Onko 6-7vuotialilla jokin minimurrosikä? Meidän reipas, iloinen ja kaveripiirissään ihan pidetty 7-vuotias poika käyttäytyy kotona (viimeiset puoli vuotta) kuin hirviö.
Pienimmätkin säännöt ja kieltämiset ja pettymykset laukaisevat "kohtauksen", jossa millään ei ole mitään väliä. Poika lyö, nimittelee, kiroilee, sotkee ja riehuu. Jos itse pysyn rauhallisena ja kommennan vain rauhoittumaan, lapsen kiukku vain lisääntyy ja tämä selvästi kokeilee, missä kohtaa aikuisen "pinna" palaa (esim. vien kovakouraisesti omaan huoneeseen) Tänään sitten paloi oikein kunnolla. Ja sitten lapsi pelästyy ja alkaa itkeä. Sitä kestää vain pienen hetken ja raivo alkaa taas nousta pintaan.
Aikuisena pysyminen tuntuu näisen sessioiden aikana välillä niin vaikealta, enkä aina ole jaksanutkaan.
Rauhallinen puhe ja määrätietoinen rauhoittaminen ei auta. Poika on jo niin iso, ettei sitä pysty pitämään sylissä kunnes raivo laantuu. Omassa huoneessaan rikkoo tavaroita ja paikkoja, jos laittaa sinne jäähtymään.
Pahaa tekee myös pienimmäisen kannalta, näkee ja kuulee sellaista mitä ei ymmärrä. Katsoo isoveljeä ylöspäin ja luulee että ko. on aivan normaalia.
En ole saanut häntä, eikä isänsäkään, puhumaan mistä kiikastaa. On aloittanut juuri koulun, mutta siellä ei kuulemma ole mitään sellaista, mikä purkautuisi kotona. Omien puheidensa ja opettajan mukaan koulussa on aivan siivosti ja se sujuu hyvin.
Perheneuvolaan en halua mennä, pelkään mitä jälkiä siitä jää pojan papereihin ja saa leiman otsaansa.
Onko kenelläkään vastaavasta kokemusta ja/tai hyviä neuvoja. Alan olla finaalissa ja täysin neuvoton.
Missä meni pieleen?
25
2117
Vastaukset
- ............
Millä vuosisadalla oikein elät? Enemmän varmasti saatte apua perheneuvolasta kuin täältä nettikeskusteluista.
- jomummu
Huhhuh, kumpi on tärkeämpää, "leiman" saaminen otsaansa vai pojan auttaminen?
Itse kävin aikoinani 70-luvulla poikani kanssa kasvatusneuvolassa hakemassa tietoa ja apua ongelmiin.
Poikani on nyt 38-vuotias, keski-ikäinen mies, eikä kuuna kullanvalkeana saanut mitään leimoja otsaansa. Kasvatusneuvolassa käynti ei ole haitannut ikinä missään, ei kouluissa, opiskelussa, ei armeijassa, eikä työpaikalla, eikä avioliitossaan.
Päinvastoin, hän on hyvin menestynyt yrittäjä ja sosiaalinen, iloinen ihminen.
Elät kaiketi 1920-lukua vielä?- kauhistunut ja ymmällään
Elän tätä vuosikymmentä ja tätä vuotta. Ajat ovat muuttuneet sitten 70-luvun, eikä varmaan ihan parempaan suuntaan ainakaan joka asiassa.
- jomummu
kauhistunut ja ymmällään kirjoitti:
Elän tätä vuosikymmentä ja tätä vuotta. Ajat ovat muuttuneet sitten 70-luvun, eikä varmaan ihan parempaan suuntaan ainakaan joka asiassa.
Muinoin epilepsiaa pidettiin riivaajien aiheuttamana sairautena, sairauksia Jumalan rankaisuina, mielisairaiden "parannuskeinot" olivat kauhistuttavaa kidutusta.
Monista ilmiöistä koettiin häpeää mm. naisten kuukautiskierto, ja yhteisöltä salattiin sairauksia, kun oikea tieto puuttui. Kirkko toimitti jalkapuuhun rikkomuksista ja synnyttäneet naiset "kirkotettiin" eli ripitettiin. Näitä pöyristelemme nykyisin.
Nykyisin uskalletaan vaatia koululta seksuaalivalistusta, raskauteen suhtaudutaan asiallisesti ja lasten terveydentilaa seurataan.
Erilaisiin seks.suuntauksiin suhtaudutaan ymmärryksellä. Alkoholistit ja tupakoitsijat uskaltavat puhua riippuvuudestaan avoimesti.
Elämmekö silti keskiaikaa, kun ei uskalleta pyytää asiantuntija-apua lapsen kehitystä ja käyttäytymistä koskevissa ongelmissa?
Pelätään leimautumista!
Jos koira tai mummo käyttäytyy epätavallisesti, niin heidän probleemaansa etsitään ammattiapua. Samoin jos hampaita särkee, niin uskalletaan mennä lääkärille pelkäämättä leimaa otsaansa. Depressiivinen hakeutuu psykiatrille ja jos on julkkis, niin hänen sairastamisestaan kirjoitetaan lehdissä myötätunnolla.
MUTTA lapsen ongelma... siitä lyödään elämän kestävä leima, niinkö?
Ihmisten pitäisi olla rohkeita näissä asioissa. Minusta on luontevaa ja vastuuntuntoista ottaa selvää koulutuksen saaneelta ihmiseltä, missä mättää, jos lapsen käytös muuttuu.
Itse ei aina kaikkea voi tajuta, koska elää niin lähellä lastaan. Metsää ei aina näe puilta. Ei ole moraalisesti tuomittavaa hoitaa lasten kasvun häiriöitä. - millä luvulla sinä olet???
ei ole häpeä myöntää että käy hakemassa apua. mutta satutko tietämään mihin nykyään nuo käynnit voi johtaa???
et
nykyään laki on todella hankala, lastensuojelijoilla on valta, eikä heistä kaikki ole terve järkisiä.
tiedän koska olen itse ollu noissa paikoissa omasta tahdosta ja nyt naapurissani asuu täysin sekopää lastensuojelutyöntekijä.
nykyään on mahdollista ottaa lapsi huostaa ilman kunnon syytä. mm. liika lihavuus, lapsen ylivilkkaus, naapureiden perättömät ilmoitukset.
tämä on uskomattoman kuuloista, mutta totta. sillä meidän pihan mummot tekee nuorille perheellisille näin kiusaa. ja tulostakin on tullut. yksi menetti lapset naapureiden takia. hänellä oli sekanen keittiö.
jos naapurit voi tehdä noin, mitä kaikkea voi sosiaalityötekijät tehdä huvin vuoksi.... - jomummu
millä luvulla sinä olet??? kirjoitti:
ei ole häpeä myöntää että käy hakemassa apua. mutta satutko tietämään mihin nykyään nuo käynnit voi johtaa???
et
nykyään laki on todella hankala, lastensuojelijoilla on valta, eikä heistä kaikki ole terve järkisiä.
tiedän koska olen itse ollu noissa paikoissa omasta tahdosta ja nyt naapurissani asuu täysin sekopää lastensuojelutyöntekijä.
nykyään on mahdollista ottaa lapsi huostaa ilman kunnon syytä. mm. liika lihavuus, lapsen ylivilkkaus, naapureiden perättömät ilmoitukset.
tämä on uskomattoman kuuloista, mutta totta. sillä meidän pihan mummot tekee nuorille perheellisille näin kiusaa. ja tulostakin on tullut. yksi menetti lapset naapureiden takia. hänellä oli sekanen keittiö.
jos naapurit voi tehdä noin, mitä kaikkea voi sosiaalityötekijät tehdä huvin vuoksi....no, eihän siinä sitten mitään. Elän kai tynnyrissä nykyisin, enkä tiedä ulkomaailman tapahtumia.
Jos näin on, että perheneuvolassa käynti aiheuttaa automaattisesti huostaanoton, niin olen antanut vääriä neuvoja.
Onneksi on keskustelupalsta ja sieltä ao. ongelmatilanteessa elävä voi hakea pätevät neuvot.
En todellakaan ole tiennyt, että sekaisen keittiön vuoksi otetaan lapsi huostaan.
Eikö nuorten perheiden tulisi sitten nostaa mediassa älämölö, jos perheneuvolassa asioiminen johtaa välittömästi huostaanottoon.
Ennen oli paremmin, todellakin! - syy
millä luvulla sinä olet??? kirjoitti:
ei ole häpeä myöntää että käy hakemassa apua. mutta satutko tietämään mihin nykyään nuo käynnit voi johtaa???
et
nykyään laki on todella hankala, lastensuojelijoilla on valta, eikä heistä kaikki ole terve järkisiä.
tiedän koska olen itse ollu noissa paikoissa omasta tahdosta ja nyt naapurissani asuu täysin sekopää lastensuojelutyöntekijä.
nykyään on mahdollista ottaa lapsi huostaa ilman kunnon syytä. mm. liika lihavuus, lapsen ylivilkkaus, naapureiden perättömät ilmoitukset.
tämä on uskomattoman kuuloista, mutta totta. sillä meidän pihan mummot tekee nuorille perheellisille näin kiusaa. ja tulostakin on tullut. yksi menetti lapset naapureiden takia. hänellä oli sekanen keittiö.
jos naapurit voi tehdä noin, mitä kaikkea voi sosiaalityötekijät tehdä huvin vuoksi....onhan liikalihavuus lapsen pahoinpitelyä. Sen takia ei suomessa ole kyllä taidettu ottaa huostaan vaikka pitäisikin. Lapsen ylivilkkauskin voi olla syy, jos tämän takaa paljastuu jotain muuta ongelmaa, kuten yleensä paljastuukin.
Sinä tuskin tiedät niitä oikeita syitä miksi jonkun lapsi on huostaanotettu, ainahan vanhemmat selittävät asiat itselleen parhain päin. - ..................
jomummu kirjoitti:
no, eihän siinä sitten mitään. Elän kai tynnyrissä nykyisin, enkä tiedä ulkomaailman tapahtumia.
Jos näin on, että perheneuvolassa käynti aiheuttaa automaattisesti huostaanoton, niin olen antanut vääriä neuvoja.
Onneksi on keskustelupalsta ja sieltä ao. ongelmatilanteessa elävä voi hakea pätevät neuvot.
En todellakaan ole tiennyt, että sekaisen keittiön vuoksi otetaan lapsi huostaan.
Eikö nuorten perheiden tulisi sitten nostaa mediassa älämölö, jos perheneuvolassa asioiminen johtaa välittömästi huostaanottoon.
Ennen oli paremmin, todellakin!se on todella ikävää, mutta totta...
meidän taloyhtiössä on ns "tenajengi" joka vihaa nuoria ja muita ihmisiä, varsinkin yh äitejä. he tekevät tahallista kiusaa kaikilla.
minä jouduin vaikeuksiin lastensuojelun kanssa koska minulla on kova ääni (kuten koko suvullani).
naapurit teki ilmoituksia seuraavista asioista.
-tiskipöydällä oli likaiset tiskit. joku kävi ikkunasta kurkkimassa.
-lapset leikki syksyllä kurakelissä ulkona likaisena.
-lapsilla ei ollut omia sänkyjä. heillä oli sängyt, mutta eivät suostuneet nukkumaan niissä. kunhan keksittiin jotain.
kuulostaa uskomattomalta, mutta täysin totta. itse pääsin pälkähästä koska suostuin jokaiseen heidän pyyntöön, olin ystävällinen ja lapsista näki että rakastaa äitiä, lapset myös näytti vilkkautensa ja raivarit heidän nähden. loppujen lopuksi sain uuden mies ystävän ja muutin toiselle paikkakunnalle, niin piina loppui. minun rikos oli kova ääni. tässä on vain minun tarina. tiedän paljon pahempiakin.
on viisasta hakea apua ja pitääkin, mutta silloin on pakko ottaa linja että ei sano vastaan, tekee mitä käsketää ja on valmistauduttava siihen että jos asiat ei mene parempaan suuntaan on edessä huostaan otto.
asiat on muuttuneet viimeisten vuosien aikana todella huonoon suuntaan. ja koko ajan mennään pahempaan.
ne jotka apua tarvii ei sitä saa ja ne joilla ei syytä huoleen ole joutuu vaikeuksiin. - ...............
syy kirjoitti:
onhan liikalihavuus lapsen pahoinpitelyä. Sen takia ei suomessa ole kyllä taidettu ottaa huostaan vaikka pitäisikin. Lapsen ylivilkkauskin voi olla syy, jos tämän takaa paljastuu jotain muuta ongelmaa, kuten yleensä paljastuukin.
Sinä tuskin tiedät niitä oikeita syitä miksi jonkun lapsi on huostaanotettu, ainahan vanhemmat selittävät asiat itselleen parhain päin.valitettavasti olen nähnyt hyvin läheltäkin. olen nähnyt myös niitä joissa syytä huoleen on ollut.
tässä esimerkkejä.
tuttuni mökkinaapurilla on 2.luokalla oleva vilkas poika. koulussa oli jatkuvasti ongelmia, mutta ei kotona. lastensuojelu haki pojan huostaa. tutkimuksissa selvisi että pojalla oli ADHD. eli koska vanhemmat osasi käsitellä lasta, ei ongelmia ollut kotona. koulussa oli ongelmia koska lasta käsiteltiin väärin. lastensuojelu ei vielläkään ole palauttanut poikaa, vaikka kyseessä ei ollut missään vaiheessa lapsen pahoinpitely.
tädilläni on 14v tyttö joka on tullut meidän sukuun. nuorena todella pyöree(ei lihava), mutta varmaan kilot karisee isonpana. tyttö on koulussa pärjännyt hyvin, ei ongelmia, hiljainen, hieman poikamainen. hän sai ukaasin kouluterveyden huollosta "jos lapsen paino ei putoa, on edessä huostaan otto". hän on pyöreä, mutta ei mikään hirveän lihava. ruokavalio on kuitenkin terveellinen, hyvin paljon kasvis painotteinen.
ystäväni 6 sisarusta oli huostaan otettu äidiltään syystä. 2 viimeistä ei saatu huostaan. sisarukset taisteli vuosia jotta viimeisetkin saataisin pois. kun se viimein onnistu heidät laitettiin lastenkotiin jossa johtaja käytti hyväksi. kaupungin johtaja käski erästä henkilöä vaikenemaan hyväksi käytöö asiassa. onneksi hän oli sitkeä eikä pelästynyt asia tuli julkisuuteen.
tiedän erittäin hyvin mistä puhun. tiedän mitä on olla asiakkaana ja mitä on puolustaa syytöntä ja pähkäillä mitä tehdä syyllisten kanssa.
- pikku-uhmaa
Eli 6-7 -vuotiaille tulee pikku-uhmaiäksi kutsuttu kausi. Kuuluu normaaliin kehitykseen.
Poikanne ei varmastikaan osaa sanoa mistä kiikastaa, luultavasti ei oikein mistää - ja sitten samaa aikaa kaikesta. Hän haluaisi olla iso koululainen ja teidän pikkupoika, mahdoton yhdistelmä.
Voit yrittää keskustella kun poikasi on rauhallinen käyttäytymisen seurauksista, kuinka se syö hänen uskottavuuttaan ja kuinka kiukuttelemalla ja riehumalla ei voi saavuttaa mitään muuta kuin negatiivisiä tunteita. Pikkuhiljaa järki voittaa. Mutta siinä voi mennä aikansa.
Meillä pojalla oli tuossa iässä samoja ajanjaksoja, 3 kk yhtä raivoa ja kuukausi kuin enkeli... Siitä hissukseen huonot ajat lyhenivät ja hyvät pitenivät. Nykyään (poikani 11 v) huonot kaudet kestävät viikon, max kaksi ja hyvät kaudet pari kuukautta. Puhumalla tästä selvittiin.
Jaksamista, älkää menkö raivoamisiin mukaan, älkääkä missään nimessä anna periksi sille mitä hän milloinkin haluaa. Jos sitten rauhoituttuaan tulee KESKUSTELEMAAN, voitte opetukseksi antaa välillä periksi hänenkin pyynnöille, edellyttäen että ne ovat järkeviä ja poikanne pystyy ne perustelemaan kunnolla.- neuvoista ja myötätunnosta
Uskon myös, että nämä kohtaukset vähenevät ja lievenevät. Onneksi muillakin on ollut vastaavanlaisia kokemuksia.
- eielenaaa
Luulen, että teillä on tämä tuttu ongelma eli ette ole määrätietoisia ja johdonmukaisia, siitä poika menee hämilleen ja kokeilee jatkuvasti rajojaan eikä tiedä miten päin olla.
Älkää käyttäkö omaa huonetta rangaistuspaikkana.
Ottakaa jäähypaikaksi paikka, jossa ei ole virikkeitä esim. jokin huoneen nurkassa oleva penkki.
Tee selväksi, että jos poika lyö niin hän joutuu heti jäähylle josta pääsee 7min päästä pois pyydettyään anteeksi, muuten isuu siellä jälleen 7min jne...
Muuten annat ensin varoituksen ja jos ei usko sen jälkeen jäähylle.
Kun viet pojan jäähylle kerro rauhallisesti miksi teit niin ja sama homma pois hakiessa.
Jos poika karkaa jäähypaikalta vie hänet sanaakaan sanomatta takaisin.
Voitte ottaa käyttöön tarrataulun, jos poika käyttäytyy päivän hyvin hän saa tarran ja jostain tietystä tarramäärästä hän saa palkinnon esim. eväsretki metsään tai lelu tms.
No joo...nä neuvot ovat telvision Nannysta, mutta usko ne tepsii :D
Muista pysyä pojan kanssa rauhallisena, vaikka pinnasi melkein räjähtäisi, älä käytä väkivaltaa, älä huuda, vaan pysy tyynen rauhallisen.- kouluväsymys
Koulun aloittaminen on todella raskas muutos lapsen elämässä, varsinkin, jos luokka on iso ja levoton ja oma lapsesi hidas tottumaan muutoksiin, opettaja epäpätevä jne.
Kovin nuori opettaja ei välttämättä huomaa lapsen väsymystä. Ehkä hän pinnistää kaikki voimansa koulussa hiljaa pysymiseen ja ohjeiden kuuntelemiseen ja välituntileikkien odottamiseen.
Parasta mitä voit tehdä on, että puhut joka päivä rauhassa koulusta hänen kanssaan, ruuasta, kavereista, niitä näitä. Tehkää yhdessä läksyt ja järjestä lapselle hiljaista rauhoittumisaikaa koulusta tultua.
Hän tarvitsee kodin tukea. Pimeä syksy on edessä, joten karsikaa kaikki ylimääräiset menot pois ja rauhoittakaa perheen elämää, jotta koululainen jaksaa. Pitää saada lapsen myös purkautua, mutta kiukuttelun mentyä asia puhutaan ja sitten halitaan ja hellitään!
- telkkaria tai tietokonetta
omassa huoneessa ja muutenkin pidät huolen ettei kasto tvetä kuin enintään tunnin päivässä tai vaihtoethoisesti tietokonetta. Molempia valvotusti tottakai. Joskus rauhattomuus johtuu siitä, ettei ole rajoja näissä asioissa ja tulee tavallaan liikaa virikkeitä noista.
kaipaako lapsi enemmän huomiota sylitettelyä jne. Joku uhreilullinen harrastus ehkä, jossa saisi purkaa energiaansa?
Ja tottakai menet hakemaan apua!- telkkaria tai pleikkaria
omassa huoneessaan. Hyviä pointteja kuitenkin nämäkin.
- pari kertaa
yksityiselle psykologille. Muutamia syitä voi olla:
-hakee huomiota (pikkusisarus saa enemmän huomoiota?),
-on koulukiusattu (lapsi ei usein edes tiedä olevansa kiusattu, ei tajua mitä kiusaaminen on, vaan on vaan paha olo),
- on sairas. Onko lasta käytetty lääkärintarkastuksessa milloin.Ei noista ikinä tiedä.
Missään tapauksessa tuo ei ole normaalia ton ikäisen käytöstä. Veikkaan että mahdollisesti häntä ärsyttää jokin/joku päivittäin. Ainaki meillä kun vähän vanhempi lapsi rupesi ärtyisäksi kotona niin häntä kaveri kiusasi, siis hänen kaverinsa. Se stressasi niin että purkautui kotona raivoamisena.- tuota...
minusta käytös saattaa olla normaalia. varsinkin herkille lapsille. tuo vaihe on niin pelottaa ja hakemista, että saattaa olla toisille kauhea pala.
en välttämättä yhtyisi myöskään sairauteen, jos ongelmat on tullut vasta. tai saattaahan sekin olla mahdollista. riippuu lapsesta ja sairaudesta. adhd ei yleensä tule yht äkkiä, se ilmaantuu 3vuoden iässä.
mutta koulu kyllä saattaa olla varteenotettava vaihtoehto. saattaa olla vaikea huomata jos koulussa asiat ahdistaa, painaa, on vaikeaa, menee pieleen,....
mutta kyllä aijon itsekkin kiinnittää enemmän huomiota asioihin. meillä enemmän opettaja tekee vahinkoa. poikani on monesti todennut rehellisyydestä puhuttaessa, mitä jos opettaja ei usko. ongelmia kyllä on koulussa, sillä poikani menee puolustamaan muita jotka joutuu kiusauksen kohteeksi ja siksi usein joutuu ongelmiin. kaiken lisäksi itselläni on reuma ja merkit viittaisi että pojallani on myös, mutta hän ei asiasta tiedä.
- 5 ja 7v pojat
minulla on itsellä 5 ja 7 vuotiaat pojat. kummallakin ADHD. tiedän mistä puhut. meillä on täysin sama ongelma.
meillä hieman apua tuo se että on koko ajan vieressä raivareiden aikana. kun muksu tekee jotain todella tuhmaa kuten lyö, potkii tai hajottaa tavaroita, kumarrun hänen naaman eteen. nostan sormen ylös ja sanon todella ilkeästi ja osittain huutaen, "sinä et hajota tavaroita, onko selvä"
huomasin itse että kyse ei välttämättä ole mielen osoituksesta. muksuille tuo ikä on todella vaikeaa. pitää kasvaa, ottaa vastuuta, tehdä omat velvollisuudet, salla sisällä pieni lapsi haluaa leikkiä ja palata ajassa takaisin.
lapsella on vaikea taiteilla kaiken oppimisen, uusien vastuiden ja kasvamisen kanssa.
minä tein niin, että kun sain syyn huusin naama punaisena asiasta. selitin miksi ei saa tehdä ja miksi pitää tehdä, .... sen jälkeen komensin pojan rauhoittumaan ja vahdin sivu silmällä että hän istuu paikoillaan. hetken kuluttua menin hänen luokse ja otin väkisin syliin. kielsin tiukasti menemästä mihinkään. halasin ja selitin saman uudelleen, kerroin miksi sanoin asian niin ilkeästi ja sen että rakastan häntä todella paljon. kerroin että äitikin on vain ihminen, äitilläkin menee hermot, ei äiti huvin vuoksi ole ilkeä vaan siksi että rakastaa ja että äiti tietää miksi asiat pitää tehdä niin. sen jälkeen on hyvin. tavallista kiukkua ja riehumista vain.
olen sitä mieltä että uon ikäsillä ei auta muu kuin pitää tiukasta linjasta kiinni. asioita täytyy katsoa läpi sormien paljon. mutta turvallisuus ja järki pitää olla. mutta tärkeintä on kahden keskinen aika, keskustelu ja sioiden selittäminen, halaus paijaus rapsuttelu. lapselle kannattaa osoittaa se että kaikissa asioissa ei tarvitse olla iso, toisissa asioissa voi olla vauvva viellä ja se ei ole paha juttu. hellyyden voi ottaa mukaan myös leikin kautta. vanhoja kutitus leikkejä ja muita, sitten vain yht äkkiä nappaa kainaloon ja kertoo kuinka hyvä äidin tai isän on olla siinä oman kullan kainalossa. se merkitsee lapselle paljon...
toivon todella että tuo vaihe menee nopeasti ohi. sillä pinna on todella koetuksella. olisi kiva saada lastensuojeluviranomainen kertomaan miten pitää toimia.
rakkaus ja rajat on meillä helpottanut elämää ja satunnaiset kivat yllätykset. uhkailu, kiristys ja lahjonta on aivan hukkaan heitettyjä juttuja...- on nykyään
adhd, oikea muotisana. Vaikka suurimmassa osassa kyse on pieleen menneestä kasvatuksesta.
Jos vanhempi huutaa naama punaisena ja muutenkin puhuu ilkeästi niin eiköhän se ole aivan normaalia että lapsi saa raivareita. Huh huh. - myös itsellesi
on nykyään kirjoitti:
adhd, oikea muotisana. Vaikka suurimmassa osassa kyse on pieleen menneestä kasvatuksesta.
Jos vanhempi huutaa naama punaisena ja muutenkin puhuu ilkeästi niin eiköhän se ole aivan normaalia että lapsi saa raivareita. Huh huh.Olisi mukava tietää miten seesteisenä ja rauhallisena esimerkillisen kasvatuksen ruumillistumana sinä argggh pysyisit, jos itse joutuisit kaiken tämän eteen.
Onnittelut sinulle kun täydellisesti onnistunut omassa kasvatuksessasi. Vai onko sinulla lapsia ollenkaan? - en joudu tuollaisen
myös itsellesi kirjoitti:
Olisi mukava tietää miten seesteisenä ja rauhallisena esimerkillisen kasvatuksen ruumillistumana sinä argggh pysyisit, jos itse joutuisit kaiken tämän eteen.
Onnittelut sinulle kun täydellisesti onnistunut omassa kasvatuksessasi. Vai onko sinulla lapsia ollenkaan?eteen, koska olen kasvattanut lapseni alusta alkaen määrätietoisesti rakkaudella ja rajoilla.
Kuuden lapsen äitinä voin sanoa, että jos olisin kahden huonosti kasvatetun ylivilkkaan pojan kanssa niin ei se niin paljon silti voimia vaatisi kuin kuusi alle 8-vuotiasta lasta. Silti en huuda lapsilleni naama punaisena ja ilkeästi. Jos niin tekisin niin minulla olisi varmaankin kuusi ylivilkasta vekaraa joilla olisi adhd diagnoosit tai sitten minulla olisi osa säikkyjä ja rauhattomia ja osa ylivilkkaita. - että on se kummallista
en joudu tuollaisen kirjoitti:
eteen, koska olen kasvattanut lapseni alusta alkaen määrätietoisesti rakkaudella ja rajoilla.
Kuuden lapsen äitinä voin sanoa, että jos olisin kahden huonosti kasvatetun ylivilkkaan pojan kanssa niin ei se niin paljon silti voimia vaatisi kuin kuusi alle 8-vuotiasta lasta. Silti en huuda lapsilleni naama punaisena ja ilkeästi. Jos niin tekisin niin minulla olisi varmaankin kuusi ylivilkasta vekaraa joilla olisi adhd diagnoosit tai sitten minulla olisi osa säikkyjä ja rauhattomia ja osa ylivilkkaita.että kun keskustelen päälle kolmekymppisten kanssa kouluajoista niin kenenkään, siis ei kenenkään luokalla ole ollut lapsia eivätkä he ole tienneet yhtään lasta joka on ollut sillä tavalla ylivilkas kun nyt tuntuu niin monella lapset olevan. Eivät tottele mitään ja saavat raivareita jne. Oliskohan vain kasvatuksessa vika, aivot tuskin niin paljon ovat muuttuneet kolmessakymmenessä vuodessa. Vilkkaita lapsia toki oli silloinkin, mutta ei sellaisia yli yli raivokkaita. Paitsi ehkä jotkut autistiset saattoivat menettää hermonsa totaalisesti.
- mikä on ADHD
on nykyään kirjoitti:
adhd, oikea muotisana. Vaikka suurimmassa osassa kyse on pieleen menneestä kasvatuksesta.
Jos vanhempi huutaa naama punaisena ja muutenkin puhuu ilkeästi niin eiköhän se ole aivan normaalia että lapsi saa raivareita. Huh huh.et taisa tietää mitä ADHD merkitsee.
se ei ole muotisana, mutta yleinen.
ADHD lasten kohdalla ei normaalit säännöt päde. arjesta tulee h...tiä jos ei osaa käsitellä. meillä arki muuttui täysin kun opin ymmärtämään lastani. tällä hetkellä ongelmia on poikieni kanssa on niillä jotka ei ymmärrä miten käsitellään ADHD lasta. esim. poikien isä ja minun ystävät ei voi poikia hoitaa, koska he kieltää koko ADHD:n. muilla ei mitään ongelmia. myös tarhaa on jouduttu vaihtamaan uusien hoitajien takia, koska tietoa ei ole ollut.
mitä tulee huutamiseen.
huutaa voi monella tavalla. kun lapsi on täysin tolaltaan ainut mikä saa lapsen havahtumaan on huuto. mutta se mitä huutaa on eri asia. esim. meillä ongelmaksi tuli äidinkieli koulussa ja sen vaikeus. huusin pojalleni kun kirjat aloi lentää, "heitä vaan pois, selitä itse opettajalle itse. pistä vaan koko koulu lekkeriksi, niin et saa unelmiasi toteutettua. ei kukaan sua tahallaan kiusaa läksyillä ja opettamisella, vaan siksi pitää opetella niitä vaikeita asioita jotta sinä voit nauttia elämästäsi. tuolla on paljon ihania kirjoja joita voisit oppia lukemaan. kun opettelet ne vaikeat asiat nyt, ei ne sen jälkeen enää ole vaikeita"
asiat voi sanoa monella tavalla. sana valinnat on tärkeitä. vaikka huutaa voi sanoissa tulla rakkaus esiin ja lapsen parhaan etsiminen.
jos asiat menee pieleen lapsen kanssa ei auta muu kuin katsoa peiliin. omalla käytöksellä voi lapsesta muokata sen mitä haluaa. aina tulee virheitä mutta niistä pitää oppia.
lapsiin ei ole ohjekirjaa. jokaisen pitää löytää ne omat sanat ja tavat mitkä toimii...
meillä ei ongelmia enään ole. normaalia satunnaista vain. meillä on kantapäänkautta käyty läpi asiat ja opittu ja saatu asiat toimimaan. olen itse saanut paremman tuloksen omin avuin, kuin perheneuvola... - otappa selvää....
että on se kummallista kirjoitti:
että kun keskustelen päälle kolmekymppisten kanssa kouluajoista niin kenenkään, siis ei kenenkään luokalla ole ollut lapsia eivätkä he ole tienneet yhtään lasta joka on ollut sillä tavalla ylivilkas kun nyt tuntuu niin monella lapset olevan. Eivät tottele mitään ja saavat raivareita jne. Oliskohan vain kasvatuksessa vika, aivot tuskin niin paljon ovat muuttuneet kolmessakymmenessä vuodessa. Vilkkaita lapsia toki oli silloinkin, mutta ei sellaisia yli yli raivokkaita. Paitsi ehkä jotkut autistiset saattoivat menettää hermonsa totaalisesti.
nii eihän se amaailman meno ole muuttunut lainkaan. samalla kaavalla tässä mennää kun 30vuotta sitten. haloo...
maailma muuttuu, ihmiset muuttuu, asiat muuttuu...
kun tietää mikä adhd on osaa myös erottaa ne lapset joilla se on. on tavallisia vilkkaita lapsia ja sitten muita.
tässä tietoa: ADHD lapsen pitää koko ajan tietää mitä ympärillä tapahtuu. eli esim jos joku menee ikkunan takana, pitää mennä katsomaan ketä ja miksi. ADHD on ylivikkaus ja keskittymis häiriö. ADD on vaik keskittymis vaikeus. ADHD sählää ja vahinkoja sattuu, mutta ne eivät tee asioita tahallaan. nuo lapset hauaa olla koko ajan tietoisia aikuisten maailmasta myös. mutta ADHD lapset on todella viksuja jos saa mahdollisuuden.
minulla on ollut ADD ja pahalukihäiriö. elämäni oli h...tiä kouluaikoina. sillä kukaan ei ymmärtänyt, kukaan ei auttanut, kukaan ei tukenut. tunsin että kaikki vihasi minua ja että kaikki piti minua pahana. vaikka aina halusin olla hyvä koulussa ja muiden auttaminen oli todella lähellä sydäntä. ota selvää ennenkuin latelet tuollaisia, on todella loukkaavaa. sillä ADHD lapsia tulee käsitellä täysin eritavalla. ongelmia tulee paljon helpommin.
sinä olet varmaan niitä onnellisia jolla on rauhalliset, kuuntelevat lapset. juu siihen vaikuttaa kasvatus myös. sillä toiset lapset on todella vilkkaita vanhenpien ja muiden kohtelun takia. kyllä ADHD lastenkin kohdalla on kyse aikuisen käyttäytymisestä, mutta pitää ymmärtää miten se lapse näkee maailman jotta asiat toimii. ADHD nimike aiuttaa vain ihmisiä ymmärtämään miten lyseinen lapsi näkee ja toimii.... - että...
en joudu tuollaisen kirjoitti:
eteen, koska olen kasvattanut lapseni alusta alkaen määrätietoisesti rakkaudella ja rajoilla.
Kuuden lapsen äitinä voin sanoa, että jos olisin kahden huonosti kasvatetun ylivilkkaan pojan kanssa niin ei se niin paljon silti voimia vaatisi kuin kuusi alle 8-vuotiasta lasta. Silti en huuda lapsilleni naama punaisena ja ilkeästi. Jos niin tekisin niin minulla olisi varmaankin kuusi ylivilkasta vekaraa joilla olisi adhd diagnoosit tai sitten minulla olisi osa säikkyjä ja rauhattomia ja osa ylivilkkaita.pystyt tuohon, kunpa noin me kaikki olisimme noin täydellisiä. Ja sitähän nyt ei usko aikuisen oikeasti kukaan. Mutta sinä uskot...
Elämä on helpompaa kun osaa kaiken ja tietää kaikesta kaiken, eikös...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1008751
- 474319
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle
Vauva-palstalta tuttua kaipaamista uudessa ympäristössä. Kaipuu jatkukoon 💘1021946Taas ryssittiin oikein kunnolla
r….ä hyökkäsi Viroon sikaili taas ajattelematta yhtään mitään https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000011347289.html381516- 241460
Valtimon Haapajärvellä paatti mäni nurin
Ikävä onnettomuus Haapajärvellä. Vene hörpppi vettä matkalla saaren. Veneessä ol 5 henkilöä, kolme uiskenteli rantaan,341199Vanha Suola janottaa Iivarilla
Vanha suola janottaa Siikalatvan kunnanjohtaja Pekka Iivaria. Mies kiertää Kemijärven kyläjuhlia ja kulttuuritapahtumia121180Rakastuminenhan on psykoosi
Ei ihme että olen täysin vailla järkeä sen asian suhteen. Eipä olis aikoinaan arvannut, että tossa se tyyppi menee, jonk53887Olisinko mä voinut käsittää sut väärin
Nyt mä kelaan päässäni kaikkea meidän välillä tapahtunutta. Jos mä sit kuitenkin tulkitsin sut väärin? Se, miten sä käyt31862Känniläiset veneessä?
Siinä taas päästiin näyttämään miten tyhmiä känniläiset on. Heh heh "Kaikki osalliset ovat täysi-ikäisiä ja alkoholin v29837