Mä niin vittusaaatana inhoan tätä! Mä yritän laihtua, mutta ei meinaa tulla mitään.(olen oikeasti ylipainoinen)Tekee mieli syödä törkeä määrä ruokaa, mutta nyt tyydyn vain puremaan hammasta, mutta joskus sorrun syömään jotakin vähän ylimääräistä, mikä ei ainakaan auta painonlaskua.
Mä opin niin tiiviisti, että voin ns. "hyvällä omallatunnolla" herkutella kun haluan, ja sitten vaan oksentamaan. Tää mun bulimia olikin loppuvaiheessa, ennenkuin lopetin 2.5 viikkoa sitten, aika paljon tätä tapasyömistä, ja lihomisen pelossa oksensin. Ei enää niin paljon pahaan oloon syömistä.
Vittu tää on niin hankalaa. Mä haluaisin syödä oikein kunnolla. Mutta mä tiedän, mihin se johtaisi. Oksentamiseen tai sitten muuten vaan kauheaan oloon. Ei vitsi ihminen voi olla tyhmä. Mulla on selvästi parempi olla, kun en oksenna. Mutta silti mä vaan kaipaan sitä syömistä, ja sitäkin enemmän ehkä oksentamistakin. Sairastako? Kyllä vaan!
Ouuu.. Sanokaa kiltti joku jotakin, mikä auttais mua jatkamaan eteenpäin! ;__; Mä en voi enää sortua. Jos mä sorrun, mä en tiedä koska seuraava lopettamiskerta tulee! ;___;
APUA! ;___;
Mä opin niin tiiviisti, että voin ns. "hyvällä omallatunnolla" herkutella kun haluan, ja sitten vaan oksentamaan. Tää mun bulimia olikin loppuvaiheessa, ennenkuin lopetin 2.5 viikkoa sitten, aika paljon tätä tapasyömistä, ja lihomisen pelossa oksensin. Ei enää niin paljon pahaan oloon syömistä.
Vittu tää on niin hankalaa. Mä haluaisin syödä oikein kunnolla. Mutta mä tiedän, mihin se johtaisi. Oksentamiseen tai sitten muuten vaan kauheaan oloon. Ei vitsi ihminen voi olla tyhmä. Mulla on selvästi parempi olla, kun en oksenna. Mutta silti mä vaan kaipaan sitä syömistä, ja sitäkin enemmän ehkä oksentamistakin. Sairastako? Kyllä vaan!
Ouuu.. Sanokaa kiltti joku jotakin, mikä auttais mua jatkamaan eteenpäin! ;__; Mä en voi enää sortua. Jos mä sorrun, mä en tiedä koska seuraava lopettamiskerta tulee! ;___;
APUA! ;___;
Vastaukset 3
Vanhimmat
en tiiä auttaako tää mitään, mut koita keksii jotain muuta tekemistä sillon ku haluisit syödä tai ahmii siis... jotain mihin pitää ihan oikeesti täysillä keskittyy ettei ajatukset pääse karkaamaan ruokaan.. tiedän on ihan yli vaikeeta..kavereiden seura auttaa. ittelläni kans se jos lähtee liikkumaan, rääkkää itteensä ihan kunnolla ja sit lopuks huomaa ettei haluukkaan enää syödä.. siinä vaan käy helposti niin et jää kiinni siihen liikkumiseen ja siit ei meinaa tulla loppuu.
Hei!
minun mielestä sinun kannattaisi nyt unohtaa laihduttaminen vähäksi aikaa. samalla lopeta oksentaminen ja rupea syömään säännöllisesti terveellistä ruokaa. ruokailu kannatta rytmittää 5-6 kertaan päivän aikana.
alussa on varmasti hankalaa,kun tuntuu että koko ajan on nälkä ja tekee mieli ahmia, mutta oksentaminen sun pitää ehdottomasti saada loppumaan. kun oot alkanut syödä säännöllisesti ja saanut oksentamisen kuriin, niin pikkuhiljaa ahmimis vimma vähenee. ahmimis kertojen lisäksi ahmitun ruoan määrä pienenee.
minullakin aikaisemmin oksentaminen sai aikaan mielettömän hyvän olon tunteen. siinä kaikki tunteet pääsivät purkautumaan. itse olen onnistunut olemaan nyt reilut kolme kuukautta oksentamatta. nyt minulla mahtuu elämään muutakin kuin vaan ruoka. tunnen itseni hyvin virkeäksi ja jaksan tehdä paljon enemmän.
pysy lujana, äläkä luovuta!
Mä luovutin jo. Torstaina söin mitä kaapista löytyi -->oksentamaan. Perjantaina laitin siskon käymään vartavasten kaupassa -->oksentamaan. Eillen söin karkkipussin--->oksentamaan. Tänään on suunnitelmissa sama rumba-->oksentamaan.
Bulimiasta on tullut jo mulle elämäntapa. Mä en enää kiinnitä siihen sellaista ylinegatiivista huomiota. Se on vaan ihanaa, kun oksentamisen jälkeen vatsa on paljon litteämpi. Ja se itseasiassa antaa voimaa syömättömyyteen. Mä tiedän sen olevan sairasta, ja niin olen mäkin, kun tätä vaan jatkan. Mutta en mä sillätavalla halua enää lopettaa. Ei mulla ole syytä. Vaikka mua on alkanut pelottaa vatsahaava ja hampaiden tippuminen. Sitten joskus..ehkä piankin.. Sitten kun menen seuraavan kerran terkkarille, mun on haettava apua. Se on viimeinen terveystarkastus, ja mun ainoa toivo. Silloin ehkä, vaikka se onkin vaikeaa. Sen takia mä ehkä annan itseni jatkaa, kun mä tiedän, että tunnelinpäässä voi olla valoa. Jos mä älyän sytyttää sen täyteen voimaansa.
Vaikka sitä ei aina huomaa, bulimia kietoo hiljaa ympärille sellaisen harmaan peiton, joka ikäänkuin eristää ihmisen muusta maailmasta. En mä haluaisi sitä. Mutta irtautuminen bulimiastakin on niin vaikeata..