Vaikea ja pitkä tie tämä selvänä oleminen on. Alkoholia ei tee mieli, mutta paha olo - henkinen - jatkuu. Syyllisyys ja häpeä. Kaikki sairaalareissun, maksa-arvojen ja mokailujen vuoksi.
Kului muutama viikko niin, että en kehdannut katsoa ihmisiä silmiin, minusta tuntui, että kaikki näkevät sisimääpä, kaikki tietävät mokailuni...aloin uurastaa, siivota, siirtää ajatuksia muihin toimintoihin, harrastuksiin.
Eilen eräs rouva, joka varmasti tiesi mokailuni, jutteli kanssani iloisesti. Tänään toinen tervehti ystävällisesti...noin pienestä voi olla kiinni minun henkinen tasapainoni. Tunsin kuuluvani taas yhteisöön!
Jouduin tulehdusten vuoksi käymään pari kertaa terveyskeskuksessa, jossa kohtelu oli myötämielistä, sillä kerroin taannoisesta alkoholin käytöstä avoimesti ja olin pyynnöstäni saanut käydä maksakokeissa, jotka nyt ok.
Tämä ihmisen omatunto on rankka, se nöyryyttää ja vaatii, lyö ja rankaisee. Monia normaaleja vastoinkäymisiä on ollut matkalla. Alussa tuntuivat ylipääsemättömiltä, oli muitakin sotkuja. Nyt näyttää, että eivät vastoinkäymiset ole olleetkaan niin suuria, olen omin voimin ilman alkoholia selvinnyt niistä. Ennen olisi vastaavat ongelmat vaatineet alkoholia. Ei enää, Luojan kiitos!
Onko vastaavanlaiset tunnetilat tuttuja?
Kului muutama viikko niin, että en kehdannut katsoa ihmisiä silmiin, minusta tuntui, että kaikki näkevät sisimääpä, kaikki tietävät mokailuni...aloin uurastaa, siivota, siirtää ajatuksia muihin toimintoihin, harrastuksiin.
Eilen eräs rouva, joka varmasti tiesi mokailuni, jutteli kanssani iloisesti. Tänään toinen tervehti ystävällisesti...noin pienestä voi olla kiinni minun henkinen tasapainoni. Tunsin kuuluvani taas yhteisöön!
Jouduin tulehdusten vuoksi käymään pari kertaa terveyskeskuksessa, jossa kohtelu oli myötämielistä, sillä kerroin taannoisesta alkoholin käytöstä avoimesti ja olin pyynnöstäni saanut käydä maksakokeissa, jotka nyt ok.
Tämä ihmisen omatunto on rankka, se nöyryyttää ja vaatii, lyö ja rankaisee. Monia normaaleja vastoinkäymisiä on ollut matkalla. Alussa tuntuivat ylipääsemättömiltä, oli muitakin sotkuja. Nyt näyttää, että eivät vastoinkäymiset ole olleetkaan niin suuria, olen omin voimin ilman alkoholia selvinnyt niistä. Ennen olisi vastaavat ongelmat vaatineet alkoholia. Ei enää, Luojan kiitos!
Onko vastaavanlaiset tunnetilat tuttuja?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Häpeä ja armottomuus kulkivat minulla käsi kädessä. Piti päästä kummastakin eroon, jotta sain tilalle ilon ja anteeksiannon.
Sinä olet kova itsellesi, kovempi kuin kukaan muu. Opettele antamaan itsellesi anteeksi.
Olen kova itselleni, todella. En tiedä, onko se luonteenpiire vai armeijamaisen, kovan kasvatuksen tulos. Mikään ei aikoinaan isälleni riittänyt, aina piti olla parempi, pyrkiä korkeamalle. En pystynyt nuorena täyttämään hänen vaatimuksiaan, olin alistettu.
En silti pidä sitä juomiseni syynä. Itsehän join, kukaan ei juottanut.
Oudointa on, että annan itse toisille helposti anteeksi, löydän syyn aina itsestäni. Vaikeaa on oppia hyväksymään itsensä, omine puutteineen ja virheineen.
Kun aikani mietin vaikka mitä onnettomuutta, tapahtumaa, löydän monien pohdiskelujen kautta syyn itsestäni. Jos ei muuta, niin oma huolimattomuus tai olin väärässä paikassa väärään aikaan tai reagoin liian nopeasti/hitaasti, en ollut ymmärtänyt sanomaa ect.
Olen itse oma tuomarini, toiset eivät taida minua tuomitakkaan niin kovin ottein, kuin minä itse?
Kovin on tutun kuuloista.
Sinun täytyy tehdä se vaikein, eli hyväksyä itsesi ja antaa armo itsellesi.
Minä annoin itselleni anteeksi vasta kun annoin anteeksi isälleni. Onko sinulla ketään, kenelle et olisi antanut anteeksi?
Annan anteeksi kaikille muille, mutta en itselleni. Isällenikin hänen vielä eläessään annoin anteeksi. Ymmärsin hänen tarkoittavan parastani, mutta väärin keinoin. Keinot olivat perua sota-ajan kokemuksista ja hänen opettajan koulutuksestaan. Käytössä oli myös "kättä pidempää".
Itse en fyysistä väkivaltaa hyväksy missään muodossa, mutta ehkä se oli tarpeen minun suhteen?
livenä tämän tyyppisiä keskusteluita.Semmoisesta voisi olla hyötyä sinulle.Ja samalla kuulet muiden kokemuksia samoista asioista.Tosin jos et pääse tai halua mennä AA:han jatka täällä pääsi purkamista.
Kävin monissa AA ryhmissä ja lopetin, koska juuri tämänkaltaisia keskusteluja siellä EI käyty. Minä yritin jopa ehdottaa ja aloitinkin aiheesta, mutta ryhmä käänsi nopeasti puheenaiheeksi:
"En juo tänään ja se on ihanaa. Näin kun ihmiset joivat terassilla ja olin iloinen etten ollut siellä."
Minä en jaksanut sitä noin 15 kertaa kauempaa ja hain sitten apua omista pohdinnoista.
En ymmärrä muuten, miksi tällä palstalla ei kaikkein aiheiden joukossa saisi olla yksi tällainenkin. Eihän sitä ole pakko lukea, jos häiritsee?
Olet oivaltava ihminen! Minusta juuri tämän kaltaisista aisioista tulee kirjoitella. Minua helpottaa, kun saan kirjoitettua mieltäni painavat asiat ja pohdinnat saaden jopa vastakaikua.
Alkoholismin syntymekanismit ovat syvältä. Mikä lopulta on ollut kohdallani laukaiseva tekijä, en tiedä. Ehkä humala on minulle ollut pako, turvapaikka? Sitä se ei enää onneksi ole, selvinpäin on paljon turvallisempaa.
AAhan en mene, en ole sen tyyppinen keskustelija enkä myöskään hyvä myötäeläjä, en saa toisten murheista ja iloista apua. Hyvä niille, jotka ko. toiminnasta hyötyvät.
Kaikkea ei tarvitse lukea, todellakaan! Ei ole mitään PAKKOA, voi hypätä yli, voi jättää väliin kuin täyden pullon.
Tuo kirjoitusvirhe on väsymyksen aiheuttamaa...
Ihanaa, kun on väsynyt ja tietää nukkuvansa koko yön tasaisesti ja rauhallisesti...