Moi.. tässä aikani kuluksi kirjottelen..
nimittäin jouduin auton tönäisemäksi loppukesällä; kävelin vihreitä päin suojatiellä ja vaikka kahdella kaistalla autot seisoivat valoissa, niin kolmannelta tuli pakettiauto ja ajoi päälleni. Taisi olla onni onnettomuudessa, sillä vaikka lensin noin 10-15 metriä, niin aika pienillä vammoilla selviydyin, sillä kuolema/halvaantuminen ei ollut kaukana : lantioni murtui useasta kohdasta, käteni luut katkesivat ja samalla osa lihaksista vaurioitui niin, että osa reseptoreista meni poikki (en pysty kontrolloimaan muutamaa sormeani - onneksi vasen käsi) sekä tietysti muutamia murtumia selässä ilmaantui ja arpia ympäri vartaloa, pahimmat kasvoissa. Nyt asiat alkavat kuitenkin olla hyvin, sillä olen viikon verran saanut taas harjoitella kävelemistä ja plastiikkakirurgin mukaan arpeni (kädessä siinä, mistä luut katkesivat ja tulivat ulos, on ihonsiirre..ei mikään kaunistus) saadaan tulevaisuudessa korjattua hyvin peittoon.. ja sormien korjausleikkaus tulossa! ..nyt vaan kuntoutan itseäni, sillä vielä muutamia viikkoja sairaslomaa jäljellä. Ihana tunne, kun vihdoin voi kävellä, vaikka tietysti hieman tuskaistahan se näin aluksi on, mutta kuitenkin..ja että muutenkin parannun. suuri kiitos koko ajan positiivisena ja iloisena säilyneestä mielialasta kuuluu ihanille perhenjäsenilleni, ystävilleni ja kolleegoilleni! ..tämä on opettanut paljon!
nimittäin jouduin auton tönäisemäksi loppukesällä; kävelin vihreitä päin suojatiellä ja vaikka kahdella kaistalla autot seisoivat valoissa, niin kolmannelta tuli pakettiauto ja ajoi päälleni. Taisi olla onni onnettomuudessa, sillä vaikka lensin noin 10-15 metriä, niin aika pienillä vammoilla selviydyin, sillä kuolema/halvaantuminen ei ollut kaukana : lantioni murtui useasta kohdasta, käteni luut katkesivat ja samalla osa lihaksista vaurioitui niin, että osa reseptoreista meni poikki (en pysty kontrolloimaan muutamaa sormeani - onneksi vasen käsi) sekä tietysti muutamia murtumia selässä ilmaantui ja arpia ympäri vartaloa, pahimmat kasvoissa. Nyt asiat alkavat kuitenkin olla hyvin, sillä olen viikon verran saanut taas harjoitella kävelemistä ja plastiikkakirurgin mukaan arpeni (kädessä siinä, mistä luut katkesivat ja tulivat ulos, on ihonsiirre..ei mikään kaunistus) saadaan tulevaisuudessa korjattua hyvin peittoon.. ja sormien korjausleikkaus tulossa! ..nyt vaan kuntoutan itseäni, sillä vielä muutamia viikkoja sairaslomaa jäljellä. Ihana tunne, kun vihdoin voi kävellä, vaikka tietysti hieman tuskaistahan se näin aluksi on, mutta kuitenkin..ja että muutenkin parannun. suuri kiitos koko ajan positiivisena ja iloisena säilyneestä mielialasta kuuluu ihanille perhenjäsenilleni, ystävilleni ja kolleegoilleni! ..tämä on opettanut paljon!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Uskomatonta, että tuollaisia ihmisiä on olemassa. Et keskity syyttämään onnettomuuden aiheuttajaa, vaikka syytä olisi. On upeata, että Sinulla on tuollainen asenne! Ei muuta kuin paranemista ja onnellista elämää! En voi kuin nostaa hattua Sinulle.
Moro!
Otsikon mukaisesti tsemppiä kuntoutukseen! Samassa veneessä ollaan. Henk. koht. kokemuksesta tiedän, että itsensä kuntouttaminen on rankkaa, mutta palkitsevaa hommaa.
Keväällä olin 3kk sairauslomalla jouduttuani lasketteluonnettomuuteen Ranskan alpeilla maaliskuussa. Tuloksena burst-murtuma rintanikamassa, joka aiheutti myös vaurioita oikean jalan hermoihin. Niinpä kevät ja kesä on mennyt uudellen kävelemään ja muutenkin liikkumaan opetellessa. Toipumisvauhti oli onneksi hyvä: Ensimmäisen kerran vaapuin postilaatikolle jo viikon päästä sairaalasta kotiutumisen jälkeen! Onneksi hermot ja lihakset ovat pikkuhiljaa palautuneet. Aika ja rankka treenaaminen fysioterapiassa - jota voin lämpimästi suositella - tekevät tehtävänsä. Vieläkin toinen jalka on heikompi ja siinä on lieviä tuntopuutoksia. Tämän takia en pysty esim. juoksemaan, mutta kävely ja pyöräily sujuu jo mainiosti. Ja se on paljon se! Paljon huonomminkin olisi voinut käydä.
Tällä hetkellä toivun viikon takaisesta leikkauksesta, jossa selästä poistettiin tukiraudat ja ruuvit. Nyt homma näyttää taas hyvältä, kun kivut ovat jo laantuneet ja äijä on päässyt jo liikenteeseen. Kohta pääsee taas jatkamaan kuntoutusta!!
Eli ei muuta kuin aurinkoista mieltä matkaan toipumisen pitkälle mutta antoisalle polulle :) Kyllä tämmöinen opettaa arvostamaan terveyttä.