Mulle on tullut mieleen, että monella palstalla roikkuminen ja keskusteluihin vastaaminen on tavallaan kuin lähimmäistyötä, vertaisryhmätukea.
Kun täällä roikkuu niin kohtaa ihmisten arkea ja huolia ja ongelmia. Se, että osallistuu, vastaa ja ottaa kantaa on kuin jonkinlaista vapaaehtoistyötä selvästi.
Me täällä palstalla liikkuvat muodostamme vertaistukiryhmän erilaisine taustoinemme.
Kun täällä roikkuu niin kohtaa ihmisten arkea ja huolia ja ongelmia. Se, että osallistuu, vastaa ja ottaa kantaa on kuin jonkinlaista vapaaehtoistyötä selvästi.
Me täällä palstalla liikkuvat muodostamme vertaistukiryhmän erilaisine taustoinemme.
Vastaukset 16
Vanhimmat
interaktiiviselle sosiaaliselle kanssakäymiselle internettifoorumilla.
Mukavaa ajatustenvaihtoa. Mukavia kirjoituksia ja mukavia kirjoittajia. Turha tätä tällaista yhteydenpitomuotoa on mollata. Eri asia on sitten sellaiset kirjoittajat, joilla joka asioihin vain negatiivinen asenne ja tarkoitus pahoittaa toisten kirjoittajan mieli. On kumma, kun ei tähän ikään vielä osaa sellaisia kommentteja ohittaa olkia kohauttamalla, vaan aina jää harmituksen olo hetkeksi.
Ihan oikeassa tässä asiassa.Meitä on monta jotka ns tuntee itsensä lukemalla toisten ongelmia tms.
Oikein hyvä havainto sinulta.
Itse en ole halunnut tavallisiin vertaistukiryhmiin osallistua, koska en halua asioistani kertoilla.
Mutta täällä voi nimettömänä ja tunnistamattomana
osallistua halunsa mukaan ja olen saanutkin paljon monenlaista tietoa kiinnostavista asioista.
..ihan oikeassa. Ja vaikka ei ihan aina itse vastaisi, niin voi lukea toisten kommentteja sivusta seuraajana :)
On myös hauska lukea joidenkin kirjoittajien sutkautuksia. Tuonne alempana olleeseen Aloitukseen vastasin, että en yksikseni puhu ääneen, mutta sitä vastoin naureskelen itsekseni välillä ihan hirveesti, kun luen joitakin ketjuja.
Tuun hyvälle tuulelle.
Ööööhhhmmmmm..... tosin on pakko vielä kirjottaa, että välillä aivan pihisen kiukkua, jos luen joitakin tekstejä, joissa tahallaan halutaan olla toiselle inhottava :(
Mutta kaikenkaikkiaan mukava palsta. Täälä on HURJAN kivoja tyyppejä :)
Muilla palstoilla en ole ikinä ollut. Ei oikein huvita mennä edes kurkkimaan, kun sielä on "vieraita" ihmisiä, tänne tulee "tuttujen" pariin :)
näin on,olen monta,monta kertaa täältä saanut apua,mieltäni askarruttaviin kysymyksiin.
Tuo oli kans hyvä huomata et muutkin nauraa yksin,koen sen itse erittäin rentouttavana,useimmin nauran omille mokille :),joskus muidenkin,mutta hyväntahtosesti.
..se on. Mäkin oon kysellyt joitakin asioita ja oon saanut hyviä neuvoja.
Vajaa vuosi sitten hypin tasapökkää, kun yritin repiä seinistä tapettia irti. Nypin sitä postimerkin kokoisina paloina :( Kyselin neuvoa ja ei aikaakaan, kun moni "kätsy" immeinen neuvoili minua. Mutta sen sanon, tähän väliin, että EN ja EN I K I N Ä enää ala irrottamaan tapettia seinästä. Mieluummin annan vaikka potkia päähän.
Toisena kertana kyselin neuvoa autosta ja taas oli pitkä rivi hyviä neuvoja :)
Rentouttava olo tosiaan tulee, kun lukee kepeää, humoristista tekstiä. Höppänäksi välillä itsensä tuntee, kun ittekseen istuu huoneessa ja ääneen nauraa. Mut eipä sitä muut näe ja kuule. Ja tämänkin sanon VAIN sinulle, näin kahdenkesken :)
nykyisin tuntuu että aina kun juttelee jonkun kanssa,se olis häneltä pois,kuin jäis velkaa.
Ennen sitä keskusteltiin eikä kukaan siitä valittanu et pitää kuunnella,kyllä maailma on muuttunut.
Tietysti hyvä että on tukea,mutta minä koen täällä keskustelun ihan mukavana sosiaalisena kanssakäymisenä,josta jokainen antaa ja saa eli tasapainosta.
minä nauran ihan äänen,kun kerroit niin hyvin et vaan meidän kesken,minä tunnen olevani todella tasapainonen kun tulee nauru aidosti,olen herkkä nauramaan,vaikka yksinkin :),myös.
nää "näkymättömät" ystävät ruvenneet tuntumaan melkeinpä läheisiltä. Näin se maailma muuttuu.
Mietin joskus et saakohan ulkomaalaiset samanlaista tyydytystä tällasesta kirjoittamisesta. vai haluuko ne aina näkyvän kontaktin. Jotenkin se sopii suomalaiseen luonteeseen et nauraa itekseen, puhuu näkymättömien kans ja tappeleekin jos niikseen tulee. Harmi ku ei voi halata hajottamatta konetta.
pahimmillaan netti lamauttaa ihmisen viimeisetkin livekontaktit.
ostin tänään uudet lenkkarit, meinaan edelleenki olla livessäkin.
"Puuttuvia siipiä ovat ihmiset toisilleen"
tosi kaunista.
minustakin oli ja siksi ajattelin sen nyt tähän
laittaa.
Tulkaa sinnekin keskustelemaan. Siellä on myös sairaita ja mielenterveysongelmaisia, mutta aiheita kuten
aikuisen elämää (esim. työpaineet, taloudelliset ongelmat, yksinäisyys, syrjäytyminen yms mitä keksittekään)
ja
parisuhde, koti ja perhe (esim uskottomuus, vanhemmuus, väkivalta)
Hyvät sivut, mutta vaatii kirjautumisen, silloin kysytään vain sellaisia kuin oletko aikuinen, mies vai nainen tms.
Ammattiauttajia. Livekeskusteluryhmiä ja liveneuvontaa. Suosittelen!
Kertokaa muillekin.
Tervetuloa!