EL keskuudessa näyttää olevan samanlaista henkeä kuin Vanhoillisuudessa 50-60 Lukujen taitteessa olleessa tunnustusrintamassa (ns. pappiseriseura), jossa opin perustana on tunnustuskirjat.
Tässä opissa Raattamaan ja Lestadiuksen aikaiset opetukset heitettiin romukoppaan niin ettei enää tunnustuskirjojakaan oikein ymmärretty.
Tätä käsitystä edustaa nimimerkki "Nuin".
Voit kieltää mutta siltä tekstisi näyttää, että niin monessa oppi yhtyy.
Tässä opissa Raattamaan ja Lestadiuksen aikaiset opetukset heitettiin romukoppaan niin ettei enää tunnustuskirjojakaan oikein ymmärretty.
Tätä käsitystä edustaa nimimerkki "Nuin".
Voit kieltää mutta siltä tekstisi näyttää, että niin monessa oppi yhtyy.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla on Kristus- usko sydämessäni. Jeesus asuu minun sydämessäni Pyhän henkensä kautta.
Puhun siinä valossa mitä uskon ja tunnen sydämessäni. Samat asiat lukevat Raamatussanikin. Sen olen tarkistanut monesti.
Tunnustuskirjoista en tiedä, nimen olen kuullut. Oikein ovat sitten kirjoitetut jos samoin ovat kirjoitetut, kun minä uskon. Aamen!
Raamatusta kun EI löydy muuta, kun yksi perustus, yksi ahdas portti ja yksi kaita Tie KRISTUS. Mutta harvat käyvät siitä portista sisälle.
Siinä kun joutuu tekemään parannuksen pahuuden lisäksi vielä kaikesta ylpeydestään ja pyhyydestäänkin, ja menemään sisälle sellaisena kun on. Rikkinäisenä ja repaleisena. Traasuperkeleenä, kuten Lestadius asian ilmaisee. On kohdattava ylpeytensä vihansa pelkonsa häpeänsä syyllisyytensä ja surunsa.
Mutta saa myös kokea Kristuksen läheisyyden sylin, rakkauden ja anteeksiannon konkreettisena. Sitä ei oikein voi sanoin kuvata.
On tämä niin ihanaa, että kaikille sen niin mielellään soisi.
Oppi on tärkeä, koska jos oppiin tulee vika, voi eksyä tieltä. Mutta tärkeintä perlastuksen kannalta on kuitenkin usko. Jos aletaan painottaa liikaa oppia ja sen puhtautta, käy helposti niin, että rakkaus sammuu ja usko kylmenee, ja aletaan hakata toisia päähän milloin milläkin kirjalla (esim. Tunnustuskirjoilla). Ja vaikka oppi olisi kuinka puhdas, mutta ei ole eläväksi tekevää Jumalan Henkeä, niin siinä ei tule autuaaksi. Toisaalta taas, jos on Jumalan eläväksi tekevä Henki, niin opilliset väärinymmärrykset eivät välttämättä johda automaattisesti kadotukseen.
Pidän tunnustuskirjoja pääosin oikeina, mutta pitää muistaa, että niihinkin on voinut sekoittua Pyhän Hengen ilmoituksen sekaan ihmisestä peräisin olevaa ilmoitusta. Ja samoin pitää muistaa, että niistä on vain osa itsensä Lutherin kirjoittamia.
Ja sitä paitsi tunnustuskirjatkin antavat tulkinnan mahdollisuuksia. Ns. tunnustuksellinen luterilaisuus on ollut hyvin pirstoutumisaltista, ja kaikki tunnustuksellisen luterilaisuuden suuntaukset ovat olevinaan toinen toistaa puhtaampia ja tunnustuksellisempia...
Mutta vaikka näin kirjoitinkin, niin olen kyllä siitä huolimatta sitä mieltä, että luterilaiset tunnustuskirjat ovat pääosin oikeat ja että siellä on paljon sellaista, mitä olisi hyödyllistä lukea niin lestadiolaisille kuin kaikille muillekin.