Keväällä koin loppuunpalamisen työssäni. Jouduin pois töistä jäämään ja tällä hetkellä olen työttömänä ja vieläkin toipumassa.
Kesä meni lepäillessä ja väsymystä itkiessä. nyt on jo voimat melkein palautuneet ja tekis mieli alkaa töihin. Nyt se masennus on tätä: minulla ei ole töitä, olen menettänyt ihanan työni. Tämän asian muistan ensimmäisenä kun herään ja alan itkemään sitä.
Olenkin miettinyt masennukseni laatua nyt. Ensin se tuli uupumisen "jatkeena". Nyt se tulee siitä tunteesta, että uupumisen myötä menetin työni ja paljon siihen liittyvää sosiaalista mm. työkaverit, asiakkaat jne.
Aamut on vaikeita. Kun muistaa nuo asiat ensimmäisenä herättyä, nuo muutokset ja ne tuntuvat pahalle. Joutuu joka päivä sen saman "prosessin" tekemään päässään läpi ja tuntee, että on menettänyt sen olennaisen elämästään.
Vaikka olisin aamulla niin masentunut, että vain itkisin ja kaikki tuntuisi helvetille, eikä edes jaksaisi raahautua ulos niin kuitenkin sitten kun menen ulos, olen heti kuin toinen ihminen. Kun pääsen kämpästä ulos, saan raitista ilmaa, tapaan tuttavia ja niitä entisiä työkavereita, niin "valostun" heti. Olen reipas, iloinen ja toiveikas, jaksan keskustella syvällisiä, saan voimaa ihmisistä ja hetken masennus on kuin pois pyyhkäisty ja oma elämäkään ei tunnu täydelle katastrofille, jaksaa jopa suunnitella jotain uutta jne.
Pahinta tuntuu olevan yksin kotona oleminen. Synkät ajatukset menneisyydestä ja nykyisyydestä valtaa mielen ja itkettää ja ahdistaa. Minulle se että ei ole mitään kunnollista tekemistä, ei työpaikkaa minne aamulla lähteä, eikä ihmisiä ympärillä, se on täyttä myrkkyä ja saa minut masentumaan täysin.
Luulen, että jos tilanteeni muuttuu niin, että saan uuden työpaikan jonne aamuisin mennä ja tutut ihmiset taas ympärilleni niin masennukseni katoaa sen siliän tien.
Joskus on tosin ollut päiviä, että aamulla en ole jaksanut lähteä "turhille kierroksille" ulos vaan jäänyt masentuneena kotiin makaamaan koko päiväksi, joskus jopa kaksi päivää putkeen ja silloin on olo kyllä täysin nolla ja mieliala pohjalukemissa.
Onko muita, jotka masentuu täysin ollessaan kotona yksin ilman tekemistä tai menemistä?
Kesä meni lepäillessä ja väsymystä itkiessä. nyt on jo voimat melkein palautuneet ja tekis mieli alkaa töihin. Nyt se masennus on tätä: minulla ei ole töitä, olen menettänyt ihanan työni. Tämän asian muistan ensimmäisenä kun herään ja alan itkemään sitä.
Olenkin miettinyt masennukseni laatua nyt. Ensin se tuli uupumisen "jatkeena". Nyt se tulee siitä tunteesta, että uupumisen myötä menetin työni ja paljon siihen liittyvää sosiaalista mm. työkaverit, asiakkaat jne.
Aamut on vaikeita. Kun muistaa nuo asiat ensimmäisenä herättyä, nuo muutokset ja ne tuntuvat pahalle. Joutuu joka päivä sen saman "prosessin" tekemään päässään läpi ja tuntee, että on menettänyt sen olennaisen elämästään.
Vaikka olisin aamulla niin masentunut, että vain itkisin ja kaikki tuntuisi helvetille, eikä edes jaksaisi raahautua ulos niin kuitenkin sitten kun menen ulos, olen heti kuin toinen ihminen. Kun pääsen kämpästä ulos, saan raitista ilmaa, tapaan tuttavia ja niitä entisiä työkavereita, niin "valostun" heti. Olen reipas, iloinen ja toiveikas, jaksan keskustella syvällisiä, saan voimaa ihmisistä ja hetken masennus on kuin pois pyyhkäisty ja oma elämäkään ei tunnu täydelle katastrofille, jaksaa jopa suunnitella jotain uutta jne.
Pahinta tuntuu olevan yksin kotona oleminen. Synkät ajatukset menneisyydestä ja nykyisyydestä valtaa mielen ja itkettää ja ahdistaa. Minulle se että ei ole mitään kunnollista tekemistä, ei työpaikkaa minne aamulla lähteä, eikä ihmisiä ympärillä, se on täyttä myrkkyä ja saa minut masentumaan täysin.
Luulen, että jos tilanteeni muuttuu niin, että saan uuden työpaikan jonne aamuisin mennä ja tutut ihmiset taas ympärilleni niin masennukseni katoaa sen siliän tien.
Joskus on tosin ollut päiviä, että aamulla en ole jaksanut lähteä "turhille kierroksille" ulos vaan jäänyt masentuneena kotiin makaamaan koko päiväksi, joskus jopa kaksi päivää putkeen ja silloin on olo kyllä täysin nolla ja mieliala pohjalukemissa.
Onko muita, jotka masentuu täysin ollessaan kotona yksin ilman tekemistä tai menemistä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Onko muita, jotka masentuu täysin ollessaan kotona yksin ilman tekemistä tai menemistä?
Se on erittäin yleistä. Yksin asuvana koitankin päästä kotoa pois, kuntosalille, kävelylle yms useita kertoja viikossa. Jos viettää päivän ihan yksin, niin hyvin äkkiä on alakuloinen mieli ja ajatukset pyörii ongelmissa kokoajan. Tulee ahdistus ja tuntee itsensä surkeaksi sekä miettii puutteita elämässään.
sen hoitavan (?) tahon saisi myös ymmärtämään. Ammattiauttajat haluavat usein pitää masentuneen luokituksessa "sairas", eivätkä tarjoa/esitä/neuvo/tutki mitään vaihtoehtoja asiakkaalle, joka kaipaa mielekästä ja järkevää tekemistä. Ilmeisesti ajattelevat, että jos ei ole 100 % työkykyinen entiseen työhänsä, mitään muutakaan ei tarjota tilalle.
Juuri se olisi hoitavan tahon ymmärrettävä, että -ainakin burnout-taustaiselle masentuneelle- tärkeintä olisi avittaa ihminen takaisin normaaliin elämään ja päiväjärjestykseen, s.o. työikäiselle ja jokseenkin -kykyiselle mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen oikeassa työpaikassa.
On alentavaa ja järjetöntä kehottaa menemään esim. vammaisten ja mt-ongelmaisten päiväkeskukseen kuluttamaan aikaansa. Sevennän, että puhun nyt tilanteesta, kun alkuperäinen masennus on väistynyt ja nykyinen tyhjä alakulo johtuu kotiinjäämisestä pakon edessä.
Järkeviä kirjoitit "vaan miten".
Siitähän se masennus tällä hetkellä johtuu, että pitää täysin työkuntoisena istua kotona ja pitäisi syödä mielialalääkitystä, mutta kun tunne siitä meneväni aivan sekaisin vain.
Paras tilanne olisi nyt päästä takaisin töihin ja sitä saisi tehdä sopivaan tahtiin tuttujen kivojen työkavereiden kanssa. Kyllä siinä masennukset väistyisi heti.
Tunnen, että en ole "oikeasti" masentunut tällä hetkellä. Ainoastaan surullinen ja tylsistynyt siitä, että burn-outin aiheuttaman väsähtämisen mentyä ohitse tuntuu ristiriitaiselle istua kotona tekemättä mitään kun voimia jo olisi vaikka mihin.
Kyllä kait siinä jokainen työkykyinen nuori ihminen "masentuu" jos kotona pitää istua päivät mitään tekemättä.
Tää päivä on tuntunu tosi turhalta. Oon ollu reilu 3 kk kotona työttömänä. Oon käyny sinä aikana parissa työhaastattelussa huonolla menestyksellä. Hain myös kouluun mutten päässy. Epäonnistumiset toisensa jälkeen saa mut tuntemaan itteni täysin arvottomaks. Välillä aattelen sellastakin että mun mies ansaitsee mua paljon parempaa vaikka tiedän että se rakastaa mua kaikesta huolimatta. Joinain päivinä "haaveilen" että voisin vaan kadota. Ei täällä kukaan pakota rämpimään.