Ajattelinpa jälleen tauon jälkeen kääntyä puoleenne...Kenties joku muistaneekin marin ja nyt lähes 10-kuisen "cocktail-koiran". Lapsi on siis kasvanut ja jossain määrin viisastunutkin. Mutta mutta, olisiko jollakin teistä neuvoa seuraavaan pikkupulmaan. Koirasta tuli melkolailla sosiaalinen tapaus... Lenkillä se on nykyisin ottanut tavakseen "juurtua maahan", jos näkee kiinnostavan koiran näköetäisyydellä. Pentu siis heittäytyy mahalleen maahan, ei väliä onko alla vesilätäkkö tai mutalöllöä, siinä maataan, kunnes toinen on kohdalla. Ei nimittäin nouse eikä kiinnitä minuun mitään huomiota, olen kokeillut komentaa, lahjoa, kantaa...Jotkut koiranomistajat tulkitsevat eleen vaanimiseksi tai hyökkäysaikomukseksi, mikä ei pidä paikkaansa. Ymmärrän toki heidän pelkonsa. Pikkumiehellä on kuitenkin ihan ystävälliset aikeet, katsotaan onko tulijasta kaveriksi. Kertaakaan se ei ole suhtautunut vihamielisesti mihinkään. Silti tilanne on joskus melko kiusallinen..
Muutenkin koira on joskus turhan kiinnostunut kaikista vastaantulijoista ja onnistuu tekemään sen aika yllättäen. En haluaisi aina pitää sitä lyhyellä hihnallakaan. Olen toki iloinen, että koira on virkeä eikä turhan säikky, mutta rajansa silti kaikella.Olisiko teillä siis neuvoja taikka kokemuksia asiasta, niitä mielelläni vastaanottaisin!
Muutenkin koira on joskus turhan kiinnostunut kaikista vastaantulijoista ja onnistuu tekemään sen aika yllättäen. En haluaisi aina pitää sitä lyhyellä hihnallakaan. Olen toki iloinen, että koira on virkeä eikä turhan säikky, mutta rajansa silti kaikella.Olisiko teillä siis neuvoja taikka kokemuksia asiasta, niitä mielelläni vastaanottaisin!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä on 1v. ja 9kk kultanennoutaja ja tekee ihan samalla tavalla.
En tiiä mikä tepsii. Meidän koiralle ei ainakaan mikään.
Just sit kun se toinen koira on ihan vieressä niin sitten mun koira rupee hyppimään ja riehumaan kauheesti!
Niinpä, mikä avuksi?
Et kertonut millainen on teidän suhteenne ja arvojärjestyksenne?
Epäilisin, että kyseessä todellakin on jonkinsorttinen arvojärjestysongelma...
Kumpi teillä menee ovesta ensiksi ulos? (Sen pitäisi olla sinä).
Totteleeko koirasi muuten kuin makupalojen voimalla? (Pitäisi totella).
Pitääkö sinun sanoa/huutaa komento koirallesi monta kertaa, vai riittääkö kerran sanominen?
Kaikki tälläiset arkipäivän pikkujutut pönkittävät sinun johtajuuttasi, koiran arvomaailmassa.
Voit myös harjoitella jonkun ystäväsi kanssa, jolla on myös koira, ohitusta (vaikka ensin makupaloilla). Puhu koirallesi paljon ja yritä kiinnittää sen huomio muualle, kun ystäväsi koira tulee vastaan. Kovasti kehuja perään. Älkää alussa tehkö harjoitusta montaa kertaa, ettei koira kyllästy, vaan pikkuhiljaa, aina kertoja lisäten ja koirien välistä etäisyyttä supistaen.
Pian voitte sitten siirtyä tekemään harjoituksia tuntemattomalla koiralla...
Nyt vain maltti on valttia...
Tsemppiä teille!
Samantapainen ongelma oli minulla viime kesän ja syksyn ajan. Minulla oli hoidossani maailman ystävällisin saksanpaimenkoira narttu, hyvin vilkas. Monet tulivat kysymään onko se pentu. Se oli kuitenkin jo 2 ja puoli vuotias, vartian koira, koulutuksen saanut. Tavallisesti se totteli kuin unelma, mutta joskus kun joku ihminen tuli vastaan, se olisi ehdottomasti halunnut päästä haistelemaan ja tutustumaan. Kerran oli metroasemalla, odotin metro koiran kanssa. Toiselle puolen laituria käveli nuori nainen, koira nousi ylös istumaan, katsoi korvat hörössä naista. Nousin ylös kun metromme tuli. Silloin koira alkoi hyppiä villinä ja ulista ja haukkua ja yritti epätoivoisesti päästä naisen luo. Minulla oli vaikeuksia saada koira mukaani, kello oli lähemmäs kymmenen illalla ja koira vain ulvoi. Metrossa sain sen komennettua hiljaiseksi. Mietin usein miksi se on nii tavattoman kiinnostunut ihmisistä jotka selvästi pelkäsivät koiria, muttei kiinnittänyt pienintäkään huomiota toisten koirien omistajiin eikä ollut edes erikoisen kiinnostunut muista koirista....
Kaipaan tuota koiraa rajattomasti vaikka se onnistuikin nolaamaan minut useasti, ja riiviöimään ties miten. No, unelmani toteutuu vihdoin ja saan oman koiran, jackrussellin terrierrin mutta silti itken itseni useasti uneen kun muistelen tuota koiraa, joka muutti omistajineen Ruåtsiin...
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!!!
Meillä on arvojärjestys kohdallaan ja koirani tottelee mua muuten mutta jos tiellä tulee koira vastaan se menee maahan eikä suostu nousemaan vaikka mitä tekis.
Siinä sitten ootellaan että toinen koira tulee luokse.
Jos se toinen koira ei halua/saa haistella mun koiraani niin sitten saan vedettyä oman koirani pois sen toisen koiran luota koska mun koira nousee heti kun toinen koira on kohdalla!
..Vanha kunnon vaihdetaan suuntaa-keino;)
Eli:
Kun koira heittäytyy maahan tavatessaan toisen koiran, niin lähde juuri vastakkaiseen suuntaan koiran kanssa kävelemään. Ensialkuun väkisin vedät koiran mukaan. Homaa vaikka kuristuspanta, jotta koira tottelee käskyäsi. Tee tämä aina, kun koira heittäytyy maahan tavatessaan toisen koiran.
Näin ollen koira pian ymmärtää sen, että jos se haluaa haistella toista koiraa, se ei saa painautua maahan, koska emäntä/isäntä lähtee viemään juuri vastakkaiseeen suuntaa.
Tämä ottaa meinaan koiraa pattiin oikeen todella!
Testaa!
Olen samaa mieltä Artun kanssa, että juuri tuolloin ei koiran saa antaa tutustua vastaantulevaan koiraan, sillä silloinhan sen tarkoitusperä on tuottanut tulosta.
Myös tuo maahanmeno pitäisi saada kitkettyä, sillä vastaantuleva koira saattaa tulkita sen vaanimiseksi. Kisko siis koira edes istumaan vaikka väkisin. Voit myös yrittää vaikka makupalojen voimalla vahvistaa oikeanlaista käytöstä koirassa. Aina kun tekee edes hieman paremmin, palkitse.
se ei tosiaan näy tässä maatamenemisessä. koira on muuten valtaosin ns. "sanan alla", tietää paikkansa laumassa. mutta sekoaa täysin, kun muita karvaisia otuksia näkyy. ja tekee myös sitä, että hyökkää pystyyn juuri, kun toinen tulee kohdalle. kuristuspantaa en aio hommata, sillä en kuulu sen sortin kasvatuksen kannattajiin. valjaat pitänee hommata, että saan 27 kiloa vedettyä perässäni pitkin hankia ja pusikoita...kiitos kommenteistanne!