Onko kellään ollut raskauden ajan hirveästi epäröintiä ja sellasia ajatuksia vauvasta,että enpä ikinä olisi tullutkaa raskaaksi ja haluan että kaikki ois niinku ennen..ja on masentunu ja ahistunu asian takia? mutta sitten kun vauva on syntynyt niin mieli onkin muuttunu?
epäröintiä vauvan
suhteen
4552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miulla on sellanen olo aika useesti. olen nyt viikolla 13 1 ja välillä tulee mieleen että mitä jos en saisikaan tätä lasta. silloin olis mahollista tehä kaikkea muuta kivaa mitä ennen teki kun tuli raskaaksi. Tosi luulen että epäröit kuuluu asiaan. meillä ei nimittäi lapsi ollu mikää vahinko vaan tosi toivottu ja het ens yrittämällä tärppäs. Kyllähän sitä miettii aika paljon. mut enemmänki mä oon huolissani siitä jaksaako sitä syntymän jälkeen olla saman miehen kanssa ku nyt ärsyttää mies. Lääkäri kyl sano et toikinon aika normaalia.tsemppiä sulle, luulen että se on vaan tän hetkinen tilanne.
Mulla nyt toinen raskaus menossa. Voi kuule, kyllä sitä miettii. Nyt varsinkin, kun oon työttömänä ja meidän alalla pidemmät työsuhteet on jaossa n. kerran vuodessa, ja nyt vauva on tulossa just sellaseen saumaan, että ei mitään mahiksia työllistyä seuraavaan pariin vuoteen. >:/ Toisaalta hirveä vauvakuume (ja "elämänsuunnitelmat", eli suunnitelma tietystä lapsiluvusta jne.) tähän tilanteeseen ajoi, mutta sitten miettii, mitä kaikkea nyt jää "saavuttamatta" tai "saamatta". Eikä minua ainakaan helpottanut ekan kohdalla, vaikka syntyi. Tarkoitan, että sitten sitä vasta miettikin, kun tuli aikoja kun lapsi herätti joka aamu viideltä ja öitäkin piti kukkua, että voi kun olisi ilman tuota ja saisi olla ihan niinku tykkää. :) Nyt kun toinen tulossa, tiedän että vielä enemmän joutuu tulevaisuudessa antamaan ja "luopumaan itsestään". MUTTA. Jostain on joutunut luopumaan. Ja jotain korvaamattoman arvokasta on saanut tilalle. Jotain, jota ei voi ulkoisin mittarein mitata. Ei näy ansioluettelossa tämä työ, ei. Eikä palkkakuitissa.
Että kyse on arvojen asettamisesta ja niiden priorisoinnista. Voi joko päättää olevansa onnellinen näin, tai sitten voi jäädä ikuisiksi ajoiksi murehtimaan, mitä menettää.
jostain on joutunut luopumaan, mutta jotain korvaatonta saanut tilalle
mulla on noi fiilikset ja huo. neljäs tulossa et kaippa ihan normaali ilmiö ;)