Olen muuttamassa miesystäväni omistamaan kämppään. Haluaisin kuitenkin osallistua lainan maksuun, joten kannattaakohan molempien siis ottaa oma laina (puolet ja puolet) vai joku yhteinen laina? tässä ongelmana saattaa olla, että toinen meistä tienaa melkein puolet enemmän kuin toinen.. joten miten saisi järkevän ratkaisun aikaan ettei kumpikaan häviä.. jos joskus erotaan niin onnistuuko esim minun sitten myydä oma puolikkaani takaisin vai miten nämä menee?? kiitos järkevistä vastauksista.
Toisen asuntoon
halleri
6961
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos aiot maksaa lainaa, lienee järkevää, että myös omistat asunnosta osan. Tällöin sinun tulisi ostaa osuus asunnostasi miesystävältäsi, ja ottaa osuutta vastaava laina pankista. Osuus voi olla sen suuruinen kuin pystyt lainaa maksamaan. Toivottavasti miehesi on omistanut asunnon yli 2 vuotta, muuten voi tulla luovutusvoiton veroa miehellesi. Erotessa voit toki myydä oman osuutesi takaisin.
Jos et ole vielä aivan varma, onko hän se oikea, ei ehkä kannata ryhtyä näihin omistusjärjestelyihin. Myynnistä menee aina 1,6% varainsiirtovero kauppasummasta (paitsi jos on ensiasunnon ostaja ja ostaa vähintään puolet).
alle 2 vuotta on hänkin kämpän omistanut.. mutta myisi puolet kämpästä samalla hinnalla millä itse ostanut eli ei saisi voittoa tästä kaupasta.. tuleeko hänen silti maksella jotakin ylimääräisiä veroja? ensiasunnosta on kyse kummallakin..
toisaalta jos muita vaihtoehtoja miettii niin en haluaisi mitään vuokraakaan maksella..
Jos itse olet ensiasunnon ostaja, sinun ei tarvitse maksaa varainsiirtoveroa. Ja jos hänen myyntihintansa on sama kuin ostohintansa, ei miesystävällekään tule veroseuraamuksia. Eli periaatteessa kauppa on mahdollinen ilman veroseuraamuksia.
asunnonmaksajan vai aviovaimon?
Ymmärrän että haluat kantaa kortesi kekoon, mutta ei se yhteisomistus ole mikään välttämättömyys.
Eikö olisi helpompi jos sopisitte keskenänne että maksat vaikka puolet vastikkeesta ja lainan koroista suoraan avomiehellesi? Lainan lyhennyksiähän sinun ei silloin kannattaisi maksaa koska jokainen lyhennyserä kasvattaa miehesi varallisuutta.
Mikäli päätät ostaa osan miehesi asunnosta niin vaarana on että et pysty ostamaan vähintään puolikasta, joten saatat joutua maksamaan varainsiirtoveron. Lisäksi miehesi "vanha laina" on takuulla pienemmällä marginaalilla kun sinun nyt sopimasi uusi laina, joten teidän yhteenlasketut kustannukset kasvaisivat.
Viimeisenä toteamuksena: yhteisomistajuus on huomattavasti rankempi sitoumus kuin avioliitto :)
Hiukan erikoinen on neuvosi puolesta lainan korkojen maksamisesta ilman, että ap. omistaisi mitään. Puolen vastikkeen maksaminen on ihan ok, samalla tavalla maksettaisiin puolta vuokrasta. Mutta lainan korko on omistamiseen liittyvää menoa ihan siinä kuin lainanlyhennyskin, jota sinäkään et suosittele ap:n maksettavaksi. Se ei ole pelkästään asumiseen liittyvää menoa (eiväthän sellaiset omistusasujat maksa lainan korkoa, jotka ovat jo lainansa maksaneet eli saaneet välinsä selviksi pankin kanssa).
Tämä siis nimenomaan siinä tapauksessa, että ap. ja avokkinsa haluavat edelleen elää avoliitossa. Jos nimittäin sattuisikin tulemaan ero, niin avokki voi kiittää kauniisti ap:tä lainan korkoihin osallistumisesta (ja sitä kautta varallisuutensa kartuttamisesta) - ja osoittaa hänelle ovea. Tai jos avokki sattuu kuolemaan, niin avokin perikunta tekee samoin.
Asiahan on tyystin toinen, jos he päättävät mennä naimisiin. Silloin ap. saa maksamiensa lainankorkojen "vakuudeksi" tasinko-oikeuden tai kuolintapauksessa vähintäänkin lesken asumisensuojan. Mutta jos avossa halutaan jatkaa, niin omaisuuden kartuttamiseen ap:n kannattaa osallistua vain, jos omistaa itsekin osan asunnosta.