä paitsi monien ihmisten koirat käyttävät väkivaltaa omistajiinsa, raahaavat heitä pitkin katuja niin että käsi melkein irtoaa...
Hienoa jos olet saanut remmissä rähjäämisen hallintaan mutta jos mikään muu ei ole toiminut suosittelisin erittäin lämpimästi Cesar Millanin 'the walk' kävelylenkin opettelemista. Siinä opetetaan koiralle ihan uudestaan kävelylenkin säännöt. Kuka on johtaja, kuka on seuraaja ja miten koira rauhoitetaan aggressiivisissa tilanteissa takaisin rentoon olemukseen. Uskokaa tai älkää mutta se oikeasti toimii! Like magic :)
"Eli tähän tämä nami juttu siis perustuu, kun koira katsoo toista koiraa intensiivisen murhaavasti, niin omaa koiraa kuuluu silitellä ja namittaa = oma koira luulee, että koira toisella puolen katua silittää sitä ja namittaa ?? hehheh!! Vaikka ne eläimiä vaan ovatkin niin kyllä niillä nyt pienet aivot ovat ystävä hyvä."
Periaatteessa kyllä. Jos koira on vaikea remmirähjä (esim. pelon takia), voi siihen auttaa se, että ollaan kauempana toisesta koirasta ja koiralle heitellään makupaloja. Makupalat yhdistyvät toiseen koiraan ja lopulta toiset koirat voidaan ohittaa aina lähempää ja lähempää.
"Ja joku hihnalla läpäytys poskelle... voi kuule, vanhempi koirani ottaa "kurkkuotteen", eli suoraan hampailla kurkkuun ja SELÄTTÄÄ nuoremman koirani, jos se erehtyy vanhemman koiran kupille. Miksi koirat toimivat toisilleen näin, mutta ihmisen pitäisi jollain aivan koiranluontoon kuulumattomilla keinolla kertoa koiralle säännöt miten saa toimia?"
Siksi, koska nuorempi koirasi alistuu ITSE vanhemmalle koiralle. Vanhempi koira osoittaa sille pelkällä elekielellä, missä nuoremman paikka on. Jos taas ihminen ottaa koirasta kiinni (esim. jaloista) ja paiskaa sen maahan, kyseess ei ole sama asia.
Juu tääl on taas sellaisia koirapsykologeja että hohhoh. Namia taas kurkusta alas vaan rekulle. Unohtakaa noi namijutut kun kysytään apua remmirähjäämiseen. Luuletteko että kyseinen ihminen joka apua pyysi ei ole sitä namia tarjonnut? Se koira, mikä lähtee siihen mielentilaan ulkona, ja joka oikeasti on hankala (nyt en puhu niiden naminaisten bordercollieista) ei mitään namia ole missään vaiheessa kuuntelemassakaan.
Olen itsekin miettinyt, että auttaisiko jos antaa koiran haistella vastaantulevaa, vaikka haukkuu ihan kuin hullu. Kiva idea, mutta toteuttamiskelvoton treeni. Kuka antaisi koirani haistella omaa fifiä kun se lähestyy hampaat irvessä. Fifin omistajakin katsoo sinua kuin pahaa koiranomistajaa. Ihan teille tiedoksi, jokainen koira on erilainen ja voitte sen tuijottamisen lopettaa, sillä en kertakaikkiaan ole vielä kekinyt miten saisin koirani lopettamaan sen. Jos sinun koirasi on täydellinen,et voi sitä varmasti käsittää mutta yritäppä kuitenkin ymmärtää ettei kaikkien koirat kuuntele jotain "ohita fifi" käskyjä.
Niin ja jollekin mummojen pikkuterrieri vihaajalle tiedoksi että pikkuterrierit on oikeesti vaikeita niin meille kuin mummoillekkin kasvattaa. Ehkä mummojen pitäis suosia muita koiria, mutta älä ole niin ankara, sillä terrierin kasvatus ei ehkä sultakaan luonnistuis! Toisaalta kun mummo tuo koiransa hymyilevänä haistelemaan toista koiraa, ei ihan olettais että se mummon kullanmuru hyökkää. siinä oot oikeessa, mutta vähän rotuymmärrystä, pikkuterrieri vaan on hankalampi kasvattaa kun kultainen noutaja.
Vertauksia vertauksia vertauksia. Koirille ei opeteta algebraa eikä muutakaan niin pitkäjänteistä. Perusasiat, eli mikä on oikein ja väärin ymmärtää niin lapsi kuin koirakin kun ne niille lujasti näyttää. Sain tukkapöllyä kun maalasin pienenä mun kaapin oven. Ihan tiedoksi en yhdistänyt sitä mun kaapin oveen ja luullut sitä pahaksi. En myöskään pidä äitiäni hirviönä, olisin varmaan äidin tilanteessa vielä vetässy turpaan. Se on eri asia, jos on emotionaalisesti häiriintynyt ja käyttää fyysistä rankaisua epäoikeudenmukaisesti, silloin niitä traumoja tulee. Koirankin täytyy ymmärtää mikä on väärin, kaikille koirille se ei vaan tuolla ulkona mene perille. Olen läpsäissyt koiraani ohitustilanteessa, huutanut, vetänyt remmistä ja vaikka mitä. Se ymmärtää kyllä sen jälkeen että olen pettynyt siihen ja minä löin sitä. Ei se tyhmä ole. Vika on siis minussa ja johtamisessa. Nyt pidän koiralleni kurinpalautuksen, en huomioi sitä ja olen sille niin jämäkkä ettei mitään rajaa. Päättäkää tekin tehdä niin hetki, sillä noi namuhetket ei kaikille koirille mene perille. Jättäminen ilman huomiota saattaa tehdä kipeää, mutta tee se kerran ja koirasi voi ehkä paremmin vastaisuudessa. Tehkääpä armoton johtaja treeni ja laittakaapa palautetta sitten: eli älä huomioi koiraasi mitenkään niin ettei pikku rekku saa sinulta mitään kiitosta tai huomiota. Ota se alas sängyltä, sohvalta ja pöydältä ja laita se kastin alimmaiseksi ja pidä siellä sen aikaa kunnes uskoo. Itse istuin lumihangessa pienenä kunnes osasin käyttäytyä ja musta tuli kelpo yksilö. Nykyään lipsutaan niin koiran kun lapsien koulutuksesta! Nyt pistän itekin ranttaliksi ja teen mitä täytyy! Toivotaan että toimii!
Morjens.
Minun koirani aloitti pentuna (n. puolivuotiaana) innokkaan tempomisen ja hihhuloinnin toisen koiran tai kissan nähtyään.
Olin alkuun aivan helisemässä sen kanssa, yritin kaikki temput nameista kieltoihin ja pysähdyksiin. Eipä auttanut.
Sittemmin älysin kokeilla toista tapaa. Eli aina kun näin että vastaan tulee koira, aloin kasata itsevarmuutta omaan päähäni, samalla myös olin täysin välinpitämätön vastaantulijasta. Jätin noteeraamatta mitenkään, sanaakaan koiralleni sanomatta jatkoin vaan matkaani.
Tämä tyyli tepsikin yllättävän hyvin, kehuin aina ohituksen jälkeen.
Nykyään koirani ottaa automaattisesti minuun katsekontaktia ohitustilanteiden jälkeen, odottaa siis palkintoa hyvin sujuneesta ohituksesta. Kehu riittää.
Ennen ohitusta en kiinnitä omaan koiraanikaan mitään erityishuomiota, niinpä sekään ei näe tilanteissa mitään huomionarvoista.
Jos tulee tuttu koira vastaan ja haluan vaikka jutella omistajan kanssa muutaman sanan, annan koirani silloin haistella ja morjestaa, mutta hillitysti.
Näin sain heti alkuun huonon käytöksen loppumaan, kuvittelen ainakin että suurin syy oli minussa, arastelin etukäteen kohtaamisia ja koirani vaistosi sen.
Luin itte just tämän koska painin saman ongelman kanssa. http://poltsi.fi/Liisa/artikkelit/remmirayha.html
Meillä koiraa on pyritty pennusta asti opettamaan että muut koirat lenkillä ei ole vaaraksi eikä niitä tartte pelätä mutta murrosikä teki muutoksen siihen. Rupean heti tota testaamaan, vaikuttaa parhaalta neuvolta mitä oon tähän mennessä lukenu!