"raamatun luku ei suotavaa
Kirjoittanut: sukuni ovat vanhoillislesta..., 15.10.2003 klo 03.20
11 sisartani,vanhempani ja suurin osa sukulaisistani on lestaadiolaisia.pohjois-karjalassa ainakin raamatun lukeminen on sallittua,
mutta tulkintoja ei yksittäinen lestaadiolainen voi tehdä. !!
yhteisössä "pyhä henki" kaikessa viisaudessaan valitsee saarnaajat ja näin raamatun tulkitsijat.
järjen käyttö ei ole sallittua; !!
kaikki perustuu uskoon.yhteisössä ei hyväksytä tv:tä.siksi olen ihmetellyt miksi netti on sallittu. täällä kun on kaikkea jumalatonta ja synnin houkutuksia.
On aika kamalaa syntyä lestaadiolaiseen perheeseen. !!
Uskonto tulee äidin maidossa.ehkäisyä ei sallita.Lapsia tulee vaikka niitä ei haluta. joskin tiedän aika monen sukulaiseni poistattaneen kohtunsa. kuka mitäkin syytä käyttäen.ja parempi niin. olen jo yli 25 vuotta sitten "kieltänyt" uskoni.Näin yhtesö asian käsittää kun joku ei enää elä heidän oppien mukaan.
Jokainen vanhempi voi arvailla minkalaiset kasvuolosuhteet on lapsella perheessä jossa lapsia tulee liki joka vuosi.yksilöksi kasvamista ei juuri tueta. !!
Pakko on vaan jotenkin opetella pitämään jo omassa perheessä puolensa. ja ne lapset jotka hyväksyvät vastustamatta uskonnon ovat perheessä etuasemassa."
Kaksoishuutomerkit ovat nimimerkin "Tarttui haaviin" lisäyksiä.
Kirjoittanut: sukuni ovat vanhoillislesta..., 15.10.2003 klo 03.20
11 sisartani,vanhempani ja suurin osa sukulaisistani on lestaadiolaisia.pohjois-karjalassa ainakin raamatun lukeminen on sallittua,
mutta tulkintoja ei yksittäinen lestaadiolainen voi tehdä. !!
yhteisössä "pyhä henki" kaikessa viisaudessaan valitsee saarnaajat ja näin raamatun tulkitsijat.
järjen käyttö ei ole sallittua; !!
kaikki perustuu uskoon.yhteisössä ei hyväksytä tv:tä.siksi olen ihmetellyt miksi netti on sallittu. täällä kun on kaikkea jumalatonta ja synnin houkutuksia.
On aika kamalaa syntyä lestaadiolaiseen perheeseen. !!
Uskonto tulee äidin maidossa.ehkäisyä ei sallita.Lapsia tulee vaikka niitä ei haluta. joskin tiedän aika monen sukulaiseni poistattaneen kohtunsa. kuka mitäkin syytä käyttäen.ja parempi niin. olen jo yli 25 vuotta sitten "kieltänyt" uskoni.Näin yhtesö asian käsittää kun joku ei enää elä heidän oppien mukaan.
Jokainen vanhempi voi arvailla minkalaiset kasvuolosuhteet on lapsella perheessä jossa lapsia tulee liki joka vuosi.yksilöksi kasvamista ei juuri tueta. !!
Pakko on vaan jotenkin opetella pitämään jo omassa perheessä puolensa. ja ne lapset jotka hyväksyvät vastustamatta uskonnon ovat perheessä etuasemassa."
Kaksoishuutomerkit ovat nimimerkin "Tarttui haaviin" lisäyksiä.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Paras esimerkki kuinka uskoa ei imetä äidinmaidon mukaan. Muutenhan jos näin olisi hän käsittäisi ja olisi vanhoillisestadiolainen.
imenyt vanhoillislestadiolaisuuden äidinmaidossa, ei elävää uskoa. Sittemmin kirjoittaja on ymmärtänyt irrottautua äidinmaidossa imemästään vanhoillislestadiolaisuudesta.
Toivottavasti hän on vanhoillislestadiolaisuudesta huolimatta löytänyt elävän uskon.
99,99% lestadiolaisista on tällaisia, älä luule, että Jumala uskomisen lahjaa jakaisi ainoastaan lestadiolaiskoteihin
"älä luule, että Jumala uskomisen lahjaa jakaisi ainoastaan lestadiolaiskoteihin"
ne onnettomat paarmat luulevat. Ihminen saa "ainoan Jumalalle kelpaavan uskon" syntymällä vl-kotiin.
Hupsista keikkaa!
Järjen käyttö ei näytä todellakaan olla sallittu. Äidinmaitoteoria on kuvainnollinen. Pieni lapsi oppii arvot kodista. kovin suvaitsemattomat arvot lestaadiolaiseen perheeseen syntynyt saa. Jos ites olet hihhuli;tuskin suvaitsemattomuuttasi edes huomaat. Ympäristösi sen varmasti näkee.
Julkijumalattomuus on synnintekiöitä varten, kunhan eivät sekoita siihen Kristillisyyttä.
niin sitten saavat tehdä melkein mitä tahansa itsepähän ovat vastuussa.
Olen tässä elämäni varrella huomannut lestadiolaisten olevan usein suvaitsevaisempia kuin kuin monet (eivät kaikki) ei-lestadiolaiset.
Työpaikallani "normaaleista" poikkeavia (=mormooneja, jehovantodistajia, muslimeja, homoja, lesboja, rikollisia, mieleltään järkkyneitä, nistejä) päivittelevät ja haukkuvat lähinnä tavalliset kerranvuodessakirkossajoulunakäyväteiuskovat luterilaiset. En ole kertaakaan kuullut työpaikkani muutaman lestadiolaisen olevan suuna päänä vaahtoamassa vähemmistöryhmiä vastaan. Tämä otanta käsittää viitisenkymmentä ihmistä, joista 3 - 4 on lestadiolaisia. Mutta TÄMÄ on FAKTAA!!!
tuollaista saattaa ulkopuolinen kuvitella elämän olevan vl-kahleissa.
..Oletko nyt antamassa oikeanlaista faktaa, vaikka omat kokemuksesi ovatkin itse koettuja.
Ensinnäkin, Tv ei ole kielletty esineenä, mutta sen anti, kuten myös netinkin, on suoraan sanoen väliin täysin jumalatonta. Jos laittaisin itse tv:n, tulisi kiusauksia katsoa aina vähän lisää, ja se johtaisi omantunnon pimenemiseen, maailmanrakkauteen, ja uskon kieltämiseen. Kun tämän vaaran tiedostaa, en edes halua hankkia televisiota. Netissä on asiaa laidasta laitaan, ja sillä on kaikki käden ulottuvilla. pystyt kuitenkin aika paljon päättelemään jo ennen sivuille menoa, mitä se sisältää ja onko se hyvää ja edes tarpeellista tietoa. Kummassakin asiassa näen, että puhdas omatunto auttaa oikeissa valinnoissa. Itse olen myös ison vanhoillislestadiolaisperheen lapsi, nyt jo aikuinen, ja olen todella onnellinen siitä, että on ollut ja on edelleen sisaruksia!! Erittäin suuri rikkaus! Ja iänikuinen lapsikysymys; raamattu opettaa ottamaan lapset vastaan. Mietipä, olisitko sinä jonkin isovanhempasi asemassa voinut alkaa miettimään,kuka saa syntyä ja kuka ei, katsellessasi sukuluetteloa ja miettiessä sukulaistesi elämää, perhettä, työtä jne??? Minusta ne on paras jättää korkeimman huomaan, ja ottaa lapset vastaan.
"mutta tulkintoja ei yksittäinen lestaadiolainen voi tehdä. !!"
"järjen käyttö ei ole sallittua; !!"
"On aika kamalaa syntyä lestaadiolaiseen perheeseen. !!"
"Jokainen vanhempi voi arvailla minkalaiset kasvuolosuhteet on lapsella perheessä jossa lapsia tulee liki joka vuosi.yksilöksi kasvamista ei juuri tueta. !!"
???
Jokainen voi tehdä tulkintoja, kuka sitä voi estää. Omien tulkintojen kanssa kyllä kannattaa olla varovainen, nimittäin voi mennä pahasti metsäänkin. Turvallisempi on tulkita Raamattua yhdessä seurakunnan kanssa. Siellä on Pyhä Henki neuvomassa. Jos tulkintasi menee metsään, on oikojia.
Minkälainen oppi on seurakunnassa, jossa jokainen tulkitsee itse Raamattua, ja kaikki tulkinnat ovat oikeita, vaikka poikkeavat täysin toisistaan. Ei ainakaan yhdenkaltainen oppi, kuten Raamatun kuvaamassa oikeassa seurakunnassa.
Järjen käyttö. Toki järkeä saa käyttää. Lestadiolaisissa on paljon oppineita ihmisiä, kyllä he käyttävät järkeä. Mutta kun puhutaan uskosta, on muistettava että usko ei ole järjen asia. Sitä ei voi järjellä ymmärtää. Kun yrittää kaikkiin kysymyksiin löytää järjellä vastauksen, menee usko.
Olen syntynyt lestadiolaiseen perheeseen. Ja olen siitä erittäin kiitollinen. Siitä on ollut ajallisessa elämässä hyötyä, olen saanut oppia sosiaaliseksi ja vastuuntuntoiseksi. Ei ole kotona ollut alkoholin kanssa ongelmia. Ei ole mennyt leikki- ja liikunta aika TV:n katseluun. On oppinut pyytämään ja antamaan anteeksi. On saanut erittäin laajan ystäväverkoston.
Kaiken ajallisen hyödyn lisäksi, tietenkin suurin hyöty on että olen saanut jo pienestä pitäen juurtua Jumalan valtakuntaan.
Olen saanut kasvaa perheyhteisössä, jossa on 15 lasta. Olen ollut siellä yksilö, joka on oppinut toimimaan yhteisössä, tekemään asioita yhdessä. Yksilöksi kasvamista on ollut tukemassa vanhempieni lisäksi 14 sisarusta.
"mutta tulkintoja ei yksittäinen lestaadiolainen voi tehdä. !!"
-Voi tehdä, mutta se ei saa olla ristiriidassa muun raamatun sanoman kanssa.
"järjen käyttö ei ole sallittua; !!"
-on sallittua, mutta järki on harkintaa varten sydän ajattelua varten, ei toisin päin. Järjellä pitäisi tehdä päätökset, jotka sydämmellä ajatellaan. Eikä niin että tehdään sydämmellä päätökset jotka ajatellaan järjellä.
"On aika kamalaa syntyä lestaadiolaiseen perheeseen. !!"
Mielummin niin kuin alkoholistiperheeseen.
Pitäis olla kiitollinen, että ylipäänsä näin kehittyneeseen maahan synnytään.
"Jokainen vanhempi voi arvailla minkalaiset kasvuolosuhteet on lapsella perheessä jossa lapsia tulee liki joka vuosi.yksilöksi kasvamista ei juuri tueta. !!"
Sisarukset ovat olleet tuki, ei rasite. Jokainen meistä on yksilö. Kodista ulos kasvaminen on mielestäni helpompaa, niin ettei tule peräkammarinpoikaa.
"On aika kamalaa syntyä lestaadiolaiseen perheeseen. !!"
Oman kokemukseni perusteella ei ollut yhtään kamalaa syntyä lestaadiolaiseen perheeseen.
Synnyitkö itse, kun noin spekuloit?
"Jokainen vanhempi voi arvailla minkalaiset kasvuolosuhteet on lapsella perheessä jossa lapsia tulee liki joka vuosi.yksilöksi kasvamista ei juuri tueta. !!"
Omat kasvuolonikin olivat mahtavat.
"mutta tulkintoja ei yksittäinen lestaadiolainen voi tehdä. !!"
"järjen käyttö ei ole sallittua; !!"
Vastasin ollen täysissä järjissäni tehden ihan omat tulkintani.
!!!
Lapsuuteni lestaadiolaisperheessä oli kammottava. Olin ja olen edelleen perheen seitsemäs lapsi.vanhempi sisareni oli vuoden minua vanhempi ja seuraava syntyi reilun vuoden minun jälkeeni.Lapsuudenmuistoja.Pakolliset seuroissa käynnit. Ei uskovaisia koulukavereita ei saanut tuoda kotiin .Vapaa_aikana sai olla vain lestaadiolaisperheen lasten kanssa. Koulussa ei saanut katsoa tv;stä opetusohelmia. Liikuntatunnilla ei saanut osallistua tanssin opetukseen. Koulun diskot olivat kielletty. Minä ja muut lestaadiolaislapset olimme koulukiusattuja.Kotona ei vanhemmilla ollut aikaa ja rakkautta. Muistan yhden kerran elämäni aikana istuneeni äidin sylissä.Isä ei pitänyt meitä sylissä. Hänelle riitti kait siittäminen.Minulle sanottiin aina vaan että on elettevä Jumalan tahdon mukaan. Aikuisena vasta tajusin lapsuuden olot. Nyt kun olen seurannut 12 lestaadiolaisen sisareni elämää,huomaan kuinka sukupolvien ketju jatkuu. Lapsia siitetään samaan tahtiin ja vanhemmuus jää uskonnon varjoon. Jumala pitää huolen,vanhemmat suorittavat lisääntymisen.Raamattu kehottaa kuulema jossain;lisääntykää ja täyttäkää maa. Meitä uskonnon uhreja on aika paljon.
että jos perheessä on 10-20 lasta, niin silloin vanhemmilta jää aivan liian vähän aikaa/lapsi. Isän ja äidin syli on varmasti melko "katoava luonnonvara" näissä olosuhteissa.
Samoin äiti ja isä eivät ehdi/kykene kasvattaa lapsia riittävässä määrin. Kasvatustehtävää hoitavat vanhemmat sisarukset, jotka siis joutuvat kasvatusvastuuseen silloin, kun ovat usein vielä itsekin lapsia.
On tietysti jokaisen oma asia, kuinka monta lasta he tekevät/saavat/antavat tulla. Tosiasiat pitää kuitenkin tunnustaa:
Jos perheessä on 10-20 lasta, niin isä puskee, äiti synnyttää ja lapset kasvattavat toisensa.
--------
Sinulle kirjoittaja, joka olet lapsena jäänyt vaille äidin ja isän syliä, haluan sanoa: Taivaan Isän syli on avoinna 24 h/vrk. Hän ottaa sinut syliinsä AINA kun sinä haluat. Siinä Hän hoitaa lastaan ja siinä voit rukouksen tietä pitkin viestittää Hänelle ilosi ja surusi. Hän kuljettaa sinua kohti voittopalkintoa ja erään kerran Isä on sinua avosylin vastassa ja sanoo: "Tervetuloa lapseni kotiin!"
Siunausta!
Ei se varmasti ihan tollasta kaikilla oo eikä varmasti pelkästään uskonnon syy.Vaikka ite oon lestadiolaisperheestä sain kyllä tuua kotiin ei-lestadiolaiset kaverit ja itse asiassa ei mulla lestadiolaisia kavereita ollukkaa.Koulussa sain kattoo opetusohjelmat(kuten kaikki muutki lestadiolais lapset). Tanssiin ja diskoihin en kyl saanu osallistuu(mut tanssiin oon oppinu nyt myöhemminki).Koulus ei koskaan kiusattu uskonnon takia ketään ja vanhempien syliin pääsin aina kun halus(niin isän ku äitinki)vaikka molemmat kävi myös töissä,niillä oli illalla aikaa meille.Oon itekki "kieltäny uskon" et en halua siks puolustella mut halusin vaan korjata sun käsityksiä lestadiolaisperheistä....
ON mukava kuulla että jossain lestaadiolaisperheessä syliä riittää. Aika monessa ei. JOs lapsia on 15, aika helppoa on arvailla sylin riittävyys. Mutta hyvä jos sinulla oli rakkautta lapsuudessa. Sitä soisi jokaiselle lapselle.
Jos isäni ja äitini olisivat ajatelleet yhtä itsekkäästi kuin te, en olisi tällä hetkellä kirjoittamassa, nimittäin kymmenentenä perheeseen syntyneenä tiedän että ei pillereitä olisi otettu käyttöön vasta kymmenennen jälkeen, samoin rakkaita pikku sisaruksiani ei olisi, omia lapsiani ei olisi... Väitättekö te että minun syntymäni ei ollut Jumalan tarkoittamaa, että en ollut Herran lahja isälleni ja äidilleni, väitättekö että minun rakasta poikaani ei olisi Taivaan Isä tarkoittanut elämään? Minun on vaikea uskoa että näin olisi, silloinhan Jumalan sanan lupaukset, jotka raamatun mukaan ovat vahvat eivät pitäisi paikkaansa, Taivaallinen isämmehän on luvannut pitää meistä huolen joka päivä, on luvannut johtaa meidän kulkuamme joka päivä, on luvannut lähettää enkelinsä varjelemaan joka päivä, vieläpä tietää meidän synnyin ja kuolin hetkemmekin. Jos teidän oppinne pitää paikkaansa olemme me ihmisparat täydellisesti tuuliajolla, kaikki mikä tapahtuu on sattumaa, Jumala ei ole kaikkivaltias. Minä uskon että Jumala on kaikkivaltias, joka lupaustensa jälkeen siunaa elämääni joka päivä synnyin hetkestä hautaan saakkaa, antaapa koettelemuksiakin tarpeen mukaan.
miten missään perheessä voisi olla 15 sylilasta? Pitäs olla monet kaksoset tai kolmoset, tai jopa neloset. Oon 16 ja oon saanu ihan riittävästi syliä. En kaipaa sitä enää. Ja meillä on 13 lasta, ei 15. Niistä 13:sta 2 ei asu enää kotona ja kolmas muuttaa pois asevelvollisuutta suorittamaan tammikuussa. Joten sitten kotona on enää 10 lasta ja vanhemmat. Näistä on vanhin 18 ja nuorin 2. Takuulla riittää syliä. Ei rakkaus ole mikään rajallinen asia.
myönnetään tai kiistetään.
että 10-20 lasta yhteen perheeseen on liikaa. Kaikki hommat kärsii.
Niin paitsi veeällät eivät tiedä.
osaa päättää, KENEN syliin menisi, vai=)?
veeällät myöskin sen tietää, mutta eiköhän kyse ole siitä, että ukot tahtoo jyystää paljaalla päivät sekä yöt. Silloinhan lopputuloksena on tuo 10-20 lasta pirtissä pyörimässä.
Muut mainitsemistasi "pakkokasvatuskeinoista" periaatteessa ymmärrän, vaikka itse olenkin saanut huomattavasti vapaamman kasvatuksen, mutta jäin ihmettelemään, miksi ihmeessä ei-uskovaisia kavereita ei saanut tuoda kotiin? Pelättiinkö, että he varastavat jotain tai?
Siihen olen kyllä törmännyt aikaisemminkin, että jotkut vanhemmat eivät halua lastensa menevän ei-uskovaisten koteihin. Olin joskus jonkun sukulaiseni luona Amerikassa, ja heidän poikansa oli saanut kutsun luokkakaverinsa synttäreille, ja sitten tutkittiin kissojen ja koirien kanssa kuuluiko syntymäpäiväsankarin perhe samaan "kirkkoon" (el) vai ei. Ja lopulta sitten saatiin selville, että kuuluivat, ja poika sai luvan mennä. Ilmeisesti muuten ei olisi saanut.
syliä ja lähesyyttä kaipaa jokainen lapsi. murrosikäinenkin. Ja lisäksi jokainen lapsi kaipaa vanhemmiltaan ihan kahdenkeskeistä aikaa.
Kyllä minusta olisi mukava jos vanhemmilla olisi joskus aikaa ja halua ottaa kainaloon. Syliin en oikein enää mahdu. Lestaadiolaisperheessä varotaan läheisyyttä. Vain pieniä lapsia pidetään sylissä.
Lestaadiolaisperheessä ei saa kuunnella muuta musiikkia kuin klassista ja virsiä siionin lauluja. on paljon pelejä joita ei saa pelata jne. Uskottomilta tarttuu lestaadiolaisten mukaan niin paljon syntiä.uskottomat kaverit voi näinollen houkutella vaikka synnin tekoon.
minulla on sama kokemus. lisäksi siihen liittyi jonkinasteista perheväkivaltaa, joka perusteltiin uskonnolla. Rahasta oli aina pulaa. Pakotettiin lähtemään seuroihin, raamattuluokkiin, pyhäkouluihin, työvuoroihin, nuorteniltoihin, pyytämään anteeksi jne = henkistä nöyryytystä.Lapsen omaa ajattelua ja omaa tahtoa ei kunnioiteta: tehdään "jumalan tahdon mukaan".
Henkistä väkivaltaa: "jos et tee näin, joudut helvettiin, jossa kukaan ei rakasta sinua ja kärsit ikuisesti." Tämä on kauhea alistus- ja painostuskeino lapselle, joka uskoo kaiken ja ajattelee konkreetisena kaiken, mitä vanhemmat - lapsen tärkeimmät ihmiset - sanovat.
syrjäydyin paikkakunnan ei-lestadiolaisesta nuorisosta jo alusta asti minkä takia sosiaaliset taidot esim. taito solmia ystävyyssuhteita, jäivät aika surkeiksi. Sisarukset ovat tietenkin läheisiä.
Tässä vain pieni siivu siitä lapsuudesta. Onnellisia hetkiäkin tietenkin oli.
...on monenlaisia ja on todella ikävää kun olet tuollaista joutunut kokemaan.
Omat kokemukseni ovat taas päinvastaisia ja olen 2. vanhin 11-lapsisessa perheessä, josta kaikki lapset ovat edelleen uskomassa. Jumala on siunannut runsaasti meidän perhettä ja toistakin polvea.
meillä on kyllä syliä riittänyt jokaiselle lapselle, niin pienille kuin isoillekin. joka ilta äiti halaa ja saarnaa synnit anteeksi jokaiselle lapselle ja toivottaa hyvää yötä. isä ei ole uskomassa mutta toivottaa hänkin hyvät yöt meille ja halaa. tuosta kahdenkeskisestä ajasta...minä ainakin koen, että olen saanut ja saan tarpeeksi kahdenkeskistä aikaa vanhemmiltani, äidin kanssa esimerkiksi kun käymme kahdestaan lenkillä ja isän kanssa kun käymme pyöräilemässä tai laitamme ruokaa. veljeni käyvät isän kanssa kalassa, monesti niin, että vain yksi pojista on mukana ja onhan sekin kahdenkeskistä aikaa kun he tekevät puuhommia tai tekevät muuten pihalla töitä.
että ainakin meillä tuo kahdenkeskinen aika ja syli on riittänyt kaikille lapsille!
Jessus mua käy sääliksi teitä aivopestyjä ihmisiä.Uskokoon joku mihin haluaa,ei lasta saa aivopestä esimerkiksi lestaksi.Tunnen monia erittäin huonoja esimerkkejä.
...=)
upposi!
Eikö?
Ihmettelen kirjoitustasi! Kauheaa syntyä lestadiolaisperheeseen? Onko se kauheaa, kun ei ole tarvinnut miettiä missä kunnossa isä ja äiti tulevat kotiin jos yleensä tulevat? Onko se ollut kauheaa kun on aina ollut kavereita kotoakin? Mikä siinä oikeastaan on ollut niin kauheaa? Oletko katkera siitä että isälläsi ja äidilläsi ei ollut aina mahdollisuus ostaa kaikkea uusinta humputusta mitä markkinoilla on tarjolla? Oletko ajatellut sitä mitä olet saanut kodissasi? Kuka omista sisaruksistasi ei olisi saanut syntyä, kenties juuri sinä, itsekkyytesi nimittäin on aika raskasta luokkaa, ei uskoisi että olet kasvanut isossa perheessä.
On totta ettei alkoholiongelmaa perheessäni ollut. Mutta ei ollut myöskään välittämistä eikä rakkautta. Selkään kyllä saatiin tasapuolisesti.Sekä isä että äiti osasivat pajunvitsaa käyttää,eikä sitä säästelty. Periaate;joka vitsaa säästää,se vihaa lastaan. Minä vaan en koskaan nähnyt piiskaamisessa rakkautta. Ei muuten lestaadiolaisena säilyneet sisaruksenikaan. He vaan hyväksyivät vitsan käytön. Osa heistä käyttää omille lspsille vitsaa edellenkin. Kiva jos sulla oli onnellinen lapsuus lestaadiolaisperheessä. Tod.näk. jatkat itse samaa kasvatusoppia omille lapsille. Toivoa sopii että lapsesi ovat onnesta samaa mieltä.
kaksi asiaa: kasvatus ja hengellinen kasvatus.
Ihmiset ovat erilaisia kasvattajina. Uskonnollisuus ei välttämättä tee kotia sen onnellisemmaksi kuin uskonnottomuus. Paljon riippuu siitä, miten vanhemmat suhtautuvat lapsiinsa.Tiedän hyvin onnellisia "uskonnottomia" ja "uskonnollisia" koteja, samoin onnettomia.
Kuulostat isältäni.OLen 12-lapsisesta perheestä.Kotona netin käyttö on tarkoin vartioitua.Tietokone vanhempien makuuhuoneessa.Ilmeisesti he yökaudet surffaa netissä. Äiti ainakin aina väsynyt ja me lapset hoidamme kotityöt;pienten lastenhoidon,loputtoman pyykkivuoren ja ruuan laiton.On syysloma. Kaverit perheensä kanssa ulkomailla.Minä,lestaadiolisperheen, nettikeskustelun perusteella onnellinen lapsi, raadan kotona. Nyt tulin naapuriin kirjoittamaan kokemukseni,koska kotona netissä se ei onnistuisi. On nuoria jotka eivät valita. Yhtä paljon on myös meitä jotka kärsimme ison perheen ja uskonnon aiheuttamista ongelmista.
Taivaan Isän siunausta sinulle!
sinulla on sydämessäsi usko Jumalaan tuosta vl-kurjuudesta huolimatta.
Siunausta!
SAIRASTA TOUHUA!
ei ole sairasta touhua. Se on hyvinkin tervettä touhua. Sen sijaan vanhoillislestadiolaisuus on monelta osaltaan varsin sairasta touhua.
...varsin sairaaksi.
Täytyy näin sivusta seuraajana todellakin ihmetellä kirjoittajan ajatusmaailmaa.Ensinnäkin voin sanoa et vl:ssa perheissä on yleensä kohtuu runsaasti lapsi mutta en todellakaan´näkisi sitä haittana.Isossa perheessä jossa on paljon sisaruksia niin ihminen oppii ottamaan kaikki huomioon.Ja mitähän tarkoitat "yksillöllistä" kasvatusta,tunnen paljon ihmisiä jotka ovat perheen ainoat lapset,voin vain heistä sanoa ettei vois säälittävämpiä tapauksia löytyä,yhteiskuntamme heikot.Saadaan kaikkia mitä halutaan,ei osata ottaa vastuuta mistään,ei osata elää ilman äisin ja isän raha pussia.Itse olen joutunut hommaamaan kaiken itse,enkä ole valittanut en ole katkera tai kateellinen niille jotka ovat helpomman kautta saaneet kaikken,mutta miettikää mikä todella opettaa kasvamaan ihmisenä.
Kyllä me pienen perheenkin vesat osaamme ottaa muut ihmiset huomioon. Kaiken ikäiset ihmiset kuuluvat myös minunkin laajaan lähipiiriin ja ystäviin.
Mainitsemasi isän ja äidin rahapussi on kyllä tärkeä voimavara, mutta kun ei toisten tienaamia rahoja silti kehtaa käyttää omiin menoihinsa. Kyllä on jokaisen tehtävä itsensä eteen töitä ja oman toimeentulemisensa.
Kaikkea maallista en tosiaan pienenäkään saanut, mitä halusin(;sähköauto, playmobil nukkekoti, baby born-nukke, etc..heh :) Ja halusinhan lähes kaiken..enkä saa vieläkään, nyt vähän isompana. Siskoakaan minulla ei ole, vaikka kovasti olisin halunnut. :)
Koettelemuksia, menetyksiä, iloja, suruja, onnea, kaikki kuuluvat minunkin elämääni.
Rakkautta ilman en ole jäänyt. Rahaa siunaantui sen verran että toimeen tulimme. Kyllä Jumala on nähnyt hyväksi antaa minunkin vanhemmilleni juuri sen verran lapsia kun on tullutkin, ilman ehkäisyä. Eikä minusta rahkeet riitä henkselien paukutteluun puolin eikä toisin.
Olen saanut kasvaa kristityn kodin lapsena. Äiti ja isä kasvattivat meidät suurella rakkaudella. Jokainen lapsi koki olevansa tärkeä yksilö perheessä. Vaikka meillä oli omasta takaa 7 lasta äidillä ja isällä riitti rakkautta vieläpä heitteille jätetylle kasvatti-lapselle. Opimme suuressa perheessä sosiaalisiksi, toisen huomioivaksi ja jopa toista ihmistä kunnioittavaksi yhteiskunnan jäseneksi. Kaikki perheemme lapset ovat tehneet itse elämässään omat ratkaisunsa uskomisen asiassa. Osa ei enää usko niinkuin meitä lapsena ohjattiin, mutta valintahan on jokaisen itse tehtävä. Minua ei pakotettu, mutta minua rakkaudella neuvottiin ja ohjattiin. Tämä on totuus jokaisessa uskovaisessa perheessä. Omassa perheessäni olemme kasvatusvastuuta tehneet samalla lailla. Lapsemme ovat pitäneet uskon, vaikka se ei olekkaan helppoa tälläisena maailman aikana. En missään mielessä halua korostaa perhettämme. Tänä päivänä jokainen lapsemme on suorittamassa akaateemista loppututkintoa, kaikki eri aloilla. Uskon, että heistä tulee uskosta huolimatta terveellä tavalla yhteiskuntaa pystyssä pitäviä täysivaltaisia kansalaisia. Uskon asia on henkilökohtainen,sitä et peri vanhemmiltasi, se on omistettava omassa sydämessä. Usko ei ole myöskään este sivistymiselle, monesti tälläkin palstalla törmää törkeyksiin,jotka osoittavat kirjoittajiensa sivistymättömyyden kaikessa alastomuudessaan. Me uskovaiset usein sanomme: Tulkaa ja katsokaa niin luulette vähemmän. Iloa ja onnea elämään näin syksyn synkkinä päivinäkin!
no sullahan on kerrassaan sitten ollut huono perhe. mulla on ainakin kahdeksan sisarusta ja en ketään antaisi pois!!ja tunnen itseni onnelliseksi! jokaisella olkoon millanen perhe hyvänsä.ei pienissäkään perheissä mitään vikaa ole,mutta on isolla perheellä paljon hyviä puolia ja ylipäätään olen onnellinen siitä,että olen saanut syntyä uskovaiseen perheeseen.vanhempani eivät käytä alkoholia,eivät ole eronneet,olen saanut rakkautta ja turvaa,oppinut ottamaan myös toiset huomioon,minulla on ollut aina leikkikavereita omasta takaa..et uskokaan kuinka kaipaan vielä niitä ala-asteiän poliisi ja rosvo-leikkejä,joita leikimme taskulamppujen kans juosten pitkin metsiä!!sulla taitaa, anteeksi vaan,olla vähän tämmönen yleinen negatiivinen sävy asioihin.mielipiteen saa sanoa,mutta sillain,ettei se loukkaa ketään muita!!
"Joka vuosi lapsi tulossa
Kirjoittanut: Lapsuuden lesta, 18.10.2003 klo 01.40
... äidille, joka oli aikoinaan unelmoinut yliopistourasta, niin ei paljon naurata.
Peset pyykkiä ja vaihdat vaippaa kaiket päivät, ja maha vain kasvaa: suurta kipua tuottava synnytys on taas tulossa. Ei paljon naurata.
Mies ei ymmärrä - tai ymmärtää vain reikää. Talviongella käy ja naistaan nai - aina kun pystyy naisensa sänkyyn pakottamaan ja alleen leviämään. En totisesti kadehdi äitiäni, jota jotkut empatiaan kyvyttömät ovat täällä vielä hulluksi normittamassa. Että oksettaa tämä saitti ja miesten loputon itsekkyys, joka ei vähimmässäkään määrin ota huomioon naisten kärsimystä."
omalla kokemuksella voin sanoa ettei vanhoillislestadiollisuus ole ollenkaan semmosta ku ootte kuvanneet.....jokainen semmoseen perheeseen syntynyt saa päättää kuiteski vapaasti mihin uskoo...ja uskon lahja jaetaan sinne missä uskotaan ..vaikka sulle jos uskot.....suuressa perheessä sitäpaitsi on hauska elää ..se ei ole semmosta ku kuvittelette...tää ei oo saarna mut puhun niinku asiat ovat ....ne ei oo niin ku moni haluu kateessaan niitä vääristää...ja sitä levittää......netti ei oo vanhoillislestaadiolaisilta kielletty tai oikeeestaan on ....käy siellä missä on järkevää....ja ettehän tekkää aina nouata lakia...
Usko on parhaimmillaan äärettömän hyvä asia.Lestadiolaisuudessa on paljon terveitä, elämää ja yksilöä suojelevia normeja. Joukkoon mahtuu niitäkin, jotka eivät ole sydämestään saakka uskomassa ja joiden puolisot sekä lapset kärsivät suunnattomasti. Lapset tuovat paljon onnea ja hyvää tullessaan, minulla niitä on 12 joten tiedän mistä puhun. He olivat silloin ja ovat nytkin parasta elämässäni. Jos usko on molempien puolisoiden sydämessä oleva asia, on iso perhekin siunaus ja lapsille riittää hellyyttä, syliä ja huomiota. Eikä lasten saamiseen tarvita jatkuvaa rakastelua. Riittää kun on kerran vuodessa jos on oikea ajankohta....Mutta jos asiat eivät ole kunnossa, jos elävä usko ei ole voiman antajana, tulee ison perheen kanssa elämisestä helposti erittäin raskas taakka. Olen kuullut näistä paljon ja tiedän, että on perheitä, joissa isän sydän on kaikkea muuta kuin uskovainen. Se näkyy äidin ja lasten kärsimyksenä. Ja valitettavasti käy usein myös niin, että muut alkavat nähdä äidin hulluna. Sellaiset miehet, joiden tekoja ei ohjaa rakkaus ja Raamatun neuvot, ovat perheilleen todella raakoja ja julmia, mutta esittävät muille aivan muuta. Äitien ja lasten kärsimys näkyy käytöksessä ja sen pitäisi herättää muut uskovaiset auttamaan, ei panettelemaan. Nämä ovat vaikeita asioita. Sinä, jonka kotona asiat ovat kunnossa, usko on aitona molempien vanhempien sydämessä, sinä saat olla todella onnellinen. Usko varjelee sinut monelta pahalta, monelta haavalta ja kivulta. Usko on parhaimmillaan äärettömän hyvä asia.