joku heitti täällä tämmöisen fraasin.
Eikö se "juurtuminen Jumalan valtakuntaan" ole tosin sanoin sanottuna lestadiolaiseen uskoon oppimista?
Miten Jumalan valtakuntaan voi muka juurtua? Sinne ei tulla kuulkaa noin vain sisälle kun äiti niin tai näin opetti.
Tämä homma on kyllä täysin katolilaista jossa henkilökohtaista elävää uskoa Jeesukseen ei ole. Ei elävä usko ole opittua käyttäytymistä.
Vaikka tällainen juurrutettu kuinka uskoo lestadiolaisjoukossa pelastuvansa, usko on aivan turhaa, jos se ei ole JUMALALTA LAHJAKSI ANNETTU! Vaikka kuinka uskoo syntinsä anteeksi kun ne joku hänelle posmoloi, ei auta yhtään mitään.
Pitäkää nyt ainakin SE mielessänne että elävä usko on AINA LAHJAA.
Opittu usko ei ole elävää uskoa.
Eikö se "juurtuminen Jumalan valtakuntaan" ole tosin sanoin sanottuna lestadiolaiseen uskoon oppimista?
Miten Jumalan valtakuntaan voi muka juurtua? Sinne ei tulla kuulkaa noin vain sisälle kun äiti niin tai näin opetti.
Tämä homma on kyllä täysin katolilaista jossa henkilökohtaista elävää uskoa Jeesukseen ei ole. Ei elävä usko ole opittua käyttäytymistä.
Vaikka tällainen juurrutettu kuinka uskoo lestadiolaisjoukossa pelastuvansa, usko on aivan turhaa, jos se ei ole JUMALALTA LAHJAKSI ANNETTU! Vaikka kuinka uskoo syntinsä anteeksi kun ne joku hänelle posmoloi, ei auta yhtään mitään.
Pitäkää nyt ainakin SE mielessänne että elävä usko on AINA LAHJAA.
Opittu usko ei ole elävää uskoa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ajattelin juuri tehdä jonkinlaisen avauksen tästä asiasta!
Me vl:t uskomme, että jokainen syntyvä lapsi on uskovainen ja hänet voidaan siksi kastaa. Kasteen jälkeen lasta tulee opettaa ja kasvattaa Jeesuksen antaman lähetyskäskyn mukaan.Juurruttaminen tarkoittaa juuri sitä lapsen kristillistä kasvatusta. Osa uskovaiseen kotiin syntyneistä lapsista pysyy uskomassa elämänsä loppuun asti, osa kieltää uskonsa. Toisaalta osa kieltäneistä saa "palaamisen armon". Jumalan valtakuntaan pääsee myös sellainen, joka ei koskaan siellä ole ollut, samoin parannuksen teon kautta.
Tarkoitatko, jukka, että uskovaisessa perheessä elävä lapsi ei olisi uskovainen ennen "henkilökohtaista uskoon tuloa"? Jeesushan ihasteli lapsen vilpitöntä uskoa ja asetti hänet esikuvaksemme.
mutta kun tämä kasvaa nuorukaiseksi, asia on aivan toinen.
Jos nuori ihminen on kasvatettu kristilliseen elämäntapaan, se EI TEE hänestä elävää kristittyä.
Tämähän on aivan uskon perusasioita. Ei kristityssä kodissa kasvanut uskon perusteet oppinut ihminen ole elävästi uskomassa.
Elävä usko on aina LAHJAA, jonka Jumala antaa tai on antamatta.
Elävä usko ei ole PERINTÖÄ!
Tämä tällainen opitun uskominen ja kertaaminen on todellista tapakristillisyyttä, ja sitä vastaan esim Luther nousi kiivaana.
Minua ihmetyttää tuon "kieltää uskonsa" rinnastaminen siihen, pysyykö lestadiolaiyhteisössä vai ei. Tai "palaamisen armo", joka tarkoittaa yksinomaan palaamista yhsteisöön.
Eihän se nyt ole hyvänen aika uskon kieltämistä jos ei hyväksy täysin uskonnon ulkopuolisia säännöksiä, joita yhteisönne on pullollaan. Itseäni ainakin syvästi harmitti se, että jo lapsilta kielletään esim. yhteydenpito naapureihin jotka ovat ns. ei-uskovia. (vaikka olisivatkin hyvin uskonnollisesta mutta ei-lestadiolaisesta kodista) Sitäkö se uskoon juurruttaminen on, että rajataan jo lapsena yhteydet ulkopuoliseen maailmaan niin minimaalisiksi että lapsella ei vanhemmaksi kasvaessa ole mitään muuta mahdollisuutta kuin hyväksyä lestadiolais-yhteisö ja "usko", koska muuten koko sukulais- ja ystäväverkoto hylkää sinut täysin.
Lapsi on vanhurskas ja omistaa elävän, autuaaksi tekevän uskon. Miten hän uskonsa menettää, kun sanot ettei kristillisen kasvatuksen saanut omaa elävää uskoa?
Raamatusssa kerrotaan esimerkiksi Timoteuksesta ja kerrotaan kuinka hän uskovaisessa kodissa on äitinsä ja isoäitinsä opastuksella pysynyt uskossa.
Vanhassa (1776) Raamatussa on "Historia Susannasta ja Danielista". Siinä todetaan Susannasta että hän oli jumalinen koska hänen vanhempansa olivat jumalisia. Jo lähetyskäskyssä kehotetaan kastamaan ja opettamaan.
Uskovaisessa kodissa koetetaan ohjata lasta niin, ettei hän kasteen hyvän omantunnon liittoa hylkää syntien ja ylitsekäymisten kautta.
Lapsuuden uskossa säilyneillä on Pyhä Henki samalla tavoin kuin esim. aikuisena parannuksen armon saaneilla.
Monesti olen havainnut, että lapsilla ja lapsuudenuskoisilla nuorilla on erittäin raitis uskonkäsitys ja herkkä omatunto.
jokainen ihminen on TÄYSIN SYNNIN TURMELEMA (paitsi pienet lapset) ja matkalla helvettiin. Se on karua mutta totta.
Tätä asetelmaa ei paranna mitkään lestadiolaisäidin ja -isän opetukset, vaikka ne kuinka uskoisi tosiksi ja noudattaisi opetuksia.
Ainut asia, joka kristityn pelastaa on USKO JEESUKSEN SOVITUSTYÖHÖN mutta ei mikä tahansa usko, vaan pelkästään JUMALALTA LAHJANA SAATU ELÄVÄ USKO!
Joka sellaisen saa, kiittäköön Jumalaa ja vaalikoon uskoaan kalleimpana aarteenaan.
Luuk.18:17 Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." ts, Jeesuksen mukaan lapsi ON JO Jumalan valtakunnassa. Eri asia on, jos hän kieltää myöhemmin uskonsa ajatuksin, sanoin tai teoin.
Oikeassa olet siinä suhteessa ettei vl-perheen lapsi välttämättä ole aina vl. Ihmisen on tehtävä oma valintansa nuoruudessaan. Raamattu kehoittaakin, "ajattele Luojaas nuoruudessas..."
Uskovaisia ei lain vaatimus sido. Niinkauan kun pienestä pitäen syntiä postetaan, kun se tarttuu, niin ei helvettiin olla menossa vaan taivastiellä. Ja usko elää tauotta.
Lakiuskovainen säilyy lapsenuskossa ja kasteen liitossa kastamatonta pitempään(LUULTAVASTI), mutta synti saa vallan ja lain vaatimus tappaa,
kun ei ole evankeliumia ruokkimassa.
Väitätkö että usko joka on säilynyt lapsuudesta lähtien ei ole Jumalan lahjaa/armoa, meinaatko että jokaisen pitää tehdä maailman reissu?? Kun puhumme Jumalan valtakuntaan juurruttamisesta, on kyse siitä että meillä on halu, että sielunvihollinen ei saisi vietellä lapsia ja nuoria pois tästä lahjavanhurskaudesta, joka annetaan vain ja ainoastaan armosta sekä on vain ja ainoastaan Jumalan työtä alusta loppuun. Lapsuuden uskokin on Jumalan lahjaa!!!!!!! Eikä se nouse ansioksi kenellekkään onko ollut lapsesta lähtien vai vasta yhdennellätoista hetkellä. Jeesus puhui vertauksen viinamäen isännästä joka palkkasi työväkeä, osa tuli aikaisin aamulla, isäntä lupasi heille määrätyn palkan työstä, osa tuli keskipäivällä ja viimeiset tulivat vähän ennen päivän päättymistä. Kun isäntä rupesi maksamaan palkkaa ja maksoikin kaikille saman palkan alkoivat aikaisin tulleet valittaa siitä että myöhään tulleet saivat saman palkan, mutta isäntä sanoi että hän saa itse määritellä palkan kaikille. Aivan samoin on Jumalan valtakunnassa, aikaisin aamulla tulleet eli lapsuudestaan lähtien uskoneet saavat saman perintöosan iankaikkisesta perinnöstä kuin kuolinvuoteellaan parannuksen armon saaneet.
Ei uskon kieltäminen tarkoita eroamista "lestadiolaisyhteisöstä" vaan synti paaduttaa omantunnon, mikä vaikuttaa tekoihin ja ajatusmaailmaan.
Puhtaalla omallatunnolla ei edes halua tehdä syntiä.
Lapsen yhteyksiä ulkopuoliseen maailmaan ei todellakaan haluta rajata, vaan halutaan suojella heitä synnin houkutuksilta. Naapurissa saatetaan antaa lasten katsella televisiosta ohjelmia jotka turmelevat lapsen omantunnon ja joita lapset eivät osaa vielä ymmärtää oikein. Lapsilla saa kuitenkin olla ystäviä ja kavereita ei-lestadiolaisista kodeista. Joka tapauksessa lapset joutuvat kohtaamaan ei-lestadiolaisia, sillä "tavallisen" peruskoulunhan me kaikki käymme. Ei todellakaan ole erikseen lestadiolaisten kouluja, kuten ei kauppoja tms. Sillä me olemme maailmassa, mutta emme maailmasta!
Viinaakin saisi juoda muttei se ole lahjaksi anettua, avioeronkin saisi ottaa , mutta kun se on opittua raamatusta niin se ei olisi uskosta..
toki usko on Lahjavanhurskautta, eikä sitä opita kotoa käsin, kuitenkaan ei kaikkia asioita voida näin ajatellen tuomita, on sellaisiakin asioita joista emme ymmärrä Järjen emmekä Uskonkaan kautta mitään, ja teemme niin sanotusti syntiä tietämättämme, vaikka meille siitä onkin huomautetu,ettei se olisi sopivaa silleen asioita hoitaa.
Katsopa Ef.3:18 ja Kol. 2:7. juurtumisesta.
kun kasvatetaan lapset kurissa ja Herran nuhteessa, ja kun ne tämän perinnön aikuisina säilyttävät, homma on ok?
Automatic?
Kovakorvaiset ei säilytä uskoaan niinkuin Esau esimerkkinä. Vaikka isän silmissä teeskentelee.
Kuuliainen on kuin Jaakob.
sittenhän jokainen kristitty, joka saa luterilaisen kasvatuksen ja näitä ohjeita elämässään noudattaa, on vanhurskas
niinkö?
Ettäkö Jumala antaa uskon lahjana jokaiselle joka on kuuliainen lapsena ja rippikoulussa opetetuille asioille?
Mielestäni tällainen johtaa "kaikki pelastuu" tapakristillisyyteen.