Erillään asuminen

kiitos vastauksestasi! meillä tilanne on se että tarvitaan nyt molemmille oma arki mikä tarkoittaa myös omaa taloutta, rahallista ja kotia. mutta jos käy niin että toinen tienaa enemmän ja tämän tulot vaikuttaa pienempituloiseen, niin tottakai autetaan toisiamme. sitä tässä pohdiskelenkin että miten tulohommat menee, vaikuttaako ne toisiinsa tilanteessa jossa aviopari elää erillään.

olisi todella mielenkiintoista kuulla näitä tarinoita aviopareista jotka asuvat erillään omasta tahdostaan (ei esim siksi että työt eri kaupungeissa pakottavat siihen tai että on erimielisyyksiä), omassa tuttavapiirissä kun ei ole yhtäkään tällaista paria. joitakin asumuserossa olevia vain...

alkuperäinen.... kirjoitti:

kiitos vastauksestasi! meillä tilanne on se että tarvitaan nyt molemmille oma arki mikä tarkoittaa myös omaa taloutta, rahallista ja kotia. mutta jos käy niin että toinen tienaa enemmän ja tämän tulot vaikuttaa pienempituloiseen, niin tottakai autetaan toisiamme. sitä tässä pohdiskelenkin että miten tulohommat menee, vaikuttaako ne toisiinsa tilanteessa jossa aviopari elää erillään.

olisi todella mielenkiintoista kuulla näitä tarinoita aviopareista jotka asuvat erillään omasta tahdostaan (ei esim siksi että työt eri kaupungeissa pakottavat siihen tai että on erimielisyyksiä), omassa tuttavapiirissä kun ei ole yhtäkään tällaista paria. joitakin asumuserossa olevia vain...

Lue lisää

kuinka olette tällaiseen tilanteeseen päätymässä? Miksi yhdessä asuminen ei nyt toimi, mikä tekee elämän rauhattomaksi? Taidatte olla molemmat vielä melko nuoria..

Vierailepa sivulla
http://kela.fi/in/internet/suomi.nsf/Docs/220801120915EH?OpenDocument

Sivustolta valitse omaa tilannettasi parhaiten kuvaava kohta ja täydennä tiedot. Laskelma jonka saat on suuntaa antava, mutta helpottaa varmasti epätietoisuutta. Ainakaan opiskelijalle ei ole väliä asuuko aviopuoliso samassa taloudessa vai ei.

Toivottavasti tilanteeseen tulee selkoa!

alkuperäinen.... kirjoitti:

kiitos vastauksestasi! meillä tilanne on se että tarvitaan nyt molemmille oma arki mikä tarkoittaa myös omaa taloutta, rahallista ja kotia. mutta jos käy niin että toinen tienaa enemmän ja tämän tulot vaikuttaa pienempituloiseen, niin tottakai autetaan toisiamme. sitä tässä pohdiskelenkin että miten tulohommat menee, vaikuttaako ne toisiinsa tilanteessa jossa aviopari elää erillään.

olisi todella mielenkiintoista kuulla näitä tarinoita aviopareista jotka asuvat erillään omasta tahdostaan (ei esim siksi että työt eri kaupungeissa pakottavat siihen tai että on erimielisyyksiä), omassa tuttavapiirissä kun ei ole yhtäkään tällaista paria. joitakin asumuserossa olevia vain...

Lue lisää

olen asunut mieheni kanssa kolme vuotta eri osoitteissa henkilökohtaisista syistä. olen omassa taloudessa kerrostalossa ja hän asuu meidän talossamme maalla. meidän tilanne on sikäli erillainen että minä olen töissä ja mieheni työtön mutta, ei minun tulot vaikuta millään tavoin hänen päivärahaansa. rohkeasti vaan toteuttamaan muutoasi sillä on parantava vaikutus elämään, kun saa yksin pohtia asioita ne suuretkin vaikeudet kutistuvat kummasti kun on välimatkaa toisiinsa. "kuulee" omat ajatuksensa paremmin ja näkee asiat selkeämmin. olemme alussa pitäneet etäisyyttä tarkoituksella mutta nyt tapailemme säänöllisesti ja silti olemme päätäneet jatkaa vielä erillään asumista. rakastamme toisiamme ja olemme ehkä läheisempiä kuin koskaan mutta vahvoina persoonina tarvitsemme omaa tilaa. voimia teille molemille tulevaan!

ruususenunta kirjoitti:

olen asunut mieheni kanssa kolme vuotta eri osoitteissa henkilökohtaisista syistä. olen omassa taloudessa kerrostalossa ja hän asuu meidän talossamme maalla. meidän tilanne on sikäli erillainen että minä olen töissä ja mieheni työtön mutta, ei minun tulot vaikuta millään tavoin hänen päivärahaansa. rohkeasti vaan toteuttamaan muutoasi sillä on parantava vaikutus elämään, kun saa yksin pohtia asioita ne suuretkin vaikeudet kutistuvat kummasti kun on välimatkaa toisiinsa. "kuulee" omat ajatuksensa paremmin ja näkee asiat selkeämmin. olemme alussa pitäneet etäisyyttä tarkoituksella mutta nyt tapailemme säänöllisesti ja silti olemme päätäneet jatkaa vielä erillään asumista. rakastamme toisiamme ja olemme ehkä läheisempiä kuin koskaan mutta vahvoina persoonina tarvitsemme omaa tilaa. voimia teille molemille tulevaan!

Lue lisää

eli olet ilmeisesti tämän keskusteluketjun aloittaja, koska testissäsi vilisee samat toistuvat virheet?

Hei, olen itsekin nyt tilanteessa jossa ilmeisesti joudutaan aluksi asumaan eri osoitteissa. Teini-ikäinen tyttäreni ei missään nimessä halua muuttaa tulevan mieheni kotiin, uhkailee jopa itsemurhalla. Tilanne on hankala, mutta mielestäni ei ratkaisematon. Olenkin miettinyt, että vaikka menemme avioon, niin pitäisimme vielä omat asuntomme niin kauan, kun tyttäreni pääsee omille jaloilleen (on jo kohta 17-vuotias). En ole vielä puhunut asiasta tulevalle puolisolleni, mutta nyt olisi tarkoitus kertoa. Siinähän se rakkauskin sitten punnitaan, en halua luopua tyttärestäni enkä tulevasta miehestäni. Mutta lapsi on lapsi ja olen elatusvelvollinen, sekä vastuussa lapsen henkisestä hyvinvoinnista. Missään nimessä en halua oman vapauteni tähden tätä erillään asumista vaan ainoastaan lapsen tähden.

voisi jo unohtaa.Laatuajastahan sitä puhutaan aina,kun ei haluta olla yhdessä paljoakaan.
Sitähän sitä kiireiset vanhemmatkin käyttävät tekosyynä siihen etteivät ole lapsilleen läsnä mutta "laatuajalla" sitä muka korvataan!

Toiveikas äiti kirjoitti:

Hei, olen itsekin nyt tilanteessa jossa ilmeisesti joudutaan aluksi asumaan eri osoitteissa. Teini-ikäinen tyttäreni ei missään nimessä halua muuttaa tulevan mieheni kotiin, uhkailee jopa itsemurhalla. Tilanne on hankala, mutta mielestäni ei ratkaisematon. Olenkin miettinyt, että vaikka menemme avioon, niin pitäisimme vielä omat asuntomme niin kauan, kun tyttäreni pääsee omille jaloilleen (on jo kohta 17-vuotias). En ole vielä puhunut asiasta tulevalle puolisolleni, mutta nyt olisi tarkoitus kertoa. Siinähän se rakkauskin sitten punnitaan, en halua luopua tyttärestäni enkä tulevasta miehestäni. Mutta lapsi on lapsi ja olen elatusvelvollinen, sekä vastuussa lapsen henkisestä hyvinvoinnista. Missään nimessä en halua oman vapauteni tähden tätä erillään asumista vaan ainoastaan lapsen tähden.

Lue lisää

Yksi kysymys: Miksi otat riskin ja menet ylipäätään naimisiin kun tyttäresi on tuossa vaiheessa? Kai te aikuisina voitte odottaa jonkun vuoden vai mitä pelkäät...

Toiveikas äiti kirjoitti:

Hei, olen itsekin nyt tilanteessa jossa ilmeisesti joudutaan aluksi asumaan eri osoitteissa. Teini-ikäinen tyttäreni ei missään nimessä halua muuttaa tulevan mieheni kotiin, uhkailee jopa itsemurhalla. Tilanne on hankala, mutta mielestäni ei ratkaisematon. Olenkin miettinyt, että vaikka menemme avioon, niin pitäisimme vielä omat asuntomme niin kauan, kun tyttäreni pääsee omille jaloilleen (on jo kohta 17-vuotias). En ole vielä puhunut asiasta tulevalle puolisolleni, mutta nyt olisi tarkoitus kertoa. Siinähän se rakkauskin sitten punnitaan, en halua luopua tyttärestäni enkä tulevasta miehestäni. Mutta lapsi on lapsi ja olen elatusvelvollinen, sekä vastuussa lapsen henkisestä hyvinvoinnista. Missään nimessä en halua oman vapauteni tähden tätä erillään asumista vaan ainoastaan lapsen tähden.

Lue lisää

Miksi yleensä harkitset avioitumista miehen kanssa jota tyttäresi ei voi sietää? Oletko miettinyt mikä mahtaa olla 'inhon' syynä? On typerää kuvitella että tilanne muuttuu hyväksi kun lapsi muuttaa kotoa pois. Päinvastoin, lapsesi ei ehkä tule kotiisi käymään koska asut "sen tyypin" kanssa. Mietipä kaksi kertaa mikä sinulle on tärkeämpää lapsesi vai tuleva miehesi.

Toiveikas äiti kirjoitti:

Hei, olen itsekin nyt tilanteessa jossa ilmeisesti joudutaan aluksi asumaan eri osoitteissa. Teini-ikäinen tyttäreni ei missään nimessä halua muuttaa tulevan mieheni kotiin, uhkailee jopa itsemurhalla. Tilanne on hankala, mutta mielestäni ei ratkaisematon. Olenkin miettinyt, että vaikka menemme avioon, niin pitäisimme vielä omat asuntomme niin kauan, kun tyttäreni pääsee omille jaloilleen (on jo kohta 17-vuotias). En ole vielä puhunut asiasta tulevalle puolisolleni, mutta nyt olisi tarkoitus kertoa. Siinähän se rakkauskin sitten punnitaan, en halua luopua tyttärestäni enkä tulevasta miehestäni. Mutta lapsi on lapsi ja olen elatusvelvollinen, sekä vastuussa lapsen henkisestä hyvinvoinnista. Missään nimessä en halua oman vapauteni tähden tätä erillään asumista vaan ainoastaan lapsen tähden.

Lue lisää

Onko lapsesi saanut päättää myös muista elämäsi kysymyksistä, esim. kysyitkö lupaa avioeroon tyttäreltäsi? Saako lapsesi päättää saatko mennä töihin? Entäpä kun käyt kaupassa kysytkö tyttäreltäsi, mitä kaupasta ostetaan ja kuinka paljon, päättäkö hän sinun rahankäytöstäsi?

Hieman kärjistin, mutta pitäisikö sinun kuitenkin päättää elämäsi suurista kysymyksistä ihan itse. Tyttäresi on lähes aikuinen, kai hänen tulisi tietää, että aikuisella, vanhemmallakin, on oikeus päättää omista asioistaan.

Etkö voi puhua järkeä mieluummin tytöllesi kuin tulevalle miehellesi tästä avioliittoasiasta ja siitä miksi se on sinulle tärkeä. Ymmärrän kyllä että oman äidin avioliitto jonkun muun kuin oman isän kanssa, on vaikea paikka hyväksyä. En minäkään tykännyt kun äiti löysi uuden miehen, mutta nyt kun olen nähnyt miten onnellinen hän on uudessa liitossa, hyväksyn sen ihan täysin. Äidilläkin on oikeus onneen. Niin myös sinulla, tyttärestäsi huolimatta.

Ei se ole tyttäresi väheksyntää, ei se vähennä rakkautta häntä kohtaan, että sinulla on uusi mies ja koti uuden miehesi luona. Kerro tämä lapsellesi, kyllä hän sen ajan kanssa hyväksyy. Tottakai itsemurhalla uhkailu täytyy ottaa vakavasti, mutta älä anna kiristää itseäsi! Jutelkaa ja anna aikaa tytöllesi uudesta rakkaudesta huolimatta. Tee tyttösi kanssa kahdenkeskisiä asioita, vietä aikaa hänen kanssaan ja selvennä ettei mies ole viemässä hänen paikkaa ja hän on aina etusijalla sydämessäsi, mutta sinun on elettävä myös omaa elämääsi!

Mieti vielä mitä teet. Ymmärrän rakkautesi tyttöäsi kohtaan, mutta mielestäni teet hänelle karhunpalveluksen suostumalla kiristykseen. Olet menossa naimisiin, etkö halua elää miehesi rinnalla teidän yhteistä elämää?

kohtalotoveri kirjoitti:

Miksi yleensä harkitset avioitumista miehen kanssa jota tyttäresi ei voi sietää? Oletko miettinyt mikä mahtaa olla 'inhon' syynä? On typerää kuvitella että tilanne muuttuu hyväksi kun lapsi muuttaa kotoa pois. Päinvastoin, lapsesi ei ehkä tule kotiisi käymään koska asut "sen tyypin" kanssa. Mietipä kaksi kertaa mikä sinulle on tärkeämpää lapsesi vai tuleva miehesi.

Lue lisää

Mistä sait päähäsi, että tyttäreni inhoaa tulevaa miestäni. Siitä ei ole kysymys, he eivät kumpikaan inhoa toisiaan. Asuinpaikasta on vain kysymys.

Nimetön kirjoitti:

Onko lapsesi saanut päättää myös muista elämäsi kysymyksistä, esim. kysyitkö lupaa avioeroon tyttäreltäsi? Saako lapsesi päättää saatko mennä töihin? Entäpä kun käyt kaupassa kysytkö tyttäreltäsi, mitä kaupasta ostetaan ja kuinka paljon, päättäkö hän sinun rahankäytöstäsi?

Hieman kärjistin, mutta pitäisikö sinun kuitenkin päättää elämäsi suurista kysymyksistä ihan itse. Tyttäresi on lähes aikuinen, kai hänen tulisi tietää, että aikuisella, vanhemmallakin, on oikeus päättää omista asioistaan.

Etkö voi puhua järkeä mieluummin tytöllesi kuin tulevalle miehellesi tästä avioliittoasiasta ja siitä miksi se on sinulle tärkeä. Ymmärrän kyllä että oman äidin avioliitto jonkun muun kuin oman isän kanssa, on vaikea paikka hyväksyä. En minäkään tykännyt kun äiti löysi uuden miehen, mutta nyt kun olen nähnyt miten onnellinen hän on uudessa liitossa, hyväksyn sen ihan täysin. Äidilläkin on oikeus onneen. Niin myös sinulla, tyttärestäsi huolimatta.

Ei se ole tyttäresi väheksyntää, ei se vähennä rakkautta häntä kohtaan, että sinulla on uusi mies ja koti uuden miehesi luona. Kerro tämä lapsellesi, kyllä hän sen ajan kanssa hyväksyy. Tottakai itsemurhalla uhkailu täytyy ottaa vakavasti, mutta älä anna kiristää itseäsi! Jutelkaa ja anna aikaa tytöllesi uudesta rakkaudesta huolimatta. Tee tyttösi kanssa kahdenkeskisiä asioita, vietä aikaa hänen kanssaan ja selvennä ettei mies ole viemässä hänen paikkaa ja hän on aina etusijalla sydämessäsi, mutta sinun on elettävä myös omaa elämääsi!

Mieti vielä mitä teet. Ymmärrän rakkautesi tyttöäsi kohtaan, mutta mielestäni teet hänelle karhunpalveluksen suostumalla kiristykseen. Olet menossa naimisiin, etkö halua elää miehesi rinnalla teidän yhteistä elämää?

Lue lisää

Näin olen kyllä itsekin ajatellut, niinkuin sinä sanoit. En toki kysy jokaista asiaa tytöltäni, tämä on vaan yksi elämässä tapahtuva muutos ja meidän täytyy se yhdessä selvittää. Sinun kommenttisi lohdutti kuitenkin.

kohtalotoveri kirjoitti:

Miksi yleensä harkitset avioitumista miehen kanssa jota tyttäresi ei voi sietää? Oletko miettinyt mikä mahtaa olla 'inhon' syynä? On typerää kuvitella että tilanne muuttuu hyväksi kun lapsi muuttaa kotoa pois. Päinvastoin, lapsesi ei ehkä tule kotiisi käymään koska asut "sen tyypin" kanssa. Mietipä kaksi kertaa mikä sinulle on tärkeämpää lapsesi vai tuleva miehesi.

Lue lisää

Huom. Puolisoa ei oteta lapselle vaan aikuiset päättävät itse omat suhteensa. Kenenkään ei tarvitse luopua lasten takia omasta elämästään, vaikkakin asioita voi yrittää sovitella niin että lapsenkin mielipide huomioidaan. Vastaavasti asuinpaikka määräytyy aikuisten tilanteen mukaan, vaikka lapset yleensä aina vastustavat muuttoja. Lapsilla on hyvin pian oma elämänsä, ja vanhemmat jatkavat omaansa ilman heitä. Lapsista huolehtiminen ei tarkoita vanhempien uhrautumista

uhallakin kirjoitti:

Yksi kysymys: Miksi otat riskin ja menet ylipäätään naimisiin kun tyttäresi on tuossa vaiheessa? Kai te aikuisina voitte odottaa jonkun vuoden vai mitä pelkäät...

emme voi odottaa,koska aikuistuminen voi kestää vuosia.ja voi olla lapsi ei aikuistu koskaan.naimisiin ja nyt.tarvittaessa-avioero.

Kdt. Pienet ne on sullakin murheet. Älä juutu NOIN pieniin asioihin.:)

Huutomerkin jälkeen ei käytetä pistettä.
...siten kun... pitää olla siten KUIN.
Toinen Mars kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, kun kyseessä ei ole erisnimi.

Että näin

opex kirjoitti:

Huutomerkin jälkeen ei käytetä pistettä.
...siten kun... pitää olla siten KUIN.
Toinen Mars kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella, kun kyseessä ei ole erisnimi.

Että näin

Lue lisää

kuuleppa arvoisa opex, täällä kirjotellaan vain asioita ja kysytään neuvoja toisilta, sinä älä mene jatkuvasti näihin pilkun viilaus hommiin, vaikka olisitkin suomen kieliopin opettaja, et sinäkään sitä vielä osaa oikein. Esimerkiksi televisio mainoksissa puhutaan aina että tämä aine kestää (pidenpään) mutta oikein lausuttuna se on pitempään , se että sellasta uutta oppia sinullekin,kun seuraavan kerran töhräät näitä sivuja

Nöyrin kiitokseni kielipoliisille joka etsii tekstistä ensin kieliopilliset virheet ennen kuin syventyy itse asiaan. (Jota tässä tapauksessa ei tapahtunut lainkaan.)

Missä valtionhallinnon laitoksessa muuten työskentelet? :-)

Rahmaninov kirjoitti:

Nöyrin kiitokseni kielipoliisille joka etsii tekstistä ensin kieliopilliset virheet ennen kuin syventyy itse asiaan. (Jota tässä tapauksessa ei tapahtunut lainkaan.)

Missä valtionhallinnon laitoksessa muuten työskentelet? :-)

Lue lisää

Viisastelin vain kdt:lle. En ole mikään pilkunviilaaja mieleltäni, mutta on säälittävää, että ei osata kirjoittaa oikein.

opex kirjoitti:

Viisastelin vain kdt:lle. En ole mikään pilkunviilaaja mieleltäni, mutta on säälittävää, että ei osata kirjoittaa oikein.

virheet paljastavat ainakin sen, jos ap kirjoittaa myöhemmin itselleen vastauksen toisella nimimerkillä

opex kirjoitti:

Viisastelin vain kdt:lle. En ole mikään pilkunviilaaja mieleltäni, mutta on säälittävää, että ei osata kirjoittaa oikein.

kuulehan opex vaikka et kuulemma olekkaan pilkunviilaaja,niin minä kuin moni muukin tekee kirjoitusvirheitä aivan vahingossa , jopa minullakin tulee et lyön koneella ensin tyhjän eteenpäin ja sitten pilkun perään ,näin , mut niitä ei toinna tuijottaa, luetaan vain se teksti,mitä ihmiset joskus jopa itkukurkussa kirjottaa,ja pyytää toisilta apua näin netin välityksellä, silloin ei tule aina nitä pilkkuja katsottua onko ne aivan oikeilla jäljillä

kato vaan omia kirjoitusvirheitäs.äläkä puutu toisten virheisiin,sillä ihan sama tiälä miten kirjoitaa,isolla vaiko pienellä. mun näkemys on se.

opex kirjoitti:

Viisastelin vain kdt:lle. En ole mikään pilkunviilaaja mieleltäni, mutta on säälittävää, että ei osata kirjoittaa oikein.

Näin hiukan arvelinkin, mutta huomaatkos: Saavutit tarkoituksesi ja provosoit lisää keskustelua. On mukavaa katsella millaisia vastauksia saat.

Siinä olet kyllä oikeassa, että selkeälukuista oikeinkirjoitettua tekstiä on miellyttävämpi lukea kuin kirjoitusvirheitä pursuavaa sepustusta.
Murreteksti on mielestäni kirjoitettuna vastenmielisintä luettavaa.

Hyvää syksyn jatkoa!

Sitä paitsi opexin lauseen pitäisi olla "Kirjoittamaasi tekstiä OLISI paljon helpompi lukea..." On-sana viittaa siihen, että tekstiä todellakin on helppo lukea, ja ristiriidassa edelliseen lauseeseen.

--- Täällä on kylläkin pääasia että asioita voidaan puhua ja purkaa, ja sen voi tehdä kiten tahansa puhekielellä.

vaikea lukea kirjoitti:

Sitä paitsi opexin lauseen pitäisi olla "Kirjoittamaasi tekstiä OLISI paljon helpompi lukea..." On-sana viittaa siihen, että tekstiä todellakin on helppo lukea, ja ristiriidassa edelliseen lauseeseen.

--- Täällä on kylläkin pääasia että asioita voidaan puhua ja purkaa, ja sen voi tehdä kiten tahansa puhekielellä.

Lue lisää

Sori, tarkoitin viestin kdt:lle eikä opexille

oikeesti. uskaltakaa hankkii oma elmä...
seiskää omilla jaloillanne niinsanotusti....
-kun haluatte irti toisistanne, niin tehkää se kunnolla ,eikä `varaovella`! voi sun....vauvaiän pitäs olla jo ohi...

Miksi ihmeessä, aikuinen ihminen, rakennat elämääsi sosiaaliturvan varaan. Jo avioliittolaki velvoittaa puolisoiden huolehtimaan toinen toisistaan, jokainen tietysti ensisijaisesti itse itsestään. Ei Kelan varaan kannata elämäänsä rakentaa. Se on vähimmäisturva elämän vaikeiden (tai mukavien, kuten äitiys) tilanteiden yli. Sen avulla ei voi elää, mutta pysyy hengissä.
Kaikkea hyvää Sinulle!

Itsenäisyyttä kirjoitti:

Miksi ihmeessä, aikuinen ihminen, rakennat elämääsi sosiaaliturvan varaan. Jo avioliittolaki velvoittaa puolisoiden huolehtimaan toinen toisistaan, jokainen tietysti ensisijaisesti itse itsestään. Ei Kelan varaan kannata elämäänsä rakentaa. Se on vähimmäisturva elämän vaikeiden (tai mukavien, kuten äitiys) tilanteiden yli. Sen avulla ei voi elää, mutta pysyy hengissä.
Kaikkea hyvää Sinulle!

Lue lisää

En kyllä aikonut sossun rahoilla elää. Mietin vaan, miten Kelalla suhtaudutaan erillään asuvaan aviopariin, jos haluaisin esim. opiskelemaan lähteä..

puhunut sosiaaliturvasta! kirjoitti:

En kyllä aikonut sossun rahoilla elää. Mietin vaan, miten Kelalla suhtaudutaan erillään asuvaan aviopariin, jos haluaisin esim. opiskelemaan lähteä..

jos et aio sossun rahoilla elää, niin miksi tuollaisia turhaan mietit

Kerron rohkeasti mielipiteen näillä vapailla palstoilla.Anteeksi vain, tarkoitus ei ole loukata.
On aivan järjetöntä miettiä Kelan tukien kautta asumistanne erillään. Se mitä tukia sais sitten ja saisko sitä ja tätä. Tulee tunne että avioliittonne on hyvin taloudellisiin seikkoihin perustuva. Puuttuuko se tavallinen maalaisjärki ja tahto rakastaa?

?:) kirjoitti:

Kerron rohkeasti mielipiteen näillä vapailla palstoilla.Anteeksi vain, tarkoitus ei ole loukata.
On aivan järjetöntä miettiä Kelan tukien kautta asumistanne erillään. Se mitä tukia sais sitten ja saisko sitä ja tätä. Tulee tunne että avioliittonne on hyvin taloudellisiin seikkoihin perustuva. Puuttuuko se tavallinen maalaisjärki ja tahto rakastaa?

Lue lisää

Rahattomana on vaikeampi rakastaa. Ei avioliitto mikään pelkkä romanttinen sopimus ole, jos et ole sattunut huomaamaan.

Jos ilmoitat Kelan hakemuksissa olevasi asumuserossa, niin valehtelet. Silloin toisen puolison tuloja ei huomioida, mutta käytät muiden maksamia verorahoja. Valitettavasti se ei yleensä vaivaa niitä ihmisiä, jotka haluavat itselleen saada "ilmaista" rahaa.

Jos olette naimisissa, niin jossain vaiheessa kysytään miksi avioeroa ei ole haettu. Siinä sitten saat selittää.
Jos menette naimisiin asuessanne erillään, niin teidät katsotaan heti avioliiton solmimisesta alkaen samaan ruokakuntaan eli pitää valita kumpaan asuntoon tukea haetaan ja molempien tulot huomioidaan.

En tosin ymmärrä kuinka kauan aiot sairauspäivärahalla olla, jos nyt jo mietit tämmöisiä tulevia juttuja =) . Jos taas opiskelet, eikä ole lapsia, niin et edes saa asumistukea vaan asumislisää ja siinä toisen tulot huomioidaan ihan eri tavalla, jos ollenkaan.

Koitahan kasvaa aikuiseksi ja suunnitella elämää muutenkin kuin sosiaalietuuksien kautta! Jos hetkellinen hätä on, niin sossusta kannattaa hakea toimeentulotukea.

Juu, juu tiedän, että monet ovat eronneet ihan Kelan tai sossun takia, mutta he tekevät omat ratkaisunsa. Jotkut painavat kaupan hedelmäpuntaristakin aina halpojen omenoiden nappia ja ottavat pussiin kuitenkin niitä kalliimpia...

Me asutaan miehen kanssa eri osotteissa,jo vuoden ja tulot ei ole yhteisiä.Olen ilmottanu kelaan,että asumuserossa ollaan ja se riittää niille.Ei ne kenenkään kotiin tule kyselemään ollaanko sitä oikeesti erossa vai ei.Me siis ollaan tehny tämmönen ratkasu ni ei puolison tulot ole vähentämässä mun tulojani.

Olen utelias, siis miksi ette voi asua yhdessä?

Olen käsittänyt että parit asuvat yhdessä yleensä joko siksi että saa keinoteltua enemmän sosiaalietuuksia, toinen joutuu olemaan eri paikkakunnalla esim. työn/koulun vuoksi, tai sitten on sellainen mietintäaika hankaluuksien jälkeen.

"molemmilla on takana vaikea lapsuus ja kuka tahansa vastaavaa kokenut tietää ettei sitä oikein tahdo mahtua ns. tavallisiin kaavoihin niin helposti. "

Olen kokenut "vastaavaa" ja saatan olla yliherkkä joissain asioissa, mutta en kyllä käytöstäni sillä puolustele.

Jokainen toki on oikeutettu elämään kuinka tahtoo, mietin vain että onko tuo aivan tervettä?

Syytellä vaikeaa lapsuutta?

Onko teillä sitten jommalla kummalla niin vaikea luonne/mielenterveysongelmia että toista ei kauan aina jaksa?

Tuon ikäisen ihmisen ei pitäisi antaa lapsuuden vaikuttaa omaan käytökseen, ellei sitten ole jotain todella traumatisoivaa taustalla. Mielenterveysongelmat ja masennus tietysti "ilmenee" joillain vain välillä, joten ehkä niitä ei kiinnosta katsella..

Suosittelen psykologia, kuulostaa vain omituiselle että ette pysty asumaan yhdessä, jakamaan arkea ja syytät lapsuuden ongelmia..

On sitä muillakin takana vaikeat lapsuudet mutta monilla joilla ns. "ei niin vaikeat (ei hyväksikäyttöä tms)" niin hekin saattavat syyttää omaa käytöstään jopa 50-vuotiaina vaikeasta lapsuudestaan?

Noi asiat ois varmaan syytä jutella ammattilaisella jos niistä ongelma muodostuu esim. sosiaalisissa tilanteissa (yhdessä asumisessa).

Menneitä kun voi oppia ymmärtämään, ne asiat voi käsitellä ja niiden kanssa voi oppia elämään, sehän oli lapsuus, nyt olet aikuinen ja osaat elää muutenkin kuin lapsuutesi kautta.

Vaikea lapsuus ei "oikeuta" hankalaa luonnetta tai persoonaa vanhempana. Jokainen elää niinkuin parhaaksi näkee, mutta lapsuutta siitä on turha tuon ikäisen enää syyttää.

Koska tuon asian mainitsit, niin tartuin siihen, kalskahti vähän korvaani. Ilmeisesti syytät lapsuuttasi siitä mitä olet/olette nyt, varsinkin koska sen tuolla aika nopeasti sen kummempia urkkimatta kerroit.. Mielestäni silloin on sellainen käsittelemätön ongelma, joka olisi hyvä yrittää "hoitaa alta pois" jotta ehkä voisitte asua yhdessä jos niin haluaisitte mutta ette vain pysty.

Toki jos mitään tuollaista ei ole niin ok, se oli vain ehdotus, jos itse olette tyytyväisiä elämäänne ja asumisjärjestelyihinne niin toki saattekin olla:)

asua erillään? kirjoitti:

Olen utelias, siis miksi ette voi asua yhdessä?

Olen käsittänyt että parit asuvat yhdessä yleensä joko siksi että saa keinoteltua enemmän sosiaalietuuksia, toinen joutuu olemaan eri paikkakunnalla esim. työn/koulun vuoksi, tai sitten on sellainen mietintäaika hankaluuksien jälkeen.

"molemmilla on takana vaikea lapsuus ja kuka tahansa vastaavaa kokenut tietää ettei sitä oikein tahdo mahtua ns. tavallisiin kaavoihin niin helposti. "

Olen kokenut "vastaavaa" ja saatan olla yliherkkä joissain asioissa, mutta en kyllä käytöstäni sillä puolustele.

Jokainen toki on oikeutettu elämään kuinka tahtoo, mietin vain että onko tuo aivan tervettä?

Syytellä vaikeaa lapsuutta?

Onko teillä sitten jommalla kummalla niin vaikea luonne/mielenterveysongelmia että toista ei kauan aina jaksa?

Tuon ikäisen ihmisen ei pitäisi antaa lapsuuden vaikuttaa omaan käytökseen, ellei sitten ole jotain todella traumatisoivaa taustalla. Mielenterveysongelmat ja masennus tietysti "ilmenee" joillain vain välillä, joten ehkä niitä ei kiinnosta katsella..

Suosittelen psykologia, kuulostaa vain omituiselle että ette pysty asumaan yhdessä, jakamaan arkea ja syytät lapsuuden ongelmia..

On sitä muillakin takana vaikeat lapsuudet mutta monilla joilla ns. "ei niin vaikeat (ei hyväksikäyttöä tms)" niin hekin saattavat syyttää omaa käytöstään jopa 50-vuotiaina vaikeasta lapsuudestaan?

Noi asiat ois varmaan syytä jutella ammattilaisella jos niistä ongelma muodostuu esim. sosiaalisissa tilanteissa (yhdessä asumisessa).

Menneitä kun voi oppia ymmärtämään, ne asiat voi käsitellä ja niiden kanssa voi oppia elämään, sehän oli lapsuus, nyt olet aikuinen ja osaat elää muutenkin kuin lapsuutesi kautta.

Vaikea lapsuus ei "oikeuta" hankalaa luonnetta tai persoonaa vanhempana. Jokainen elää niinkuin parhaaksi näkee, mutta lapsuutta siitä on turha tuon ikäisen enää syyttää.

Koska tuon asian mainitsit, niin tartuin siihen, kalskahti vähän korvaani. Ilmeisesti syytät lapsuuttasi siitä mitä olet/olette nyt, varsinkin koska sen tuolla aika nopeasti sen kummempia urkkimatta kerroit.. Mielestäni silloin on sellainen käsittelemätön ongelma, joka olisi hyvä yrittää "hoitaa alta pois" jotta ehkä voisitte asua yhdessä jos niin haluaisitte mutta ette vain pysty.

Toki jos mitään tuollaista ei ole niin ok, se oli vain ehdotus, jos itse olette tyytyväisiä elämäänne ja asumisjärjestelyihinne niin toki saattekin olla:)

Lue lisää

..kun vaikeita asioita käsittelee, etenkin kun niitä on kummallakin käsiteltävinä. On vaikea olla toiselle tukena jos ei itsekään ole tasapainossa itsensä kanssa, ja tahtomattaan saattaa vain pahentaa tilannetta. Puhumattakaan siitä noidankehästä, joka tilanteesta saattaa syntyä.
Toisekseen, vaikeiden lapsuuden kokemusten käsitteleminen saattaa viedä aikaa hyvinkin paljon, vuosia. Itse ainakin ymmärsin että ketjun aloittaja näitä asioita kävisi läpi, joka mielestäni on hyvä asia.
Harmi vain että sitä apua ei todellakaan ole aina helppo saada, vaikka kuinka hakisi. Ei sitä joka paikassa noin vain mennä psykologille. Aivan liian paljon on ihmisiä jotka kärsivät vakavista traumoista, ja ainoa apu mitä saavat on lääkepurkki, jos sitäkään.

Ja muuten, on ainakin yksi asia missä erillään asuminen saattaa olla ainoa keino selvitä. Vaikka olisi kuinka rakkautta ja tahtoa olla yhdessä, mutta talous on saatava erilleen.
Nimittäin pelihimo.
(Joka sekin muuten on sairaus, josta voi parantua, vaikka varmasti riittää niitä jotka sanoisivat tuohon että; Ero ja heti!)

olla erillään.. kirjoitti:

..kun vaikeita asioita käsittelee, etenkin kun niitä on kummallakin käsiteltävinä. On vaikea olla toiselle tukena jos ei itsekään ole tasapainossa itsensä kanssa, ja tahtomattaan saattaa vain pahentaa tilannetta. Puhumattakaan siitä noidankehästä, joka tilanteesta saattaa syntyä.
Toisekseen, vaikeiden lapsuuden kokemusten käsitteleminen saattaa viedä aikaa hyvinkin paljon, vuosia. Itse ainakin ymmärsin että ketjun aloittaja näitä asioita kävisi läpi, joka mielestäni on hyvä asia.
Harmi vain että sitä apua ei todellakaan ole aina helppo saada, vaikka kuinka hakisi. Ei sitä joka paikassa noin vain mennä psykologille. Aivan liian paljon on ihmisiä jotka kärsivät vakavista traumoista, ja ainoa apu mitä saavat on lääkepurkki, jos sitäkään.

Ja muuten, on ainakin yksi asia missä erillään asuminen saattaa olla ainoa keino selvitä. Vaikka olisi kuinka rakkautta ja tahtoa olla yhdessä, mutta talous on saatava erilleen.
Nimittäin pelihimo.
(Joka sekin muuten on sairaus, josta voi parantua, vaikka varmasti riittää niitä jotka sanoisivat tuohon että; Ero ja heti!)

Lue lisää

just noin. Joku perustavanlaatuinen ongelma siihen on syynä, jos ei pysty asumaan ja elämään arkea toisen kanssa. Mikäs siinä, ok jos sopii molemmille. Mutta jospa ne ongelmat onkin semmosia että olis syytä selvittää ja hoitaa pois. Ehkä erilläänasuminen on oire jostakin "viasta" joko yksilöissä tai parisuhteessa?
Kannattaa miettiä omalla kohdalla, mistä yhteiselämän vastustaminen johtuu, ja voisiko olla onnellisempaa jos syyt saisi poistetuksi.

joku ongelma kirjoitti:

just noin. Joku perustavanlaatuinen ongelma siihen on syynä, jos ei pysty asumaan ja elämään arkea toisen kanssa. Mikäs siinä, ok jos sopii molemmille. Mutta jospa ne ongelmat onkin semmosia että olis syytä selvittää ja hoitaa pois. Ehkä erilläänasuminen on oire jostakin "viasta" joko yksilöissä tai parisuhteessa?
Kannattaa miettiä omalla kohdalla, mistä yhteiselämän vastustaminen johtuu, ja voisiko olla onnellisempaa jos syyt saisi poistetuksi.

Lue lisää

Tietysti jos on vaikka peliongelma tai muuta niin sitten.. ja jos haluaa yksinään asioita käsitellä niin toki niin saa tehdä.

Kyllä psykologillekin yleensä pääsee vaikka sinne joutuu odottelemaan kauan, aina kannattaa pitää puolensa ja olla tiukkana siinä että ei tyydy pelkkään pilleripurkkiin, sillä niitähän ollaan aina tuputtamassa ensimmäisenä että ne helpottaa.

Kaikki ei halua elää elämäänsä niiden varassa eikä pitäisikään, jos on paha olla, kannattaa ehdottomasti vaatia apua, kyllä sitä yleensä saa vaikka odottamaan joutuisikin. Hoitohenkilökunnalle on helpompaa antaa se välitön apu jota haetaan, pillereillä, niitähän pitää saada aina muutenkin kirjoitella;) Ja onhan se nyt yhteiskunnan varojen tuhlausta antaa lisäksi muutakin tarjottavaa apua.. ajatella:)

Tuo oli vain ehdotus kannustaa korjaamaan ongelmia (jos asian sellaisena tuntee) ja sitä kautta sitten mahdollisesti voida asuakin yhdessä jos sitä haluaisi mutta ei vain muista syistä pysty. Mutta jos aloittaja tahtoo muuten vain noin elää niin on hänellä siihen oikeus.

vielä.. kirjoitti:

Tietysti jos on vaikka peliongelma tai muuta niin sitten.. ja jos haluaa yksinään asioita käsitellä niin toki niin saa tehdä.

Kyllä psykologillekin yleensä pääsee vaikka sinne joutuu odottelemaan kauan, aina kannattaa pitää puolensa ja olla tiukkana siinä että ei tyydy pelkkään pilleripurkkiin, sillä niitähän ollaan aina tuputtamassa ensimmäisenä että ne helpottaa.

Kaikki ei halua elää elämäänsä niiden varassa eikä pitäisikään, jos on paha olla, kannattaa ehdottomasti vaatia apua, kyllä sitä yleensä saa vaikka odottamaan joutuisikin. Hoitohenkilökunnalle on helpompaa antaa se välitön apu jota haetaan, pillereillä, niitähän pitää saada aina muutenkin kirjoitella;) Ja onhan se nyt yhteiskunnan varojen tuhlausta antaa lisäksi muutakin tarjottavaa apua.. ajatella:)

Tuo oli vain ehdotus kannustaa korjaamaan ongelmia (jos asian sellaisena tuntee) ja sitä kautta sitten mahdollisesti voida asuakin yhdessä jos sitä haluaisi mutta ei vain muista syistä pysty. Mutta jos aloittaja tahtoo muuten vain noin elää niin on hänellä siihen oikeus.

Lue lisää

jos raha riittää, eikös kela korvaa puolet tai jotain 80%?

ainahan ongelmien käsittely vie aikaa, mutta tehokkaampaa ja edistävämpää se voi olla ammattilaisen kanssa.

jos on ongelmia ne kannattaa tosiaan koittaa hoitaa alta pois, niin voi sitten keskittyä elämässä muuhunkin.

Kiva kuulla, että olet onnellinen, minunkin oloni helpottui muuttaessani omaan osoiteeseen, en jaksanut kilpailla television kanssa, nyt on hyvä en omista tv:tä, joten saan rauhassa tehdä käsitöitä musiikkia kuunnellen. Hyvää jatkoa teille!

Mummo,puhut asiaa:)Haitanneeko tuo vaikka perheemme asuu 3:ssa asunto-osoitteessa,mut kukaan ei todellisuudessa asu siellä missä pitäisi.Aikuisten oikeasti,mikä teitä risoo?.Suomessa saa asua vapaasti missä huvittaa.Eri asia,löytääkö asuntoa.Kelan papereihin voi väsätä rastin kohtaan"Välien rikkoutuminen",jos naimisissa olevat haluaa eriasuntoihin.Silloin huomioidaan vain henkilökohtaiset tulot,varallisuus.Tulotonhan EI saa asumistukea.Kaikkea kokeilleena,monista syistä johtuen.

öh. Miksi taide-tai käsityö on esteenä yhdessä asumiselle?

Jokainen tehköön niin kuin huvittaa, ei siihen syytä tarvita, mutta jotenkin omituisia nuo perustelut silti.

Kiitos viestiketjun aloittaneelle ja onnea omien vahvojen ratkaisujen johdosta!

Olen itse neljän lapsen äitinä samassa tilanteessa, lähdössä lasten kanssa eri osoitteseen osittain myös vaikeiden lapsuustraumojen takia. Juuri nyt tuntuu että molemmat tarvitsemme tilaa ympärillemme, aikaa katsella asioita etäämpää tarkoituksena jatkaa elämää yhdessä myöhemmin.

Pohdin myös asumistuen saamista kun muutamme aviossa olevina eri osoitteeseen ja aionkin selvittää sen että saanko asumistukea. Se helpottaisi elämää, vaikka olen päätynyt ratkaisuun ilman sitäkin.

Kateelliset, omaa elämää toisten roolista elävät ihmiset ovat juuri näitä ystävällisiä kirjoittelijoita jotka herjaavat asiattomasti yhteiskunnan tukien kalastelusta...ei tällaisessa tilanteessa jaksa niitä miettiä muuta kuin avustavana lisänä elämään.

Kaikkea hyvää sinulle viestiketjun aloittanut sekä kaikille erivärisiä kommentteja antaneille..

sanojen silta kirjoitti:

Kiitos viestiketjun aloittaneelle ja onnea omien vahvojen ratkaisujen johdosta!

Olen itse neljän lapsen äitinä samassa tilanteessa, lähdössä lasten kanssa eri osoitteseen osittain myös vaikeiden lapsuustraumojen takia. Juuri nyt tuntuu että molemmat tarvitsemme tilaa ympärillemme, aikaa katsella asioita etäämpää tarkoituksena jatkaa elämää yhdessä myöhemmin.

Pohdin myös asumistuen saamista kun muutamme aviossa olevina eri osoitteeseen ja aionkin selvittää sen että saanko asumistukea. Se helpottaisi elämää, vaikka olen päätynyt ratkaisuun ilman sitäkin.

Kateelliset, omaa elämää toisten roolista elävät ihmiset ovat juuri näitä ystävällisiä kirjoittelijoita jotka herjaavat asiattomasti yhteiskunnan tukien kalastelusta...ei tällaisessa tilanteessa jaksa niitä miettiä muuta kuin avustavana lisänä elämään.

Kaikkea hyvää sinulle viestiketjun aloittanut sekä kaikille erivärisiä kommentteja antaneille..

Lue lisää

...ei pidä suuria parisuhde- tms. asioita jättää. He kantavat sitten syyllisyyttä koko ikänsä, nähty on. Ja etuuksien vuoksi ei pidä erilleen muuttaa. Elämä kun päättyy, niin se on sitten voivoi. Sitten omatunto soimaa ja jossitellaan, että kun jätin hänet yksin hänen eläessään. Muutama kypsä kommentti tuolla oli, elikkäs ne, joissa pohdittiin oman lapsuuden vaikutusta nykysuhteen hoitoon. Olette oivaltaneet oman tilan ja asioidensa selvittämisen merkityksen, jotta liittoaan voisi sen jälkeen eheyttää ja jatkaa.

Lapsen itsemurhapuheet pitää aina ottaa vakavasti ja antaa aikaa lapselleen. Myös nuori tarvitsee vanhemman aitoa läsnäolevaa kuuntelua ja käytettävissäoloa. Vanhempi on turvasaareke vielä pitkään.

Psyk.hoitaja kirjoitti:

...ei pidä suuria parisuhde- tms. asioita jättää. He kantavat sitten syyllisyyttä koko ikänsä, nähty on. Ja etuuksien vuoksi ei pidä erilleen muuttaa. Elämä kun päättyy, niin se on sitten voivoi. Sitten omatunto soimaa ja jossitellaan, että kun jätin hänet yksin hänen eläessään. Muutama kypsä kommentti tuolla oli, elikkäs ne, joissa pohdittiin oman lapsuuden vaikutusta nykysuhteen hoitoon. Olette oivaltaneet oman tilan ja asioidensa selvittämisen merkityksen, jotta liittoaan voisi sen jälkeen eheyttää ja jatkaa.

Lapsen itsemurhapuheet pitää aina ottaa vakavasti ja antaa aikaa lapselleen. Myös nuori tarvitsee vanhemman aitoa läsnäolevaa kuuntelua ja käytettävissäoloa. Vanhempi on turvasaareke vielä pitkään.

Lue lisää

väitti lapsensa päättävän asioista? Yhdessä kohdassa äiti miettii lapsen parasta, kun tämä ei halua muuttaa pitkien matkojen päähän entisestä elämästä. Siinä tapauksessa tuo itsemurha-ajatuskin oli. Kyllä sitä pitää ottaa huomioon lapsen paras: millä oikeudella vanhemmat repii lapsia pois juuriltaan toiselle puolelle maata oman onnensa perässä? Jos lapsi haluaa sen estää, eikä keksi muuta keinoa kuin uhata itsemurhalla, niin ymmärtäähän sen, että äiti miettii toisenkin kerran kannattaako muutto. Lapsi ei tässä tilanteessa määrännyt, vaan mielestäni yritti huutaa apua: en halua muuttaa pois ystävien luota outoon ympäristöön... Tässä tilanteessa vanhempien on paras kuunnella lapsia, eikä pitää jääräpäisesti kiinni omista oikeuksistaan ja haluistaan.

Kumma olisi äidin rakkaussuhde, jos ei kestäisi parin vuoden odotusta. Äiti tässä kirjoituksessa esitti itse viisaita näkemyksiä. Hän ei pakottanut lasta muuttamaan, vaikka lapsen ja tulevan miehen välit kuulemma olivat kunnossa. Muut lukijat sen asian käsittivät väärin (vetivät vääriä johtopäätöksi) ja hutkivat ennen kuin tutkivat.

loppu? puolet suomalaisesta ovat tössä.verot joillakin kulutus-

Tukijärjestelmä vaatisi uudistamista! Oma tilanne
Mies opiskelee minä töissä, palkka bruttona 1840 nettona 1300€
Kuvitellaan että muutetaan yhteen, mies valmistuu on työttömänä eli tulot jotain 500€ luokkaa, asunnon vuokra 800€ eli puoliksi 400€ eli miehelle jää 100€ mies ei saa asumistukea koska minulla on liikaa tuloja. Eli minä vähistä rahoista elätän miehen koska rahat riittää vaan vuokraan.. Yhteiskunta jossa kuitenkin nykyään pyritään, että kaikki käy töissä ja puolisoa ei enää elätetä.. Joten minä asun yksin ja mies asuu yksin ja saa kaikki tuet täytenä ja tulos on se, että taas jossain yksiö tyhjillään kun mies luonani ja rahaa menee kelalla enemmän kuin menisi jos tuettaisiin edes vähän yhdessä asumista. Kahden työttömänkin kun kannattaa asua omissa osoitteissaan kuin yhdessä, koska rahat ei vaan yksinkertaisesti riitä.
Ja ei en halua lypsää rahaa valtiolta. Kaikilla ei vaan ole mahdollista elättää itseään työnteolla, omassa luokassa on sitten nämä sossupummit jotka laskelmoi kaiken ettei tarvi mennä töihin.

elätettäviä kelan tukia täälläkin kalastelee. Helvetti menkää töihin älkääkä miettikö miten mahdollisimman suuret tuet kalastelette. Häpeäisitte edes hieman.

Hienoa lukea törkeitä veroja maksavana kansalaisena näiden sossupummien kirjoituksia täällä. pummi on pummi vaikka miten selittelisi..