Koettakaa nyt näiden pienten koirien omistajat/ulkoiluttajat vähän skarpata. Ei ole normaalia ihmisen käytöstä antaa niiden kulkea puoli vapaana räkyttämässä, jollette saa kuria sen kokosiin otuksiin, niin on turha tulla aukomaan päätään niille jolla on isompi. Nää koirat kun tuppaa puolustamaan itseään jos joku tulee päälle. Siinä sitte seisotaan kädet pystyssä ja huudetaan, että se syö tän, se syö tän. Itsehän päästätte siihen jalkoihin räksyttämään. Miehethän ei juuri niiden pienten kanssa kulje ulkona, mutta nää vanhemmat naiset on yksiä piruja tän asian suhteen. Itselleni on muutaman kerran sattunut, että meidän piski on vähän heitellyt sylikoiraa, veljet mikä meteli joka kerta, siis ulkoiluttajalta.
Pyydän vain, että annatte ihmisten ja oikeiden koirien kulkea rauhassa, toi korvausten riidan hakeminen sairasta!
Pyydän vain, että annatte ihmisten ja oikeiden koirien kulkea rauhassa, toi korvausten riidan hakeminen sairasta!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Täytyy myös itse sitten miettiä, pärjääkö oman piskinsä kanssa jos se pikkukoiria tuppaa syömää..Iselläni on kaks ISOA kja kaks pientä, jotka tosin ei räkytä sen enempää kun isotkaan innostuksissaan!Eli kyllähän fifi mummoissa tuppaa oleen se vika, ettei ne raaski pientä kultaa kieltää, tai osaa..Mutta sallittakoon heille se...Seuranahan koira heille on, eikä varmastikkaan tarkoituksella opetettu muiden kiusaksi..Ajatteleppa asiaa monelta kantilta, ennenkuin lähdet syyttelemään tai raivoamaan suotta, siitä kun ei hyötyä kuitenkaan ole!Ja pidä ylpeänä sitten huoli siitä, ettei omakoira louskuta ja poukkoile muiden koirien päälle, eikös juu...
Eipä tuo louskuta palveluskoira kun on. Ei loiki toisten päälle suotta, mutta kun sen päälle, tai koipiin, päästetään joku niin....
Tosin vapaana se yleensä seuraa, mutta nyt on tullut tavaksi panna kii kun näitä fifejä ilmestyy näköpiiriin. En minä ole ainoa kiusattu, samaa olen kuullut monelta muultakin. Tää meidän piski on täys musta, sekin tietty voi ärsyttää, silti saavat syyttää itseään. Hakekoot markkansa vaikka sossusta, jos eivät muuta keksi.
se äskeinen nim. piti olla kyllästynyt
Ymmärrän kyllä ärsyyntynyytesi, mutta...täytyy kyllä pitää huolta omistaan!mummot ovat väärässä, eivätkä tietenkään voi hakea korvausta, jos itse ovat päästäneet koiransa ärsyttämään sinun koiraasi!tuohon vielä sanoisin, että sossun rahoilla ei kyllä koirien lääkärikuluja ja muita hoideta!Itseäni neuvotiin luukulta työttömänä ollessani myymään koirat, että miksi ihmeessä niitä ylensäkään on niin monta otettu!Enhän mä suunnitellut työttömän uraa..Eli se sieltä..
Olen edelleenkin sitä mieltä että pidä ylpeänä huoli omasta kelvosti käyttäytyvästä!ja neuvo vaikka muita, mutta asiallisesti, niin saat ehkä tulostakin aikaan...
..siis viitsi enää koiraasi kieltää, kun annat sen käydä pienien koirien kimppuun?
Eli on ihan jees, kun koirasi käy 20 kiloa pienempiin kiinni.
Ei koirasi ole yhtään sen parempi, kuin pikkukoiratkaan. Jos se siis kulkee vapaana ja käy pienempien kimppuun.
Peiliinkatselu voisi auttaa!
kyllä totta,minulla on koirat 20kg ja 4kg,kyllä sillä kirpulla kieltämättä on räksyminen herkässä,mutta en päästä kenenkään naaman eteen aukomaan (ja se lopettaakin kun ollaan lähellä). Toisaalta ihmettelen suuresti isojen koirien kohdalla sitä,että ne ylipäänsä käyvät tällaisten räksyvien pikkukoirien kimppuun,sehän on vähän kuin pennun kimppuun kävisi. Minulla oli aijemmin 40kg koira,joka vihasi yli kaiken toisia uroksia,minulla oli valtavia ongelmia sen kanssa,se nimittäin halusi tappaa kaikki urokset mitä vastaan tuli!! MUTTA jos kyseessä oli selvästi pienempi kääpiökoira,se tavanomaisen kimppuun-käymisensä sijasta yrittikin vain vältellä sitä. Oliko se sitten vain erityisen fiksu,en tiedä,mutta tätä taustaa vasten ajateltuna minusta tuntuu oudolta,että isot koirat käyvät pienten päälle,räksytti se tai ei! miksi ihmeessä tervejärkinen kymmenen kertaa suurempi koira kokisi UHAKSI rotan kokoisen rääpäleen,ja tarpeelliseksi "puolustaa" omistajaa tai itseä? Minun koirani vain katsoi niskavillat pystyssä muristen ja sen näköisenä että: "hö, oletko tosissasi".
Kovin näkyvää on asenteesi pieniä koiria kohtaan. Et siis pidä niistä, olivatpa räkyttäjiä tai eivät. Kuule: annahan kaikkien koirien ja niiden omistajien elää muiden joukossa, samanarvoisina kuin kaikki muutkin, myös sinun omat koirasi.
Pahempihan se iso koira on, jos hyppii toisten päälle kuin pieni.
Yleensä pienet koirat ovat tempperamenttisia ja pienuutensa vuoksi niiden on juuri näytettävä että ne mielestään pärjäävät isommalle, koska hyökkäys on pienikokoisen mutta suuriluonteisen koiran mielestä paras puolustus.
Kuitenkaan "räkytys" ei vasikankokoista koiraa voi vahingoittaa, mutta iso koira voi todella saada aikaan pahaa jälkeä pienessä. Et todellakaan voi olla aito koiraystävä, jos sallit "hevosesi" raadella pienemmän.
Eikä mielestäni sellainen koira ole ihan tervekään, joka tahallaan satuttaa toista.
Jos tiedät, että pikkukoirat aiheuttavat ongelmia, mikset itse ennakoi tilannetta ja vaikka kävele hieman kauempaa ohi? Vai eikö ylpeytesi anna periksi väistää?
Olet luultavasti enemmän perehtynyt koirien käyttäytymiseen kuin mummelit, joten osoita siis viisautesi ottamalla muut huomioon.
Ymmärrän sen että pieni koira pelkää isoa, tai ainakin haluaa isotella räksyttämällä, mutta isompi koira ottaa sen silti hyökkäyksenä itseään kohtaan, eikä siinä pakosti tule katsotuksi onko kyseessä iso vai pieni koira.
Minusta on ikävää kulkea sellaisen parivaljakon ohi jossa pieni koira räksyttää ja hyökkäilee kohti, ja omistaja ei tee elettäkään sitä estääkseen. Tai korkeintaan nostaa hihnasta etupään ylös ja vetää koiran ohi. (olen nähnyt monesti.)
Olen yrittänyt opettaa koiraani ohittamaan muut niihin reagoimatta ja hyvin siinä onnistunutkin, mutta kyllähän se räksytys ja riehuminen ainakin levottomuutta koirassani aiheuttaa vaikka toinen onkin pieni.
Ja väistämään en aina haluaisi, koska silloin koirani keksii että hei, nyt noissa on jotain erikoista, pelättävää, kerta ne väistetään kaukaa, ja alkaa ajan myötä reagoimaan vastaan tuleviin koiriin ehkä jopa agressiivisesti. Tähän mennessä kolmivuotisen taipaleensa aikana koirani ei ole ikinä suhtautunut agressiivisesti toisia koiria kohtaan.
En kyllä hyväksy sitäkään että annetaan isomman "raadella" pieni koira siksi että se räkyttää. Silloin on omistajassa vikaa!
Siis minulla ei ole pikkukoiria vastaan mitään, kaikki koirat on yhtä valloittavia. Ongelmana on lähinnä omistajat, jotka eivät katso tarpeelliseksi pienen koiran kouluttamista, koska sen saa ruotuun vaikka nostamalla syliin.
kirjoitat asiaa. Eikä se niitä ole raadellut.
Housuisssa sen vielä ymmärrän ja vaatteissa muutenkin, mutta mitä tekemistä sillä on pikkukoirien kanssa..?
henkilön asenteesta pikkukoiriin; olis kiva kuristaa ne.. Ei ihme että sellaisen ihmisen koirakin hyökkää luonnottomasti rääpäleen päälle.
Mahtaa olla ongelmia muijan kaa!!
On muutaman kerran käyny vähän suurempikin koira päälle, en minä niitä silti vihaa. Ei ole ollut suojat päällä kunnola, tai pari kertaa ihan syyttä. Ei juuri naurata kun on kädet paketissa ja turvoksissa. Niin puhumattakaan haavojen määrästä. Ei, kuulkaas kyse on omistajista, ei niistä hamstereista.
Olen kolmen kääpiökoiran (á 2,5 kg)omistaja. Kaikki koirani ovat koulutettuja (aina tokon erikoisvoittajaluokkaan saakka, joten ovat varmaankin ihan kunnon koiria). Eli ne eivät ole räksyttäjiä, eivätkä haasta riitaa, eivät pienille eivätkä isoille lajitovereilleen.
Narussa olevan (huom! haukkumattoman) koirani kimppuun on kaksikin kertaa käynyt irti ollut isompi koira, joka ei lainkaan totellut omistajaansa:
- Saksanpaimenkoira, jonka kettinki katkesi, hyökkäsi ja puri spanieliani niin kovaa, että sille tuli sisäinen verenvuoto keuhkoihin. Eläinlääkäri sanoi, että toivoa eloonjäämisestä ei todennäköisesti ole. Touho-spanieli on oikeastaan 9-vuotiaan poikani koira, ja voit uskoa, että meillä itkettiin ja valvottiin monta yötä henkihieverissä korisevan koiran vierellä rukoillen sen pelastumista. (Millä lohduttaa pientä, lohduttomasti itkevää poikaa, kun kerran toivoa ei oltu juuri annettu ja kun itsekin olin ihan maassa?!) Kuin ihmeen kaupalle Touho alkoi pikku hiljaa toipua, mutta se yski pahoin vielä noin kuukauden joka askeleellaan. Pidimme kunnon kakkukekkerit, kun Touho ensimmäisen kerran moneen viikkon sanoi vanhaan tapaansa hiljaa "uuuuuuuuu" - rakkaaksi tullut tervehdys kotiväelle... Vasta silloin uskalsimme olla varmoja sen eloonjäämisestä. Touho on toipunut täysin ennalleen, ja harrastamme yhdessä tokoa sekä agilityä.
- Emäntänsä kanssa vapaana ollut labradorinnoutaja säntäsi 10-vuotiaan pomeranian-vanhukseni (Dandy) kimppuun, puri sitä päähän (koko pää oli suussa). Emäntä juoksi kaukana perässä eikä saanut koiraansa millään pysähtymään, eikä liioin saanut sitä irrottamaan leukojaan koirastani. (Minäkään en ehtinyt kerätä kaikkia kolmea kolmea koiraa syliini turvaan, kun hyökkäävä koira tuli takaviistosta kuin ohjus.) Koira ei irrottanut puruotettaan vielä sittenkään, vaikka pommini lakkasi kokonaan sätkimästä sen suussa. Kun se viimein saatiin pudottamaan märkä karvatollo suustaan, Dandy makasi maassa vetelänä. Kannoin tajuttoman koiran itkien sisään, laskin sen lattialle soittaakseni eläinlääkärille. Kun tulin puhelimesta, koirani oli kadonnut - oli mennyt piiloon sängyn alle - luojan kiitos se on siis vielä hengissä!?! Olin ihan varma, että se oli menehtynyt! Eläinlääkärireissuhan siitä tietenkin tuli ja koiralla oli kauhean kovat tuskat. Itkimme yhdessä, kun voimakkaasta lääkityksestä huolimatta se uikutti sydäntäsärkevästi. Että sen piti vanhoilla päivillään joutua tämäkin vielä kokemaan.
(Dandy elää edelleen, on jo 12 v.! ja lähettää terveisiä kaikille suloisille koiraneideille...)
En väitä, etteikö osa omistajista laiminlyö pienten koirien kasvatusta, mutta niin on valitettavasti joidenkin isojenkin koirien omistajien kohdalla - vieläpä usein kohtalokkain seurauksin! MUTTA SYYHÄN EI OLE KOIRAN, VAAN AINA OMISTAJAN!!!
Ymmärrän että pikkukoirien räksytys voi ärsyttää, mutta älkää yleistäkö (eikä haukku haavaa tee. Fyysisiä tuskia sinä & koirasi tuskin olette joutuneet kärsimään, joten sinuna en kehtaisi purnata, varsinkaan tuohon sävyyn...) Pieni koira ei voi toista raadella eikä tappaa! Kaiken järjen mukaan ne kouluttamattomat suuret koirat, (joissain tapauksissa omistajansa itsetuntoa paikkaamaan hankitut,) ovat suurempi uhka.
Täytyy sanoa, että tästä on jäänyt minulle kauhea pelko, mutta koirani eivät ihme ja kumma edelleenkään hermostu eivätkä räksytä kohdatessaan isoja koiria, (vaikka näiden kokemusten jälkeen syytä olisikin). Minä rakastan myös isoja koiria, enkä suhtaudu niihin sen ennakkoluuloisemmin kuin ennenkään. (Joskus kun elämäntilanne sen sallii, voin hankkia itsekin ison koiran, mutta on aivan varmaa, että minä myös koulutan sen.)
Mutta nyt, jos iso koira tulee irti vastaan, kerään kyllä koirat syliini turvaan, sillä ne ovat kärsineet jo tarpeeksi tuskaa ja kipua - ja täysin syyttöminä osapuolina.
Kumpikin hyökänneen koiran omistajista oli onneksi asiallisia ihmisiä, tulivat kysymään miten koiran kävi ja tarjoutuivat maksamaan eläinlääkärikulut sekä lääkkeet. Sakemanni myytiin eri paikkakunnalle kotiin, jossa sille on enemmän aikaa, eikä sen tarvitse enää viettää
Tänään näin vanhemman naishenkilön pikku-uroksen kanssa ulkoiluttaessani omaa ei-räkyttävää pikkuhauvaani, joka oli samaa rotua. Tämä nainen ei kuitenkaan päästänyt omaa innokasta koiraani hänen koiransa luokse nuuskuttamaan, ja nainen selitti vielä, että se hänen uroksensa saattaa olla vihainen. Että ei ne kaikki mummot ole niin sallivia ja ajattelemattomia.
..Koirat haukkuvat myös siksi, että haluaisivat tutustua toiseen koiraan. Jos joku mummeli/paatero ottaa pikkukoiran aina syliin, kun vastaan tulee toinen koira, niin taatusti koira haukkuu.
Kyllä itseänikin ottaisi päähän, jos en saisi kavereita käydä moikkaamassa!
JA entä sitten jos pikkukoira vuorostaan rupeaa pelkäämään isoja koiria entisestään, kun se aina nostetaan syliin tai retuutetaan tien sivuun kun vilahduskin näkyy vasikasta.
JA eikö nyt ole kuitenkin niin että vikaa löytyy SEKÄ pienten ETTÄ isojen koirien omistajista eikä niin, että kaikki pienet tai kaikki isot koirat ovat samanlaisia.
Vähän outoa syyttää kontrolloimattomia pikkukoiria, jos itse ei pysty hurttaansa kontrolloimaan. Jos olet niin hyvä kasvattaja - hyvä kyllästynyt - että voit toisia tuolla tavoin sättiä, niin kasvatapa sitten roikaleesi olemaan kiinnittämättä huomiota pikkuisiin. Jos koira hermostuu siitä, että toinen vähän haukkuu ja telmii vieressä niin mistäköhän kaikesta se myös hermostuu? Ihmisten huutamisesta? Lasten leikkimisestä?