Joo'o tästä en oo puhunutkenellekkään ikinä.
Olen 2kymppinen nuori mies ja mul on viimeiakoina(1v-1.5v) kasvanut hirveesti eri kompleksia slisää enkä pysty suunilleen enään sosialisoida oikeassa elämässä. Ennen oli paljon kavereita ja elämä klki enemmän kuin hyvin. Tytöt pitivät minusta ja muutenki olipaljon tuttuja.
nykyään aisat elämässäni menee muutenki niin huobosti että se jotenki peilautuu persoonsassani enkä pysty oikeesti enää elää tän kaa.
meen ulos ja pelkän ihmisen katseita, tuntuu kuin kaikki kyyläisivät minua, en tunne että olisin normaali, välillä kauhistun käytöstäni.
Tälläistä se ei enne ollu...nykyän tämä on painajainen, olen eristäytynyt pieneen kotiini enkä ole ositellut kavereilleni 2 kk. elän yksin , ilman mitään tekemist, päivitttäin olen yksin kotona ...
tekis mieli lopettaa koko paska. tappaa itteni ja sillä selvä
Olen 2kymppinen nuori mies ja mul on viimeiakoina(1v-1.5v) kasvanut hirveesti eri kompleksia slisää enkä pysty suunilleen enään sosialisoida oikeassa elämässä. Ennen oli paljon kavereita ja elämä klki enemmän kuin hyvin. Tytöt pitivät minusta ja muutenki olipaljon tuttuja.
nykyään aisat elämässäni menee muutenki niin huobosti että se jotenki peilautuu persoonsassani enkä pysty oikeesti enää elää tän kaa.
meen ulos ja pelkän ihmisen katseita, tuntuu kuin kaikki kyyläisivät minua, en tunne että olisin normaali, välillä kauhistun käytöstäni.
Tälläistä se ei enne ollu...nykyän tämä on painajainen, olen eristäytynyt pieneen kotiini enkä ole ositellut kavereilleni 2 kk. elän yksin , ilman mitään tekemist, päivitttäin olen yksin kotona ...
tekis mieli lopettaa koko paska. tappaa itteni ja sillä selvä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Samoja ongelmia oli mullaki muutama vuosi sitten. Mulla ne ehkä johtui siitä, kun liian paljon olin tietokoneen ääressä. Pelailin ja surffailin koulun jälkeen tuntikausia ja viikonloppuisin saatoin pelata vuorokaudenkin yhteen mittaan. Ulkopuolinen maailma alkoi tuntua vieraalta ja pelottavalta. Pakkohan siinä oli sitten lopuksi kylmästi panna kone kiinni ja ajatella muutakin. Pikkuhiljaa todellisuus alkoi palautua ja nykyään tunnen itseni aika rohkeaksi.
Odota, ole kärsivällinen ja etsi hyviä asioita.
Mutta näin kävi vain omalla kohdallani. Voihan olla niinkin, että parikymppisenä on aivan normaalia tuntea olonsa vieraantuneeksi ja araksi. Monilla muillakin tutuillani on ollut samoja juttuja nuorempana, mutta kyllä ne siitä iän myötä häviää jos ei vaan anna niille liian suurta valtaa.
"Ulkopuolinen maailma alkoi tuntua vieraalta ja pelottavalta"
tou oli jotenkin tosin hyvin kuvailtu.
En tiedä olenko mielentilallisesti sairas, mutta jokin siinä kuiteskin on..
oiskohan se alemmuskompleksi, tai se että ei ole tullut onnistumisia elämässä viime aikoina, ja on tullut ikääkuin reppanan olo.
Olen muutenkin hyvin tunteikas ihminen ja se mitä tunnen sisälläni peilaantuu kasvoissani tosi paljon. Enne tykkäsin itsestäni tosi paljon (fyysisesti , henkisesti) en tiiä mikä muhun on nyt iskeny, pelkään elämää....pelkään ihmisiä....mulla taitaa olla persoonallisuushäiriö, tai sitten krooninen masennus. en ole expertti en voi tietää.
Vastaan sinullekin joka sanoit että hae hoitoon..
En haluaisi lääkitykseen, haluaisin parantua muilla tavoin, mielestäni minun on vain voitettava itesni ..
olen pahin vastustajani.
kiitoksia vastauksista
Joo, ajattelinkin, että olet tunteikas ihminen. Koet asioita syvästi ja siksi varmaan nyt tuntuukin aika pahalta. En minä ainakaan sulle mitään hoitoa suosittele, koska sulla tuntuu tuo perusjärki olevan vielä tallella. Muutenkin vaikutat ikäisiäsi viisaammalta. Lääkkeitä suosittelen vielä vähemmän. Itse käytin aikoinaan jonkin verran lääkkeitä, mutta niistä seurasi vain toisenlainen paha olo ja heitin ne pois.
Olet nyt tuossa nuoruuden ja aikuisuuden välivaiheessa ja sekin aiheuttaa monenlaista epävarmuutta. Ja sitten, kun sanoit, että ei ole tullut onnistumisia viimeaikoina niin ei ihmekään, että oot "pettynyt itseesi" niin paljon, että se tuntuu jo fyysisestikkin.
Nyt sitten vielä tähän loppuun yks elämänohje, josta ainaki mulle on ollut apua: "Valo voittaa aina varjon" eli tarkoittaa kai sitä, että valoisia asioita ajattelemalla varjot väistyy.
Kirjoittele lisää jos ehdit. Kato kun mullakin on ollut aivan samoja ongelmia, niin tajuan tilanteen.
Tarinasi on niin tuttu... Soita tai mene käymään paikallisessa psyk. polilla tai mielenterveystoimistossa. Osaavat varmasti auttaa, eivät ainakaan käännytä pois...
oikeesti mee käy jonkun asiantuntijan juttusilla, ettei käy niinkuin minulle läheiselle ihmiselle, joka tunsi samoin.
Hänet VIETIIN pakkohoitoon, kun oireet paheni lopulta näkö-, kuulo- ja muistihäiriöihin.
Oireet paheni ihan viikonlopun aikaan, että oli todella harhainen, eikä puheissa enää ollu mitään tolkkua(LÄÄKÄRI PASSITTI SUORAAN SULJETULLE OSASTOLLE)