Heippa!
Olisi mukavaa kuulla, mitä täkäläiset ihmiset tekevät työkseen äitiyden lisäksi.
1. Miksi olet kyseisessä ammatissasi; Miten päädyit kyseiseen työhön? Mitä opiskelit?
2. Mitkä ovat ammattisi hyvät ja huonot puolet?
3. Onko sinulla vielä tässä vaiheessa haaveita jostakin toisesta ammatista; Onko alanvaihto täysin poissuljettu vaihtoehto?
4. Jotakin muuta työelämään liittyvää oleellista asiaa, josta en huomannut kysyä.
Olisi mukavaa kuulla, mitä täkäläiset ihmiset tekevät työkseen äitiyden lisäksi.
1. Miksi olet kyseisessä ammatissasi; Miten päädyit kyseiseen työhön? Mitä opiskelit?
2. Mitkä ovat ammattisi hyvät ja huonot puolet?
3. Onko sinulla vielä tässä vaiheessa haaveita jostakin toisesta ammatista; Onko alanvaihto täysin poissuljettu vaihtoehto?
4. Jotakin muuta työelämään liittyvää oleellista asiaa, josta en huomannut kysyä.
Vastaukset 13
Vanhimmat
1. Olen ammatiltani lähihoitaja, opiskelen koko ajan sairaanhoitajaksi. Aina olen ollut tällanen hoivaava tyyppi.
2. Ammatin
ihmisläheistä
voi auttaa
huumorintajuinen ala =)
- voi olla parhaillaan TODELLA raskasta
- työajat toisinaan pännii, joulut ja muut juhlapyhät aina töissä
- uhkaavat tilanteet
3. En kyllä varmaan kovin helpolla vaihda hoitoalaa mihinkään. Hoitoalalla on vaihtoehtoja.
4. palkastahan aina kaikki valittaa. Itse olen melko tyytyväinen. Olen yleensä onnellinen että on edes töitä, sillä koko ajan saa lukea irtisanomisista.
1: Vaihdoin alaa, kun totesin miesvaltaisella alalla homman toimivan paremmin.
2: Hyvää, että hommat pelaa, kutoset.
Huonoa, vuorotyön raskaus.
3: Haaveena lähinnä, että voisi jäädä kotiin perhettä kasvattamaan. Alaa tuskin vaihdan.
1. Olen luokanopettaja ja suomen kielen sekä kirjallisuuden aineenopettaja. Aikaisemmassa elämässäni olen opiskellut lastentarhanopettajaksi ja tehnyt sitä työtä pari vuotta.
Opettajan ammatti on arvomaailmassani eettisesti kestävä ammatti, jonka puitteissa koen tekeväni ja edistäväni aidosti hyviä asioita. Opettaminen motivoi minua sen lukuisien mahdollisuuksien vuoksi, vaikkakin monet resurssit asettavat myös rajoja. Arvostan suunnattomasti lapsia, ja nähdessäni esimerkiksi lapsen oppivan uutta ja iloitsevan siitä, saan siitä onnistumisen elämyksiä. Suomen kielen ja kirjallisuuden pariin minua ajoi taas rakkaus kieleen ja sen mahdollisuuksiin. Kirjallisuuden opinnot taas valitsin yleisen harrastuneisuuden vuoksi. Sinällään minua ei kiinnosta yhden oppiaineen eli äidinkielen opettaminen.
2. Luokanopettajan monipuolisessa ammatissa on monia hyviä puolia, joista tärkein minulle on luovuus. Oppilaiden kanssa laulaessa ja soittaessa tai kirjoitelmia ohjatessa hämmästelen, että tästäkö minulle todella maksetaan. Toisaalta en panisi pahakseni, jos minulle maksettaisiin työstä enemmänkin. Opetusalan ehdoton huono puoli on palkkaus. Joskus olen myös huolestunut siitä, asettavatko nykyvanhemmat oikeasti kohtuuttomia vaatimuksia opettajille kuten pikkulinnut laulavat.
3. Olen suunnitellut, hakevani opiskelemaan musiikkikasvatusta Sibelius-Akatemiaan, sillä yksinkertaisesti tykkään musiikista. Myös jonkunlainen "tekstityöläisyys" muualla kuin koulussa voisi olla kiinnostavaa.
4. Palaan työhön korkeintaan parin vuoden kuluttua, sillä minulla on nyt pari alle 2-vuotiasta lasta. Kotiäitiys on ollut minulle aina ykköshaave!
Yksi tärkeä juttu mulle opettajuudessa on se, ettei ko työ sisällä taloudellista vastuuta. Raha-asiat eivät ole mun juttu, hyvä kun osaan laskea rahapussissani olevat kolikot!
Miesten ala ja äijähommat. Osa työstä on usein likaista, ja raskasta, mutta asiotaso on hyvä.
Vielä voisin vaihtaa alaa, jokin tekninen se edelleen olisi. Hyvästä ansiotasosta en enää luovu.
Täytyy myöntää, että raha on motiivini työssäkäyntiin.
1. Ammatti: koulunkäyntiavustaja. Lähihoitaja opintojen jälkeen pääsin erityisluokkaan töihin ja sille tielle jäin, joten "ajauduin" alalle ja olen ollut tyytyväinen.
2. Plussat: Työaika klo 8-15 ja kunnon lomat koen suurena plussana. Ei vuoro- ja viikonlopputöitä=)
Miinukset:Palkka ja työn arvostus voisi olla suurempi.
3. Tällä hetkellä ei haaveita toisesta ammatista/alan vaihdosta. En kuitenkaan sano "ei koskaan"...
4. Tällä hetkellä työni ja toteutumassa oleva haaveeni on olla kotiäiti ainakin seuraavat kolme vuotta, ihanaa!!! En kaipaa pätkääkään työhöni.., paitsi ehkä joinain huonoina päivinä mutta se on onneksi ohimenevää=)
Heippahei!
Ammatiltani olen siis nuppinikari, lanttumaakari, kallonlaajentaja = psykologi. Alalla olen, koska se kiinnosti jo lukioajoista lähtien ja kiinnostuksen vain kasvaessa ammatinvalinta varmistui. Ja opiskelin siis psykologiaa pääaineena.
Ammatin hyvät puolet ovat ehdottomasti monipuolisuus, psykologin koulutus on laaja-alainen ja antaa valmiudet toimia todella monenlaisissa työtehtävissä. Huonoa voi olla paljonkin, yleisellä tasolla. Tällä hetkellä itse en keksi valittaa edes huonoa palkkaa, koska työskentelen yksityisellä sektorilla, missä palkat on kilpailukykiset mihin tahansa muuhun akateemiseen alaan verrattuna.
Joo, haaveita on aina. Lisäkoulutusta!! Psykoterapeutiksi tai erikoispsykologiksi, ehdottomasti. Alanvaihto vaikuttaa poissuljetulta.
Työelämä tuntuu tällä hetkellä ja tältä pallilta mielenkiintoiselta, haastavalta ja joustavuutta vaativalta. Äitiyden ja uran yhteensovittaminen on sujunut yllättävän kivuttomasti, olen voinut tehdä joustavasti töitä ja vajaata työviikkoa, joten aikaa on jäänyt perheelle hyvin. Nautin työstäni ja se antaa mukavasti lisäsisältöä elämälle!
1. Olen töissä yliopiston kirjastolaitoksessa. Ajauduin alalle kuukauden tuurauskeikan jälkeen.
2. Olen pätkätyössä (erilaiset projektit ja sijaisuudet jne.) ja se onkin ehdottomasti työn paras puoli! Koko kirjastolaitos on suuren muutoksen edessä taas kerran, porukkaa valikoidaan kuin vuohia ja lampaita ja työhyvinvointi on tipotiessään.
3. En haaveile enää alan vaihdosta. Kun en ole työssä, keskityn harrastuksiini ja lapsiini, tavalliseen arkielämään.
1. Olen freenlance teatteriohjaaja ja ilmaisutaidon kouluttaja, tällä hetkellä kotiäiti, mutta kevään ohjauksia tässä samalla pohdiskelen ja valmistelen. Osittain "itseoppinut", osittain pohjalla alaan liittyvä yliopistotutkinto. Alalle ajauduin sukurasitteen -ja ehkä geeniperimänkin :) ajamana (niinkuin usein taidealoilla).
Ammattihistoriaan kuuluu "kapinavaihe", jolloin tein pyhän päätöksen, etten halua olla missään tekemisissä niin apävakaan, taloudellisesti turvattoman ja henkisesti raskaan alan kanssa, ja opiskelin itselleni toisen, täysin toisenlaisen, joskin humanistisen ammatin. Veri oli kuitenkin vettä sakeampaa, ja viimein annoin periksi kutsumukselleni. Surkeimpinakaan taloudellisen ahdingon hetkinä en ole katunut päätöstäni, koska sain aikani kokeilla myös varsin rahakasta työtä, joka ei kuitenkaan henkisesti antanut mitään.
2. Raskasta on freelancerin jatkuva epävarmuus tulevasta -niin taloudellisesti kuin urakehityksenkin kannalta. Hetkittäin raastavalta tuntuu myös iltaan painottuva työaika, joka vaikeuttaa lastenhoitojärjestelyjä ja erottaa äidin ja lapsen päivän herkimpänä hetkenä, nukkumaanmenoaikana.
Toisaalta harjoitusaikoja voi myös sumplia omien menojen ja lapsen suhteen, mikä helpottaa "eroahdistusta".
Parasta työssäni on itsensä kanssa kilvoitteleminen, luovuutensa äärirajojen jatkuva venyttäminen, mahdollisen onnistuneen lopputuloksen aikaansaamat tunne- ja muut reaktiot katsojissa, ja niiden kautta positiivinen palaute. Tärkeimpinä plussapuolina myös ilo näyttelijöissä tapahtuvista kehityksen askelista, onnistumisen ja oivalluksen hetkistä, sekä mahdollisuus vaikuttaa asenteisiin, "ajatteluttaa" kanssaihmisiä.
Jokainen ohjaus, kurssi ja/tai työryhmä on freelancerilla myös erilainen, mikä tehokkaasti ehkäisee rutinoitumista työn jälkeen ja tympääntymistä alaan.
3. Olen kutsumus- ja unelma-ammatissani, jonka koen osaavani, enkä voisi kuvitella tekeväni mitään muuta.
4. Itselleni on ollut yllätys, miten suloisesta ja teräväpäisestä lapsesta huolimatta kotiäidin arjelle ominainen vaativampien älyllisten haasteiden puute voi aiheuttaa "luovaa ummetusta". Vaikka rakastankin lastani niin, että pakahduttaa, kaipaan jo työhaasteiden pariin ja päästä koettelemaan itseäni muutenkin, kuin loruleikkien ja nukutuskikkojen suhteen.
Olen nykyisessä ammatissani hieman sattumaltakin; opiskelujen myötä innostuin opettamistyöstä vaikken varsinainen opettaja olekkaan. Minulla on kolme ammattia ja kaksi uraa takanani; kaupallinen työ, sosiaalialan työ ja nyt tämä aikalailla itsenäinen opetustyö. Minulla on pari opistotutkintoa ja yliopisto-opiskeluja muutamia kymmeniä opintoviikkoja.
Nylyisen ammatttini hyvät puolet ovat ehdottomasti itsenäisyys, tyydyttävä palkka, monipuolisuus ja pitkät lomat. Huonoja puolia voisi olla epävarmuus jatkuvuudesta.
Ei ole enää haaveita uudesta ammatista; olen jo 5-kymppinen
1. Miksi olet kyseisessä ammatissasi; Miten päädyit kyseiseen työhön? Mitä opiskelit?
- Opiskelin kosmetologin ammattitutkinnon, jonka jälkeen amk:ssa maskeerausta ja teatteritekniikkaa vuoden. Hoitaminen on enenpi minun juttu, joten päädyin kuitenkin tekemään kosmetologin töitä yrittäjänä, ja opiskelin samaa aikaa hierojan ammattitutkinnon työn ohessa.
2. Mitkä ovat ammattisi hyvät ja huonot puolet?
-Työ on rankkaa välillä mutta todella palkitsevaa. Parasta on kun asiakas on saanut irtioton arjesta ja lähtee tyytyväisenä ja rentoutuneena kotiin. Tämä on itselle kutsumustyötä. Työn henkinen puoli on suurempi kuin vois kuvitella.
3. Onko sinulla vielä tässä vaiheessa haaveita jostakin toisesta ammatista; Onko alanvaihto täysin poissuljettu vaihtoehto?
-Eihän se ikinä ole, mutta kyllä tämä tuntuu niin omalta alalta. Eihän sitä koskaan tiedä jos olosuhteiden pakosta vaikka joutuis vauhtaa alaa. Jatko opiskelu on suunniteilla kohan penskat on isompia.
4. Jotakin muuta työelämään liittyvää oleellista asiaa, josta en huomannut kysyä.
- Eipä nyt tule mitään mieleen justiinsa...
1. olen lihafirmassa lihajalostetyöntekijänä, menin nuorempana isompaan lihafirmaan töihin, lähdin opiskelemaan elintarviketekniikka lihateknologia suuntautumisena ja sain harjottelupaikas nykyisestä työpaikastani ja sillä tiellä olen edelleen
2. hyviä puolia säännöllinen työaika 6- 14, ei vuorotyötä tai vkonloppuja.
huonoja puolia työn raskaus, koko päivä jaloilla olo, kohtalaisen huono palkkaus
3.ei ole poissuljettu vaihtoehto, kun vain löytyisi aikaa ja rahaa opiskella uutta...
1. Elikkäs minä olen koulutukseltani juristi. Jo joskus lukioaikoina päätin, että pitää saada akateeminen, ns. arvostettu ammatti. Lääkäriksi olisin halunnut, mutta se ei valitettavasti tällä kemia- ja fysiikkapäällä ollut mahdollista. Juridiikassa ei tarvinnut mitään erityislahjoja, riitti, kunhan osasi lukea :)
2. Ammatin hyviä puolia on ainakin sen yleishyödyllisyys. Jokainen ihminen tarvitsee jatkuvasti juridista tietoa ihan jokapäiväisissä asioissa. Huonona puolena voisi pitää alan kylmyyttä, kovuutta ja pyrkyryyttä. Mikäli juristina haluaa pärjätä hyvin ja tienata rahaa, pitää todella omistautua työlleen. Minä en ole sellainen, siksi työskentelenkin julkisella puolella, ja palkkani on huono. Huono puoli on siis myös julkisen puolen aivan onnettoman surkeat palkat.
3. On haaveita joskus tehdä jotain ihan muuta hommaa, jossa vallitsisi pehmeämmät, ihmisläheisemmät arvot ja aikaa jäisi enemmän perheelle. Tosin en tiedä onko nykypäivänä olemassakaan sellaista työtä....ehkä kukkakauppias ;)
4. Työelämästä yleensä haluaisin kommentoida, että minusta se syö kohtuuttoman suuren osa ihmisen ajasta ja energiasta. Itse olen alkanut päivä päivältä arvostamaan enemmän kotona vietettyä aikaa, se on aivan äärettömän tärkeää lapselle. Uskon, että työelämän ylimitoitettujen vaatimusten takia yhä useammat lapset voivat huonosti. Se, ettei vanhemmilla ole työpäivän jälkeen voimavaroja perheelle, on aivan yhtä suuri riski kuin köyhyys ja syrjäytyminen.