Onkos joku paneutunut fenomenologiaan noin sanotaanko ainakin jossain määrin "maagisesta" perspektiivistä? Itse olen varsin kiinnostunut itse olemisen ja tiedostamisen filosofiasta, joka itse asiassa paljon luonnontieteitä suoremmin käy juuri niiden kysymysten kimppuun jotka magiassa ovat useimmin esillä. Näiden perusjätkien mietteistä - kuten Husserl, Heidegger, Merleau-Ponty - suhteessa länsimaiseen tiedostamisen ja olemisen kehittämisen magiaan voisi syntyä mielenkiintoisia ajattelutapoja.
Terv: Babylous the Fabulous
Terv: Babylous the Fabulous
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen joskus Heideggeria kirjastossa vähän vilkaissut, ja puolen sivun tavaamisesta sain palkkioksi vain päänsäryn. Aika on rajallinen, ainakin tässä ulottuvuudessa, ja omalla kohdallani panostaminen ko. kielen ja käsitteiden opiskeluun ei taida vastata siitä saatavaa hyötyä, niin että vilusohvien ajattelu alkaisi tosissaan avautua. Se, mitä olen muilta kuullut, viittaisi siihen, että kaverit yrittää päästä objektiivisen olemisen ongelman yli kehittämällä tekemisen ja tulemisen kieltä, jolla on kuitenkin vähän hankala keskustella niiden kanssa, jotka eivät samaa kieltä ole opiskelleet ;).
Itselleni olen havainnut hedelmällisemmäksi esim. Tiibetiläisessä kuolleittenkirjassa esitellyn kaltaiselleni visuaalisiin taiteisiin painottuvalle tyypille helpommin lähestyttävän version buddhalaisesta psykologiasta. Sieltä löytyy monia kiinnostavia yhtymäkohtia omiin shamanistisiin kokemuksiini. Maaginen, shamanistinen maailma näyttäytyy ainakin nykyisessä tietämättömyydessäni pitkälle samana kuin kateellisten jumalten (Asuroiden) maailma, eli itsesuojeluvaiston, terveen paranoian ja loppumattoman oveluuden maailma, jossa juonittelu on kaikki, sekä työ että huvi :).
Olen joskus Heideggeria kirjastossa vähän vilkaissut, ja puolen sivun tavaamisesta sain palkkioksi vain päänsäryn. Aika on rajallinen, ainakin tässä ulottuvuudessa, ja omalla kohdallani panostaminen ko. kielen ja käsitteiden opiskeluun ei taida vastata siitä saatavaa hyötyä, niin että vilusohvien ajattelu alkaisi tosissaan avautua. Se, mitä olen muilta kuullut, viittaisi siihen, että kaverit yrittää päästä objektiivisen olemisen ongelman yli kehittämällä tekemisen ja tulemisen kieltä, jolla on kuitenkin vähän hankala keskustella niiden kanssa, jotka eivät samaa kieltä ole opiskelleet ;).
Itselleni olen havainnut hedelmällisemmäksi esim. Tiibetiläisessä kuolleittenkirjassa esitellyn kaltaiselleni visuaalisiin taiteisiin painottuvalle tyypille helpommin lähestyttävän version buddhalaisesta psykologiasta. Sieltä löytyy monia kiinnostavia yhtymäkohtia omiin shamanistisiin kokemuksiini. Maaginen, shamanistinen maailma näyttäytyy ainakin nykyisessä tietämättömyydessäni pitkälle samana kuin kateellisten jumalten (Asuroiden) maailma, eli itsesuojeluvaiston, terveen paranoian ja loppumattoman oveluuden maailma, jossa juonittelu on kaikki, sekä työ että huvi :).
Mitä maagista Husserl tai heidegger esittävät??
Ei mitään. Oleminen ei ole mitenkään taianomaista, muuten kuin siinä mielessä että havitsija saattaa sen sellaiseksi havita. Fenomenaalisen eksistentialismin juuret ovat syvällä Hegel-nimisen ajattelijan teksteissä, joita Husserl ja muu tulkitsevat, ja yrittävät järkeistää olemisen arvoitusta, mutta ei siihen kyllä mitään yliluonnollista lähdetä liittämään. Pikemminkin ajatuksena on saavuttaa hermeneuttinen kehä tiedostaen ja samalla redusoiden omaa subjektiviteettiä havinnosta pois. Eli Heideggeriä mukaillen kysessä on Gelasseheit(saman niminen teksti) eli silleen jättäminen. Tämä ei mitenkään tarkoita esim. heitteillejättöä, vaan sitä että ihmisen huolehtiessa(huoli konstituoi olevaa Heidegger: Sein und Zeit) huolehdittavan annetaan olla se mikä se on, ja sitä myöden pyritään saamaan havainnoksi mahdollismman puhdas ilmentymä havaitusta asiasta tai esineestä.Kysessä on fenomenologinen asenne, jolla pyritään mielen (psykhen) affektien minimoimiseen havaintojen yhteydessä. Mystiikkaa asiaan ei liieemmälti liity se on vain ja ainoastaan opiskelukysymys.
Hyviä lukuhetkiä
Ps. Sören Kierkegaard: Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus ja Marx: koko tuotanto valaisevat ongelmaa lisää Hegelistä eteenpäin, sillä ed.main. ovat vain yksi tapa hahmottaa sanottua.
Jos tuntuu haasteelliselta, niin voi suositella filosofian opintoja kaikille niille jotka ovat kiinnostuneita omasta ajattelustaan ja huolissaan olemisestaan, hyvyydestä tai muusta elämään liittyvästä. Jos tuntuu oma ajattelu ja elämä olevan reilassa, ei filosofialla ole yhtään mitään anettavana. Pohjana on tyytymättömyys vallitseviin selityksiin. (uskonnot ja new-age:n kaltaiset höpöhöpöt)
Rapsakkaa syksyä kaikille
Jotain tuonsuuntaista kuvittelinkin. Eli samaa asennetta, mitä löytyy buddhalaisuudesta, Gurdijeffiltä, Itzlin mainostamasta S-primesta jne. Hegeliä olen aina digannut, pitäisi ehkä joskus vaivautua lukemaan hemmoa vähän tarkemmin.
Mitä sitten on magia, jos jotain näennäistä erottelua ja määrittely kaivataan? Sellaista olen joskus pohdiskellut, että magiassa simppelistä kerrotaan maagisia tarinoita, olemisesta/tulemisesta sepitetään taianomainen, avataan maailmaa laajemmille, taianomaisille vaikutussuhteille. Tarinoiden sepittäminen (ts. oleminen) ei lakkaa eikä sepittäjä katoa minnekään. Joinain hienoina taianomaisina hetkinä ero tarinan ja sen kertojan välillä häipyy, taikuudesta tulee tarinointi itse.
Hmm, meneepi kieli taas solmuun, en tuota nyt kuitenkaan selvemmin osaa sanoa, menköön sitten solmuun ja sotkuun kun on mennäkseen.