Minua ei tarvitse syytellä homofoobikoksi, sillä olen itsekin bi-seksuaalinen poika/mies, mutta pikkuhiljaa alkaa nyppiä muutama asia homoissa. Tuntuu siltä että ulkonäkö on homoille jotenkin hirveän tärkeä asia. Naisten mieleen tietysti on että poika kiinnittää huomiota ulkonäköönsä jne, mutta itse olen sitä mieltä että nämä trendifruittarihomot eivät ole järin puoleensavetäviä. Tai eihän ulkonäkö tai pukeutumistyyli sinänsä koskaan mikään miinus ole, mutta kun yleensä ne älykkäimmät tapaukset eivät pahemmin jaksa välittää ulkonäöstään. Itseeni muutenkin vetoaa sellainen tietty luonnollinen huolettomuus, että vedetään päälle vähän mitä sattuu, ei mitään trendikuteita tai (varsinkaan) geeliä blondatuissa hiuksissa.
Itse ihastun yleensä vähän nörttimäisiin poikiin, jotka ovat fiksuja ja tavallisen näköisiä - ja takuuvarmasti *heteroita*.
Eli tässä siis ongelman ydin; olen luopumassa toivosta että löytäisin jonkun oikeasti älykkään, ei-pinnallisen, ei-ulkonäkökeskeisen bi- tai homopojan. Se tuntuu mahdottomalta homokultuurissa, sillä homot tuntuvat olevan yhtä pinnallisia kuin naisetkin - 'ihannemies'-käsitekin on monelle synonyymi 'ideaaliulkonäkö'-käsitteen kanssa. Siis ihastuvatko homot oikeasti vain ulkonäköön? Ja miksi koko homokulttuurissa tietyn stereotyyppisen ulkoisen olemuksen tavoittelua pidetään suotavana?
Huoh. Rasittaa vaan kun olen tälläkin hetkellä ihastunut erääseen ihanaan poikaan, joka vaikuttaa sen verran älykkäältä kaverilta että ei millään voi olla homo tai bi. Käyvätkö homot edes yliopistoja? Ikinä? Itselläni vähän sellainen käsitys että perushomoa kiinnostaa enemmän juominen ja yhdenyönjutut kuin opiskelu ja että heitä löytää enemmän joistain kampaaja-ammattikouluista kuin vaikkapa luonnontiedepainotteisista yliopistoista.
Pahoittelen jos provosoin jotakuta, ja toivon itsekin olevani väärässä :P
Itse ihastun yleensä vähän nörttimäisiin poikiin, jotka ovat fiksuja ja tavallisen näköisiä - ja takuuvarmasti *heteroita*.
Eli tässä siis ongelman ydin; olen luopumassa toivosta että löytäisin jonkun oikeasti älykkään, ei-pinnallisen, ei-ulkonäkökeskeisen bi- tai homopojan. Se tuntuu mahdottomalta homokultuurissa, sillä homot tuntuvat olevan yhtä pinnallisia kuin naisetkin - 'ihannemies'-käsitekin on monelle synonyymi 'ideaaliulkonäkö'-käsitteen kanssa. Siis ihastuvatko homot oikeasti vain ulkonäköön? Ja miksi koko homokulttuurissa tietyn stereotyyppisen ulkoisen olemuksen tavoittelua pidetään suotavana?
Huoh. Rasittaa vaan kun olen tälläkin hetkellä ihastunut erääseen ihanaan poikaan, joka vaikuttaa sen verran älykkäältä kaverilta että ei millään voi olla homo tai bi. Käyvätkö homot edes yliopistoja? Ikinä? Itselläni vähän sellainen käsitys että perushomoa kiinnostaa enemmän juominen ja yhdenyönjutut kuin opiskelu ja että heitä löytää enemmän joistain kampaaja-ammattikouluista kuin vaikkapa luonnontiedepainotteisista yliopistoista.
Pahoittelen jos provosoin jotakuta, ja toivon itsekin olevani väärässä :P
Vastaukset 14
Vanhimmat
no enpä kauheana ulkonäen perään ole, maisteriksi kävin kahdessa vuodessa (tosin, enpä sillä ajattele älykkyyden kanssa paljon tekemisät olevan)
tosin, en kyllä ole kundien kanssa ollut, mutta varmaan siihen kategoriaan menisin
Hei, nyt sä yleistät. Kaikki homot ei oo tollasii. Esim. must ei ulkonäköö kattomal kyl huomaa, mikä mä oon (kyl mä silti ulkonäöstäni pidän huolta) enkä todellakaan oo mikään pikkurilli pystys kulkeva kotkottava kanahintti. Enkä tasan oo mikään fruittari.
Ja mikä vitun homokulttuuri? Sekö, miten jossain vitun (heteroiden suunnittelemis) tv-sarjois homot esitetään jonain ihme hihhuleina.
Ja homois on tosi paljo älykkäit ja fiksui tyyppei (mä tiedän monii), joten miksei tää kundi, johon sä oot ihastunu, vois ollaki homo? Ja jos tää kaveri tosiaan on fiksu, ni tuskin se suhun käy kuumana, vai mitä? Varmaan seki ettii kaltastaan seuraa, eli fiksui tyyppei: sust ei sellast kuvaa saa ton kirjotuksen perusteel.
Ja käyks homot yliopistoo? No, tasan käy... Mä tiedän yhen, joka on lukenu ittesä lääkäriks... Ja umpihomo (ei kyl mitenkään avoimesti).
Mut pointti oli: homous ei oo sama ku tyhmyys! (Eikä heterous sama ku fiksuus).
Toki homoja on paljon erilaisia, niinkuin kaikkia muitakin ihmisiä, mutta mun kokemuksen perusteella homoista löytyy keskimäärin fiksumpaa ja syvällisempää porukkaa kuin heteromiehistä. Itse olen biseksuaalinen tyttö ja valitettavasti tuntuu, että jos johonkin mieheen ihastuisin, hän olisi juuri homo. Heteromiehet eivät useinkaan anna itsestään niin älykästä vaikutelmaa, vaikka en haluakaan yleistää. Moni homo, vaikka homous ei ulospäin näkyisi, on syvällinen keskustelija ja todella mukava ja fiksusti käyttäytyvä. Joten todella uskon, että homot voivat löytää toisistaan todella tasokasta ja syvällistä seuraa. :)
homoilu. Kai sulla on jotain järkevämpää tekemistä? Turha sieltä on ettiä mitään henkevää seuraa kun kaikki on 8-vuotiaan tasolla.
on vaikka kuinka paljon. Noi kuvailemasi "fruttarit" yms. tietysti esiintyvät pinnallisuuksineen hyvin mielellään "scenellä", mutta suurin osa taitaa olla hyvin tavallisen oloisia.
Omassa "homoystäväpiirissäni" melkein kaikilla on jokin akteeminen loppututkinto.
Joten yritä etsiä seuraa jostakin muualta kuin baareista.
tässä kuvaat? Et taida itsekään olla kovin älykäs.
vaikka oikeinkirjoituksesta ei välttämättä sitä ehkä voisi päätellä.
Mä olen kai aika pitkälle juuri tuollainen "heteromainen" homo. Korvakorut, kulmakarvojen nyppiminen, geelitötteröt tai kaljut ja räikeän värikkäät hinttarivaatteet eivät kuulu elämääni. Eikä käytöskään liene kuplivaa homomaista kaakatusta.
Mun elämä koostuu lähinnä töistä ja rakkaista harrastuksista joille pyrin antamaan mahdollisimman paljon aikaa elämästäni. Ehkä juuri sen takia mitä itsekin sanot, "homomaailma" vain ei ole minua varten. Kimpparunkut puistossa tai anonyymiseksi vessassa kun ei ole mitenkään erityisen houkutteleva skenaario.
Rakkaus ja seksuaalisuus on minulle vain yksi osa elämää, ja vuosien myötä olen tullut siihen tulokseen että jopa näivettämällä kaluni seksinpuutteeseen olen onnellisempi kuin silloin jos lähtisin elämään "normaalia" homon elämää. Kertakäyttösuhteista saan vain mielettömän morkkiksen.
Tylsille taviksille ei vain ole kysyntää :)
Kuten itsekin näet, jo näin moni on tunnustautunut "heteromaiseksi älymmystöhomoksi" tai -biseksuaaliksi. En nyt tiedä älynlahjoistani, mutta yliopistoa käyn ja ulkonäöllisesti pyrin ainoastaan siisteyteen. Itsekin siis ilmoittaudun tähän porukkaan o/
Turhaan siis huolit asiasta, sillä haluamasi tyyppisiä kyllä riittää. Nämä tyypit tosin taitavat olla monesti kaapissa, joten kannattaa kaivaa pintaa syvemmältä.
Niin, ja pitääpä vielä mainita, että opiskelen nimenomaan matemaattis-luonnontieteellisessä ^^
On tullut huomattua, että homot ovat usein älykkäämpiä ja etenkin parempia keskustelijoita kuin heterot. Monilla homoilla tuntuu usein olevan myös jokin erityinen juttu jossa ovat erityisen lahjakkaita, kuten vaikkapa kirjoittaminen, maalaaminen, musiikillinen taipumus tms.
olenkoha mie homo kun mul taipumusta esim erikoisuuteen, erikoisälyyn, taiteelliseen lahjakkuuteen jne ?? No emmä ole homo mutta piirteitä löytyy.
Yliopisto-lehden 7/2025 tutkimusartikkelista (s. 43-47) tuli mieleen alussa mainittu homojen kaakatus. Voisiko puheterapeutista olla apua? Mikä olisi oma tämänhetkinen ikätasosi? Tavoitteena on laajentaa sanastoa ja käsitteiden hallintaa ja vahvistaa kokonaisten lauseiden tuottamista. Tarkempi ilmaisu auttaa ymmärtämään kumppania ja parantaa parisuhdetta.
Homoja on tietysti monenlaisia kuten heteroitakin mutta kyllä ns. älykköhomoja näyttäisi olevan. Jotkut heistä ovat ihan perusduunissa, toiset taas jotakin korkeakoulutettuja tutkijoita tms. Lukevat yleensä paljon kirjoja, seuraavat politiikkaa ja yhteiskuntaa tarkasti, ovat hieman omalaatuisia ja ehkä erakoita. Ajatus kulkee nopeasti ja muisti ilmiömäinen.
Omalla otannalla mitä homoja tiedän ja tunnen niin ovat keskimääräistä ajattelevampaa ja fiksumpaa sakkia. Toki jos ihminen on kusipää niin silloin se on kusipää, suuntautumisesta riippumatta.