Ei kannata ajatella liikaa, tai alkaa epäröidä. Mieleen voi tulla kaikenlaisia ajatuksia, kuten "haluaakohan hän edes jutella... :( ", eikä se rohkaise.. Parempi vain sanoa jotain, eikä alkaa harkitsemaan.
Jos on ujo, ja tuo puhuminen hermostuttaa, voi se olla vaikeampaa. Mutta, kun sitä alkaisi juttelemaan, tuleehan se luonnollisemmaksi enemmän jutellessa. Ei pidä miettiä, että entä, jos hermostuttaa, koska kun ajattelee.. sehän tulee jo pelkästään siitä, että tämä joku on omasta mielestä kiinnostava.
Ehkä voisikin yrittää ajatella niin, että seuraavan kerran, kun tapaa, ..yllättäisi sekä itsensä että tämän toisen, ja aloittaisi puhumisen.
Hyvää yötä...
Ps. tunnen sinua kohtaan niin paljon, että joskus ihmettelen itsekin. Ja tunteiden kertomisesta jos puhutaan, niin eniten minua arveluttaisi oma reaktioni sen jälkeen, kun olisin saanut sen sanottua. Mietin aika paljon, se on totta. Eikä se ole sinun vikasi.. jotakin sinussa on, mikä saa minut miettimään. Toivottavasti en ole häirinnyt.
Ei tämä kirjoittelukaan paljoa nyt piristä.. taidanpa vähentää taas.
Jos on ujo, ja tuo puhuminen hermostuttaa, voi se olla vaikeampaa. Mutta, kun sitä alkaisi juttelemaan, tuleehan se luonnollisemmaksi enemmän jutellessa. Ei pidä miettiä, että entä, jos hermostuttaa, koska kun ajattelee.. sehän tulee jo pelkästään siitä, että tämä joku on omasta mielestä kiinnostava.
Ehkä voisikin yrittää ajatella niin, että seuraavan kerran, kun tapaa, ..yllättäisi sekä itsensä että tämän toisen, ja aloittaisi puhumisen.
Hyvää yötä...
Ps. tunnen sinua kohtaan niin paljon, että joskus ihmettelen itsekin. Ja tunteiden kertomisesta jos puhutaan, niin eniten minua arveluttaisi oma reaktioni sen jälkeen, kun olisin saanut sen sanottua. Mietin aika paljon, se on totta. Eikä se ole sinun vikasi.. jotakin sinussa on, mikä saa minut miettimään. Toivottavasti en ole häirinnyt.
Ei tämä kirjoittelukaan paljoa nyt piristä.. taidanpa vähentää taas.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tekstisi on minulle sopiva juuri tänään, koska olisin toivonut hänen puhuvan minulle juuri tänään. Kun totesin, että olen kenties elänyt omissa kuvitelmissani. Puhuminen poistisi ainakin ne suurimmat harhakuvitelmat, jos niitä on.
Ujo olen ollut minäkin, mutta se on suureksi osaksi pelkoa näkyväksi tulemista kohtaan. Jos olen näkyvä, minulle tulee monenlaista palautetta, enkä ehkä pidä niistä kaikista... mutta samalla menetän myös ne myönteiset palautteet. Ja jään yksin omien ajatusteni kanssa. En myöskään kohtaa toista ihmistä. Näin olen itsestäni ajatellut ja ujouskin alkaa olla suureksi osaksi jo historiaa. Hiukan hiljainen olen joskus edelleenkin, mutta juttelen kyllä, jos minulle puhutaan.
Onnea sinulle seuraavalla kerralla ja hyvää yötä nyt.
kommenttia en osaa kuvitella. Kiitos.
puhua kanssasi, on oikeasti henkilökohtaista asiaa.. välillämme on kuitenkin niin suuri "jännite", että kadotan järkevät ajatukseni saman tien, enkä saa mitään vakuuttavaa suustani, vaikka olisi tarkoitus..