Kävin toissa iltana lenkillä koiran kanssa pimeässä. Tuijottelin tähtiä. Päässä soi vain yksi sana ja vilisti erilaisia positiivisia tunteita älyttömästi.
Se yksi sana joka itselläni soi päässä oli vapaus. Minusta tähdet, lapin ja lintujen ohella, symboloivat vapautta viimeisen päälle.
Aloin miettimään siinä kävellessä, mikä se rajoittaa vapautta, miksi en koko ajan ole yhtä onnellinen, kuin sillä hetkellä? Työ, perkules. Mietin siis sitten työjuttuja, rajoittaa jo vapaa-ajan onnellisuuden tunnettakin... Sitten tämän mielleyhtymän kautta mieleen tuli myös abortin vastustaminen.
Selitykseksi siis miksi tämän tänne haluan kirjoittaa, on juuri se, että haluan tietää miten yliarvostetuksi abortin vastustajat kokevat vapauden. Vastustajathan haluavat ehdottomasti rajoittaa naisen vapautta päättää omasta kehostaan, lisäksi monet heistä jopa haluavat rajoittaa äärimmilleen vapautta, eli alkoholisteille tarjoavat vaihtoehdoksi pakkohoitoa, ei aborttia (eli vapautta jatkaa ongelmakäyttäymistään, niin halutessaan)... Noh, yleensäkin tiedetään, että tiukka läinsäädäntö ja normisto on vapauden pahin vihollinen...
Mitä vapaus siis sinulle merkitsee, olit vastustaja tai aborttioikeudenpuolustaja? Mikä sinulle symboloi vapautta? Kasvavatko lapsesi vapaana? Koetko itsesi luovaksi ihmiseksi? Työskenteletkö tiukassa hierarkisessa organisaatiossa vai kenties jollain luovalla alalla? Luetko ensin käyttöohjeet ennenkuin tartut uuteen laitteeseen, vai etsitkö käyttäohjeita vasta sitten kun ne ovat jo hävinneet? Onko kotisi siisti vai kaaos, löydätkö siis tavarasi, sillä ne ovat orjallisesti omalla paikoillaan, vai jääkö kaikki siihen missä niitä viimeksi on tarvittu? Pidätkö vapauden rajoittamista hyvänä rangaistuksena, lapsille, rikollisille, koirallesi? Miksi se on niin tehokas rangaistus, evätäänkö siinä oliolta ihan perus-perus-onnellisuuden lähde?
Se yksi sana joka itselläni soi päässä oli vapaus. Minusta tähdet, lapin ja lintujen ohella, symboloivat vapautta viimeisen päälle.
Aloin miettimään siinä kävellessä, mikä se rajoittaa vapautta, miksi en koko ajan ole yhtä onnellinen, kuin sillä hetkellä? Työ, perkules. Mietin siis sitten työjuttuja, rajoittaa jo vapaa-ajan onnellisuuden tunnettakin... Sitten tämän mielleyhtymän kautta mieleen tuli myös abortin vastustaminen.
Selitykseksi siis miksi tämän tänne haluan kirjoittaa, on juuri se, että haluan tietää miten yliarvostetuksi abortin vastustajat kokevat vapauden. Vastustajathan haluavat ehdottomasti rajoittaa naisen vapautta päättää omasta kehostaan, lisäksi monet heistä jopa haluavat rajoittaa äärimmilleen vapautta, eli alkoholisteille tarjoavat vaihtoehdoksi pakkohoitoa, ei aborttia (eli vapautta jatkaa ongelmakäyttäymistään, niin halutessaan)... Noh, yleensäkin tiedetään, että tiukka läinsäädäntö ja normisto on vapauden pahin vihollinen...
Mitä vapaus siis sinulle merkitsee, olit vastustaja tai aborttioikeudenpuolustaja? Mikä sinulle symboloi vapautta? Kasvavatko lapsesi vapaana? Koetko itsesi luovaksi ihmiseksi? Työskenteletkö tiukassa hierarkisessa organisaatiossa vai kenties jollain luovalla alalla? Luetko ensin käyttöohjeet ennenkuin tartut uuteen laitteeseen, vai etsitkö käyttäohjeita vasta sitten kun ne ovat jo hävinneet? Onko kotisi siisti vai kaaos, löydätkö siis tavarasi, sillä ne ovat orjallisesti omalla paikoillaan, vai jääkö kaikki siihen missä niitä viimeksi on tarvittu? Pidätkö vapauden rajoittamista hyvänä rangaistuksena, lapsille, rikollisille, koirallesi? Miksi se on niin tehokas rangaistus, evätäänkö siinä oliolta ihan perus-perus-onnellisuuden lähde?
Vastaukset 7
Vanhimmat
minulle on tärkeää että voin itse määrätä elämästäni myös yllättävissä tilanteissa.
Työ ei rajoita vapautta, kukaan ei tule minulle neuvomaan, miten sitä tulee tehdä. Ja voin itse kehittää työtäni. Rahalla saa lisää itsemääräämisoikeutta.
En pidä varsinaisesti itseäni (taiteellisesti) luovana. Työskentelen luonnontieteellisellä alalla. Kotini on yleensä järjestyksessä, koirani on saanut perus-tottelevaisuuskoulutuksen ja läheisille ihmisille minulla ei ole tarvetta asetella ylimääräisiä sääntöjä.Pyrin ymmärtämään myös toisten ihmisten näkemyksiä. En yleensä koe tarvetta lausua viimeinen sana asiassa kuin asiassa. En kannata pakkoa missään arkielämän asiassa.
En vastusta laillista aborttia.
Kun katson tähtiin, näen tähtiä.
Heh... Aiemmin samassa viestissä sanoit, että et koe itseäsi mitenkään erityisen luovana... Kukaan tuskin on sitä koskaan kyseenalaistanut?
Olen kade. Minäkin nautin työstäni äärettömästi ja siksi sitä jaksan tehdäkin, mutta vielä niin ideaalitilannetta en ole kokenut, että se ei rajoittaisi yhtään omaa elämääni. Ehkä luonnontieteellinen ala on se mitä seuraavksi pitää kokeilla...
ja lainalaisuuksia, jotka tulee ottaa huomioon, mutta jos ja kun sen hyväksyy, voi ilolla tehdä hyödyllistä työtään.
Rutiineja ja pakollista paikallaoloa jossain tietyssä toimipisteessä sisältyy ammattiin kuin ammattiin, et varmaan tarkoita sitä vapauden rajoittumisella?
Kirjoitat että työ rajoittaa onnellisuuttasi vapaa-aikanakin: tuolle asialle ehkä pitäisi tehdä jotain. Voitko vaikka työn ohella hankkia lisäkoulutusta? Mieti ensin mikä on tavoitteesi ja mitä olet valmis sen eteen tekemään. Heti kun olet päätöksen tehnyt, sinusta luultavasti alkaa tuntua paremmalta. Olet nyt tienhaarassa.
Vastuunsa kantamalla ja sen hyväksymällä voi saavuttaa oikean vapauden. Se tila, ja tunne, joka vastuun kannosta tulee vapauttaa.
Tämä koskee kaikkea. Työtä, vapaa-aikaa, perhettä ja muita sosiaalisia suhteita.
Ihminen on vapaa kun mikään ei jää tekemättömänä taikka väärin tehtynä painamaan mieltä. Vanhuksena pitää pystyä katsomaan ja arvioimaan elämäänsä ilman että kokee moraalista krapulaa. Silloin voi olla vapaa.
En ole uskovainen, joten en puhu synnistä. Mutta luulen, että hyvien tekojen tekemättömyys samoin kuin pahojen tekojen tekeminen vangitsee ihmistä eniten.
tekemiensä asioiden kanssa eikä koe pakonomaista tarvetta tehdä mitään mitä ei aidosti halua eikä hallita muita, on hän suhteellisen vapaa.
Minulle ainakin aiheuttaa vapauden ja hyvänolontunteen juuri se, että on suorittanut velvollisuutensa ja kantanut vastuunsa. Olen kokeillut sellaistakin vapautta, että olen jättänyt nuo asiat vähemmälle huomiolle, mutta mielen vapaus jäi sillä tavoin saavuttamatta.
vastaavissa tilanteissa on tullut itselleenkin mieleen ihmetellä. Sitä harvoin kuulee ihmisen olevan omasta mielestään vapaa, aina on jonkun toisen tahto elämää rajaamassa. Puoliso, perhe, suku, yhteiskunta.
Onko vapaus lopultakin se että on onnellinen rajoissa jotka on annettu? Lapsen perusturvalliisuus syntyy rajoista ja siitä että lapsella on hyvä olla niiden rajojen sisällä. Rajat tuovat turvallisuudentunnetta elämään isommallakin. Varmuus siitä että valtaosa kanssaeläjistä elää samoissa rajoissa, mikä on sallittua ja mikä ei.
Mietin meinaan miksi minua niin suuresti hiertävät yksilöt jotka kokevat rajojen ja sääntöjen olevan vain muita varten, juuri heillä on oikeus rikkoa niitä oikeutetusti, ei muilla. He ovat erilaisia. Miksi?
Noh, minusta vapaus on hyvin tärkeää. Joku voi tutnea itsensä vangituksi koska juuri hänen halunsa ja tapansa ovat sellaisia jotka rikkovat noita sovittuja sääntöjä vastaan. Toinen taas kokee juuri nämä rajat itselleen hyviksi ja turvallisuutta tuoviksi, apukeinoiksi vapauteen. Jos niitä sääntöjä ei olisi, jokaisella olisi teoreettinen vapaus rikkoa toisten rajoja vastaan, jokaisella olisi omansa. Mitä siitä nyt tulisi...
Itsemääräämisoikeus on minusta tärkein vapauden määre. Oikeus tehdä valintoja tietäen etukäteen niiden seuraukset. Lapselle seurausten ymmärtäminen on vasta kehittymässä, auktoriteetin asettamat rajat ovat hänelle tärkeitä koska hänen oma harkintakykynsä ei ole muodostunut vielä. Me aikuisina voimme, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, ymmärtää ja nähdä ennalta valintojemme seurauksia. Vapaus on myös vastuuta. Itsemääräämisoikeun rajoittaminen vapauttaa ihmisen vastuusta tekojensa seurauksista, jotkut yksilöt toivovat sitä. Ymmärrän sen. Minulle kuitenkin juuri sen vastuun kantaminen tekee elämän täydeksi, ja minut elämäni arvoiseksi.
***