Ihan vaan tiedoksi kaikille hometaloissa asuville,kerron lyhyesti oman tarinan.Kaks vuotta sitten ostimme talon kaikki ok.Keväällä avasimme yläkerran katon,aivan homeessa.Olin aavistellut et kaikki ei ole ok.Olin tukkoinen ja ääni käheenä koko ajan.Riita päällä myyjien kanssa.Katto korjattu homeet pois.Eilen kävin lääkärillä määräs tutkimuksiin olen altistunut pahasti homeelle.En voi yhtään olla sellasissa kiinteistöissä missä hometta,olen hyvä mittari siinä.Jos teillä vielä pieniä lapsia älkää leikkikö,terveydellä.Mun ois pitäny muuttaa remontin ajaksi pois,koska käsittelin koko ajan hometta.Jos yleensäkkään kosteus ongelmia ni ne kyl kannattaa ottaa vakavasti .
homealtistuminen
Nimetön
7780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kosteusvaurio-ongelmat pitää ottaa aina vakavasti. Harmi, että ihminen on niin tyhmä, ettei yleensä usko ennen kuin on itse sairastunut. Ja koko yhteisö tukee tätä, ei uskota, kun se ensimmäinen ja yksi oireilee, vaan sairastuneita pitää henkitoreissaan olla puolet rakennuksen käyttäjistä ja sittenkin kosteusvaurio-ongelma jää tunnustamatta. Ihminen on ovela kettu, kun se selville oireilleen tai lapsensa oireille yrittää keksiä selityksiä, milloin se on flunssa-aalto, milloin se on eläinallergiaa ja milloin mitäkin ja lopulta se on sitä, että on vain niin huono vastustuskyky. Kun altistuminen syystä tai toisesta loppuu, niin koetaan ihmeparantuminen, näin ainakin oman lapsen kohdalla: ei yhtäkään poskionteloiden tulehdusta, kun lopetin hänen altistamisensa päiväkodissa ja silti kaikki muut kontaktit ja harrastukset pysyivät ennallaan. Valitettavaa on, että lapselle jäi tästä pysyvä haitta eli ei voi mennä kosteusongelmaisiin rakennuksiin eli hänkin ehti herkistyä niin pahoin, että elimistö muistaa sen aina. Ja mistäkö tiedän, niin useita vuosia aina altistustilanteiden jälkeen menee jalat alta ja saa oireita, jotka tulkitsen myrkytysoireiksi. Millainen on hänen ammatin hankkimispsosessinsa ja aikuisuutensa?
Ei siis kannata leikkiä tulella.
Voi vain kuvitella kuinka vaikeaa on opiskelukin homeallergisilla, koska eikö suurin osa kouluistakin ole homevaurioisia?Ja sit vielä ne lukuisat työpaikatkin joissa ongelmia.
tulevaisuutta. Ihmisillä on vaikeaa, kun ei voi missään olla sairastumatta.
Lääkefirmat hykertelevät, kun lääkkeet menee kaupaksi.
Siinäpä olisi työpaikoilla hyvä kilpailuvaltti, kun julkisesti ilmoittaisivat homeettomista tiloista. Kyllä terveet ihmisetkin mielellään menisivät homeettomiin työpaikkoihin, ei vain jo homeesta sairastuneet.
Ei olla vielä siinä vaiheessa. Savuttomia tiloja kyllä suositaan, ja tupakansavua julkisesti moititaan, mutta homeettomuutta ei uskalla kukaan julkisesti mainita.
ongelmat ovat kertakaikkiaan vielä tabu. Vaikenemisenkulttuuri on voimakas, vahinko vain, että sillä tavalla sairastuu vain paljon ihmisiä ja ihan turhaan, jos asioista puhuttaisiin oikeilla nimillä. Esim. jos kymmenen vuotta sitten olisi minulle kerrottu työpaikkani homelöydöksistä avoimesti, olisin lähtenyt ja liukkaasti. Salattiin ja sairastuin pahoin ja se ei ole kenenkään etu. Tuottava ja veroja maksava ihminen tuhottiin ja nyt olen tälle yhteiskunnalle liian kallis, en tuota enää kuin maksuja sairaanhoitopiirille jne. Tuottavuus kääntyi tappioksi, kova hinta ainakin itselleni, mutta ei ilmeisesti tälle yhteiskunnalle, koska on varaa jatkuvasti tuottaa uusia sairastuneita päiväkoti-ikäisistä alkaen.
salaillaan. Vaikka joku sairastuu työpaikalla niin asiaa vähätellään, ja ne jotka eivät sairasta astmaa, poskionteloita tai muita hengitystieoireita, luulevat, että he eivät herkisty ollenkaan. Samanaikaisesti eivät osaa yhdistää reumaansa, syöpäänsä, omituista päänsärkyänsä, rytmihäiriöitänsä tai mahaoireitansa työpaikan homeeseen. Tai eivät ainakaan ääneen uskalla asiasta puhua.
kun työpaikan sisäilma vammauttaa joukoittain ihmisiä ja ketään ei kiinnosta, toiset jopa leveilevät sillä, että eivät saa homeista mitään oireita, mutta eivät osaa huimaustaan homeisiin yhdistää. Nauran silloin kyllä sisäänpäin, kun hänkään ei säästynyt, niin, että tervetuloa vaan vammautettujen joukkoon.
Kyllä siinä tuntee itsensä huonoksi, kun esimies ja muut kehuvat, miten heillä ei ole mitään oireita.