Kiusaaminen ei lopu jos kertoo ja itkee äidille tai opettajalle ja sitten puhutaan jne.. ainoa oikea ratkaisu EI ole ammuskelu tai itsemurha tms.. vaan se että palkkaa ns.suojelijan! Erästä tyyppiä kiusattiin ylä-asteella todella paljon ku hän oli kiltti,ujo ja lukuihmisiä ja sai paljon hyviä numeroita kokeista todistuksiin. Kiusattu sai vihiä suojelijoista ja hän palkkasi itsellensä yhden ison gorillan joka näytti niin pelottavalta että hänen kimppuun ei uskaltanu kukaan käydä. Heti alkajaikseen gorilla hyökkäsi kiusaajien kimppuun ja teki niille omat sääntönsä että neivät enää saa kävellä sen lähellä ku 3 metrin päässä,oli tilanne mikä hyvänsä tai muuten niille kävisi todella huonosti! myös kiusaajille tehtiin selväksi että kiusattua on turha uhkailla tai gorilla aikoi piestä ne sellaisella tavalla että kiusaajat ei voi enää puhua eikä uhkailla.
Vanhemmat ja ns.oikeudenmukaiset tietysti vastustavat tätä juttua koska siinä kiusatut saavat köniinsä mutta eikö se ole hyvä jos pari kiusaajaa saa opetuksen ku se että tulee taas uusi kouluammuskelu ja läjäpäin uhreja??
Vanhemmat ja ns.oikeudenmukaiset tietysti vastustavat tätä juttua koska siinä kiusatut saavat köniinsä mutta eikö se ole hyvä jos pari kiusaajaa saa opetuksen ku se että tulee taas uusi kouluammuskelu ja läjäpäin uhreja??
Vastaukset 2
Vanhimmat
ollessa kyseessä riittää kyllä, että omat vanhemmat - tai se, jolla kantti paremmin kestää - tulevat (suunnitellusti) kadulla vastaan ja pitävät ankaran puhuttelun. Pitää olla valmiina suunnitelma, jonka mukaan edetään, jos edellinen ukaasi ei tuota tulosta.
pitäisi pitää siellä omassa kotona joka tapauksessa ja kaiken varalta.
Vaikkei olisi kiusattu tai kiusaaja, niin pitää sille pikku piltille ja vähän isommallekin tehdä selväksi että näin ei menetellä. Et kiusaa ja sillä selvä. Toki myös miettiä mahdollisia toimenpiteitä siltä varalta että joku muu kiusaa.
Kiusaajia ja kiusattuja on ollut aina, samoin mielenterveyshäiriöitä. Silti tuntuu että ei ne mielenterveyshäiriöt voi olla lisääntyneet nykyään noin suuressa mittakaavassa. Ehkä kyse on vain siitä ihan normaalista (en nyt tarkoita auvisia ja saaria) kasvusta, johon kuuluu kapinointia, pahaa oloa, mielen mustumista ja kasvukipuja. Ne kuuluu tiettyyn ikään, niiden kanssa pitää kestää niin lasten kuin vanhempienkin (siis huom! Vanhempien!).
Ei auta hyssyttää että voi kun meidän Tuomaksella on vaikeata, ja hankkia sille nappeja joilla sen pää menee ihan oikeasti ja lopullisesti sekaisin.
Ottakaa se siihen syliin ja lähelle, vaikka sitä miten hävettäisi ja vituttaisi ;)