Tekstiäsi:
Asia ei ehkä ole noin yksinkertainen. Meillä vanhemmilla on taipumus aliarvioida nuorten ajatuksia vedoten vähäisempään elämänkokemukseen ja haluamme ainakin jossain määrin olla auktoriteetteja nuoremmille.
Kommentti:
Niin ehkä mutta silti se ei anna oikeutta aliarvoida katsoa nuoren ohi. Tai katso että hän ei edusta omia ajatuksiaan. Enkä puhu nyt yhdestä nimimeksistä vaaan yleisesti.
Kommentisi:
Tavallaan näin ehkä on hyvä ollakin juuri laajemman elämänkokemuksen vuoksi, koska olemme oppineet jotakin omista virheistämme, joita olemme matkan varrella tehneet ja joita emme toivoisi nuorten tekevän.
Kritiikki:
Minä olen täysin varma siitä että jos saisin elää elämäni tasan samoista lähtökohdista nyt kuin vuosi sitten joutisin tekemään todennäköisesti tasan samat virheet kuin silloin. Enkä vähiten siksi että monsellakin tilanteessa on mahdotonta nähdä vaihoehtoja todellisina tai mahdollisina. Eivätkä ne hekä olekaan olleet todellisia mahdollisuuksia vaikka nyt siltä näytää. Aika katsos Joosua kultaa muistot.
Kommentisi:
Varmasti jokainen meistä on vanhempana viisaampi kuin silloin nuorena. Noin ehkä keskimäärin. Kuitenkin yksilöiden väliset erot ovat suuret...
Kommentini:
Mitä jos nuori ihminen kävelee ohitsesi siksi että olet vanha kääkkä? Ymmärrätkö kuinka voit vaatia nuorelta varauksetonta kunnioitusta jos et ole valmis siihen itsekään.
Jos meiltä vanhemmilta jotain minusta vaaditaan niin annetaan etulahjana se nuoruus anteeksi ja yritetään nähdä sen nuoruuden ohitse. Koska nuorilla ihmisillä on anetavana meille vanhemmille jotain tuoretta sellaista jota me itse olemme jo liian vanhoja näkemään.
Vaikka olen vanhempi siliti minulta odotetaan viisautta myöntää että olen väärässä tai etten ymmärrä. Myöntää se kukupolvien kuilu. JOka ei ole ylitämätön vaan se on ylitettävissä molemmin puolisella kuinnioituksella.
Sinä olet kokeneempi ja näet elämän eri tavalla mutta silti jos vain jaksat kohdata sen nuoren ja kuunella nuorta samanta tasolta saat myös paljon itse.
Asia ei ehkä ole noin yksinkertainen. Meillä vanhemmilla on taipumus aliarvioida nuorten ajatuksia vedoten vähäisempään elämänkokemukseen ja haluamme ainakin jossain määrin olla auktoriteetteja nuoremmille.
Kommentti:
Niin ehkä mutta silti se ei anna oikeutta aliarvoida katsoa nuoren ohi. Tai katso että hän ei edusta omia ajatuksiaan. Enkä puhu nyt yhdestä nimimeksistä vaaan yleisesti.
Kommentisi:
Tavallaan näin ehkä on hyvä ollakin juuri laajemman elämänkokemuksen vuoksi, koska olemme oppineet jotakin omista virheistämme, joita olemme matkan varrella tehneet ja joita emme toivoisi nuorten tekevän.
Kritiikki:
Minä olen täysin varma siitä että jos saisin elää elämäni tasan samoista lähtökohdista nyt kuin vuosi sitten joutisin tekemään todennäköisesti tasan samat virheet kuin silloin. Enkä vähiten siksi että monsellakin tilanteessa on mahdotonta nähdä vaihoehtoja todellisina tai mahdollisina. Eivätkä ne hekä olekaan olleet todellisia mahdollisuuksia vaikka nyt siltä näytää. Aika katsos Joosua kultaa muistot.
Kommentisi:
Varmasti jokainen meistä on vanhempana viisaampi kuin silloin nuorena. Noin ehkä keskimäärin. Kuitenkin yksilöiden väliset erot ovat suuret...
Kommentini:
Mitä jos nuori ihminen kävelee ohitsesi siksi että olet vanha kääkkä? Ymmärrätkö kuinka voit vaatia nuorelta varauksetonta kunnioitusta jos et ole valmis siihen itsekään.
Jos meiltä vanhemmilta jotain minusta vaaditaan niin annetaan etulahjana se nuoruus anteeksi ja yritetään nähdä sen nuoruuden ohitse. Koska nuorilla ihmisillä on anetavana meille vanhemmille jotain tuoretta sellaista jota me itse olemme jo liian vanhoja näkemään.
Vaikka olen vanhempi siliti minulta odotetaan viisautta myöntää että olen väärässä tai etten ymmärrä. Myöntää se kukupolvien kuilu. JOka ei ole ylitämätön vaan se on ylitettävissä molemmin puolisella kuinnioituksella.
Sinä olet kokeneempi ja näet elämän eri tavalla mutta silti jos vain jaksat kohdata sen nuoren ja kuunella nuorta samanta tasolta saat myös paljon itse.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ja vanhemman ihmisen on ansaittava kunnioituksensa. Se ei ole mikään etuoikeus.
sen ansaitsee samoilla tavoin.
Jos vanhempi ihminen kohtelee nuorta kunnioittavasti, hän saa sijoituksensa korkojen kanssa takaisin.
Nimimerkki usean lapsen isä ja usean lapsen pappa.
Ihan oikein kirjoitat.
Nuo siteeraamasi mielipiteeni olivat toisessa ketjussa, jossa sivuttiin tätä aihetta. Taisit itsekin olla siinä mukana. Ihan hyviä mielipiteitä oli siellä muitakin, joissa kritisoitiin kannanottojani ja mielipiteitäni, joista olenkin jo mietittyäni asiaa osittain joutunut perääntymään.
Miksi kirjoitin noin, johtuu ainakin osaksi isänä olemisesta omille lapsilleni, jossa roolissa ainakin jossakin vaiheessa myönnän olleeni auktoriteettiasemassa suhteessa lapsiini. Tästä johtunee, että omien lasteni ikäisiä muitakin nuoria tulen verranneeksi automaattisesti omiin lapsiini ja suhtaudun heihin jollakin tavalla huolehtivan isän näkökulmasta. Tämä on tietysti väärin, sen myönnän oitis.
Ei minun mielipiteistäni kovin isoa asiaa kannattaisi tehdä, mutta jos aihe yleisellä tasolla kiinnostaa, siitä vaan.
"Ei minun mielipiteistäni kovin isoa asiaa kannattaisi tehdä, mutta jos aihe yleisellä tasolla kiinnostaa, siitä vaan."
Kannataa koska minä kuintekin luotan sinuun siinä ettet vedä herneitä nenään vaikka nostan tämän asian keskusteluun sinua apunakäyttäen. Minulle tämä on oikeasti tärkäe asia ja toivoisin sen olevan muillekkin. Miten kohtaamme sen nuoren ihmisen oikeasti. Ja että oiekasti kuuntelemme häntä.
Kuten tuossa yllä joku sanoi - annetaan sille nuorelle mahdollisuus ansaita oma paikanssa ja toisaalta yritetään ansaita se oma paikka.
Kyllä nuoret ansaitsevat tulla kuuluksi ja toisaalta jos haluamme aidosti heidän välttävän ne virheet joita itse olemme tehneet niin huonoin mahdollinen lähtökohta niiden jakamiseen on - tee niin kuin minä sanon älä niin kuin minä olen tehnyt.
Hän aina jutteli rauhassa poikansa kanssa ja sanoi aina nuorelle miehen alulle että suosittelisin tällaista ja tällaista.
Ei koskaan tunkenut omia ajatuksiaan ja vähätellyt poikansa ajatuksia vaan jutteli rehellisesti kunnioittaen poikaansa ja hänen mietteitään.
Arvaatkaas tuliko hieno mies hänestä ja isäänsäkin arvostava ja hänestä huolta pitävä!
että oma mieheni oli tuollainen isä, ja minä taas turhista hermostuva ja helposti autoritäärisesti suhtautuva äiti. Arvatkaapa, kumpaa jälkikasvu kunnioitti ja kuunteli enemmän!
No, ne ovat menneen talven lumia ja nykyään on asiat ok, viisastuttu on. Ja jälkikasvu pärjää hyvin.
Saivartelet ihan turhaan asiallisen ja johdonmukaisen nimimerkki Joosuan kirjoituksia.
Jonkun aikaa luettuani viestejäsi olen havainnut että periaatteestakin sinun pitää olla joka asiasta ainakin VÄHÄN eri mieltä!?
Mielestäni oikeassa olemisen tarpeesi korostuu viesteissäsi asiasisältöä tärkeämmäksi.
Niin teen - tidän että olemme Joosuan kanssa samaa mieltä tästä asiasta. Minulla on luja luottamus Joosuaan ettei hän ota itseensä.
Se kuitenkaan ei muuta miksikään sitä miten nuori kohdelaan melko yleisesti.
Koska kyse on vl keskustelupalstasta niin siihen viitatetn kerron nyt sinulle kuinka vl nuoria kohdallaan nuorten illoissa.
Kun siellä käydään keskutelua niin keskustelu on sitä että jos nuori erhetyykin vaikka kysymään jotain häntä jos ei ihan suoraan niin melko suoraan kutienkin kehoitetaan laitamaan kysmysket syntinä pois ja uskomaan pussi päässä.
Sanoo nuori mitä tahansa hänen on aina nöyrästi taivuttava vahempien näkemykseen ja ajatuksiin ja tulkintoihin.
Ja mitä tulee minun ja Joosuan suhteeseen niin sekin on totta että pitää olla vähän eri mieltä koska halaun oppia tuntemaan hänen ajatuksensa paremmin.
Puhutaisiiko tästä asisiasta? Olemmeko me vanhemmat auktoriteetteja jotka hallitsemme diktaatorimaisin elkein. Vai olemmeko valmiita antamaan tilaa ja arvostamaan nuorta siitäkin huolimatta että hän on nuori ja että hänen ajatuskensa ovat meistä vielä ehkä keskeneräisiä.
Ja sitten se että teemmekö sen sukupolvien välisen kuilun ylitämisen mahdottomaksi. Ehkä?
"Koska kyse on vl keskustelupalstasta niin siihen viitatetn kerron nyt sinulle kuinka vl nuoria kohdallaan nuorten illoissa.
Kun siellä käydään keskutelua niin keskustelu on sitä että jos nuori erhetyykin vaikka kysymään jotain häntä jos ei ihan suoraan niin melko suoraan kutienkin kehoitetaan laitamaan kysmysket syntinä pois ja uskomaan pussi päässä."
Nyt vasta oikein ymmärrän, miksi reagoit em. mielipteisiini tällä kohtaa noinkin voimakkaasti. Tällaisesta en ollut tietoinen, eikä se ollut minun mielipiteessäni missään roolissa. Tästä on varmaan syytä keskustella.
Jos katselemme asia näin rajoitetulta sektorilta, niin varmaan on näin. Tärkeistä asioista puhut tämä näkökulma huomioiden.
On minunkin tarvinnut aikuisilta lapsiltani anoa anteeksi omaa entistä lakihenkisyyttäni. Jälki on tavattoman hyvää.
Isänä ja isovanhempana minulla on paljon laajempi näkökulma näihin asioihin, se on Kristuksen rakkauden esimerkki.
Rakastan uskosta osattomia yhtä paljon kun kaikkia muitakin. Läheisissä on sekä/että. Omavanhurskasta ja itsetyytyväistä, muita ihmisiä tuomitsevaa lestadiolaista minun on kaikista vaikeinta rakastaa.
Monesti tulee itsellekin laskuvirhe kun katsoo asiaa vain omasta näkövinkkelistään.
Olen iloinnut kohdatessani tällä palstalla ystäviä. Jeesukseen uskovia ihmisiä. Myös ne viestit ilahduttava, joissa muoret alkava lukea Raamattua ja asettavat kyseenalaiseksi sellaiset asiat seurakunnassaan, joita ei Jumalan sana vahvista.
Toki on sitten sellaisakin henkilöitä joilla vaikuttaa olevan oikein jano tehdä kaikenlaista syntiä halveksia Jumalan sanaa ja pilata oma terveytensä. Ei se niin ole, että kaikki opetus vanhoillislestadiolaisuudessakaan väärin olisi.
Ohna tähän olemassa se kolmaskin ulottuvuus - koska olen nainen minun on oltava hiljaa...
Minä luulen että sellaisena naisena kuin olen ymmärrän hyvin myös nuoren tilannetta. Nuoren naisen tilanne lienee kaikkein huonoin. Mutta kyllähän sitä kohtaa itsekkin ei niinkään täällä vaan vl piirissä yleensä - ettei sillä mitä sanot ole mitään arvoa.
Asia on oiekasti tärkeä. Mitä sanot nuorelle joka on näiden vl kysymysten äärellä. Laita vain pussi päähän ja usko. Minä olen liian rehellinen jotta voisin tehdä niin.
Kyllähän minulla on usein taka-ajatuksia :) kun nostan jonkun aiheen. Oletko ajatellut miten tuo kuvio vaikutaa täällä kun sinä käyt keskutelua nuorten ihmisten kanssa. Tuletko lainkaan ajatelleeksi että he ovat kasvaneet tuollaiseen kultuuriin?
Juuri sitä olen miettinyt että miten sukupolvien välinen kuilu ylitetään. Suuntaan tai toiseen.
Täällähän se on helppoa. Kun kukaan ei tarkalleen tiedä minkä ikäisiä olemme. Mutta luonnossa ikää on ulkoisesti se asia mihin ensivaikutelma takertuu.
että me jotka olaaan kirjoiteltu pitkään täälä ollaan opittu tuntemaan toisemme jollain tasolla.
Ja ajattelen että vaikka tapani kirjoitaa on monella tapaa rasitavaa. Kaivan jankaan ja käyn samaa asiaa ... silti uskon siihen että vanhojen ystävien kanssa rakkaus kestää sen että jonkun ajatuksesta lähdetään luomaan uutta.
Niin kuin nyt. Olemme luoneet asaiaan useammankin tärkeän näkökulman. Ainakin minä ajatelen niin.
Mutta ei kukaan taijo tyhjäst ajatuksia vaan jakamalla saa. Ja siinä suhteesa ajattelen että nuoret ovat mukavia, kun ne eivät ole vielä niin urautuneita ja on aina myös jotain tuoretta annetavaa. Mutta myös muistutaa meitä siitä minkä ehkä olemme itse unohtaneet.