Professori Lea Pulkkinen on esittellyt paremman koulumallin. Siitä voi lukea isomagneetti-lehdestä vko 40/2008.
Koulupäivä alkaisi yhdeksältä ja päättyisi 15.30. Kouluun voisi tulla valvottuun vapaa-ajanviettoon kahdeksalta ja pois pitäsi lähteä viimiestään 16.30.
Koulupäivää kevennettäsiin niin, että oppitunteja ei olisi niin tiiviisti ja koulupäivään liitettäisiin harrastustoimintaa. Siis koulussa voisi myös rentoutua.
Pulkkisen mallissa koulutyö tulisi entistä huokoisemmaksi ja ilta rauhoittuisi perheelle.
Lukekaa hyvät ihmiset tuo juttu lehdestä, niin saatte hieman ajattelemisen aihetta. Ei koululaisten pahoinvointia ratkaista palkkaamalla kuraatoreita ja psykologeja vaan muuttamalla koulun toimintatapoja.
Koulupäivä alkaisi yhdeksältä ja päättyisi 15.30. Kouluun voisi tulla valvottuun vapaa-ajanviettoon kahdeksalta ja pois pitäsi lähteä viimiestään 16.30.
Koulupäivää kevennettäsiin niin, että oppitunteja ei olisi niin tiiviisti ja koulupäivään liitettäisiin harrastustoimintaa. Siis koulussa voisi myös rentoutua.
Pulkkisen mallissa koulutyö tulisi entistä huokoisemmaksi ja ilta rauhoittuisi perheelle.
Lukekaa hyvät ihmiset tuo juttu lehdestä, niin saatte hieman ajattelemisen aihetta. Ei koululaisten pahoinvointia ratkaista palkkaamalla kuraatoreita ja psykologeja vaan muuttamalla koulun toimintatapoja.
Vastaukset 30
Vanhimmat
koska kakat on jo housussa,eli asioihin olisi pitänyt tarttua toimeen vuosikymmeniä sitten.
Ratkaisu on koulun koulun opetussuunnitelman muuttaminen kuten Pulkkinen esitti.
Ammattiauttajat voivat olla apuan hoitamassa nykynuorten asioita. Koulun rakenteeliset ongelmat kaipaavat sitten syvemmälle meneviä ratkaisuja.
Nuoriso voi pahoin jos perheet voivat pahoin,Juuret juontaa kotioloista ja perheen tasapainosta.Jeps.
Kyllä koulut voisivat olla mukana järjestmässä toimintaa sille ajalle päivästä, jolloin lapsilla ei ole aikuisten seuraa kotona. Tämähän on Pulkkisen idea. Samalla hän haluaisi rakentaa lapsen päivän niin, että lapsilla on aikaa olla rauhassa vanhempien kanssa illalla. Kun läksyjä jäisi kotiin vähemmän ja harrastuksista osa hoituisi kouluaikana, niin jäisi aikaa kotona olemiseen vahempine kanssa. Sitähän lapset jäävät monesti kaipaamaan. Ihan tavallaista yhdessäolo ilman menemisen kiirettää tai suorittamisen painetta.
Syytä kouluun,edelleen olen sitä mieltä että perhe ja läheinen yhteisö on vastuullinen lapsen kasvatuksesta,miksi nämä perheet voivat huonosti sitä kannnatta kysyä meidän Valtion päättäjiltä,miksi meillä menee niin huonosti?Kasvatamme lapsiamme väärin tähän kovaan yhteiskuntaan,syy löytyy sieltä.Miten korjata tilanne siihen en voi antaa tämän parempaa ohjetta.
Pulkkinen esittää vain keinoja parantaa peruskoulua niin, että koulua kehitetään lapsia varten. Nykyinen koulu on rakennettu oepttajien ehdoilla ei lasten parhaaksi.
muuta kuin syyttämään aina ja vain aina lapsen tai koululaisen perhettä ja vanhempia.
Pieni lapsi lähtee päivähoitoon jopa ½ vuotiaana
ja 7-17 välillä viettää aikansa ja ottaa elämän oppinsa aivan toisilta ihmisiltä kuin omilta vanhemmiltaan.
Ja tätä elämään oppimista päivähoitoikäisen lapsen kohdalla, kodin ulkopuolella, vieraiden ihmisten toimesta tehdään 5 päivänä viikossa.
Koulu aloitetaan päivähoitoputken jälkeen ja taas ollaan 5 päivänä viikossa
aamu klo 8 ilta klo 15 saakka vieraiden (opettajien) ihmisten opetettavana, ohjaamana ja kasvatettavana.
Lapset ovat päivähoidossa mutta myös koulussakin koko päivän opettelemassa myös sosiaalisia taitoja ja kanssakäymistä muiden lasten kanssa.
Päivähoidossa ja koulussahan se pääasiallinen oppi jo näissä paikoissa oloajankin määrän vuoksi
esimerkiksi lasten keskinäisen kanssa käymisen vaikeuksien ratkaisumalleiksi saadaan.
Tai se miten tarhakaveria kohdellaan!
Aikuiset päivähoitohenkilöthän ovat lasten ympärillä koko tarhapäivän ajan
kohtaamassa lapsen päivän tilanteita ja neuvomassa ja opastamassa sitä taitoa
miten mistäkin tilanteesta mennään eteenpäin ja miten esimerkiksi ongelmallisia lasten keskinäisiä tilanteita ratkaistaan.
Ja nuorisolle oppejaan antavat ja jakavat opettajien lisäksi niin media, netti, harrastusympyrät kuin oma kaveripiirikin.
Tämän päivän vanhemmat ovat pääasiassa kasvatuksellisessa vastuussa ennen työpäivän alkua ne muutamat kymmenen minuuttiset ennen päivähoitoon menoa
ja illalla mahdollisesti ne pari, kolme tuntia lapsen kotona hereillä olon aikana.
Koululaista eivät monet vanhemmat edes näe hereille ennen kouluun menoa ja illoilla voivat joko vanhemman harrastukset taikka lapsen omat harrastukset viedä sen vähäisenkin yhteisen perheen ajan.
Lea Pulkkisella muutenkin hyviä ajatuksia, ehdotuksia koulumaailmaan.Mutta kuka,ketkä niitä lähtisi toteuttamaan?! Peruskoulu systeeminä on ns. polkenut paikallaan viime vuosikymmenet, se ei ole muuntunut lainkaan yhteiskunnan,nykyelämän tapaan.Päinvastoin on vain koventunut, ja heikot jäävät sen rattaissa todella yksin,avuttomiksi,etenkin yläkoulussa.
Koulukuraattorit ja -psykologit ovat vain kuin lääke, eivät poista itse pahoinvoinnin syytä.
Nyt alkaa myös näkyä traagiset seuraukset siitä kun perheet jätetään yksin, ilman apua.Säästetään ja säästetään..millä kustannuksella ja seurauksella?
Sato alkaa näkyä,eikä kovin hääppöiseltä näytä.
vai ei enään vanhemmat viitsis sitäkään vähääkään vapaa aikaa olla lapsen kanssa ja vielä pitäis toisten huolehtia läksyjen tekokin et vanhemmat pääsee illalla harrastaan. Koulu on koulu ja koti on koti yrittäkää nyt hyvät vanhemmat se käsittää. Te olette lapsenne tehneet ja te kannatte vastuun. Minusta koulu maailma on mennyt jo liiankin lepsuksi ei mitään kuria, haistatellaan jo opettajallekin. Karttakeppi kuri takaisin.
Pulkkinen on huolissaan niistä lapsista, jotka ovat iltapäivät yksin kotona. Monessa maassa on rikos jättää alle 12-vuotias lapsi ilman valvontaa kotiin. Siksi koulupäivä tulisi järjestää sellaiseksi, että lapsien yksinolo vähenisi.
http://www.iltasanomat.fi/asuminen/t/lapsuudenkoti/1493842
- Olin jo kuusivuotiaana yksin kotona päivisin, sillä en viihtynyt päivähoidossa, hän muistaa.
Myöskään avainkaulalapsena oleminen ei tuntunut hänestä ikävältä, sillä Länsimäki oli turvallinen paikka, jossa oli aina leikkikavereita seurana.
Tässä taitaa taas olla yhden ihmisen mielipide. Kyllä lapset tarvitsevat tukea koulutyön päätyttyä. Kun hän tulee yksin koulusta, on tosi ikävää odottaa vanhempia kotiin. No, jos kotona odottaa vaikkapa koira-ystävä, jota on lähdettävä lenkittämään, sattaa tälainen lapsi viihtyäkin kotona. Joku toinen lapsi uppoutuu internettiin ja nythän on nähty, mitä seurauksia siitä yksinolosta tai internetin käytöstä tulee. Ajatukset lähtevät aivan väärille raiteille ja seuraukset ovat nähtävissä. Kyllä prof. Pulkkinen puhuu asiaa. Jos lapsiin stsataan, niin se täytyy aloittaa tästä yksinolon vähentämisestä. Ja olisihan se vanhempienkin helpompi työssään olla, kun tietää, ettei lapsi ole "hukassa", vaan turvallisesti hoivassa.
Vanhempien on pakko olla töissä että elintaso säilyy,juostaan rahan perässä ja lapsi unohtuu,tuo ainainen laskujen paljous tämän tekee,silloin lapsi jää yksin.Pitää olla ainakin samanlaista kuin naapurilla jopa paremminkin.Kulut ovat kasvaneet.
Olen käsittänytkin, että nyt kaivataan tukea yhteiskunnalta- koululta ja peruspalvelulta, että lasten yksinoloa saataisiin vähenemään. Eihän tässä haluta vanhempia syyllistää, vaan hakea keinoja, että jokainen osapuoli tässä yhteiskunnassa voisi hyvin.
jääkaappiin
on lapsen vanhempien/vanhemman käytävä töissä. Joka arkipäivä.
Yleensä työpäivä vanhemmilla/vanhemmalla
alkaa
joko kello 7 tai 8 ja päättyy 15.30 tai klo 16.
Yhteiskunnan elätiksi (sosiaalitoimiston) taikka työttämäksi
eivät voi kaikki lapsiperheiden vanhemmat/vanhempi halutessaan
tai omaa lasta ajatellessaankaan
valitettavasti jäädä tai heittäytyä.
Lapset kyllä pärjäävät tässä yhteiskunnassa nykyiselläänkin, vaikka vanhemmat/vanhempi ovatkin työelämässä ja lapsi päivällä koulun jälkeen kotona.
Jos yhteiskunnan tarjoama koulutus ja koulutusympäristö ovat riittävän tasapainoisia
ja lapsen ja hänen tarpeensa kaikkine oppimisineen ja kasvatuksineen
koulupäivän aikana huomioon ottavia.
Jos lapsella on koulupäivänsä aikana
levollinen ja hänelle turvallinen oppimisympäristö. Tarvittavine virikkeineen ja asiallisine ja ammattinsa hallitsevine opettajineen sekä myös muine koulun ammattilaisineen:
keittäjiä, siivoojia, talkkareita, kanslisteja, terveydenhoitajia ja tarvittaessa myös lääkäreitä.
ratkaisu, kun lapset melkein asuis koulussa!
Olisi tosi oikein, jos lapset melkein asuisivat koululla, kuin että ovat tuolla kartsalla opettelemassa ilkeyksiä sillä aikaa, kun vanhemmat ovat työssä. Näin se vain menee, ellei muutosta haluta. Sama meininki jatkuu. Kyllä ohjaavan vanhemman läsnäolo kasvattaa juuri tuota 7-12 vuotiasta. Ehkäpä sen jälkeen jo järkeäkin olisi päässä. Kyllä siinä vanhemmilla on osansa sanottavana vapaa-aikoina. Vanhempien osuutta silloin kaivataan tosiaan- yhteisten harrastusten tms. myötä.
Olen (ehdokas) sitä mieltä, että lapsiin satsattu on kuin "pankkiin laittaisimme rahaa". Mutta ne satsaukset täytyy olla oikeita, niin, että todellakin se ei ole näennäistä huolehtimista.
ekaluokkalaiselle iltapäivähoitoa, päivähoidonohjaaja eräällä eteläsuomalaisella paikkakunnalla vain totesi, että hänenkin lapsensa on yksin iltapäivät kotona! Tosi hyvä selitys. No, koska vetosin siihen, että olimme vasta muuttaneet paikkakunnalle ja kaikki oli lapselle uutta ja outoa, sain tuon iltapv-hoidon!
et lapsen teko on vapaehtoista. Pitää valita haluaako lapsen vai juokseeko uran perässä tai elintason. Itse olen hoitanut lapseni itse ,on tyydytty vähän vähempään ja olen tehnyt ulkopuolista työtä sen mitä lapsilta on jäänyt aikaa. Koskaan en ole yhteiskuntaa huutanut päivähoitajaksi.
osuutensa työelämässä, ettei olisi sosiaalipummi tai yhteiskunnan elätti?
Kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin hoitamaan lapsiaan joko rahallisen tilanteen, ammattitaidon, työpaikan säilymisen tai muun monesti itsestä ja perheestä riippumattoman syyn vuoksi.
Lapsen vanhempi voi olla korkeasti koulutettu ja hän voi olla kotona hoitamassa VAIN lapsia. Paineet erilaisiin valintoihin ovat kovat mutta monenkaan rahkeet eivät välttämättä riitä eikä aina kaikkien hermotkaan. Ja sekin asia voi selvitä itselle ja perheelle vasta lapsen, lasten syntymän jälkeen.
Jokaisen on tehtävä oman ja oman perheensä näköinen ratkaisu.
Mutta yhteiskunnan, siis meidän yhteisesti verovaroilla kustantamien ja ylläpitämien viranomaisten (mutta myös päättäjien)
on tehtävä kansalaisten näköisiä ja kansalaisia palvelevia ratkaisuja. Ja varsinkin lapsia ja nuoria koskevissa asioissa ja heitä koskettavissa lain määräämissä palveluissa,
päivähoidossa, koulussa ja myös kaikkialla muuallakin, missä lapset ja nuoret ovat yhteiskunnassa läsnä.
Vanhempia on turha syyttää ja syyllistää aina ja kaikesta.
Yhteiskunnan (kuntapäättäjien, -poliitikkojen, -viranomaisten) on kannettava vastuunsa,
se oma osuutensa, lakisääteisten palveluiden tarjoamisessa
sekä myös näiden palveluiden saatavuudessa että myös laadussa.
mahdollisuus kouluttautua, ja työllistyä kans!!tosiaankin perheiden ja vanhempien syyllistämisestä luovuttava, ja katseet käännettävä päättäjiin.Monesti on vain niin että täysin syrjääntyneiden alamäki on alkanut hyvin varhain, hitaasti mutta vakaasti kun ongelmiin ei ole puututtu heti alussa. Koulussa vielä jotenkin seurataan tilannetta, mutta peruskoulun jälkeen nuori on aivan oman onnensa nojassa.
Suurimmalla osalla asiat enimmäkseen ok,vanhemmat yms kannustaa ja auttaa.Mutta entäs ne joilla asiat ei ole näin?Murrosiässä aina vanhempien puutuminenkaan ei auta.Nuoret jotka jostain syystä ns.putoavat rattailta? Sanotaan että hae apua, mutta masentunut ihminen ei edes jaksa hakea apua,tietääkö edes mistä sitä saa.
Ja ei koulukaan puhdas pulmunen ole, sais jokainen ope ym oppilaiden opetukseen kuuluva hlö katsoa itseään peiliin,tehdä itsekritiikkiä.Jos nuorta väheksytään, haukutaan tyhmäksi, lahjattomaksi ja heikoksi, onko ihme jos vähitellen muuttuis ihmisvihaajaksi?Ja opetkin edelleen aika lailla suosii ns.lahjakkaita oppilaita. Sama mielistely ja ns.perseennuolenta jatkuu kuin muinoin vuosikymmeniä sitten.Mietityttää millaista ainesta kasvatustieteelliseen päästetään, mitä siellä oikeiin opetetaan?
Vielä se,että päättäjillä,vanhemmillakaan nykyään mitään käsitystä koulumaailmasta.Joku tuossa mainitsi koululääkäreistä, kuraattoreista, terveydenhoitajista yms.Luuletteko tosiaan että nämä palvelut ovat koko ajan tosta noin vaan saatavilla?Hah hah, mitä utopiaa.Kuraattoria ei muka Pyhäjärvellä tarvita, vaikka tositapahtumat kertovat aivan muuta.
Summa summarum;sitä niittää mitä kylvää!! Kuntavaalit tulossa, vaikuttaa voi jokainen..
on "joka junaan, mutta osa jää aina asemalle". näin tulee olemaan jatkossakin.
et kaikkein pahaimmat marisijat tällä saralla on niin sanotut "koulutetut" naiset. Heidän pitäisi saada kaikki. Ura, lapset ja lastenhoitaja. Huutaako ne yhteiskuntaa apuun vain sammuttaakseen huonon omantunnon äänen. Entäpä jos tulisi laki kotiäidille maksettavasta palkasta, kuinka moni olisi valmis heistä jäämään kotiin , epäilen ei kukaan. Paras hoitaja lapselle on oma äiti, ja jokainen kai haluaa lapselleen parasta vai kuinka.
tilanne koulumaailmassa mitenkään ihanteellinen eikä aina edes siedettävä!
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tutkijat Joka kolmannelta opettajalta puuttuu ammatin vaatimia ominaisuuksia/1135238893376
Tutkijat: Joka kolmannelta opettajalta puuttuu ammatin vaatimia ominaisuuksia
............
Vuonna 2003 Jyväskylän opettajankoulutuslaitoksessa alettiin tosissaan harjoitella vuorovaikutusta.
Opiskelukavereiden erilaisuutta opeteltiin sietämään ryhmissä.
Tarkoitus oli luoda ikään kuin luokkatilanne, jossa oppilaat ovat erilaisia.
Pian havaittiin, että kaikki näin koulutettavat opiskelijat eivät oppineet vaadittavia taitoja.
"Jos tuli pattitilanne, ongelmista vetäytyminen oli yleistä. Joku puolestaan poltti päreensä. Havaittiin, että kaikkien kyky toimia ongelmatilanteissa ei ole sellainen kuin opettajalla pitäisi olla, eivätkä kaikki olleet koulutettavissa", Räihä kertoo. ....
____________
tämän tutkimuksen tulos!! ja tällaisten pitäis sitten koulussa opettaa vuorovaikutustaitoja..voi jestas.
kyllä suomalaisessa opettajakoulutuksessa tosiaan kehittämisen varaa. Asia pitäis ottaa vakavasti!
Harmi oikeestaan että nuo Pisa-kokeet menneet hyvin, nyt taas hehkutetaan niillä ja tuudittaudutaan hyvän olon tunteeseen. Kyllä meillä opitaan, vaikka ehkä masennutaan ja pyssyt paukkuu..
Kyllä lapsen kehittyminen alkaa kotoa ja vanhempien opastuksesta. Sanokaapa, mitä sanotte. Ei kaikki kuulu yhteiskunnalle. Tättä on nyt sitä 70-luvun satoa. Vanhemmat eivät edes osaa laittaa ruokaa saatikka opettaa lapsilleen kodintaitoja. Eivät tietysti kaikki- ei tätä nyt näin musta-valkoisesti voi ajatella. Mutta paljon on tällaista heikkoutta näissä perheissä.
Laskepa yhteen vuodet, jotka lapsi on koulussa. Mielestäni eivät ihan mitättömiä vuosia kehityksen kannalta.
tai kodinhoidontuki isommillekin lapsille.
jo ½-1 -vuotiaana. Ja sitä hoitoputkea päivähoidon henkilöstön opastamana ja ohjaamana ja kasvatettavana riittää aina kouluikään asti.
Seuraava vaihe on koululaisen elämä ja oppiminen.
Myös koulumaailmassakin yhtenä tavoitteena on myös näiden sosiaalisten vuorovaikutustaitojen opettelu ja pääasiassa sekin tapahtuu ja tehdään opettajien valvomana, ohjaamana ja opastamana.
Päivähoito ja opetustoimi ovat molemmat verovaroilla kustannettua suurimman osan lapsen elämästä,
myös ajallisesti täyttävää yhteiskunnan palkaamien viranomaisten antamaa
hoitoa, kasvatusta ja opetusta, opastusta lapsille ja nuorille.