tapasin sinut. Viikon päästä kirjoitin siitä runon, ensimmäisen kymmenistä.
Mikä ihme ylläpitää hulluutta muuten täyspäisessä ihmisessä?
Mikä ihme ylläpitää hulluutta muuten täyspäisessä ihmisessä?
Kuusi vuotta sitten
lokakuussa
251220
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
kerro se minullekin
Onko sinullakin samanlainen ongelma?
Oma analyysi: Silloin oli varmaan jokin virus liikkeellä, joka vaikutti tuhoisasti aivoihin.
Myös viisi vuotta sitten oli sama virus liikkeellä lokakuussa...Kertokaa hyvät ihmiset kuinka voi unohtaa jos rakastuu??? Olen niin epätoivoinen....TV:Enkelinsiipi
sitten lokakuussa huomasin naisen jota en vieläkään pysty unohtamaan.Aika spookia että meitä on muitakin.
Hyvät ihmiset,miettikää järjellä...Se on niin helppo sanoa,mutta kun sydäntä ei voi käskeä lopettamaan hullutus. Joku vaan on ylitse muiden..hänessä on jotain erityistä.ei häntä voi unohtaa. Hirveää,että ihmisten täytyy tuntea niin kovin tuskaa täyttymättömän rakkauden takia..surullista..mikä lie tarkoitus????
Tällä hetkellä olen vaihteeksi optimistinen, et ehkä vielä saan siitä edes virtuaalikaverin tai jotain.Kunhan eka uskaltais ehdottaa.
..mutta osaako kukaan siihenkään vastata. Niinkuin tuohon sinun esittämääsi kysymykseen tarkoituksesta. Mutta liekö kaikki ikävöivät kuitenkaan vaikeroivat oikeasti tulevien täyttymättömien rakkauksien tuskan huutoa. Ikävän olotilassa, epävarmuuden yllättäessä tai jopa vastarakastuneiden ensihuumassa ennen sitä oikeaa yhteenliittymistä on mahdollista epätoivoisesti myös ulvoa kuuta kuin vastarakkautta vailla oleva ikuisiksi ajoiksi ilman sen oman sydämensä oikeaksi valitun rakkautta jäänyt tietämättä, uskomatta tai ymmärtämättä vielä sitä, että se kaikki kaunis on vielä edessäpäin.
Niinpä, kuinka joku vain voi tosiaankin olla sellainen ettei ikävästä ja kaipailusta vaan pääse yli. Tännekään ei voi tulla vain ajankuluksi lueskelemaan, kun se joittenkin toisten mielestä vaan muka pikku pirulainen, mutta oikeesti se minun helkatin suuri möykky jossain omassa sydänalassani, mielen mutkaisissa kiemuroissani ja välillä jopa joka puolella kroppaani vilisevä ihmeellinen värisevä kummajainen aina vaan nostaa päätään ja alkaa kaivertamaan niitä sammakoita omista suustani.
Sanokaa nyt hyvät ihmiset mitä sille voi tehdä, vai onko jo kaikki toivo menetetty=
kohtasivat ja tuli fyysinen tarve? Eikä siinä vielä kaikki...tuki henkinen yhteenkuuluvaisuuden tunne, ja on ollut tuskaa olla erillään?
joissa salattua (?, no, ainakin yritetty salata!), hävettyä analysoitu onnistumatta.
Soli vuosi 2002. Syysloman jälkeen "huomasin" sinut ja ihastuin saman tien. Tietäisitpä vain miten paljon sen jälkeen sinusta kirjoitin joidenkin seuraavien vuosien aikana.
---
UB lauloi muinoin biisissään Ero "--ja kostea lokakuinen päivä / olisi ihanampi toukokuuta--"...Siinä se oli enemmän kuin oikeassa.
nämä jonninjoutavat jorinat. Joku holtti täytyy olla hyödyttömässä haikailussakin!
Mutta te muut, pankaapa töpinäksi! Ripaus rohkeutta voi muuttaa vuosikausien haikailun tosielämäksi!
opiskelija?
Kuinka niin?
sitten minun "hän".
Teillä muilla on kestänyt ylipääseminen noin kauan. Milla se alkoi vuosi sitten lokakuussa. Katseet kohtasivat ja olin myyty nainen. Mihinkään se ei johtanut kuin tähän suunnattomaan ikävään ja epätietoisuuteen. Taas kerran yksi varattu menee ihastumaan ja alkaa epätoivonen pohdinta mitä haluan elämältäni???????
onko kyseessä nainen..silloin toisen `oma`?
tapasimmeko baarissa?
tapasimme....baarissa
Tapasimme..baarissa ja olin toisen oma...
ei tavattu baarissa. Hyi, mikään baarikärpänen ole!
Se ei ollut mikään juottola,vaan siisti kahvila..jossa joimme pullakahvit :(
milloin viimeksi tapasimme?
Se oli huhtikuu..kauan kauan sitten....
Olin aiemmin tavannut tämän ihmisen, mutta silloin syksyisenä päivänä puhuimme ensi kerran pidempään.
Miksi pitikään eilen sattua näppeihini se pölyttynyt runopuntti ja jumitin tänne ääliöitsemään...
tee kerrankin se ratkaisusi. kiitos.