Haluan kertoa teille kaikille tarinani, miten minä pääsin eroon syömishäiriöistä.
Kaikki alkoi lapsuudesta, olen yh-äidin lapsi, opin suorittajaksi. Aina tuntui, etten kelpaa sellaisena kuin olen. Oli myös ylipainoinen lapsi, joka sai aina kuulla painostaan kaikkialla.
Varsinaisesti syömishäiriö "ryöpsähti", kun opiskeluaikana päivät venyivät 12-tuntisiksi. Opiskelin sellaisella tahdilla, että valmistuin vuoden etuajassa, tein yhtä aikaa opinnäytetyötä yms. Sitten parisuhteessakin oli ongelmia. Yleensä söin tosi terveellisesti, mutta sitten kun söin makeaa, söin sitä kilotolkulla.
Stressi, muutto ja entisestään paheneva parisuhdeongelma saivat syömisongelman kasvamaan. Purin pahaa oloani ahmimiseen, ahmin niin paljon, että olisin sillä ruualla selvinnyt monta päivää. Kaikki kelpasi, leipä, puuro, makeiset, keksit. En kuitenkaan oksentanut kertaakaan, vaikka mieli teki. Tätä jatkui sellaisen reilun puolen vuoden ajan.
En halua hurskastella, mutta luin Raamatusta kohdan: "Ruoka on vatsaa ja vatsa ruokaa varten." Tämä avasi silmäni, ei vartaloani ole tarkoitettu tupattavaksi täyteen pahaan oloon asti, vain siihen asti, että olen täynnä. Tästä alkoi minun paranemiseni. Toki stressi yrittää vielä nostattaa syömishäiriötä pinnalle, mutta pystyn pitämään sen nyt kurissa.
Toivottavasti tarinani auttoi edes jotakuta!
Kaikki alkoi lapsuudesta, olen yh-äidin lapsi, opin suorittajaksi. Aina tuntui, etten kelpaa sellaisena kuin olen. Oli myös ylipainoinen lapsi, joka sai aina kuulla painostaan kaikkialla.
Varsinaisesti syömishäiriö "ryöpsähti", kun opiskeluaikana päivät venyivät 12-tuntisiksi. Opiskelin sellaisella tahdilla, että valmistuin vuoden etuajassa, tein yhtä aikaa opinnäytetyötä yms. Sitten parisuhteessakin oli ongelmia. Yleensä söin tosi terveellisesti, mutta sitten kun söin makeaa, söin sitä kilotolkulla.
Stressi, muutto ja entisestään paheneva parisuhdeongelma saivat syömisongelman kasvamaan. Purin pahaa oloani ahmimiseen, ahmin niin paljon, että olisin sillä ruualla selvinnyt monta päivää. Kaikki kelpasi, leipä, puuro, makeiset, keksit. En kuitenkaan oksentanut kertaakaan, vaikka mieli teki. Tätä jatkui sellaisen reilun puolen vuoden ajan.
En halua hurskastella, mutta luin Raamatusta kohdan: "Ruoka on vatsaa ja vatsa ruokaa varten." Tämä avasi silmäni, ei vartaloani ole tarkoitettu tupattavaksi täyteen pahaan oloon asti, vain siihen asti, että olen täynnä. Tästä alkoi minun paranemiseni. Toki stressi yrittää vielä nostattaa syömishäiriötä pinnalle, mutta pystyn pitämään sen nyt kurissa.
Toivottavasti tarinani auttoi edes jotakuta!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Hyvä, että raamatusta oli sulle apua, mutta mä ja moni muu, olisimme voineet kertoa sulle tuon saman asian...