Mä olen taas yksi niistä surkeista ihmisista,jotka kaipaavat puolivuosikymmen sitten tapahtunutta yhteentörmäystä....Mut se oli oikeesti elämäni parasta aikaa..olin jo ihan aikuinen..siis muka kypsä aikuinen...rakastuin ensimmäisen kerran elämässäni,en tiennyt sellaista tunnetta olevan olemassakaan..Olen onnellinen siitä että olen tuntenut noin vahvasti,olen siis joskus ollut elossa...nykyään olen elävä ruumis,joka odottaa turhaan että hän,joka oli joskus niin rakas,ottaisi yhteyttä jollakin tavoin..Minusta olisi niin moni kiinnostunut,mutta kun en tunne mitään ketään kohtaan,niin mistään ei tule ikinä mitään.Mulla olisi niin paljon tunteita olemassa,mutta kun se oikea kohde on poissa. En oikeesti ymmärrä,miksi edes tapasin sut..helpompi olisi ollut elää ilman oikeata rakkautta..ei olisi odottanut keltään mitään ja olisi tyytynyt paljon vähempään.Toisaalta oli hyvä että koin sen tunteen,muuten olisin jäänyt paljosta paitsi ja nyt tiedän että on olemassa vahvoja tunteita.En enää voi ottaa sinuun yhteyttä,olen luvannut sen itselleni.Kärsin tämän elämän ilman sitä oikeaa,uhraan elämäni toisarvoisille asioille..kaipa se elämä sujuu sitenkin. Odotan kuitenkin joka päivä elämäni loppuun asti että,sinä otat yhteyttä jollakin tavalla..itse en enää koskaan tee niin..olen niin monta kertaa yrittänyt...tiedän että se on sen merkki että kaikki on ollut yksipuolista,eli kaikki on ollut turhaa.....
Kunpa voisin unohtaa sinut iäksi...
Enkelisi aina...
5665
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Et ota yhteyttä? Kokemuksesta voin sanoa, että on parempi kokea se raastava pettymys ennemmin tai myöhemmin kuin elätellä turhia toiveita. Torjunta kirpaisee, mutta se kirpaisee vain sen kerran, vaikka se voinkin vituttaa lujasti. Sitten ainakin tiedät ettei hän halua sinua ja voit pikku hiljaa alkaa elämään elämääsi eteenpäin.
taitaa olla tuossakin tapauksessa se että hän tietää toisen välittävän ja kaipaavan mutta ei syystä tai toisesta suostu sitä itselleen myöntämään ja uskottelee itselleen päinvastaista.
Suomalaista masokismia parhaimmillaan. Tuska on riittävä.
Sanoinhan että olen ottanut yhteyttä...en ole enää saanut vastausta,vaikka hän sanoi että haluaa kuulla minusta jatkossakin...hän itse ei antanut mun irrotaa otetta hänestä..hän sanoi että odottaa mua iäti. Jospa hän sanoisi suoraan että on löytänyt onnen jonkun toisen kanssa,tietäisin että hän on turvassa..enkä enää olisi hänestä huolissani. Koska tiedän että me koimme molemmat jotain ennenkokematonta silloin joskus.Se vain oli niin tuskaisaa,niin raastavaa ja kuitenkin niin suloista,niin ihanaa...Ehkäpä joskus seuraavassa elämässä....
Hän tietää tunteeni,olet aivan oikeassa..en ole sitä salannut.Tiedän myös miksi hän välttelee..hän ei itsekään kestä sitä tuskaa,mitä kohtaamisemme voisi aiheuttaa.Ja kun kuvittelen että olen nyt päässyt hänestä..niin mun ei vain anneta unohtaa...hän tulee uniini....En ymmärrä :(
Jussi, syynä voi olla myös se, että ei haluta pilata kauniita muistoja.