Äh, olen -82 ja jotenkin miellän itseni jo tosi vanhaksi vaikka olen lapseton, mutta kaapissa ja kituutan tekoheteroelämässäni. Välillä kun katselen, että ompa siinä hyvävartinen/näköinen mimmi, saan todeta että hän on joku 19v.. Siis mikä ihme mua vaivaa? Miksen tunnu löytävän ikäisiäni nättejä naisia, kaikki tuntuu olevan jotain 22 tai alle..? Parhaiten tämä ilmenee galtsussa, kuvan perusteella kuolaan, mutta kun ikää katsoo niin moro, liikaa ikäeroa, en voisi ikinä viedä tollasta pikkusta baarista kotio..
Onko tämä ikäerovika päässäni, vai kuulostaako teistä sairaalta, että 26v iskee silmänsä aina parikymmpisiin?
Onko tämä ikäerovika päässäni, vai kuulostaako teistä sairaalta, että 26v iskee silmänsä aina parikymmpisiin?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen 20-vuotias tyttö ja 26-vuotias ei omasta mielestäni tuntuis ollenkaan vanhalta. Tunnen monia kolmekymppisiäkin (miehiä ja naisia), jotka menis ihan samanikäisestä kuin minäkin. Jos on yhteisiä asioita ja tulee hyvin juttuun, niin tuollainen ikäero ei ole mitään. Olisko sulle parikymppinen liian nuori, vaikka sen ikäinen olis kiinnostunut susta? Sanoisin sulle, että jos löydät jonkun nuoremman naisen, johon rakastut ja tunne on molemminpuolinen, niin anna mennä. Elämä kannattaa elää ja onnellinen saa olla. :)
Ei ikäero ole ongelma, kunhan pysyy vielä laillisena touhuna ja yhteys löytyy. Omasta mielestäni Ellen DeGeneres on todella kaunis nainen. Outoa?
Ellen on tosi karismaattinen ja sympaattinen ja olen hänen suuri faninsa, mutten miellä häntä "kauniiksi". Sen sijaan hänen vaimonsa on minusta epätodellisen kaunis, sellainen jota katsellessa ei edes käy mielessä seksi tai koskettaminen tai mikään muukaan - häntä voisi vain tuijottaa maailman tappiin asti, tuijottaa ja nauttia näkemästään. Kuin koiranpentua tai jotain täydellistä kukkaa. Älytöntä, en ole koskaan kokenut sellaista ennen, nähnyt ihmistä tällä tavalla livenä tai median kautta.
mutta nämä ovat näitä makuasioita ja mieltymyksiä, joista on mukava jutella!!
kiva että löytyy ellen-faneja täältäkin :))))
p.s. oma rakkaani on minua 8 v vanhempi.
Meillä on hurjan paljon enemmän ikäeroa..23v. ja 39v. Vanhenpana minä kärsin ajoittain ikäkriisistä, ja se liittyy yleensä ulkonäköön ja varsinkin siihen kun törmätään rakkaani ystäviin/ vanhoihin tuttaviin. Muutoin aitä ei edes huomaa. Ja olen ihka entinen hetero lapsineni..."kaapista" ulos putkahtanu muutama vuosia sitten, 20v avioliitossa miehen kanssa.
sitä ajokortista löytyvää ikää tärkeämpää ole se, mitä löytyy korvien välistä. Siis henkinen kypsyys ja se, onko puoliskot samassa elämänvaiheessa ja hakevatko samoja asioita parisuhteelta. Plus tietenkin se, että synkkaa :)
40v nainen ei käyttäydy kuin 20v ja 20v ei käyttäydy kuin 40v. Se on musta todella outoa. Jos mulle joku 40v alkasi selittää että on ja ajattelee kuin 20v, pitäisin sitä jälkeenjääneenä, ja toistepäin kaksikymppisen kanssa, mä pitäisin sitä pikkuvanhana.
Minä olen vm.90 ja tyttöystäväni vm.82, eikä meistä minusta ole kamalasti ikäeroa. Tietty meidän molempien vanhemmat eka kavahti kahdeksaa vuotta, mutta kun on nähnyt meidät yhdessä, huomanneet että sovimme paremmin kuin hyvin yhteen.
Eli mitä siitä vaikka pitäisi nuoremmista? Jos tulee hyvin toimeen niin siitä sitten suhteeseen! :)
Ei se ikä ainakaan mua haittaa, ( itse vuosmalli 88 ) mut tyttöystäväni on aika reipas saamaan ikä kriisejä siitä et hän on " niin ikä loppu " ja minä niin nuori. Kyl sen huomaa ku hänen ystävillä on omistusasuntoja, kouluikäisiä lapsia ym. Ja kun ne puhuu siitä ku he olivat 20v niin kyl aina huomaa et hän vaivaantuu koska hän aina alkaa ajattelemaan " ku mä olin 20v niin sinä olit...blaablaa " On se surullista et yks numero merkitsee toiselle niin paljon..
Rakkaudessa ei ongelmia.
niin eikä haittaa tippaakaan!ikäero ei ole este eikä edes hidaste.meillä 2.5v yhteiseloa ja eteenpäin paahdetaan yhdessä! =)ei tuijoteta lukuihin jos muuten natsaa kaikki!tsemppii!
Kiitos vastauksistanne. :) Mua tsemppas se, ettei tullut YHTÄKÄÄN hyivittua, joten asia lienee siis ihan ok myös muiden silmissä. Tai no, periaatteessa en ole aikoihin jaksanut välittää muiden mielipiteistä, vain lähimpien ystävien ja perheeni (pääsyy kaapissa oloon, tieto varmaan tappais mun vanhan uskovaisen äitini ja _erittäin_ konservatiivisen isoveljen).
Olen aika ihastunut yhteen -88 syntyneeseen, kuvittelin aina päässäni olevani jotenkin likainen ja mieltynyt liian nuoreen, meillähän on ikäeroa 6 vuotta.. Meillä oli vähän peliä yhdessä vaiheessa mutta vihelsin pelin poikki alkuunsa, tuntui että ikäeroa on liikaa.. Mutta ehkä voisin koittaa nyt paikata erehdykseni. Saas sitten nähdä tulenko kaapista ulos koskaan.. Ehkä sitten kun täällä Satakunnassa osataan olla vähän suopeampia meikäläisiä kohtaan.
Satakunnassa taideta sitä oppia ikinä.. ! :S Itse lähdin isommille vesille sieltäpäin kun tuskin vanhemmat koskaan tulee hyväksymään.. Saanpahan silti elää omaa elämääni enkä heidän..
Tuntuu jotenkin niin hullulta, kun 26-vuotias mieltää itsensä jo tosi vanhaksi. Minä olen 30-vuotias, enkä tunne itseäni ollenkaan vanhaksi. Tähän voi toki vaikuttaa se, että olen työpaikkani nuorimpia.
Mutta kyllä olen silti sitä mieltä, että nykykulttuuri ihannoi aivan liikaa nuoruutta, jos jo alle kolmekymppiset pitävät itseään vanhoina. Kun naisen keskimääräinen elinikä on noin 80 vuotta, meillähän on vielä puoleenväliinkin hyvän matkaa.
Mitä ikäerokysymykseen tulee, ihastuin vuosi sitten minua yhdeksän vuotta nuorempaan naiseen. Siitä ei kyllä seurannut muuta, koska hän oli hetero. Ensimmäinen naisrakkauteni oli minua kuusi vuotta vanhempi, oltiin silloin 24 ja 30v. Ystäväpiirissäni on pariskunta, joilla on ikäeroa 24 vuotta. Itselleni en kyllä voisi kuvitella ihan noin paljon vanhempaa kumppania. Mutta siis ei ikäerolla kovin suurta merkitystä ole.
Olikohan se Oscar Wilde, joka totesi aikoinaan, että kun ihminen täyttää 25 niin kaikki ovat saman ikäisiä. Tätä mieltä minäkin olen!
Tietty henkinen kypsyys (mitä se ikinä tarkoittaakin) saavutetaan tuossa puolivälissä kolmeakymppiä kohti. Sen jälkeen alkaakin jo hidas rapistuminen, eli suunta on kaikilla sama.
Ikäeroasiat voivat olla hankalia, jos toinen on alle 20 vuotta ja toinen kovin reippaasti yli. Silloin ikäerolla on usein merkitystä myös henkisellä puolella.
Kyllä mä katson nuorempaa, jos on kivan näköinen/oloinen. Mutta en voisi kuvitellakaan seurustelevani kovin paljon nuoremman kanssa. 26 vois vielä mennä just ja just... Se on se elämänkokemus, tietämys esim. yhteiskunnallisista asioista...
Olen 29. Voisin kuvitella seurustelevani 40 kanssa. Tunnen vetoa älykkyyteen ja fiksuuteen, tosin ei tarvitse olla koulutettu.
Mutta kieltämättä tulee mieleen, jos 20 ja 40 seurustelevat, on tämä 40 jotenkin jämähtänyt henkisessä kehityksessään.
Nuori voi olla vaikka kuinka viisas ja lisäksi sekä tiedon-, kokemuksen- ja elämänjanoinen kun moni 40 taasen saattaa olla vetreäaivoiselle ikäiselleen vanha ja tylsä. Toinen juttu on sitten ne neljäkymppiset joilla ei nuorenakaan ollut resursseja kehittyä ajatteleviksi yksilöiksi. Iällä on hyvin vähän merkitystä.
että, nämä "piiri pieni pyörii" -tapaukset ovat mielestäni jotenkin vähemmän fiksuja, oli se ikä sitten mikä tahansa. He ovat jotenkin jumiutuneet tunnekehityksessään. Tämä on minun mielipiteeni. Ja saan varmaan monta vastalausetta. :)
on sellaiset 13 vuotta ikäeroa, mutta tosiaankin ikä on vain numeroita. Alussa tuli vähän mietittyä,mutta lähinnä sitä miten kaverit tai vanhemmat saattaisivat suhtautua (hyvin ne kaikki loppujen lopuksi :). Ei mua ole oikeastaan missään vaiheessa vaivannut, että itse opiskelen vielä ja toinen on töissä ja perheellinenkin. Eli siitä vaan jos kiinnostus on molemminpuolista!
17v ja hyvin on viihdytty yhdessä:)
mut aatteleppa ku sä oot 60 nii tää toinen melkein 80.mahtaa olla kiihkeetä.
Hassua itse olen 66v ystäväni 51v ei ole ikäero, eikä ikä vaivannu?? Luota itseesi älä mieti ikää,nauti olostasi.tsemppiä..