Olemme pitkään pohtineet sijaisperheeksi ryhtymistä. Perheessäämme on yksi alle kouluikäinen biologinen lapsi. Enempää omia lapsia ei perheesemme ole tulossa.
Olemme käyneet Pelan adoptio ja sijaisperhe infossa ja paperit sijaisperhe valmennukseen on täytettynä odottamassa postitusta. Olisin kuitenkin kysellyt teiltä, jotka jo toimitte sijaisperheenä: millä perusteella valitsitte yhteistyökumppanin, siis pelan tai suoraan jonkun kaupungin tai kunnan sosiaalitoimen?
Olenko ymmärtänyt oikein, että Pelan kautta lapset tulevat ympäri suomea? Onko eroa mistä lapset tulevat ja minkälaisia lasten taustat ovat? Karkea ja varmaan todella metsään menevä ajatus, että pääkaupunkiseudulla olisi enemmmän huumeongelmaisten vanhempien huostaanotettuja lapsia ja maakunnissa alkoholistien lapsia?
Toivoisimme että sijoitettu lapsi tulisi perheeseemme nuorimmaiseksi lapseksi, enintään n. 4 vuotias tulisi kyseeseen. Toivoisin ihan lapsen itsensä takia ettei hänen olisi tarvinnut elää vuosia lapselle sopimattomassa ympäristössä. Kuuntelevatko kaikki sijoituksia tekevät tahot näitä perheen toiveita.
Kysymykset varmaan tuntuvat tyhmiltä, ja jotkut voivat provosoitua, mutta toivon asiallisia vastauksia. En tiedä mistä muualtakaan näitä kysyisin.
Olemme käyneet Pelan adoptio ja sijaisperhe infossa ja paperit sijaisperhe valmennukseen on täytettynä odottamassa postitusta. Olisin kuitenkin kysellyt teiltä, jotka jo toimitte sijaisperheenä: millä perusteella valitsitte yhteistyökumppanin, siis pelan tai suoraan jonkun kaupungin tai kunnan sosiaalitoimen?
Olenko ymmärtänyt oikein, että Pelan kautta lapset tulevat ympäri suomea? Onko eroa mistä lapset tulevat ja minkälaisia lasten taustat ovat? Karkea ja varmaan todella metsään menevä ajatus, että pääkaupunkiseudulla olisi enemmmän huumeongelmaisten vanhempien huostaanotettuja lapsia ja maakunnissa alkoholistien lapsia?
Toivoisimme että sijoitettu lapsi tulisi perheeseemme nuorimmaiseksi lapseksi, enintään n. 4 vuotias tulisi kyseeseen. Toivoisin ihan lapsen itsensä takia ettei hänen olisi tarvinnut elää vuosia lapselle sopimattomassa ympäristössä. Kuuntelevatko kaikki sijoituksia tekevät tahot näitä perheen toiveita.
Kysymykset varmaan tuntuvat tyhmiltä, ja jotkut voivat provosoitua, mutta toivon asiallisia vastauksia. En tiedä mistä muualtakaan näitä kysyisin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nyt jälkikäteen ajatellen... sitä lähti niin syli auki tähän hommaan, ettei tullut mieleenkään esim. kysellä eri tahoilta mitä he maksavat, miten muut asiat toimivat.yms.
Minun MUTUtunne on , että pääkaupunkiseutu maksaa parhaimmat korvaukset, koska heillä on suurin pula perheistä.
Muualla maassa saa tyytyä varmaan minimeihin.
Me vaan otetiin lähin kaupunki, ja he koulutti meidät.
Voit kyllä vaikuttaa jonkinverran siihen, millaisista oloista sijoitettava lapsi tulee.
Mutta muista, se mitä sos.työntekijä kertoo lapsen ongelmista yms. niin lisää mielessäsi siihen vielä 50%, niin voit olla lähempänä totuutta.
Minusta meidän sos.työntekijä sanoo hyvin." Etsimme TÄLLE LAPSELLE sopivimmat vanhemmat, emme vanhemmille sopivinta lasta."
Vielä lisäystä. Itse en haluaisi, että biovanhemmat asuvat hirvittävän kaukana. Tapaamisten järjestely on paljon vaikeampaa ja rankempaa. 100km säde olisi itselläni maksimi.
Kysymyksesi ei todellakaan tunnu tyhmiltä. Tiedän , että päässänne pyörii tällä hetkellä miljoona uutta ajatusta. Toivottavasti saat täältä jotain vinkkejä. Onnea ja odotusta uuden elämänvaiheen alkamiselle.
jos sijaishoitajalta SALATAAN mitään lapsen ongelmista! Onko heille tosiaan vain tärkeintä saada lapsi käsistään äkkiä johonkin, ylikuormitettuja ja kiireisiä kun ovat, sen kyllä ymmärrän. Mutta lapsihan tässä se tärkein asia on ja sijoituksessa tärkeää myös sijaishoitajan jaksaminen. Eihän hoitaja voi mitenkään ennakoida etukäteen omaa jaksamistaan, jos lapsen ongelmia salataan sijoitusvaiheessa.
sijoittajana Pela sekä yksi kaupunki. Pelan kautta on hyvä se, että siellä on kahdet sos.työntekijät. Sijoittajakunnan sekä Pelan sossut. Pelalla koulutus maksaa itsellekin kunnilla ilmeisesti ilmainen.Meidän lapsien taustatietoja ei kyllä sossut ole salanneet, kertoneet kaiken mitä itsekin tietävät.Jälkeen kyllä ilmenny asioita, kun lapset itse kertoneet.
Tervetuloa mukaan vaan, tosi palkitsevaa työtä.
Ihanaa nähdä lasten normalisoituvan.
Näin se vaan on.
En usko, että välttämättä on tarkoitus salata, mutta viranomaisetkaan eivät tiedä kuin osan lapsen ongelmista.
Jos lapsi on vastaanottokodissa esim. kuukauden , ei siinä ajassa vielä paljoa näe.
Meillä kolme sijoitettua, kaikki eri kunnista, joista yksi on Vantaan kaupunki. Jos asutte pääkaupunkiseudulla, niin kannattaa varmaan ottaa yhteyttä suoraan esim. Vantaan kaupungin perhehoidon yksikköön, jossa on kokeneet työntekijät ja sijaisperhe saa kaiken tarvitsemansa koulutuksen ja tuen ns. "samalta luukulta".
Korvaukset ovat koko pääkaupunkiseudulla samantasoiset, mutta esim. Helsingissä on haittana työntekijöiden vaihtuminen - toisaalta Helsinki on maan suurin sijoittaja.
Jos asutte jollain pikkupaikkakunnalla, niin Pela olisi varmin yhteistyökumppani - pienissä kunnissa ja kaupungeissakin on aika vähän kokemusta ja osaamista näissä asioissa, joten ongelmatilanteissa sijaisperhe jää usein liian yksin.
Jos teidät sijaisperheeksi hyväksytään tulee teidän täyttää lomake, jossa mm. kysytään minkä ikäinen lapsi mielestänne perheestänne hyötyisi, oletteko valmiita vastaanottamaan vammaisen lapsen , miten suhtaudutte alkoholistivanhempiin, huumeidenkäyttäjiin, mielenterveysongelmaisiin jne.
Vielä siinä vaiheessa, kun teille ensimmäisen kerran jotain lasta tarjotaan sijoitukseen, voitte harkita olisiko juuri tuo lapsi sellainen, että perheenne hänen kanssaan (ja hänen vanhempiensa kanssa) pystyisi yhteistyöhön. Yhtään lasta ei perheeseen pidä ottaa, jos yhtään tuntuu, ettei tämä tule toimimaan.
Esimerkkinä kerron nuorimman lapsemme tulosta : Olimme tulleet hyväksytyiksi sijaisperheeksi sijoittajakuntaan vajaa vuosi siitä, kun lasta meille tarjottiin. Lapsi oli ollut lastenkodissa vuoden päivät ja ikää oli enemmän kuin toivomamme max. 2 vuotta. Toisaalta muut tekijät puolsivat l. lapsen vanhemmat olivat alkoholisteja (näihin oli totuttu edellisten sijoitettujen kohdalla) ja halusivat lapsensa perheeseen pois lastenkodista, myös ikäero nuorimmaiseemme oli sopiva l. lupasimme lähteä sijoitusprosessiin.
Lupamme jälkeen lapsen vanhemmille kerrottiin millaisesta sijaisperheestä olisi kyse ja kun he hyväksyivät teoriassa meidät tapasimme ensimmäisen kerran vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden kesken.
Tarkoitus oli, että lastenkodissa ensitapaamisella lapsen kanssa olisi ollut mukana ainakin toinen biologisista vanhemmista, mutta he eivät saapuneet paikalle, joten tapaaminen toteutettiin ilman heitä. Nyt kun sijoituksesta on kulunut reilut 3 vuotta, voin todeta että ratkaisu oli oikea,sekä meidän että lapsen kannalta. Lapsen vanhemmista toinen on pystynyt tapaamaan lastaan säännöllisesti jo toista vuotta ja lapsi itse kuntoutuu päivä päivältä varhaislapsuudessa kokemistaan traumoista, käyden kyllä terapiassa vielä joitakin vuosia. Toteaisin vielä, että melko varmasti sijoitukseen tuleva lapsi on elänyt aivan liian pitkään traumaattisissa olosuhteissa, ellei hän sitten ole ns. laitoslapsi, joilla taas on aivan oma problematiikkansa.
hyvin.Annat oman lapdsesi vanhat vaatteet tulokkaalle pyörät ja sukset ja sossu ostaa uudet omallesi.Lomamatkat sossu maksaaym.ym.bensat puhelinlaskut,postikukut ym.
Ihanaa kun tietät, miten sijaisperheissa asiat käyvät. Tiesitko myös sitä, että sijaislapsi ei saa syötäkään muun perheen kanssa samassa pöytässä, vaan se syö myöhemmin kylmiä tähteitä mikäli niitäkään jää...
Ilman muuta meille sijoitettu ekaluokkalainen poika käyttää tyttäremme vanhoja vaatteita.
Lomamatkoille saadaan sosiaalitoimesta ihan yhtä paljon tukea kuin sinäkin ja jokainen perhe tässä maassa l. O€ (mutta sitähän sinä et usko).
Taitaisi sijoittajakunnassa nauraa jo harakatkin, jos alettaisiin sinne pistää biolasten pyörästä tai suksista laskua - onneksi edes kustansivat käytetyn pyörän sijoitetulle.
tarjotaan lapselle
Joten kaikki pääkaupunkiseudun suuret kaupungit tulisi kyseeseen. Jos lapsi tulee tarvitsemaan terapiaa, järjestetäänkö ne aina sijoittavassa kunnassa, jos matka ei ole kohtuuton sijoituskodista. Omaa arkea ajatellen se voi ratkaista sen minkä kaupungin puoleen maantieteellisesti kannattaisi kääntyä. Vai onko terapiaa tai muuta lapsen mahdollisesti tarvitsemaa kuntoiuttavaa toimintaa mahdollista järjestää ostopalveluna meidän kotikunnassamme (pienempi kunta uudella maalla).
Rahan en ole ajatellut merkitsevän sijoittajatahon valintaa, koska se ei muutenkaan näyttele mitään osaa motiiveissamme.
järjestetään terapiat siinä kunnassa jossa lapsi asuu. Sijoittajakunta maksaa viulut eli kunnat keskenään hoitaa maksut. Meillä ei kunta ole maksanut 7 vuoden aikana ylimääräisenä kuin lapsen leirin, joka maksoi alle 300. Yli 3vuotta ollut ei ole saanut mitään kunnaltaan.
Sinällään en tiedä noista asioista juuri mitään, muuta kuin sen että Lapsillani on ihanat sijaisperheet =)
Kysyit tuosta terapiasta.. Siis varmaan JOKAINEN sijoitettu lapsi "joutuu" terapiaan, yhden oman lapseni kohdalla (juuri kouluikäinen) niin hänen ei tarvitse lähteä terapiaan, vaan terapeutti tulee sinne heidän Arkikotiin. Mikä mielestäni oli erittäin positiivinen yllätys, sillä siellähän lapsi on omimmillaan, ei tarvitse jännittää uutta paikkaa.
Tosin nämä lapseni ovat sijoitettuna kauas, eli matkakin siinä olisi pienelle jo rasite.
Moi. Meillä on samanlainen perhe ja samat aatteet.
Vantaata voi suositella. Siellä oma yksikkö, joka kouluttaa ja hoitaa asioita. Tekevät hyvää ja asiallista työtä, työntekijöiden kanssa on ollut helppoa työskennellä