Olen 41v nainen. Elämä teki yllätyksen 29.6-08, mulla oli kova migreeni ja otin siihen lääkkeen, se ei auttanut, ja kummasti oikean silmän näkö, oikealta puoleta loppui. ( mulla on siis migreeni johon kuuluu pallomaisia näköhäiriöitä) Onneksi soitin 112:eet ja sieltä kaikki lähti liikkeelle.
Todettiin yhden pääsuonen (3 kpl, yksi vie puheen, yksi halvannuttaa, yksi vie osittain näön) tukeuma vasemmalla niskassa, joka vei näön oik. silmästä oikealta puolelta. Soitin liian myöhään ei voinut enään liuottaa.
Selvisin siitä ja kotiuduin Asasantin retard lääkityksellä ennästään olevat verenpaineen lääkkeillä.
Tuli elokuu 3.8-08 niin taas oli huono-olo, huimas, oli pahoinvointia, soitin taas 112:eet niin nyt oli tukossa oik. puolen sama kohta. Lähti näkö vas. silmän oikealta puolelta.
Näistä jäi myös lähimuistiin hapenpuutetta, joten nyt olen sairaslomalla 31.10-08 asti.
Näkö ei ole palannut, muistikin on mitä on.
Oisko vertais tukee tai edes juttuseuraa ??
Todettiin yhden pääsuonen (3 kpl, yksi vie puheen, yksi halvannuttaa, yksi vie osittain näön) tukeuma vasemmalla niskassa, joka vei näön oik. silmästä oikealta puolelta. Soitin liian myöhään ei voinut enään liuottaa.
Selvisin siitä ja kotiuduin Asasantin retard lääkityksellä ennästään olevat verenpaineen lääkkeillä.
Tuli elokuu 3.8-08 niin taas oli huono-olo, huimas, oli pahoinvointia, soitin taas 112:eet niin nyt oli tukossa oik. puolen sama kohta. Lähti näkö vas. silmän oikealta puolelta.
Näistä jäi myös lähimuistiin hapenpuutetta, joten nyt olen sairaslomalla 31.10-08 asti.
Näkö ei ole palannut, muistikin on mitä on.
Oisko vertais tukee tai edes juttuseuraa ??
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ainahan vakava sairaus kun se tulee yllättäen on järkytys varsinkin kun sitä luulee olevansa niin sanottu "perusterve". Sitten kun se terveys menee yhtäkkiä yllättäen niin onhan se shokki josta toipuminen vie kauan.
Itse sain aivoverenvuodon lokakuussa 2005 44-vuotiaana. Oli mitä todennäköisimmin tälläinen synnynnäinen laskimoverisuoniepämuodostuma eli kavernooma. Oireet olivat aluksi niin vähäiset että minua ei otettu sairaalaan sisään mutta seuraavana päivänä sitten jouduinkin jo osastolle ja magneettikuviin josta selvisi kaksoiskuvien ja huonon fyysisen olon aiheuttaja. Sitten leikattiin. Itse asiassa kahteenkin kertaan. Verenvuodosta jäi kaikenlaisia neurologisia oireita (osa pienempiä, osa isompia) kuten toisen puolen puutuneisuutta ja kaksoiskuvat ja olenkin näiden vuoksi nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Käypä katsomassa vaikka seuraavia palstoja jos haluat keskustella:
http://www.p2.foorumi.info/aivokasvain
http://www.avh.palaios.com
Molemmilla palstoilla on rekisteröityneenä mahdollisuus lähetellä yksityisviestejä ja tämä toimii ilman sähköpostiosoitetta. Terveisin Marja-Leena
Hei
Ja kiitos vastauksesta ja linkeistä. Olen tosiaan vieläkin ihan pihalla, kun tästä on nyt niin vähänaikaa. Eikä mitään ennustetta ole annettu jatkosta. Oisko noista sopeutumisvalmennus kurrseita apua? Niitä olen katsellut, mutta en vielä hakeutunut.
sopeutumisvalmennuskursseista on hyötyä (kuulemani mukaan) itse kun en ole käynyt. Olen kuitenkin ajatellut myös hakea jollekin sopparille todennäköisesti ensi vuoden alkupuoliskolla. AVH-potilailla on aikapaljon erilaisia keskustelu- ja tukiryhmiä.Käyppä katsomassa vielä tälläistä osoitetta:
http://www.stroke.fi
Voimia. Kyllä se siitä lähtee se eläminenkin vauhtiin.
Soppareista on iso apu.Meillä alkoi aivan uusi elämä senjälkeen kun olimme puolison kanssa soppareilla.Sinne täytyy vaan aktiivisesti hakea,sairaalasta kyllä saa neuvoja ja AVH-yhteyshenkilötiedon omassa sairaanhoitopiirissäsi.
Hae ihmeessä sopeutumisvalmennukseen.Iäkäs äitini on saanut n.3,5 vuoden sisällä kolme aivoveritulppaa. Ensimmäinen oli massiivisin. Oikea puolen raajojen toimintakyky kärsi pahoin.Sosiaalinen kontrolli oli jonkin aikaa hakusessa ja muutenkin oli sekavaa.Pari vuotta sitten sairaalajakson jälkeen "treenasimme"kaikenlaista,ja otin selvää tuista.Pääsimme sitte kuntoutukseen,eli sopeutumisvalmennukseen.Minäkin tyttärenä pääsin mukaan viikoksi.Kyllä kannatti;tietoa kaikesta tuli niin että heikkoja huimasi.Erillaisia treenejä,sosiaalihoitajia,puheterapeutteja,psykologeja palveluineen oli tarjolla.Vertaistukea,ihania aterioita.Äiti oli niin onnellinen viettämästään kolmesta viikosta,ja haikailee uusintaa.Suosittelen ehdottomasti!
Kiitos viesteistä ja kannustuksesta, niistä on ollut paljon apua.
mimili