Minulla oli lukion toiselta luokalta lähtien selvillä, että haluan opiskelemaan yliopistoon psykologiaa. Lukio on kuitenkin jo toiselta vuodelta asti tuntunut tosi rankalta ja kolmas vuosi on näköjään todella rankka. Pari yo-koettakin olen jo tehnyt ja olen pettynyt tuloksiin. Kiinnostus opiskelemiseen on täysin pohjalukemissa.
Mietin, että onko minulle edes enää mahdollisuuksia haluamalleni alalle yliopistoon? Opiskelu kestäisi 5,5 vuotta erikoistumisineen, eli yhteensä noin kymmenisen vuotta. Olenko oikeasti valmis tuhlaamaan koko nuoruuteni opiskeluun? Jaksanko enää ollenkaan rankkaa opiskelua yliopistossa, kun se jo lukiossa käy voimille.
Olisikohan minun aika etsiä muita vaihtoehtoja? Kenties harkita ammattikoulua? Sinänsä monenlaiset alat kiinnostavat omalla tavallaan, mutta on vaan jotenkin vaikea valita se yksi, jossa jaksaisi koko elämänsä työskennellä. En jaksa parin vuoden välein vaihdella ammattia, opetella uutta, kun edellinen on käynyt tylsäksi.
Miten löytäisin motivaation opiskeluun ja kannattaisiko minun todella valita joku yliopistoa huomattavasti lyhyempi ja helpompi väylä hankkia ammatti? Mistä voisin kerätä tietoa eri ammateista ja löytää sen kiinnostavimman?
Kiitos, mikäli jaksoitte lukea ja vastata! :)
Mietin, että onko minulle edes enää mahdollisuuksia haluamalleni alalle yliopistoon? Opiskelu kestäisi 5,5 vuotta erikoistumisineen, eli yhteensä noin kymmenisen vuotta. Olenko oikeasti valmis tuhlaamaan koko nuoruuteni opiskeluun? Jaksanko enää ollenkaan rankkaa opiskelua yliopistossa, kun se jo lukiossa käy voimille.
Olisikohan minun aika etsiä muita vaihtoehtoja? Kenties harkita ammattikoulua? Sinänsä monenlaiset alat kiinnostavat omalla tavallaan, mutta on vaan jotenkin vaikea valita se yksi, jossa jaksaisi koko elämänsä työskennellä. En jaksa parin vuoden välein vaihdella ammattia, opetella uutta, kun edellinen on käynyt tylsäksi.
Miten löytäisin motivaation opiskeluun ja kannattaisiko minun todella valita joku yliopistoa huomattavasti lyhyempi ja helpompi väylä hankkia ammatti? Mistä voisin kerätä tietoa eri ammateista ja löytää sen kiinnostavimman?
Kiitos, mikäli jaksoitte lukea ja vastata! :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
Osoitteesta www.ammattinetti.fi löytyy tietoa eri ammateista. Mutta muuten en osaa auttaa. :(
En usko sinun ammattisi olevan psykologi.Monia muita vaihtoehtoja on olemassa. Täytyy olla vahva, jos aikoo muita auttaa psykologina. Jos nyt jo olet itse psykologin tarpeessa, mieti muuta. Älä masennu, löydät paikkasi etsimällä.
Kiitokset vastauksista. Etsinkin tuolta linkistä jo muita vaihtoehtoja ammatiksi.
Psykologia tosiaan on haaveammattini, mutta taitaa vaatia liikoja, kuten yliopistoammatit muutenkin.
Niin, sitähänsä nyky-yhteiskunta vaatii, opiskelua, opiskelua, opiskelua. Eihän opeskelu lopu edes valmistumisen jälkeen, sillä työelämässä itseään on kehitettävä ja koulutettava entisestään. Eli sanoisin, että yliopstoon vain ja unelmia toteuttamaan. Turha sitä on etukäteen murehtia, että 10 vuotta nuoruudesta menee opiskeluun, niin se menee muillakin ja kyllähän se jonkilainen ääneenlausumaton, työelämässä menestymisen vaatimus tahtoo tänä päivänä ollakin, opiskelu siis. Jos et vielä teidä mitä haluat opiskella, mieti rauhassa ja pidä vaikka välivuosi - kunhan et ihan tyhjänpanttina loju laiskistumassa :D Äläkä missään nimessä valitse ammattiakoulua vain sen helppouden tai lyhyyden takia! Ja lopuksi voisin heittää, ettei se yliopistossa (tai muuallakaan opiskelu) nuoruuden hukkaan heittämistä ole! Siellähän se nuoruus vasta alkaa ja erilaisten fuksi/tutor-tapahtumien kautta tutustuu uusiin ihmisiin, pitää hauskaa, bilettää, oppii elämästä jne - eli kaikkea sitä mistä nuorena olemisessa on kyse!
Lähinnä pelottaa tuo yliopisto-opintojen vaativuus ja rankkuus. Paljon isoja paksuja opuksia luettava ja tehtävä esseitä sun muita. Jo lukiossa meinaan palaa loppuu, joten epäilen, pärjäänkö yliopistossa pitkäänkään kunnes olen täysin loppuunpalanut.
Lukio on yleissivistävä koulu. On täysin normaalia, että yleissivistys ei enää motivoi, kun sen opiskelua on yli 10 vuotta taustalla. Stressaat selkeästi liikaa lukiosta... Yliopistolla joudut kyllä lukemaan, mutta aiheet ovat enemmän itseä kiinnostavia ja tarjolla on jotain muutakin kuin pätemispotentiaalia koktail-kutsuille.
itse olen vahvasti sitä mieltä, että vaikka lukio menisikin vähän huonommin, on yhtälaiset mahdollisuudet päästä yliopistoon kunhan motivaatio on kohdallaan.
joihinkin tidekuntiinhan pääsee pelkällä valintakokeella, missä yo arvosanoja ei katsota. psykologiasta en tiedä, mutta näin lääketiteen kohdalla.
sinun pitäisi vielä miettiä asiaa. Älä nyt noin pienestä lannistu. Kyllä sinne yliopistoon voi päästä vaikkei lukiosta valmistukaan huippuarvosanoin. Jos haluat panostaa opiskeluun niin yliopisto on paikkasi.
Olen itse myös hakeutumassa psykaa opiskelemaan ja kannustaisin sinua jaksamaan lukio ensin loppuun ja pitämällä tarvittaessa välivuoden.
Ei nuoruus mene hukkaan yliopistossa. Siellä tapaat uusia ihmisiä, opiskelet mielenkiintoisia asioita. Mikä voisi olla parempaa?
Itse petyin amk:hon. Se ei ollut niin kuin lukiossa. Haluan, että opiskelu on haastavaa ja sitä se varmasti onkin tällä alalla. Tulen olemaan n.3-kymppinen kun valmistun vaikka pääsisin heti ensi syksynä, mutta ei siitä kannata masentua.
Varmasti jos pitäisit välivuoden niin kiinnostus opiskeluun kasvaisi merkittävästi. Sinunhan itse pitää tämä asia pohtia. Löydätkö itsestäsi ominaisuuksia jotka sopivat yliopistoon? Kiinnostuksen todellakin pitää olla varmaa.
Mutta onnea valitsemallesi tielle!
mulla vähän sama tilanne.
abi olen, ja yliopistoon aikomus. aika laiska olen aina ollut lukemaan, mutta mulla on toiveammatti, ja siihen päästäkseni mun on opiskeltava yliopistossa noin 5 vuotta.
mutta unelmien eteen pitää tehdä työtä. olen miettinyt myös muita ammatteja; amk:ssa opiskelu veisi 3 vuotta, tosin sinne saattaisi päästä helpommin. mutta sitten kun olen miettinyt, amk:sta valmistuisin 3 vuodessa, yliopistosta 5 vuodessa. kyllä kestän sen 2 vuotta, mitä noissa kouluissa on eroa.
mua on myös auttanut kamalasti kaksi kesätyötä missä olin. ensimmäisenä kesänä olin asiakaspalvelussa, toisena kesänä perheen luona kodinhoitajana. asiakaspalvelu työ sopii mulle , koska haluan työltä sosiaalisuutta.
voimia sulle
Nii no lukion tuloksista voi ehkä päätellä omia arvoja. Minä tiedän niiden perusteella jo etten mene yliopistoon todellakaan :P. Joistaki on ja joistaki ei.
Kylläpä käytännön töihinki on huutava pula osaajista. Siinä missä talouselämän sivuillakin oli sitä, että kun yliopistoista valmistuu ihmisiä, jotka valmistuu melkeenpä työttömänä jos ei mene johonki muuhun kuin alaansa vastaavaan työhön. Tässä oli pieni näkökulma lisää.
Ja jos mahdollisesti tuleva alani ei enää joskus kiinnosta jos olen tehnyt vaikka 2vuotta työkseni niin sitten vain kattelemaan toista rautaa tuleen. Että sikäli voihan sitä vaikka käydä kokeilemassa vuoden tai pari sitä yliopistoa ja ottaa kokemuksesta vaari. Jotkuhan jättää lukionki jo vuodessa ellei sen kahden vuodenki jälkeen kesken.
Ehkä minun kannattaisi kokeilla edes yrittää päästä yliopistoon vaikka psykologiaa lukemaan pääsee vain äärimmäisen harva. Tuskin ne tällaista jo lukiossa intonsa menettänyttä kyseiselle alalle ottaa, mutta saahan sitä yrittää :)
Jos sinne pääsee, niin ainahan voi lopettaa kesken, joten ei kai siinä mitään menetä.
Juu käy kokeilemassa ainaki. Tosin kannattaa tosiaan sitten kans kattoa ettei liian myöhään lähde jos tympii. Ettei mennyt vaikkapa ne 3vuotta pänttäystä hukkaan. Että mielummin se 1-2vuotta vaikka. Tai no itsehän sen päätät :). Mutta itse tekisin niin xp.
Eiköhän ihan vuodessa sen huomaa, että sopiiko yliopisto-opiskelu ollenkaan minulle. En minä ala paria kolmea vuotta tuhlaamaan aikaani :)
Sulla on väärä asenne. Jos päätät, että mennään nyt koittamaan vaan, jos sattuis pääsemään sisään niin et todellakaan ole pääsemässä. Suurin osa hakijoista on näitä "kokeilijoita" eli todellisuudessa paikat jaetaan vaan pienen ryhmän kesken ja heistä pääsee sisään melko suuri määrä. Sun pitää vaan päättää, että luet riittävästi pääsykokeisiin ja pääset kyllä sisään.