Kuka oli Jarl Fahler?

Mitä yhteistä on Jungilla ja Fahlerilla?

viimeinen asuin paikka hänellä oli Porvoon ernestasissa, olen käynyt hänen talossaan

juliussky100 kirjoitti:

viimeinen asuin paikka hänellä oli Porvoon ernestasissa, olen käynyt hänen talossaan

Talo oli silloin autio ja löysin alkuperäisen teoksen saatanaa haastattelemassa, mutta liian rankkaa tekstiä joten heitin sen takkaan.

juliussky100 kirjoitti:

viimeinen asuin paikka hänellä oli Porvoon ernestasissa, olen käynyt hänen talossaan

Kävin hänen luonaan juttelemassa.

Silloin hän asui helsingin maunulassa. Hän ja hänen kissansa.

Vuotta tai vuosikymmentä en enää muista.

Tavannut. kirjoitti:

Kävin hänen luonaan juttelemassa.

Silloin hän asui helsingin maunulassa. Hän ja hänen kissansa.

Vuotta tai vuosikymmentä en enää muista.

Minä kävin myös. Oli jo dementikko... Ilmoitin Uudelle Suomelle, että on dementikko joten voivat lopettaa kestoilmoittelun. Lopettivat.

120 euroa!

Vakavia syytöksiä vainajaa kohtaan. Toivottavasti hänen omaisensa lukevat tätä palstaa.

Niin toivon minäkin. Samoin kuin sitä, ja ensisijaisesti sitä, ettei ainakaan ammattilainen enää syyllistyisi vakavasti potilasta/asiakasta vahingoittaviin ammattieettisestikin törkeisiin virheisiin. - Ikävä kyllä ihmisen kuolema ei nk. pyyhi pois niitä vaurioita, joista jäljelle jäävät "kohteet" joutuvat kärsimään, mahdollisesti loppuelämänsä ajan - ja joita he ehkä muodossa tai toisessa tahtomattaan tulevat siirtäneiksi eteenpäin.

Syytteitä epäilemättä nostetaan tuollaisia provokaatioita vastaan. Välttämättä ei edes jälkeläisten tai muiden sukulaisten toimesta. Selitä mitä selität.
Vainajan häpäiseminen on joka tapauksessa vakava rikos.

Anteeksi kuinka? Uhrien on aihetta pyytää anteeksi heitä vahingoittaneilta - koska vahingoittajat ovat edesmenneitä? Koska heidän väärinkäytöksistään - todistettavissa olevista - heidän, siis heidän, ei voi/saa puhua. Siksi että he ovat vainajia.
Tosiasioiden julki tuominen ja provosointi ovat täysin eri asioita. Ja ak siis provosoi - millähän tavoin, mihin ja keitä?
Odotan kiinnostuneena syytteitä. Ja ennen muuta niiden perusteluja.
Johan on. Uskomatonta.

J.K. Vaikeista ja traumaattisista asioista on nimenomaan aihetta puhua. Siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät ne pääsisi toistumaan. Häpäisemisen kanssa sillä ei ole tekemistä.
Jos ja kun joku syystä tai toisesta ihailee Jarl Fahleria, kaikin mokomin.
Todistettavissa olevien tapahtumien ja tosikokemusten kieltäminen sen sijaan - hm. Muistaakseni viestiketjun alkuperäinen kysymys oli jotakuinkin "Tietääkö joku Jarl Fahlerista?" No, minä tiedän (muun ohessa) tämän. Kokemuksesta, ikävä kyllä.
Siinä tapauksessa, että ak esim. kehottaisi kokemansa tähden herra Fahlerin muistokiven sabotoimiseen tai syyllistyisi vastaavaan itse tms., kyseessä todellakin olisi vainajan häpäiseminen/hautarauhan rikkominen. Sellainen vain ei tulisi mieleenkään.

Se ongelmahan tuossa on, että vaikka itse tiedät puhutko totta, tämän palstan lukijat eivät voi sitä tietää.

deeeeeeeeeeeeee kirjoitti:

Se ongelmahan tuossa on, että vaikka itse tiedät puhutko totta, tämän palstan lukijat eivät voi sitä tietää.

Hyvä kommentti ja samaa mieltä että ei voida tietää totuutta. Totuudet pitäisi selvittää ihmisen elinaikana. Tunsin Jallen aika hyvin ja kyllä hän jossain tilaisuudessa kertoi jotain joka voisi liipata läheltä. Parempi kuitenkin olla toistamatta noita asioita julkisuudessa ja edes yksittäisiä sanoja. Ammattimaisena psykoanalyytikkona RMirj varmaan tiedät että potilaat usein rakastuvat analyytikkoonsa ja sitten tahtoo mennä asiat sekaisin kuka haluaa ja mitä. Mutta jos nyt olet psykoanalyytikko niin kannattaisi olla tyytyväinen. Tuskin olisit ilman Jallea.

Taidat sekottaa hänet erääseen toiseen papparaiseen. Muistaakseni Jalle ei asunut Maunulassa. Raippamaa sen sijaan asui siellä.

Instituutinjäsen kirjoitti:

Taidat sekottaa hänet erääseen toiseen papparaiseen. Muistaakseni Jalle ei asunut Maunulassa. Raippamaa sen sijaan asui siellä.

Kyllä Jarl Fahler asui Maunulassa ostoskeskuksen lähellä. Joku aikaisempi viestikin näin sanoi (5.10.2011). Se nyt on kuitenkin vähemmän tärkeää. Jalle oli maailmankansalainen ja oli nähnyt monia "kuuluisuuksia", mm. ajoilta kun oli Intiassa ja USA:ssa. J. Krishnamurtia hän piti kaikkein viisaimpana tapaamistaan henkilöistä. Transsendenttisen mietiskelyn perustajan myös tapasi Himalajalla, joka tarjosi hänelle "tuottavaa bisnestä" Skandinaviaan. On tainnut tämän sanoa julkisuudessakin. Jalle ei koskaan "opettanut" vaan kertoi tarinoita. Hänen seurassaan ymmärsi asioita helposti. Jallelle järjestin monia tilaisuuksia ja hän mm. luennoi 1973 keväällä Kuopion yliopistossa hypnoosista lääketieteen opiskelijoille 50 tuntia.

Uskoisin kyseisen tiedekunnan jo viisastuneen tuollaisesta humpuukista. Tosin siellä oli vielä jokunen kymmenen vuotta sitten kaikenlaista venäläläistä huijaria kertoilemassa samanlaisia satuja muka opetus- ja tutkimusmielessä!

Ei passaa sitten mennä lääkäriin. Jo kauan lääkärit ovat saaneet hypnoosista opetusta, tosin vasta yleensä opetuksen loppuvaiheessa. Psykiatriaan erikoituneille se on normaali työkalu. Parempi tietenkin on että pitää sitä humpuukina ettei mielenrauha järky.

En tiedä tai voin kyllä kuvitella, mitä tarkoitat "aidoilla kohtaamisilla".
Aitoja kohtaamisia ei voida todistaa tapahtuneen missään eikä koskaan, olipa ne sitten kummituksia tai ufoja tai muita vastaavia.

On jäänyt mieleen eräs tyypillinen tapaus parapsykologien seuran kokouksesta joskus 60-70 luvulta, kun vanhempi naisihminen kertoi nähneensä ufon ikkunansa ulkopuolella. Oli ollut talvi ja kova pakkanen ja kirkas kuutamoyö. Nainen oli kuullu kovan pamauksen ikkunastaan (kerrostalo ja ylemmissä kerroksissa). Sitten hän näki, että kuu lähestyi ikkunaa ja sen naama leveni ja akka näki siinä selvästi kuu-ukon naaman. Ja akka oli hirvittävän tohkeissaan asiasta uskoen vakaasti asian merkitsevän jotain tärkeää.

Muutkin jutut olivat sitä samaa tasoa.

Raippamaa uskoi tai häntä ainakin kiinnosti spiritismi ja hänen kotonaan järjestettiin joskus istuntoja, missä yritettiin saada esim juomalasi liikkumaan tai yritettiin manata henkiä esiin ja muuta sellaista. Ehkä pahemmin mielisairaita ei ollut paikalla, koska kukaan ei kuullut eikä nähnyt mitään kummia. Ikinä ei mitään outoa tapahtunut. Osanottajat olivat muistaakseni enimmäkseen opiskelijoita, mm. yksi lääketieteen opiskelija. Yleisissä kokouksissa oli sitten enimmäkseen vanhempaa uskovaisen näköistä naisihmistä, jjoiden voi kuvitella uskovan mihin vaan jos joku kertoo heille jotain kummituksista , maahisista tai ufoista.

Vaikka seura käytti nimenään parapsykologinen tutkimusseura tms, niin ei se ainakaan mitään tutkimusta tehnyt. Ei ainakaan missään nimessä mitään tieteellistä tutkimusta.

Mielestäni touhu oli pelkkää hömppää ja aktiivinen mielenkiintoni lopahti siihen pian.

Senkään ajan jälkeen maailmassa ei sillä saralla ole tapahtunut yhtään mitään konkreettista tai muutakaan edistystä, vaikka tiede onkin tehnyt valtavia harppauksia kaikilla muilla aloilla. Se ilmeisesti osoittaa jotakin ilmiöstä.

Parapsykologian vakavat tutkijat - joita on toki nykyäänkin, mutta ovat hiljempää - ymmärtävät kuinka vaikeaa asiaa ovat tutkimassa. Luonnontieteistä on jo 100 vuoden takaa tunnettu ns. Heisenbergin epävarmuustekijä, tutkija vaikuttaa tutkimuksen kohteeseen. Eli on mahdotonta tutkia objektiivisesti tiettyjä asioita. Parapsykologisesti sanottuna psi-tekijä tutkii psii-tekijää. Jos ei tykkää parapsykologiasta niin voi yhtä hyvin opiskella vaikka kvanttifysiikkaa tai teoreettista fysiikkaa ja tulee aika lähelle samoja ongelmia kuin parapsykologit miettivät.

Maailma on täynnä erilaisia enemmän tai vähemmän hulluja eikä ne lopu edes tappamalla (so. nimeämällä hulluiksi, mielisairaiksi jne). Jos joku on todella kiinnostunut tietämään asioita, ei ole MITÄÄN muuta keinoa kuin tutkia itse. On toki aika lohduton tilanne. Voi vaikka aloittaa miettimällä kuka tai mikä on se joka tutkii ja miksi. Me ei ymmärretä missä mailmassa eletään, siinä ongelma, vain jotkut harvat ovat saaneet pieniä vihjeitä.

Olen hirveesti ihmetellyt, että jokainen kadun tallaaja katsoo olevansa parapsykologian asiantuntija ilman minkäänlaista koulutusta, tai että olisi edes perusasioista ottanut selvää. Kovasti löytyy mielipiteitä puolesta ja vastaan muttei niillä ole mitään merkitystä. Ihan kuin lapset kinaisivat asioista joista ei ole mitään käsitystä. Se on niin vaikea aihe, että ainakin minä olen nöyrä vaikka olen tosissani yrittänyt ymmärtää monta kymmentä vuotta! Jos jotain ymmärtää tulee heti monta uutta asiaa.

On tosiaan henkilöitä, jotka ovat kokeneet merkillisiä asioita, joita voi sanoa "parapsykologisiksi" tai "uskonnollisiksi". Näistä on kirjoitettu paksuja kirjoja (esim jo 1800 lopulta "uskonnollinen kokemus moninaisuudessaan" en nyt muista kirjoittajan nimeä, US professori). Näille kokemuksille on olennaista tietyt piirteet, jotka kyllä tunnistaa ne henkilöt, jotka ovat sellaisia asioita kokeneet. Mm. selkeä "uusi" tajunnantila, tunne että tämä on absoluuttisesti totta, ehdottomuus, näkee asian usealta eri kanttilta samanaikaisesti, nöyryys, usein leikkimielisyyden tunne, jne. Tällainen kokemus menee läpi tajunnan ja sillä vi olla tervehdyttävä vaikutus persoonallisuuteen koko elämän ajaksi. Suuruudenhulluutta on mahdotonta kokea tässä yhteydessä ja se taas kumpuaa ihan muualta. Ne jotka eivät ole kokeneet tällaista tajunnantilaa eivät luonnollisesti voi ymmärtää sanaakaan.

Kun ymmärtää tätä "elämän kudosta" hiukan syvemmätä niin mm. "telepatia" ei tunnukaan ihmeelliseltä. Voi olla jopa ihan luonnollinen asia. Em. Jarl Fahler pohdiskeli näitä asioita. Eri "mielien välillä ei ole oikeastaan mitään eroa muuta kuin mitä eroja me ollaan itse rakennettu". "Tehkää toisille se mitä haluaisitte itsellenne tehtävän", ei olekaan ihan tyhmä ajatus. Nämä on aika inhottavia asioita nähdä selvästi kun sitten pitäisi muuttaa asioita itsessä. Tässä esimerkiksi yksi näkökulma ymmärtää Jarl Fahlerin kirjaa "Harhan oivaltaminen".

laskutoimitus kirjoitti:

En tiedä tai voin kyllä kuvitella, mitä tarkoitat "aidoilla kohtaamisilla".
Aitoja kohtaamisia ei voida todistaa tapahtuneen missään eikä koskaan, olipa ne sitten kummituksia tai ufoja tai muita vastaavia.

On jäänyt mieleen eräs tyypillinen tapaus parapsykologien seuran kokouksesta joskus 60-70 luvulta, kun vanhempi naisihminen kertoi nähneensä ufon ikkunansa ulkopuolella. Oli ollut talvi ja kova pakkanen ja kirkas kuutamoyö. Nainen oli kuullu kovan pamauksen ikkunastaan (kerrostalo ja ylemmissä kerroksissa). Sitten hän näki, että kuu lähestyi ikkunaa ja sen naama leveni ja akka näki siinä selvästi kuu-ukon naaman. Ja akka oli hirvittävän tohkeissaan asiasta uskoen vakaasti asian merkitsevän jotain tärkeää.

Muutkin jutut olivat sitä samaa tasoa.

Raippamaa uskoi tai häntä ainakin kiinnosti spiritismi ja hänen kotonaan järjestettiin joskus istuntoja, missä yritettiin saada esim juomalasi liikkumaan tai yritettiin manata henkiä esiin ja muuta sellaista. Ehkä pahemmin mielisairaita ei ollut paikalla, koska kukaan ei kuullut eikä nähnyt mitään kummia. Ikinä ei mitään outoa tapahtunut. Osanottajat olivat muistaakseni enimmäkseen opiskelijoita, mm. yksi lääketieteen opiskelija. Yleisissä kokouksissa oli sitten enimmäkseen vanhempaa uskovaisen näköistä naisihmistä, jjoiden voi kuvitella uskovan mihin vaan jos joku kertoo heille jotain kummituksista , maahisista tai ufoista.

Vaikka seura käytti nimenään parapsykologinen tutkimusseura tms, niin ei se ainakaan mitään tutkimusta tehnyt. Ei ainakaan missään nimessä mitään tieteellistä tutkimusta.

Mielestäni touhu oli pelkkää hömppää ja aktiivinen mielenkiintoni lopahti siihen pian.

Senkään ajan jälkeen maailmassa ei sillä saralla ole tapahtunut yhtään mitään konkreettista tai muutakaan edistystä, vaikka tiede onkin tehnyt valtavia harppauksia kaikilla muilla aloilla. Se ilmeisesti osoittaa jotakin ilmiöstä.

Lue lisää

Kuullostaa aika suureelliselta puheelta joka voi kummuta vain pinnallisesta tiedosta. Satun tuntemaan henkilökohtaisesti aika monia tiedemiehiä, jotka ovat olleet ottamassa näitä "suuria askeleita" . He ovat poikkeuksetta hyvin nöyriä tutkimansa asian edessä eivätkä pystyisi näin heppoisesti heittämään esim "parapsykologiaa" pihalle. Parapsykologiahan on vain sana, joka kuvaa sitä tuntematonta mistä ihmiset eivät tiedä oikein yhtään mitään.

Nämä taikauskoiset ihmiset sitten on ihan oma lukunsa. Haluaisivat olla kovasti "jotain suurta tai jotain muuta kuin ovat" ja mieli sitten tekee leikkimielisiäkin tepposia. Ei yhtään sen ihmeellisempää. Fiksu ihminen joka haluaa tietää asioita, näin helppojen asioitten yli menee hyvin nopeasti.

Hei, kirjoitatte todella mielenkiintoisista aiheista. Tässähän olisi oikein lehtijuttuun aihetta! Annatteko yhteystietonne?

Mutta monta miestä on!

Tämä "montako tyttöä on parantunut" on niin seksistinen kommentti ettei siihen ilmeisesti voi muuten vastata kuin "mutta monta miestä on". Oliko toi vain provokatiivinen kysymys vai muuten naivi?