En mennyt tänään kouluun masennuksen ja stressin takia. Nyt olen edelleen yöpaita päällä. Mikään ei innosta. Nukkua voisin, mutta ei nukuta enää. Ei ole paikkaa minne mennä. Ei huvita. Ei ketään kenen kanssa puhua. Kukaan ei edes käy luonani. Asun yksin.
Menenkö sairaalahoitoon...? Tosin eipä sinne oteta, jos ei ole itsemurhavaarassa. Pakko vaan kestää, mutta vaikeaa on.
Menenkö sairaalahoitoon...? Tosin eipä sinne oteta, jos ei ole itsemurhavaarassa. Pakko vaan kestää, mutta vaikeaa on.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Koitahan jaksella, samassa loukossa se minäkin olen. Kouluun kun menee niin mikään ei kiinnosta, linja-auto matkat ahistaa vielä 2 tuntia linja-autosta nousun jälkeen, kouluun päästessä alkaa sitten pyörimään päässä että kotona olisi asiat paljon paremmin ja monesti tuleekin nykyään lähdettyä kesken koulupäivän nykimään.. Kotona sentään on turvassa sos.fobialta. Yksin asun minäkin,, päivät tuntuvat harmailta ja tosiaan surettaa kun kukaan ei tunnu enään muistavan.. :\
käynyt lääkärissä tai puhunut terveydenhoitajan kanssa?
Lääkkeet voisivat auttaa jaksamaan sen koulun kanssa.
Onko sielä koulussa jotain mikä ahdistaa sinua?
Ehkä opiskelemasi ala ei ole sinulle oikea.
kauan jo mielenterveyspuolen asiakas. Kokeiltu ja käytetty on monet lääkkeet. Nyt syön muita kuin apteekin lääkkeitä. Mulla eräs stressi laukaisi tän notkahduksen. On se ala ihan mielekäs mut iskee vaan angstia välillä eri syistä.
Sain mä tänään onneks sitte lähettyä ulos, kaupoissa kävin ja tapasin yhtä kaveriakin. Eiköhän tämä tästä taas.
sitten sen stressin sinulle aiheutti? siis minkälainen tapahtuma tai asia se oli.
>lähettyä ulos, kaupoissa kävin ja tapasin yhtä kaveriakin >
Se on kyllä hyvin että sait noin paljon tehtyä,monelle kun jo se kaupassa käynti vastaa täyttä työpäivää..
En jaksa/halua nyt sitä tilannetta tuoda tähän, olen käsitellyt sitä jo tarpeeksi muutenkin. Haluan nyt mennä eteenpäin vaikka onkin välillä vaikeaa. Ainahan elämässä on vaikeuksia...mihinpä niitä pakoon juoksisi. :S
Moi! Minä ehdottaisin että varaisit ajan omalta lääkäriltä.En tiedä sinun ikääsi, mut ei tuo si-
nun kirjoituksesi kovin terveeltä kuulosta.Itse
menetin Poikani kolme kuukautta sitten,toivoisin
sinun hakevan apua amattiauttajalta.
JAKSAMISTA T Olli