Olen menossa erääseen tapahtumaan, joka oli vuosi sitten ja jossa oltiin työporukalla. Työkaverit muistelevat reissua ja riehakasta illanviettoa, ja minä en muista mitään. Vain kaupungin, jossa kyseinen seminaari pidettiin. Hauskaa siellä puheiden mukaan oli, mutta minä vain vaikenen. Ehkä nyökyttelen ja välillä naureskelen mukana vaikka kyyneleet valuu sisällä... Tunnen oloni niin tyhmäksi kun muisti on mennyt. Enkä siis todellakaan tarkoita alkoholin aiheuttamaa muistinmenetystä, vaan tämän sairauden. Viime keväästäkin on vain hajanaisia muistikuvia.
taas isku
ei tätä jaksa
3696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kovin tuttua puhetta, tai kirjoitusta ;) Kyllä tämä epilepsia muistin päälle käy! Omalle kohdalleni on tullut monta vastaavaa tilannetta, mutta olen oppinut elämän niiden kanssa.
Aina on toive paremmasta tulevaisuudesta, tietenkin, mutta siinä välillä voisi yrittää sopeutua. Olen "hukannut" kokonaisen Tallinnan-reissun, en perisuomalaisen synnin, ts. alkoholin takia, vaan sen takia, että en peijooni vie muista mitään! Ainoastaan sen, että kiersimme vanhan kaupungin muurit jotain polkua pitkin, kaikki muu on ihan mustana...
En ole antanut periksi; älä anna sinäkään, please! Ymmärtäisin, että sinun ongelmasi on tapahtumamuisti, samoin kuin minun? Kyllä osaan edelleen kaikenmaailman solmitut rauhat ulkoa ja entisessä elämässäni taphtuneet asiat, mutta vastikään tapahtuneet asiat painuvat unholaan.
Vakuutan sinulle, että et ole yksin. Minä lähestyn vastaavissa tilanteissa avoismesti ja sanon "sorry, en muista". Ymmärrän kuitenkin, että jos et ole kertonut työympäristössäsi asioistasi, tilanne onkin vaikeampi.
Tsemmpiä sinulle, ja yritä kuitenkin jaksaa ;))
Eniten pelottaa se, että tämä muistamattomuus etenee niin kuin joku dementia.
Sanoisin, että raitis ilma ja virikkeet voisi auttaa, mutta jos oikeasti menee keväät sekaisin yms. Sanoisin, että aika mahdotonta se on muistaa, että mikä kevät... itsekin elän lähinnä vuotta 1990-luvulla ja infoa tulee niin paljon, että blue ray-videot, digikamerat, kaiken maailman uudet tietokoneet ja skannerit uusine liitäntöineen yms. ottaa päähän. En usko, että monikaan pysyy enää mukana näissä kotiteattereissa ja teräväpiirtoasioissa... nehän on vanhentuneita monesti jo ilmestyessään.
Kuuntele joskus iloisten vanhusten juttuja ja ei monikaan heistä anna dementian haitata.
Eikö sinullakin ole kuitenkin niin, että jos joku asia jaksaa kiinnostaa, niin muistat? Itse ainakin olen huomannut, että nykyään tarvitsee motivaation ja innostuksen, muuten jättää asiat unholaan heti. Tosin sekin voi olla epilepsian vika tai lääkkeiden, että moni asia ei enää kiinnosta.