Itse olen uusperheellinen,jossa molemmilla osapuolilla lapsia aiemmasta/aiemmista suhteista.
Yhdessä olemme olleet reilut 3 vuotta,kumpikin olimme tahoillamme jo eronneita kun kohtasimme.
Itse olin ollut kauemmin lasten kanssa "yksin",joten olin jo sinut eroni/menneisyyteni/entisen puolisoni kanssa.
Kun kohtasin silloin nykyisen mieheni,hän oli vasta pari kuukautta aiemmin eronnut...(se selvisi vasta myöhemmin)kun naisystänsä oli toiseen mieheen retkahtanut.
Mieheni ja hänen exänsä eivät ilmeisestikään puhuneet eronsa aikoihin tarpeeksi/selvittäneet välejään,joten yhä kolmen vuoden jälkeen tuo ex huutaa/raivoo/ja puuttuu elämäämme.
Mies ahdistuu moisesta,ei osaa kanavoida tunteitaan oikein..vaan on sitten minullekin todella ilkeä/ahdistunut.Väittää että "hän ja poikansa on minun ja sen exän riitojen välissä".
Hänen itsensä kuitenkin olisi pitänyt asia järjestää siten,että minä olisin säästynyt sen naisen tuomalta mielipahalta..koska se ex ei kuulu meidän elämäämme.
Korostan vielä että emme ole koskaan kohdanneet kasvotusten sen exän kanssa,mutta puhelimessa kun olen yrittänyt asiallisen rauhallisesti kysyä lapsen hoitoon liittyviä asioita,(koska mieheni estyessä olen lasta joutunut hoitamaan),saan kuulla exän hysteeristä huutoa kuinka minä en saa lasta hoitaa,hän on muka jättänyt lapsen isänsä hoitoon..tosi asiassa tuo nainen jättää lapsen miehen yli 70v. vanhempien hoitoon..josta minä/tai lapsen isä olemme sitten myöhemmin lapsen hakeneet.
Miehelläni ei ole säännöllisesti kahden viikon välein viikonloppuja töistä vapaana,joten ei hän voi olla aina lastaan itse hoitamassa..se ex kuitenkin VAATII että lapsi on otettava kahden viikon välein..eikä siis ymmärrä että minunhan se lapsi on siinä tapauksessa hoidettava,koska mies ei ole itse omaa lastaan hoitamassa.
En voi ymmärtää miksi mieheni ex tulee hysteeriseksi ja saa paniikkikohtauksia/ja raivoaa,kun häneltä lapsensa hoidosta kysyn?Hän kuulema selittää asian VAIN miehelle,minulle asia ei kuulu..enkä minä ole "kelvollinen"hoitamaan hänen lastaan,mutta kuuluuhan asia minulle,koska minä lasta joudun hoitamaankin.
Olen ollut paljon erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä,on kokemusta omien ja muiden lasten hoidosta,hoitotyössä oppinut kuuntelemaan/hoivaamaan muutenkin.Ikänikin puolesta elämää ymmärrän,mutta koskaan en ole kohdannut niin ahdasmielistä ja itsekeskeistä ihmistä kuin on mieheni exä.Hän ei pysty keskustelemaan asiallisesti,vaan alkaa HETI huutamaan..mistä ihmeestä johtuu tuollainen käytös?
Ymmärrän,ja olen sitä mieltä itsekin että mieheni kuuluisi lapsensa asia ottaa exänsä kanssa puheeksi,mutta kun mies ei halua sen naisen kanssa puhua sanaakaan koska hän ei voi sietää sitä ihmistä,ei vaan kestä niitä mielialan vaihteluja joita sillä naisella on.
Kaiken ahdistuneen tilanteen keskellä on tuo lapsi,joka on alkanut ymmärtää sen ettei äitinsä tee/toimi oikein huutaessa kaikista asioista isälleen/tai minulle.
Tuo huuto/raivoaminen on ollut sen exän keino kuulema aina selvittää asioita(näin selitti mieheni murkkuikäinen lapsi minulle).
Onneksi minulla ja mieheni lapsella on lämpimät välit.Ja meillä on oikeesti hauskoja leikkejä yhdessä..onneksi se exä ei tiedä,sillä kieltäisi varmasti meidän ulkoleikitkin leikkipuistossa;)
Yhdessä olemme olleet reilut 3 vuotta,kumpikin olimme tahoillamme jo eronneita kun kohtasimme.
Itse olin ollut kauemmin lasten kanssa "yksin",joten olin jo sinut eroni/menneisyyteni/entisen puolisoni kanssa.
Kun kohtasin silloin nykyisen mieheni,hän oli vasta pari kuukautta aiemmin eronnut...(se selvisi vasta myöhemmin)kun naisystänsä oli toiseen mieheen retkahtanut.
Mieheni ja hänen exänsä eivät ilmeisestikään puhuneet eronsa aikoihin tarpeeksi/selvittäneet välejään,joten yhä kolmen vuoden jälkeen tuo ex huutaa/raivoo/ja puuttuu elämäämme.
Mies ahdistuu moisesta,ei osaa kanavoida tunteitaan oikein..vaan on sitten minullekin todella ilkeä/ahdistunut.Väittää että "hän ja poikansa on minun ja sen exän riitojen välissä".
Hänen itsensä kuitenkin olisi pitänyt asia järjestää siten,että minä olisin säästynyt sen naisen tuomalta mielipahalta..koska se ex ei kuulu meidän elämäämme.
Korostan vielä että emme ole koskaan kohdanneet kasvotusten sen exän kanssa,mutta puhelimessa kun olen yrittänyt asiallisen rauhallisesti kysyä lapsen hoitoon liittyviä asioita,(koska mieheni estyessä olen lasta joutunut hoitamaan),saan kuulla exän hysteeristä huutoa kuinka minä en saa lasta hoitaa,hän on muka jättänyt lapsen isänsä hoitoon..tosi asiassa tuo nainen jättää lapsen miehen yli 70v. vanhempien hoitoon..josta minä/tai lapsen isä olemme sitten myöhemmin lapsen hakeneet.
Miehelläni ei ole säännöllisesti kahden viikon välein viikonloppuja töistä vapaana,joten ei hän voi olla aina lastaan itse hoitamassa..se ex kuitenkin VAATII että lapsi on otettava kahden viikon välein..eikä siis ymmärrä että minunhan se lapsi on siinä tapauksessa hoidettava,koska mies ei ole itse omaa lastaan hoitamassa.
En voi ymmärtää miksi mieheni ex tulee hysteeriseksi ja saa paniikkikohtauksia/ja raivoaa,kun häneltä lapsensa hoidosta kysyn?Hän kuulema selittää asian VAIN miehelle,minulle asia ei kuulu..enkä minä ole "kelvollinen"hoitamaan hänen lastaan,mutta kuuluuhan asia minulle,koska minä lasta joudun hoitamaankin.
Olen ollut paljon erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä,on kokemusta omien ja muiden lasten hoidosta,hoitotyössä oppinut kuuntelemaan/hoivaamaan muutenkin.Ikänikin puolesta elämää ymmärrän,mutta koskaan en ole kohdannut niin ahdasmielistä ja itsekeskeistä ihmistä kuin on mieheni exä.Hän ei pysty keskustelemaan asiallisesti,vaan alkaa HETI huutamaan..mistä ihmeestä johtuu tuollainen käytös?
Ymmärrän,ja olen sitä mieltä itsekin että mieheni kuuluisi lapsensa asia ottaa exänsä kanssa puheeksi,mutta kun mies ei halua sen naisen kanssa puhua sanaakaan koska hän ei voi sietää sitä ihmistä,ei vaan kestä niitä mielialan vaihteluja joita sillä naisella on.
Kaiken ahdistuneen tilanteen keskellä on tuo lapsi,joka on alkanut ymmärtää sen ettei äitinsä tee/toimi oikein huutaessa kaikista asioista isälleen/tai minulle.
Tuo huuto/raivoaminen on ollut sen exän keino kuulema aina selvittää asioita(näin selitti mieheni murkkuikäinen lapsi minulle).
Onneksi minulla ja mieheni lapsella on lämpimät välit.Ja meillä on oikeesti hauskoja leikkejä yhdessä..onneksi se exä ei tiedä,sillä kieltäisi varmasti meidän ulkoleikitkin leikkipuistossa;)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mielestäni asia pitäisi tälle äidille selventää, jotta ymmärtäisi olla antamatta lapsiaan lainkaan isälle. (joka ei siis jokatapauksessa lapsiaan itse hoida)
Itsellenikin sattui tapaus, että ex halusi lapset talvilomalla itselleen, haki heidät, ja veikin sukuloimaan puoleen suomeen, ja jätti sinne!
No siihen tyssäs meillä tää tapaaminen sitten kertaheitolla. Ei riittänyt mun huumori tuollaiseen.
Hyvin ne lapset ilman isääkin kasvavat. Nyt ovat jo aikuisia, ja menestyneitä.
varsinkaan vastoin lasten äidin tahtoa. Teet karhunpalvelusta kaikille osapuolille.
Yrität jotenkin toiminnallasi ostaa pisteitä mieheltäsi? Muuten en toimintaasi ymmärrä.
En minäkään hoitaisi naapurin lapsia, vastoin naapurin omaa tahtoa. Moraalitontahan tuo on.
mistään hakea.Riitoja kuitenkin yritän välttää.
Exänsä vaatii että lapsi on otettava 2.n vkon välein.On siinä asiassa ehdoton!
Lapsen isä on yleensä viikonloput töissä,ei voi itse töitään valita.Kuitenkaan exänsä ei ymmärrä sitä että mies on TÖISSÄ viikonloppuisin!
Miehelläni oli kuukausia aiemmin sovittu meno toisaalle..mutta ilmoitti silti minulle torstai-iltana että ottaa lapsensa meille ja että hoidanko minä,vai viekö hän lapsensa yli 70 vuotiaiden vanhempiensa hoitoon?
Mies siis ei antanut "vaihtoehtoja"..JOS en olisi suostunut hoitamaan,hän olisi saanut taas syyn moittia kuinka "en hyväksy hänen lastaan/koskaan ei ole minulle oikea aika ottaa lasta luokseen jne."
Mielestäni kahden ikäihmisen ei enää tarvitse leikki-ikäistä lasta hoitaa..leponsa hekin ansaitsevat.
Pitääkö minun,joka asun kodissani(jossa asuu myös omat lapseni,ja mieheni lapsi)kysyä mieheni exältä "saanko asua kodissani ajan,jolloin miehen nuorempi lapsi kotiimme tulee?".
Entäpä kun hän itse menee töihin,ja jättää mieheni lapsen uudelle miehelleen hoitoon?Sekö on sitten oikein/sallittua?
Miten siis minun olisi pitänyt sinun mielestäsi toimia?Sanoa mieheni exälle että hakekoot sitten lapsensa?Selittää lapselle että nyt et saa ollakaan sisarpuoliesi/velipuolesi kanssa koska äitisi kieltää sen?Niinkö?
Lapsi on jo 5 v täyttänyt..ymmärtää siis jo mistä on kysymys.
En ole tyhmä,enkä yksinkertainen.Se että halusin välttää riitaa ja olla avuksi,pyyteettömästi..ei voi olla oikein että siitä saan moitteita.
ja sanoo,että lasta on hoidettava ja siihen on lakisääteinen velvollisuus.Kai se silloin jollakin järjestelyllä on tehtävä.
Tämä äiti ei tahtonut ulkopuolisten lastaan hoitavan. Vain isän, mikä on ymmärrettävää.
Ja jos isä ei siis hoida, tämä äidille tiedoksi annettakoon, eikä salaa seläntakana käytettäkö hänen luottamustaan väärin.
"ulkopuolinen",kun olen naimisissa lapsen isän kanssa ja yhdessä asumme?Lapsi oli vain kaksi vuotias kun mieheni ja se nainen erosivat..
Mikä seikka minusta tekee "ulkopuolisen"??
Onko sinun mielestäsi siis kasvattivanhempi/adoptiovanhempi lapselle ulkopuolinen koska biologinen side puuttuu??
Heillä kun ei ole edes millään tavalla biologista yhteyttä lapseen..kuten minulla,hänen isänsä kautta.
Lapsen äiti ei ole koskaan halunnut sinua lapsensa hoitajaksi. Hyväksy asia. Lapsi ei mitenkään kuulu sinulle.
Adoptio on todellakin eri asia. Siinä on adoptiolapsen äiti kirjallisesti luopunut lapsestaan, ja oikeudestaan päättää lapsensa asioista.
SINULLA EI OLE MITÄÄN BIOLOGISTA SIDETTÄ LAPSEEN, vaikka koitat asiaa selitellä niin, mikähän se BIOLOGINEN side kohdallasi mahtaa olla? Et taida ymmärtää sanan merkitystä.
ei lapsella ole mitään velvollisuutta isän vieraisiin. Joten hyväksy asia, äläkä katkeroidu noin pahoin. Lapsi oli miehellä ensin ennen sinua.
vaan vastuun kantava aikuinen lapsen elämässä, joka on naimisissa hänen isänsä kanssa.
Hoidat, hellit, kasvatat yhdessä isän kanssa lasta. Tottakait näin teetkin varmasti, lapsihan käy teillä säännöllissesti ja sinä olet paikalla.
Jokaisen aikuisen velvollisuus on huolehtia perheeseensä kuuluvista lapsista, ovatpa sitten omia tai kaupan päälle tulleita.
Biologista (eli verisidettä) sinulla ei kuitenkaan lapseen ole, mikäli olen sanan oikein mieltänyt.
Jatkat vaan lapsen kanssa tuttuun tapaan, et ole mikään muukalainen, vaikka ex:t täällä muuta väittää.
biologinen suhteesi lapseen isän kautta...?????
nuorempaa lasta,kuin oli myös ensimmäisen lapsen äiti ennen tuon nuoremman lapsen äitiä..siis eihän tuo nuoremman lapsen äiti ole mitenkään ollut ensimmäinen!!;)
Joten eiköhän se avopuoliso sen perusteella voisi olla jo hiljaa...hänhän se ei ollut edes mikään vaimo miehelleni,kuten oli ensimmäisen lapsen äiti..sekä nyt myöhemmin minä;)
missään vaiheessa väittänyt.
Luepa oikein teksti,sisälukutaito taitaa puuttua..
"Onko sinun mielestäsi siis kasvattivanhempi/adoptiovanhempi lapselle ulkopuolinen koska biologinen side puuttuu??
Heillä kun ei ole edes millään tavalla biologista yhteyttä lapseen..kuten minulla,hänen isänsä kautta."
Enhän toki omaa biologista yhteyttä siinä mielessä koska en ole lasta itse synnyttänyt..tarkoitin että esim.kasvattilapsella/adoptoidulla lapsella ei ole yleensä "verisidettä" vanhempiinsa lainkaan..kuten meidän tapauksessa on,kun mieheni on lapsen isä...sitä siis tarkoitin!
Ei siis ole mieheni ulkopuolinen,vaikkei joka päivä lastaan tapaakaan.Kuten en ole minäkään ulkopuolinen..ihan yhtä paljonhan minä lasta tapaan kuin miehenikin..
Ja ihan ilman verisidettä lapseen.
Et vain raukka tajua sanan merkitystä lainkaan.
>>>>Heillä kun ei ole edes millään tavalla biologista yhteyttä lapseen..kuten minulla,hänen isänsä kautta.">>>>
Tässä ihan selkeästi väität, että sinulla on, vaikkei oikeasti todellakaan ole. Ja omaa tekstiäsi on!
isät sankareita ja uusi nainen vieläkin suurempi! Heh.. milloinkahan nämä uudet oppivat, että on aivan sama mitä he juonivat miehen lasten ja ex vaimon selän takana, tietoon ne tulee jokatapaksessa. Ei moni isä omasta päästä kaikenlaisia hulluja asioita keksi. Ihan naurattaa tämä vänkääminen miten ne äidit ovat sitten huonoja eron jälkeen... heh...
ÄITI,eikä tekstini ollut mikää porovo..kuten asian ilmaisit;)
Olen tietenkin sankari että olen omat lapseni yksin kasvattunut..ja sankariainesta siinäkin suhteessa että huolehdin myös mieheni lapsista tarvittaessa:)
Minä en ymmärtänyt ivaasi lainkaan..kun kerran omiakin lapsia minulla on..enkä ole mikään "uusi"kellekään.Yhdessä oltu jo ihan riittävästi..ei tästä ihminen enää "uudeksi"tule,hehkeämmäksi kylläkin;)
se on hänen vanhempiensa ongelma, ei sinun.
Et ole ulkopuolinen vaan miehesi rakas.
siis mtä ihmeen vastauksia nuo on...meillä kyllä se hoitaa tekee joka on kotona, on se sitten minä tai mieheni ja on kotona sitten minun tai mieheni lapset. jos nyt sattuu lapset olemaan meillä esim vkloppuna ja jommallakummalla menoa ei siinä kyseenalaisteta että onko outoa hoitaa niitä toisen lapsia, yhtä perhettähän tässä olla herranjumala, eikl se ole uusperheessä tarkoituskin..niinhän se mene perheessä jossa on molemmat biologiset vanhemmat, miksi te liikaa jatkuvasti mietitte koka on kenen? ymmrrän että jos isä olisi kokoajan poissa kun lapsi teillä mutta on varmaan myös siinä kotona vkloppuna, onhan biologinen vanhempikin poissa viikolla lapsensa luona kujn on niitä töitä...on se joskus niin vaikeeta,,,
kun välittää niin hoivaa mielellään myös puolison lapsia.
En oikein ymmärrä mikä ihme tekee "ensimmäisestä"naisesta ,jonka kanssa miehellä on lapsia..niin täydellisen ja unohtumattoman että ne seuraavat ihmissuhteet/lapsetkin kalpenee ensimmäisen rinnalla??
En usko yhdenkään miehen ajattelevan siten.Heille merkitsee vain tämä nykyinen hetki,nykyinen parisuhde.Ja kun he haluavat viettää aikaansa oman lapsensa kanssa,ei se tarkoita sitä että kaipaavat sitä ex-naista..päinvastoin.
Kukaan mies ei ole niin hullu/masokisti että haikailisi entisen/huonon suhteensa perään..kun nimenomaan eroon siitä kamaluudesta halusi.Sama pätee tietty naisiinkin;)
Mietin tuossa että mikä ihme saa jotkut naiset kuvittelemaan että ainoastaan HE ovat niitä jotka vain ja ainoastaan sen ex-miehen elämän ovat sulostuttaneet..muita ei muka ollut ennen heitä/eikä muita ikinä tule heidän jälkeensä??
Sellaista elämää ei ole kuin saippuasarjoissa.
toiseen ja ihan päin metsää. Nyt sulla tuli tuo tyypillinen mustasukkaisuus ideologia päälle. Hohhoijakkaa.
Tätähän me tässä jo vähän haisetelimmekin.
Pelkkä mustasukkaisuusdraama jolla ei ole mitään tekemistä lapsen parhaan kanssa, pikemmin päinvastoin.
Pysy erossa miehesi edellisen liiton lapsista. He eivät mitenkään kuulu sinulle. Mielisairashan sinä olet.
kun vähän "ravistaa". Tämänkin aloittaja eukon tarkoitusperät ovat tässä selkeesti kaikenkansan luettavana!
Onko ymmärryksessä vikaa,kun jotkut samat ihmisen kaltaiset kuvatukset täällä mesovat ja moittivat järkevän ihmisen järkeviä kirjoituksia??
Jokainen eroperhe/uusperhe on aivan erilaisia.Jos joku tyyli sopii sinulle(eli haukkua exää/uutta naista-kuten te nimitätte ex-miehenne puolisoa vaikka yhteistä elämää heillä olisi takana 10vuotta),ei se tarkoita että se olisi KAIKKIEN eronneiden naisten/uusperheellisten kanta asiaan!
En voi ymmärtää miksi on vaikea tajuta että kun parisuhde hajoaa,ja ero tulee..mies ei todellakaan jää murehtimaan mennyttä vaan suoraviivaisesti lähtee vaan nostelemaan ja jatkaa elämäänsä toisaalla.
Hän hyväksyy tilanteen sellaisenaan,eikä jää kaipaileen /tai murehtiin..maailma kun on täynnä naisia /kuin myös miehiä.
Mistä siis se mustasukkaisuus?Ja ketä kohtaan?
Kun on sinut itsensä kanssa..ei ole syytä olla mustasukkainen;)
ja arvostelee..kertoo kirjoittajan tarkoitusperistä.
Sinäkö siis oletkin se mieheni häiriköivä ex-avoke,joka ei sitten pärjännytkään onnellisena sen uuden miehen kanssa( joka kännipäissään oksentelee pitkin lattioita,ja leikki-ikäinen lapsesi katselee tilannetta vieressä ja kertoo niitä tarinoita täällä meillä).
Pika liiton sitten teit,ja siitä liitosta erokin jo alle vuodessa tuli?
Sinäkö se siis olet se parjaaja..jolle mikään ei riitä?
Sinun kateudella ja katkeruudella kun ei ole näköjään mitään rajaa.
mikä ääliö-ex sun kohdalle onkaan sattunut! Mistä näitä oikein sikiää?! Vaikka ei se sun miehesikään tunnu aina ajattelevan asioita ihan loppuun.. mitä lupaa, jos ei itse voi hoitaa ja tietää eksän vetävän tuolla tavoin herneet nekkuun.
Mulla oli kanssa alussa vähän ongelmia eksän kanssa. Lapsi kyllä oli meillä hoidossa alusta alkaen, mutta aina kun törmättiin baarissa sain kuulla olevani lumppu, huora jne. IHMISELTÄ, KETÄ EN EDES TUNNE?! Ja huomionarvoista oli se, että miheni ja eksän erosta oli meidän seurustelun alkaessa 6v. aikaa. Jätin nämä huutelut omaan arvoonsa, koska lapsi kuitenkin sai tulla isänsä luo (=meidän yhteiseen kotiin) säännöllisesti eikä eksä puuttunut meidän arkielämään. Ja lapsen kanssa ollaan AINA tultu hyvin toimeen.
Jokin aika sitten satuttiin eksän kanssa samoille mestoille ja puhuttiin asiat halki. Pyysi anteeksi käytöstään jne. Vitsit että on hyvä mieli!