Moi.. tässä aikani kuluksi kirjottelen..
nimittäin jouduin auton tönäisemäksi loppukesällä; kävelin vihreitä päin suojatiellä ja vaikka kahdella kaistalla autot seisoivat valoissa, niin kolmannelta tuli pakettiauto ja ajoi päälleni. Taisi olla onni onnettomuudessa, sillä vaikka lensin noin 10-15 metriä, niin aika pienillä vammoilla selviydyin, sillä kuolema/halvaantuminen ei ollut kaukana : lantioni murtui useasta kohdasta, käteni luut katkesivat ja samalla osa lihaksista vaurioitui niin, että osa reseptoreista meni poikki (en pysty kontrolloimaan muutamaa sormeani - onneksi vasen käsi) sekä tietysti muutamia murtumia selässä ilmaantui ja arpia ympäri vartaloa, pahimmat kasvoissa. Nyt asiat alkavat kuitenkin olla hyvin, sillä olen viikon verran saanut taas harjoitella kävelemistä ja plastiikkakirurgin mukaan arpeni (kädessä siinä, mistä luut katkesivat ja tulivat ulos, on ihonsiirre..ei mikään kaunistus) saadaan tulevaisuudessa korjattua hyvin peittoon.. ja sormien korjausleikkaus tulossa! ..nyt vaan kuntoutan itseäni, sillä vielä muutamia viikkoja sairaslomaa jäljellä. Ihana tunne, kun vihdoin voi kävellä, vaikka tietysti hieman tuskaistahan se näin aluksi on, mutta kuitenkin..ja että muutenkin parannun. suuri kiitos koko ajan positiivisena ja iloisena säilyneestä mielialasta kuuluu ihanille perhenjäsenilleni, ystävilleni ja kolleegoilleni! ..tämä on opettanut paljon!
Auto ajoi päälle loppukesällä
2
1368
Vastaukset
- ihmettelevä
Uskomatonta, että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Et keskity syyttämään onnettomuuden aiheuttajaa, vaikka syytä olisi. On upeata, että Sinulla on tuollainen asenne! Ei muuta kuin paranemista ja onnellista elämää! En voi kuin nostaa hattua Sinulle.
- toipilas_as_well
Moro!
Otsikon mukaisesti tsemppiä kuntoutukseen! Samassa veneessä ollaan. Henk. koht. kokemuksesta tiedän, että itsensä kuntouttaminen on rankkaa, mutta palkitsevaa hommaa.
Keväällä olin 3kk sairauslomalla jouduttuani lasketteluonnettomuuteen Ranskan alpeilla maaliskuussa. Tuloksena burst-murtuma rintanikamassa, joka aiheutti myös vaurioita oikean jalan hermoihin. Niinpä kevät ja kesä on mennyt uudellen kävelemään ja muutenkin liikkumaan opetellessa. Toipumisvauhti oli onneksi hyvä: Ensimmäisen kerran vaapuin postilaatikolle jo viikon päästä sairaalasta kotiutumisen jälkeen! Onneksi hermot ja lihakset ovat pikkuhiljaa palautuneet. Aika ja rankka treenaaminen fysioterapiassa - jota voin lämpimästi suositella - tekevät tehtävänsä. Vieläkin toinen jalka on heikompi ja siinä on lieviä tuntopuutoksia. Tämän takia en pysty esim. juoksemaan, mutta kävely ja pyöräily sujuu jo mainiosti. Ja se on paljon se! Paljon huonomminkin olisi voinut käydä.
Tällä hetkellä toivun viikon takaisesta leikkauksesta, jossa selästä poistettiin tukiraudat ja ruuvit. Nyt homma näyttää taas hyvältä, kun kivut ovat jo laantuneet ja äijä on päässyt jo liikenteeseen. Kohta pääsee taas jatkamaan kuntoutusta!!
Eli ei muuta kuin aurinkoista mieltä matkaan toipumisen pitkälle mutta antoisalle polulle :) Kyllä tämmöinen opettaa arvostamaan terveyttä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jäätävä epävarmuus
Mistä tää hirveä epävarmuus molemminpuolin johtuu? Pohjimmiltaan uskon, että molemmat tietää, että tunteita on. Vai onko831648- 401279
En malta odottaa mies että tulet minuun
Sykkivänä ja intohimon palossa ujutat hitaasti upean rakkauden miekkasi minuun, ja antaudutaan kiihkeään rakasteluun. Hu87986Siltojen varjoissa
Siltojen varjoissa Yksinäinen susi kulkee, hiljaisuudessa sanoja punnitsee. Sydän auki, paljas liekki rinnassa, siltoja202946- 61863
- 53862
Vanhemmalle naiselle
Ihastuin sinuun kauan sitten. Luonteeseen, ulkonäköön ja iloisuuteen. Olen haaveillut sinusta sen jälkeen monet kerrat.68862Pitsaa selliiä
Onko uudet pitsat hyviä, kannatteooko käyvä vai suosiollako pittää hilipasta sotkamoon20840- 37789
- 34784